Järkeviä??? Sä etkä kukaan mukaan kykene edes tiedostamaan ääretöntä. Sitä ei ole mahdotonta käsittää. Se ei siis ole loogista eikä todellakaan järkevää. Jos joku kykenisi tiedostamaan äärettömän, hän olisi hullu.
On totta ettei ääretöntä voi käsittää, mutta sen ominaisuuksia
voi ymmärtää, ja matematiikassa niitä voi sopia siten, että
matematiikan sisäinen formalismi toimii.
Esimerkkinä äärettömästä: Jos vähennät äärettömästä monesta
atomista kaikki maailmankaikkeuden atomit, on jäljellä vieläkin
äärettömän paljon atomeja.
Ja matematiikasta: Ääretön ei ole välttämättä aina mitenkään
äärettömän laaja asia. Esimerkiksi reaalilukusuoralla pisteiden 0
ja 1 välissä on äärettömän monta pistettä. Itse asiassa minkä
tahansa kahden erisuuren reaaliluvun välissä on äärettömän
monta (reaali)lukua.
Tässä keskustelussa on mielestäni menty metsään fysiikan ja
rationaalisuuden määrittelyissä. Mielestäni ratkaisevaa fyysikon
maailmankuvan ymmärtämiseksi on se, miten fyysikko suhtautuu
ilmiöihin ja havaintoihin, jota
nykyinen fysiikka ei pysty
selittämään. Sillä tämä on avainkohta: fysiikka ei ole valmista. Se
kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Näkemyksellinen ero on mielestäni
seuraava:
Jos fyysikko havaitsee jonkin ilmiön jota ei pysty selittämään, hän
uskoo että hänellä ei ole kaikkea tarvittavaa tietoa ja teoriaa
käytettävissään. Hän uskoo että tulevaisuudessa hän pystyy
selittämään asian uudella fysiikalla.
Ihminen jonka maailmankuva ei ole tieteellinen, hakee selitystä
tällä hetkellä (tai kenties aina) selittämättömiin asioihin jostain
tieteen ulkopuolelta, uskomuksista joita ei voi todentaa.
Maailmankuvista kumpi tahansa voi olla väärä. Jos loppujen
lopuksi osoittautuu ettei tiede pysty selittämään kaikkea, niin
fyysikko on loppujen lopuksi väärässä. Mutta vaikka tieteen rajat
tulisivatkin joskus vastaan, on fyysikko siihen asti enemmän
oikeassa; suurin osa epätieteellisen maailmankuvan omaavan
ihmisen uskomuksista tulee pikkuhiljaa selitetyksi tieteen avulla.