yleinen yhteiskuntafilosofia, kelailu ja maailmanparannustop

1,317 posts, 66 pages, 346,930 views

Avatar
#1101 • • ---[-]--- Guest



Esittelen teille hyvän ystäväni Pilkun... ;)

Oikea ja väärä ovat samoin kuin hyvä ja pahakin määritelmällisesti toistensa vastakohtia. Ne eivät muuta voisi ollakaan. Toisaalta kaikki ne ovat vain käsitteitä, joiden soveltaminen maailmaan ei ole yksiselitteistä, reaalimaailmassa kun oikeaa ja väärää ei ole olemassa sen enempää kuin hyvää ja pahaakaan, vaan niille täytyy jokaisen itse keksiä sisältö. Maailmasta löytyy tosiaan niitäkin käsiteuskovaisia, jotka uskovat kaikkien maailman asioiden olevan jaettavissa johonkin luokkaan, kun minun mielestäni taas useimmat asiat maailmassa edustavat harmaan eri sävyjä. Toisaalta IMO nämä käsitteet ovat silti hyvin käyttökelpoisia, kunhan vain muistetaan niiden suhteellisuus.



Suhteellisuus.....onhan toi todella suhteellista. Jokainen reaalitilanne aiheuttaa jo vastakkaisen reaktion sekä ihmisten välisissä tilanteissa että valtiollisissa muodollisuuksissa. Noiden käsitteiden käyttäminen on juuri mielestäni suhteetonta, koska syyt eivät joudu lainkaan kriittisen tarkastelun kohteiksi.
Avatar
#1102 • • ---[-]--- Guest




No jopas sitä ollaan kriittisiä. Ootko huomannut, että kun oikein alat miettimään, niin et voi kohta sanoa juuri muuta kuin "1=1". Tai ehkä et sitäkään, koska matematiikkakin saattaa olla vain inhimillinen konstruktio eikä siis "oikeasti todellinen" (mitä 'todellinen' sitten ikinä onkaan). Ja logiikkakin on vain ihmisen logiikkaa, joten pakko lakata olemasta ihminen ja muuttua eksaktia formaalikieltä käyttäväksi koneeksi. Ei tuu arvokysymystenkään kanssa turhia ongelmia...

Ehkä kuitenkin kannattaisi mieluummin vain tyytyä olemaan ihminen, ja käyttää ihmisen kieltä kaikessa rikkaudessaan ja vajavaisuudessaan. Yrittää ymmärtää muita ja tehdä omat käsityksensä ymmärrettäviksi. Ainahan formaalikielilläkin voi toki kommunikoida, mutta ehkä sen voisi säästää vaikka luonnontieteilijöiden saunailtoihin.:p



Edelleen haluan vaikuttaa omalla tavallani minulle tärkeisiin asioihin.....siksi otan niihin kantaa tietyllä tavalla. Muuten olen samaa mieltä, että kommunikaatio tulee tehdä mahdolliseksi käsitteiden avulla.
Avatar
#1103 • • Taedium Guest


Yksilöiden enemmistö tietenkin määrää sen, millaista maailmankuvaa eli "tapaa jäsentää todellisuus" pidetään "oikeana".

Juuri. Itse ajattelen hyvän ja pahan ja oikean ja väärän vähän niinkuin Einsteinin oppeja soveltaen. Hänhän keksi tuon suhteellisen kuuluisan kaavansa. Ja kun hänen teorioitaan soveltaa, on aika suhteellinen tarkkailijan ja tarkkailtavan kohteen nopeuseroissakin.

Samoin hieman siihen suuntaan ajattelen tämän hyvä/paha ja oikea/väärä akselin. Kaikki on niin suhteellista tarkkailijasta riippuen.
Avatar
#1104 • • ---[-]--- Guest




Käsitteellinen lapsus. Edelleenkään ei ole kuin yksi todellisuus, joka on kaikille yhteinen. Sen luonnetta eivät määrää yksilöt, eivät yksin eikä yhdessä... ei kukaan edes pysty määrittelemään sen luonnetta, ainoastaan jäsentämään itseään koskevaa osaa parhaansa mukaan. Ainakaan kukaan ei valitse sitä todellisuutta, jossa elää.

Yksilöiden enemmistö tietenkin määrää sen, millaista maailmankuvaa eli "tapaa jäsentää todellisuus" pidetään "oikeana".



Tuossa oli todella paljon "järkeä".:)
Avatar
#1105 • • Felis Guest


Noiden käsitteiden käyttäminen on juuri mielestäni suhteetonta, koska syyt eivät joudu lainkaan kriittisen tarkastelun kohteiksi.


Siis mitä ihmettä? :confused: Sekö, että käyttää tiettyjä käsitteitä johtaa siihen, ettei syitä tarkastella kriittisesti? Mistä ihmeen hatusta tämän johtopäätöksen vedit? Viitsisitkö vielä hieman avata argumentaatiotasi meille, jotka emme ihan seuraa samaa tajunnanvirtaa? Nähdäkseni ketju menee ennemminkin niinpäin, että koska käsitteet ovat suhteellisia ja niille pitää jokaisen antaa oma ekstensionsa, vasta tarkastelun jälkeen voidaan asettaa jokin tietty asia tai tapaus jonkin käsitteen alle.
Avatar
#1106 • • ---[-]--- Guest



Siis mitä ihmettä? :confused: Sekö, että käyttää tiettyjä käsitteitä johtaa siihen, ettei syitä tarkastella kriittisesti? Mistä ihmeen hatusta tämän johtopäätöksen vedit? Viitsisitkö vielä hieman avata argumentaatiotasi meille, jotka emme ihan seuraa samaa tajunnanvirtaa? Nähdäkseni ketju menee ennemminkin niinpäin, että koska käsitteet ovat suhteellisia ja niille pitää jokaisen antaa oma ekstensionsa, vasta tarkastelun jälkeen voidaan asettaa jokin tietty asia tai tapaus jonkin käsitteen alle.



Ehkä hain syyn ja seurauksen suhdetta muualta kuin toistuvasta itsepetoksesta....(suoraan tresin galleriasta)... eli siis joku vanha mummeli ei tosiaan käsittele asiaa kriittisesti, vaan moraalin/uskon/tunteen kautta. Minusta mikään esim. noista ei lukeudu kriittiseen ajatteluun. Puhun nyt esim. hyvä-paha- käsitteestä. En toki väitä ettetkö olisi oikeassa, että tarkastelun jälkeen olisi loogisempaa käyttää käsitettä....mutta toisaalta miten voin tehdä tulkintaa, kun en usko koko käsitteisiin?

....nää menee kyl tosi pitkälle henk.koht. tapaan ajatella....
Avatar
#1107 • • Felis Guest


eli siis joku vanha mummeli ei tosiaan käsittele asiaa kriittisesti, vaan moraalin/uskon/tunteen kautta. Minusta mikään esim. noista ei lukeudu kriittiseen ajatteluun. Puhun nyt esim. hyvä-paha- käsitteestä. En toki väitä ettetkö olisi oikeassa, että tarkastelun jälkeen olisi loogisempaa käyttää käsitettä....mutta toisaalta miten voin tehdä tulkintaa, kun en usko koko käsitteisiin?


Moraali ja tunne taas eivät IMO mitenkään rajaa kriittistä ajattelua pois. Moraali voi tietysti perustua sääntöjen sokeaan noudattamiseen, mutta tällöin ei mun mielestäni ole kysymys moraalisesta ajattelusta, koska siihen olennaisestikuuluu oma ajattelu. Myös säännön noudattamatta jättäminen voi olla moraalinen valinta. Ilman tunnetta taas päätöksiä ei voi tehdä lainkaan, tämähän on jo tutkittu ja todettu, esimerkiksi seuraamalla päähän iskun saaneita ihmisiä, joilta on tunne-elämä hävinnyt vamman seurauksena. Tällaiset ihmiset kertovat päätöksen teon olevan täysin mahdotonta, vaikka heillä ei rationaalisessa ajattelussa ole yhtään mitään vikaa, ja vaikka heillä on kaikki tarpeelliset faktat tiedossa.

Asiaa on ehkä helpompi hahmottaa yksinkertaisen esimerkin kautta. Valittavanasi on joko appelsiini tai omena; vain toisen saa syödä. Olettaen tietysti, että et ole allerginen kummallekaan, valintasi perustuu puhtaasti omiin mieltymyksiin, eli tunteisiin.

Toinen esimerkki: voit pelastaa ihmishengen valehtelemalla. Tämä on klassinen esimerkki konfliktista, jossa kaksi moraalisääntöä ovat ristiriidassa. Se, kummalle annat itse enemmän painoa (totuuden puhumiselle vain ihmishengen säästämiselle) määrää sen, mikä on mielestäsi oikea tapa toimia tilanteessa.

Tunteitahan saattaa tietysti syntyä eri tavoin. Koiran purema saattaa johtaa negatiivisiin tuntemuksiin koiria kohtaan tms, mutta IMO (en tiedä onko asiaa tutkittu, olisin kiinnostunut tietämään) tunteet ovat vain kätevä tapa varastoida tietoa, jonka muistaminen muuten veisi liikaa energiaa: jokaista positiivista tai negatiivista kokemusta ei tarvitse muistaa erikseen, kun tunnereaktio kertoo "oikean" (siis kokemuksen mukaan) tavan toimia.
Avatar
#1108 • • Ryvon DJ Guest

Originally posted by pakana
Käsitteellinen lapsus. Edelleenkään ei ole kuin yksi todellisuus, joka on kaikille yhteinen.



Älä vain sano että tämä yksi todellisuus on vieläpä "totuus" jostakin :D

Pitää kysyä mikä on todellisuus?
Oletetaan, että voisi olla rinnakkaistodellisuuksia, toisia ulottuvuuksia jossa itsemme kopiot tekevät suunnilleen samoja asioita kuin mekin, kuitenkin hieman varioiden. Mikä sitten on todellisuus? Missä nämä eri todellisuudet kohtaisivat?
Tai unimaailma, eikö se ole oma todellisuuteensa? Mistä voit tietää, että tämä tuntemamme valvemaailma onkin juuri oikea todellisuus, jospa se onkin unimaailma? Jos joku aamu et heräisikään unestasi, mikä siitä eteenpäin olisi todellisuus?
Järjellä voidaan ajatella, että muut tuntemamme ihmiset jatkavat aherrusta arjessa, vaikka itse olemmekin unessa, mutta koskaan ei voi olla varma.

Esim. huumaavien ja juovuttavien aineiden käyttö on tyypillistä todellisuuden sekoittamista, jossa pyritään edes joksikin aikaa toisenlaiseen kokemiseen, erilaiseen maailmaan kuin ns. arjessa. Onko tuo todellisuus kestävää? Erittäin harvoin. Onko se siten väliaikaisuudessaan väärä? Monen mielestä kyllä, mutta kuka sen voi sanoa? Jos esim. humalatila kestäisikin joskus vuoden, se olisi siten todellisuus tuon vuoden ajan. Eikä voi sanoa, että se ei ollut totta, koska muut eivät olleet kännissä tuon vuoden aikana.

Ainakaan kukaan ei valitse sitä todellisuutta, jossa elää.



Tarkoituksellisesta todellisuuksien manipuloimisesta selitin edellä. Se, että viikonlopputodellisuus ei kestä yleensä kauempaa, johtaa eräillä juuri sen hakemiseen joka viikonloppu tai joka päivä.

Yksilöiden enemmistö tietenkin määrää sen, millaista maailmankuvaa eli "tapaa jäsentää todellisuus" pidetään "oikeana".



Emme kai enää elä 1800-luvun yhteiskunnassa, jossa on oikeanlaisia tai vääränlaisia maailmankuvia? Sillä:

Mielestäni maailmankuva ei ole sama asia kuin eläminen "omassa todellisuudessa". Oma todellisuus on oma universuminsa, siitä muodostettu kuva on ikäänkuin maailmankuva. Mutta harvoin kuva kertoo "totuutta" mistään. Voidaan ehkä nähdä yksiulotteinen pinta, mutta tuon maailman dimensiot ja syvyys eivät välity jos joku selittää vieraalle maailmankuvaansa.
Avatar
#1109 • • Ryvon DJ Guest


Yksilöiden enemmistö tietenkin määrää sen, millaista maailmankuvaa eli "tapaa jäsentää todellisuus" pidetään "oikeana".



Originally posted by Taedium
Juuri. Itse ajattelen hyvän ja pahan ja oikean ja väärän vähän niinkuin Einsteinin oppeja soveltaen. Hänhän keksi tuon suhteellisen kuuluisan kaavansa.



Täytyy mainita, että en ole käyttänyt käsitettä "oikea todellisuus" missään arvomerkityksessä. En ole sanonut että tuo todellisuuden määritelmä olisi = kuin hyvä, tai paha, tai mitään.
Avatar
#1110 • • pakana Guest
Felis:

lman tunnetta taas päätöksiä ei voi tehdä lainkaan, tämähän on jo tutkittu ja todettu, esimerkiksi seuraamalla päähän iskun saaneita ihmisiä, joilta on tunne-elämä hävinnyt vamman seurauksena. Tällaiset ihmiset kertovat päätöksen teon olevan täysin mahdotonta, vaikka heillä ei rationaalisessa ajattelussa ole yhtään mitään vikaa, ja vaikka heillä on kaikki tarpeelliset faktat tiedossa.



Satutko Felis tietämään onko muutkin kuin A.Damasio tutkinu näitä tapauksia? Toi tunne-elämän heikkeneminen/katoaminen liittyy tarkemmin otsalohkon alaosan vaurioihin, siis pääkopan sisällä. Sinänsä aika karu meininki, potilas selviää moitteetta älykkyystesteistä sun muista, mut henkilökohtanen elämä menee totaalisen kuralle kun tekee pelkkiä vääriä päätöksiä.

Pitää kysyä mikä on todellisuus?
Oletetaan, että voisi olla rinnakkaistodellisuuksia, toisia ulottuvuuksia jossa itsemme kopiot tekevät suunnilleen samoja asioita kuin mekin, kuitenkin hieman varioiden. Mikä sitten on todellisuus? Missä nämä eri todellisuudet kohtaisivat?



OK, tää on tosiaan vähän määritelmällistä. Mä käsitän todellisuuden kaikkein isoimpana joukkona, joka siis sulkisi sisäänsä kaikki noi toiset ulottuvuudet, niin kauan kuin ne ovat todellisia. Todellisuuden vastakohta (ihmismielessä) on siis epätodellisuus, eli kaikki mikä ei ole olemassa :)

Mut annoit itse hyvän esimerkin - hallusinogeenit. Kun mä happopäissäni koen olevani vakosamettisen norsun selässä, ratsastamassa Matriisin läpi kohti kolmen auringon laskua, todellisuudessa mä istun räkättävän kaverini selässä ja poltan naamani olkkarin kattolamppuun.
Avatar
#1111 • • ---[-]--- Guest



Moraali ja tunne taas eivät IMO mitenkään rajaa kriittistä ajattelua pois. Moraali voi tietysti perustua sääntöjen sokeaan noudattamiseen, mutta tällöin ei mun mielestäni ole kysymys moraalisesta ajattelusta, koska siihen olennaisestikuuluu oma ajattelu. Myös säännön noudattamatta jättäminen voi olla moraalinen valinta. Ilman tunnetta taas päätöksiä ei voi tehdä lainkaan, tämähän on jo tutkittu ja todettu, esimerkiksi seuraamalla päähän iskun saaneita ihmisiä, joilta on tunne-elämä hävinnyt vamman seurauksena. Tällaiset ihmiset kertovat päätöksen teon olevan täysin mahdotonta, vaikka heillä ei rationaalisessa ajattelussa ole yhtään mitään vikaa, ja vaikka heillä on kaikki tarpeelliset faktat tiedossa.

Asiaa on ehkä helpompi hahmottaa yksinkertaisen esimerkin kautta. Valittavanasi on joko appelsiini tai omena; vain toisen saa syödä. Olettaen tietysti, että et ole allerginen kummallekaan, valintasi perustuu puhtaasti omiin mieltymyksiin, eli tunteisiin.

Toinen esimerkki: voit pelastaa ihmishengen valehtelemalla. Tämä on klassinen esimerkki konfliktista, jossa kaksi moraalisääntöä ovat ristiriidassa. Se, kummalle annat itse enemmän painoa (totuuden puhumiselle vain ihmishengen säästämiselle) määrää sen, mikä on mielestäsi oikea tapa toimia tilanteessa.

Tunteitahan saattaa tietysti syntyä eri tavoin. Koiran purema saattaa johtaa negatiivisiin tuntemuksiin koiria kohtaan tms, mutta IMO (en tiedä onko asiaa tutkittu, olisin kiinnostunut tietämään) tunteet ovat vain kätevä tapa varastoida tietoa, jonka muistaminen muuten veisi liikaa energiaa: jokaista positiivista tai negatiivista kokemusta ei tarvitse muistaa erikseen, kun tunnereaktio kertoo "oikean" (siis kokemuksen mukaan) tavan toimia.



En enää muista mistä aloitimme ja miten päädyimme tähän. Koetan nyt kuitenkin jäsentää muistiani.:)
....Moraali ja tunne voivat mielestäni rajata kriittisen ajattelun. Kumpi on "oikeassa"? Henkilö, joka toimii tiedostamattaan vai henkilö, joka toimii tietoisesti? ....molemmat ovat "oikeassa", vaikka toimivat täysin eri tavalla....säännön noudattamatta jättäminen voi olla moraalinen valinta. Täysin samaa mieltä. Tässä voi ehkä tehdä viittauksen nihilisteihin.....

...toisen esimerkin voisi kyllä rinnastaa itsekkääseen käyttäytymiseen.Kummasta ratkaisusta on itselle enemmän hyötyä on myös lopputulos.

Loppukappaleesta olen kyllä samaa mieltä....kerrotko vielä miten se on ristiriidassa itseni kanssa, jotta voin oppia jotain....;)
Avatar
#1112 • • ---[-]--- Guest



Pitää kysyä mikä on todellisuus?
Oletetaan, että voisi olla rinnakkaistodellisuuksia, toisia ulottuvuuksia jossa itsemme kopiot tekevät suunnilleen samoja asioita kuin mekin, kuitenkin hieman varioiden. Mikä sitten on todellisuus? Missä nämä eri todellisuudet kohtaisivat?
Tai unimaailma, eikö se ole oma todellisuuteensa? Mistä voit tietää, että tämä tuntemamme valvemaailma onkin juuri oikea todellisuus, jospa se onkin unimaailma? Jos joku aamu et heräisikään unestasi, mikä siitä eteenpäin olisi todellisuus?
Järjellä voidaan ajatella, että muut tuntemamme ihmiset jatkavat aherrusta arjessa, vaikka itse olemmekin unessa, mutta koskaan ei voi olla varma.

Esim. huumaavien ja juovuttavien aineiden käyttö on tyypillistä todellisuuden sekoittamista, jossa pyritään edes joksikin aikaa toisenlaiseen kokemiseen, erilaiseen maailmaan kuin ns. arjessa. Onko tuo todellisuus kestävää? Erittäin harvoin. Onko se siten väliaikaisuudessaan väärä? Monen mielestä kyllä, mutta kuka sen voi sanoa? Jos esim. humalatila kestäisikin joskus vuoden, se olisi siten todellisuus tuon vuoden ajan. Eikä voi sanoa, että se ei ollut totta, koska muut eivät olleet kännissä tuon vuoden aikana.



Tuo Pakanan selittämä juttu on kyllä minun totuuteni/uskoni, mikäli ymmärrän sen oikein. Itse ajattelen, että kaikki ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa....ainakin välittömästi. Todellisuudet kohtaavat kaikissa tilanteissa ja samalla ne muuttavat meidän todellisuuttamme. Tuo esille ottamasi uni on mielestäni valveen kanssa samaa todellisuutta. Esim. seurustelusuhteen päättymisen jälkeen, kun jäljellä on esim. kärsimys ja epätoivo, se on samaa kuin uni. Ihminen voi elää täysin toisenlaista elämää, koska elämäntilanne on täysin eri. Tai jos puhutaan tuosta tajunnan laajentamisesta, niin olen esmes sitä mieltä, että huumeiden käyttö parantaa taiteellisia suorituksia....ja uskoisin, että tuo todellisuus kestää.
Avatar
#1113 • • Ryvon DJ Guest

Originally posted by Mixa
Tai jos puhutaan tuosta tajunnan laajentamisesta, niin olen esmes sitä mieltä, että huumeiden käyttö parantaa taiteellisia suorituksia....ja uskoisin, että tuo todellisuus kestää.



Olen täysin eri mieltä. Jos puhutaan muistakin taiteista kun kuvataiteista tai musiikista, niin kyllä tietynlaista selväjärkisyyttä pitää olla niitä tehdessä, jo pelkästään teknisyydenkin takia. Esim. happopäiden elokuvat ovat yleensä aina poikkeuksetta kyllästyttäviä ja rasittavia katsoa, koska ne eivät nimenomaan saa vangittua mitään tekijän olotilasta, vaan ovat sekavia ja typeriä. Olkoonkin sitten kuinka kulttielokuvia tahansa. Jos joku taitelija tekeekin jotain päihtyneenä tai huumaantuneena, tuskin kukaan sentään julkaisee tuotosta sellaisenaan, vaan rankka editointi ja parantelu kuuluu aina asiaan.
Paska on aina paskaa, ei se huumeilla parane vaikka taiteilija hakisi näin parempaa tulosta.
Avatar
#1114 • • Ryvon DJ Guest

Originally posted by pakana
Kun mä happopäissäni koen olevani vakosamettisen norsun selässä, ratsastamassa Matriisin läpi kohti kolmen auringon laskua, todellisuudessa mä istun räkättävän kaverini selässä ja poltan naamani olkkarin kattolamppuun.



Kyllä, mutta entäpä jos joku kerta et heräisikään tähän ns. arkitodellisuuteen, vaan jatkaisit tuossa kuvaillussa todellisuudessa, niin eikö se silloin olisi (sinun) pysyvää todellisuuttasi? Todennäköisesti tässä fyysisessä todellisuudessa kuolisit ja homehtuisit kotiisi, mutta tässä tullaankin taas kerrran ikuisen kysymyksen ääreen, mitä on kuoleman jälkeen?

Pointtini vaan on: se miksi arkipäivän vaihtoehtoiset todellisuudet mielletään illuusioksi ja ei-todeksi, johtuu varmasti suurimmalti siitä, että ne ovat väliaikaisia, enimmäkseen yksilöllisiä, ja niistä palautuminen fyysiseen maailmaan tapahtuu yleensä kivuliaasti.
Fyysinen maailma on siten "totta", koska se sattuu.

Nykyinen fyysinen maailma on kyllä hyvä ja stardardoitu mittari, jolla voi ja pitääkin mitata todellisuutta ja elämää muiden tuntemamme olioiden kanssa, mutta se ei välttämättä ole ainoa todellisuus. Tämäkin on vuosien saatossa OPITTU todellisuus.
Samoin kuin vauva joka pullahtaa maailmaan, ei vaihtoehtoisessa todellisuudessa ensimmäisiä vuosia eläväkään heti tajua siitä ympäristöstä paljon mitään järkevää, vaan oppii hahmottamaan ja aistimaan ympäristöään aina vain tarkemmin vain siellä jatkuvasti eläessään. Tässä tullaan siihen, miksi järki on kaikista tärkein kyky elämässä.
Kuka ties, kenties sinäkin tuossa Matriisi/norsu-todellisuudessa vuosikausia eläessäsi oppisit sen maailman ja yhteiskunnan säännöt paremmin nykyisen, ja pyrkisit siellä eduskuntaan ajamaan asioita ;)
Avatar
#1115 • • ---[-]--- Guest




Olen täysin eri mieltä. Jos puhutaan muistakin taiteista kun kuvataiteista tai musiikista, niin kyllä tietynlaista selväjärkisyyttä pitää olla niitä tehdessä, jo pelkästään teknisyydenkin takia. Esim. happopäiden elokuvat ovat yleensä aina poikkeuksetta kyllästyttäviä ja rasittavia katsoa, koska ne eivät nimenomaan saa vangittua mitään tekijän olotilasta, vaan ovat sekavia ja typeriä.



Noh...mä nyt pidän David Lynchistä jokatapaukses...sano mitä sanot. ;)
Avatar
#1116 • • Felis Guest


....Moraali ja tunne voivat mielestäni rajata kriittisen ajattelun. Kumpi on "oikeassa"? Henkilö, joka toimii tiedostamattaan vai henkilö, joka toimii tietoisesti? ....molemmat ovat "oikeassa", vaikka toimivat täysin eri tavalla


Mä en nyt puolestani ymmärrä miten tämä liittyy asiaan? Väitätkö siis, että henkilö, joka toimii tunteen tai moraalin (mitä ikinä se onkaan) mukaan ei toimi tietoisesti? IMO tämä on aika vaikeasti perusteltavissa. Toisaalta en oikein ymmärrä, miten siis ihminen voi toimia moraalinsa mukaan mutta olla muka ajattelematta asioita? Kokemukseni mukaan juuri kriittisimmin ajattelevat ihmiset, joilla on vahva moraalinen vakaumus tai kiinnostus moraalisia kysymyksiä kohtaan.

Selvennän vielä vähän kantaani. Mulla on varsin pragmaattinen suhtautuminen moraaliin: nähdäkseni moraali tai etiikka yleensä on väline, joka auttaa ihmisiä tekemään valintoja. Monet valintatilanteet ovat sellaisia, joissa ilman arvotuksia valintaa olisi hyvin vaikea tai mahdoton tehdä. Oman hengen säästäminen on suhteellisen helppo valinta, siinä ei paljon arvotuksia tarvita, itsesäilytys on koodattu selkäytimeen. Sen sijaan moraalikonfliktit ovat yleensä konflikteja, joissa valinta ei ole samalla tavalla "luonnollinen", ja ihminen joutuu itse miettimään oikean tavan toimia. Miten näihin lopputuloksiin sitten päästään, on moraalifilosofian ikuisuuskysymys, eikä yhtä oikeaa vastausta ainakaan vielä ole löydetty. Toisin sanoen, mikä tahansa ihmisen moraalinen vakaumus on, niin kauan kuin se ei suoraan nojaa johonkin auktoriteettiin, kyseessä on hyvinkin ajatteleva ihminen.


Loppukappaleesta olen kyllä samaa mieltä....kerrotko vielä miten se on ristiriidassa itseni kanssa, jotta voin oppia jotain....;)


Sinä väitit, että tunteen perusteella toimiminen rajaa pois kriittisen ajattelun, minä yritin todistaa, ettei ilman tunnetta voi valita lainkaan - jolloin myös kriittinen ajattelu menettäisi merkityksensä. Toisin sanoen sanon samaa kuin mmm..., täysin puhdasta eksaktia ajattelua ei ole olemassakaan, sen enempää kuin sen edellyttämiä käsitteitäkään.
Avatar
#1117 • • Ryvon DJ Guest

Originally posted by Mixa
Noh...mä nyt pidän David Lynchistä jokatapaukses...sano mitä sanot. ;)



Onko Lynch sitten tunnustautunut huumeidenkäyttäjäksi, tai ollut joskus?
Avatar
#1118 • • Edited pakana Guest

Originally posted by Ryvon DJ Kyllä, mutta entäpä jos joku kerta et heräisikään tähän ns. arkitodellisuuteen, vaan jatkaisit tuossa kuvaillussa todellisuudessa, niin eikö se silloin olisi (sinun) pysyvää todellisuuttasi? Todennäköisesti tässä fyysisessä todellisuudessa kuolisit ja homehtuisit kotiisi, mutta tässä tullaankin taas kerrran ikuisen kysymyksen ääreen, mitä on kuoleman jälkeen?



...ei. Se ois mun pysyvää aistiharhaa. Pahoittelen, mä käytin sekavasti käsitteitä tossa edellisessä postissa - se trippi ei ole yhtään vähemmän todellinen, siis kokemani aistiharhat tapahtuvat todellisuudessa, ihan yhtä lailla kun mun toilailut yhteisesti tunnetussa maailmassakin. Niiden mukaan eläminen ei sen sijaan ole edullisinta mun selviytymiseni kannalta.

Mä luulen, että tän sekoilun tärkein anti on sen tiedostaminen, että aistien harhauttaminen ja todellisuudentajun hukkaaminen on mahdollista vaan "älykkäämmillä" olennoilla. Tää käy ilmi tosta sun alemmasta lauseesta:

Pointtini vaan on: se miksi arkipäivän vaihtoehtoiset todellisuudet mielletään illuusioksi ja ei-todeksi, johtuu varmasti suurimmalti siitä, että ne ovat väliaikaisia, enimmäkseen yksilöllisiä, ja niistä palautuminen fyysiseen maailmaan tapahtuu yleensä kivuliaasti. Fyysinen maailma on siten "totta", koska se sattuu.



Eli sun ruumis, se biologinen kappale jossa sun mieli sijaitsee, ei ole ikinä jättäny tota fyysistä maailmaa.

Nykyinen fyysinen maailma on kyllä hyvä ja stardardoitu mittari, jolla voi ja pitääkin mitata todellisuutta ja elämää muiden tuntemamme olioiden kanssa, mutta se ei välttämättä ole ainoa todellisuus.



Joutuu vielä kerran selventämään - se miten me ymmärretään todellisuus "nykyisenä fyysisenä maailmana" ei välttämättä ole ainoa tapa ymmärtää se, eikä meidän kapasiteettimme varmastikaan riitä käsittämään koko todellisuutta. Eihän me edes pystytä havainnoimaan tai ymmärtämään lähiympäristöämme, yksinkertaisina ja rajoittuneina olentoina me ymmärretään mitä kyetään, kuvitellaan osa ja sopeudutaan siihen mille ei voida mitään.

Tämäkin on vuosien saatossa OPITTU todellisuus.
Samoin kuin vauva joka pullahtaa maailmaan, ei vaihtoehtoisessa todellisuudessa ensimmäisiä vuosia eläväkään heti tajua siitä ympäristöstä paljon mitään järkevää, vaan oppii hahmottamaan ja aistimaan ympäristöään aina vain tarkemmin vain siellä jatkuvasti eläessään. Tässä tullaan siihen, miksi järki on kaikista tärkein kyky elämässä.



Hmmm. Mä luulen et kun se vauva kasvaa vanhemmaksi se vain oppii kuvittelemaan että se aistii ja hahmottaa ympäristöään paremmin, ja loppujen lopuksi se tyrehtyy aikuiseks joka ei pystykään enää kehittämään käsityskykyään... se vauva siis elää ihan alusta asti samassa todellisuudessa, se vain hahmottaa/on hahmottamatta sitä eri lailla. Opittu todellisuus siinä mielessä, että lapsen mieli oppii merkityksiä, jotka auttaa sitä sopeutumaan elämään muiden samankaltaisten kanssa. Mun pointti siis on et todellisuus on koka ajan todellisuus, yksilöt vain tajuaa siitä sen minkä voi ja se voi tosiaan muuttua, ilman että sillä on muita seurauksia todellisuuden luonteesen kuin tämän ko. yksilön käsityskyvyn muutos.

Kuka ties, kenties sinäkin tuossa Matriisi/norsu-todellisuudessa vuosikausia eläessäsi oppisit sen maailman ja yhteiskunnan säännöt paremmin nykyisen, ja pyrkisit siellä eduskuntaan ajamaan asioita ;)



??? Eihän siellä ollu muita kuin minä ja yhdeksän pienenpientä, eriväristä Elvistä joita ei kiinnosta muu kuin punnertaminen???

Felis:

Mä en nyt puolestani ymmärrä miten tämä liittyy asiaan? Väitätkö siis, että henkilö, joka toimii tunteen tai moraalin (mitä ikinä se onkaan) mukaan ei toimi tietoisesti?



Näin Mixa kai esitti, [avainsana:intuitio] ja mä luulen et tää kyllä on mahdollista, ja usein toistuva ilmiö. Ehkä ton vois tosiaan muotoilla tarkemmin, että ihminen ei kyseenalaista intuitiotaan vaan syystä tai toisesta (kokemuksen opettamat/apinoidut/vallitsevat käyttäytymismallit) pitää omaa toimintatapaansa jo etukäteen oikeana. Eikö moraalinen toiminta ole nimenomaan omien motiiviensa kyseenalaistamista, pyrkimystä tilanteen objektiiviseen hahmottamiseen ja ratkaisujen tekemistä vasta sitten?

Felis, toivoisin että kykenisit ottamaan huomioon sun ajattelun kehitysasteen suhteen yleiseen. Kaikki ei tosiaankaan edes ymmärrä mitä moraali tarkoittaa, saatikka sitten osaisi käyttää sitä pragmaattisesti toimintansa apuvälineenä. Moraali käsitteenä viittaa myös laajemmin "oikeaan tapaan toimia", joka ei välttämättä edellytä kovinkaan vaativaa ajattelua. Mun ja lienee Mixankin mielestä joidenkin (ai että mun tekis mieli sanoa et suurimman osan mut sepä ois niiiin hankala todistaa) moraali nojaa nimenomaan kaikkeen muuhun kuin omaan ajatteluun. Joukkoon kuuluminen on paitsi henkisesti tärkeää, myös toiminnan kannalta edullista.

IMO hyvä/paha-käsitteistö on yks monimutkaisen ajatteluelimen häiriöistä, sen oman kompleksisuuden tulos. Koko systeemi on saanu alkunsa siitä, mikä oli yksilölle "hyväksi"- alaspäin kapeneva pyramidi lepää välttämättömyyksien päällä, ja toiminnan monimutkaistuessa laajenee aina yksilön edun/haitan kautta esim. yhteisön etuun, esineille ja toisille käsitteille annettuihin määreisiin, kuviteltuun toisen yhteisön etuun ja huipentuu munkin viljelemään "kaikkien etuun", äärimmäiseen - bloody hell, kristilliseen ultimate hyvään jota kukin käyttää sitten ihan miten vaan. Sitten kun näitä tekijöitä on tarpeeks, "hyvä" manifestoituu universaaliks käsitteeksi, eli sana alkaa elämään omaa elämäänsä, osin sivuraiteilla alkuperäisestä tarkotuksestaan.
Avatar
#1119 • • ---[-]--- Guest




Onko Lynch sitten tunnustautunut huumeidenkäyttäjäksi, tai ollut joskus?



Joo se kirjassaan + dokkarissa selittää avoimesti happojen yms hallusinaatioiden käytöstä....mut noitahan löytyy maailmalta vino pino.
Avatar
#1120 • • ---[-]--- Guest



Mä en nyt puolestani ymmärrä miten tämä liittyy asiaan? Väitätkö siis, että henkilö, joka toimii tunteen tai moraalin (mitä ikinä se onkaan) mukaan ei toimi tietoisesti? IMO tämä on aika vaikeasti perusteltavissa. Toisaalta en oikein ymmärrä, miten siis ihminen voi toimia moraalinsa mukaan mutta olla muka ajattelematta asioita? Kokemukseni mukaan juuri kriittisimmin ajattelevat ihmiset, joilla on vahva moraalinen vakaumus tai kiinnostus moraalisia kysymyksiä kohtaan.

Selvennän vielä vähän kantaani. Mulla on varsin pragmaattinen suhtautuminen moraaliin: nähdäkseni moraali tai etiikka yleensä on väline, joka auttaa ihmisiä tekemään valintoja. Monet valintatilanteet ovat sellaisia, joissa ilman arvotuksia valintaa olisi hyvin vaikea tai mahdoton tehdä. Oman hengen säästäminen on suhteellisen helppo valinta, siinä ei paljon arvotuksia tarvita, itsesäilytys on koodattu selkäytimeen. Sen sijaan moraalikonfliktit ovat yleensä konflikteja, joissa valinta ei ole samalla tavalla "luonnollinen", ja ihminen joutuu itse miettimään oikean tavan toimia. Miten näihin lopputuloksiin sitten päästään, on moraalifilosofian ikuisuuskysymys, eikä yhtä oikeaa vastausta ainakaan vielä ole löydetty. Toisin sanoen, mikä tahansa ihmisen moraalinen vakaumus on, niin kauan kuin se ei suoraan nojaa johonkin auktoriteettiin, kyseessä on hyvinkin ajatteleva ihminen.


Sinä väitit, että tunteen perusteella toimiminen rajaa pois kriittisen ajattelun, minä yritin todistaa, ettei ilman tunnetta voi valita lainkaan - jolloin myös kriittinen ajattelu menettäisi merkityksensä. Toisin sanoen sanon samaa kuin mmm..., täysin puhdasta eksaktia ajattelua ei ole olemassakaan, sen enempää kuin sen edellyttämiä käsitteitäkään.



Toi, että moraalinen ihminen ajattelisi enemmän on täysin absurdi ajatus. Moraali on toki yksilöllinen, mutta myös tulkinnanvarainen riippuen yhteisön arvoista. Luuletko, että en käytä omaa aivokapasitettiä ajattelemiseen, vaikka en välttämättä omaa yhteisön asettamaa moraalikoodia?

...tai kun puhut auktoriteetistä....luuletko, että Jumala ei auktoriteetiksi riitä???