Originally posted by Ryvon DJ Kyllä, mutta entäpä jos joku kerta et heräisikään tähän ns. arkitodellisuuteen, vaan jatkaisit tuossa kuvaillussa todellisuudessa, niin eikö se silloin olisi (sinun) pysyvää todellisuuttasi? Todennäköisesti tässä fyysisessä todellisuudessa kuolisit ja homehtuisit kotiisi, mutta tässä tullaankin taas kerrran ikuisen kysymyksen ääreen, mitä on kuoleman jälkeen?
...ei. Se ois mun pysyvää aistiharhaa. Pahoittelen, mä käytin sekavasti käsitteitä tossa edellisessä postissa - se trippi ei ole yhtään vähemmän todellinen, siis kokemani aistiharhat tapahtuvat todellisuudessa, ihan yhtä lailla kun mun toilailut yhteisesti tunnetussa maailmassakin. Niiden mukaan eläminen ei sen sijaan ole edullisinta mun selviytymiseni kannalta.
Mä luulen, että tän sekoilun tärkein anti on sen tiedostaminen, että aistien harhauttaminen ja todellisuudentajun hukkaaminen on mahdollista vaan "älykkäämmillä" olennoilla. Tää käy ilmi tosta sun alemmasta lauseesta:
Pointtini vaan on: se miksi arkipäivän vaihtoehtoiset todellisuudet mielletään illuusioksi ja ei-todeksi, johtuu varmasti suurimmalti siitä, että ne ovat väliaikaisia, enimmäkseen yksilöllisiä, ja niistä palautuminen fyysiseen maailmaan tapahtuu yleensä kivuliaasti. Fyysinen maailma on siten "totta", koska se sattuu.
Eli sun ruumis, se biologinen kappale jossa sun mieli sijaitsee, ei ole ikinä jättäny tota fyysistä maailmaa.
Nykyinen fyysinen maailma on kyllä hyvä ja stardardoitu mittari, jolla voi ja pitääkin mitata todellisuutta ja elämää muiden tuntemamme olioiden kanssa, mutta se ei välttämättä ole ainoa todellisuus.
Joutuu vielä kerran selventämään - se miten me ymmärretään todellisuus "nykyisenä fyysisenä maailmana" ei välttämättä ole ainoa tapa ymmärtää se, eikä meidän kapasiteettimme varmastikaan riitä käsittämään koko todellisuutta. Eihän me edes pystytä havainnoimaan tai ymmärtämään lähiympäristöämme, yksinkertaisina ja rajoittuneina olentoina me ymmärretään mitä kyetään, kuvitellaan osa ja sopeudutaan siihen mille ei voida mitään.
Tämäkin on vuosien saatossa OPITTU todellisuus.
Samoin kuin vauva joka pullahtaa maailmaan, ei vaihtoehtoisessa todellisuudessa ensimmäisiä vuosia eläväkään heti tajua siitä ympäristöstä paljon mitään järkevää, vaan oppii hahmottamaan ja aistimaan ympäristöään aina vain tarkemmin vain siellä jatkuvasti eläessään. Tässä tullaan siihen, miksi järki on kaikista tärkein kyky elämässä.
Hmmm. Mä luulen et kun se vauva kasvaa vanhemmaksi se vain oppii kuvittelemaan että se aistii ja hahmottaa ympäristöään paremmin, ja loppujen lopuksi se tyrehtyy aikuiseks joka ei pystykään enää kehittämään käsityskykyään... se vauva siis elää ihan alusta asti samassa todellisuudessa, se vain hahmottaa/on hahmottamatta sitä eri lailla. Opittu todellisuus siinä mielessä, että lapsen mieli oppii merkityksiä, jotka auttaa sitä sopeutumaan elämään muiden samankaltaisten kanssa. Mun pointti siis on et todellisuus on koka ajan todellisuus, yksilöt vain tajuaa siitä sen minkä voi ja se voi tosiaan muuttua, ilman että sillä on muita seurauksia todellisuuden luonteesen kuin tämän ko. yksilön käsityskyvyn muutos.
Kuka ties, kenties sinäkin tuossa Matriisi/norsu-todellisuudessa vuosikausia eläessäsi oppisit sen maailman ja yhteiskunnan säännöt paremmin nykyisen, ja pyrkisit siellä eduskuntaan ajamaan asioita ;)
??? Eihän siellä ollu muita kuin minä ja yhdeksän pienenpientä, eriväristä Elvistä joita ei kiinnosta muu kuin punnertaminen???
Felis:
Mä en nyt puolestani ymmärrä miten tämä liittyy asiaan? Väitätkö siis, että henkilö, joka toimii tunteen tai moraalin (mitä ikinä se onkaan) mukaan ei toimi tietoisesti?
Näin Mixa kai esitti,
[avainsana:intuitio] ja mä luulen et tää kyllä on mahdollista, ja usein toistuva ilmiö. Ehkä ton vois tosiaan muotoilla tarkemmin, että ihminen ei kyseenalaista intuitiotaan vaan syystä tai toisesta (kokemuksen opettamat/apinoidut/vallitsevat käyttäytymismallit) pitää omaa toimintatapaansa jo etukäteen oikeana. Eikö moraalinen toiminta ole nimenomaan omien motiiviensa kyseenalaistamista, pyrkimystä tilanteen objektiiviseen hahmottamiseen ja ratkaisujen tekemistä vasta sitten?
Felis, toivoisin että kykenisit ottamaan huomioon sun ajattelun kehitysasteen suhteen yleiseen. Kaikki ei tosiaankaan edes ymmärrä mitä moraali tarkoittaa, saatikka sitten osaisi käyttää sitä pragmaattisesti toimintansa apuvälineenä. Moraali käsitteenä viittaa myös laajemmin "oikeaan tapaan toimia", joka ei välttämättä edellytä kovinkaan vaativaa ajattelua. Mun ja lienee Mixankin mielestä joidenkin (ai että mun tekis mieli sanoa et suurimman osan mut sepä ois niiiin hankala todistaa) moraali nojaa nimenomaan kaikkeen muuhun kuin omaan ajatteluun. Joukkoon kuuluminen on paitsi henkisesti tärkeää, myös toiminnan kannalta edullista.
IMO hyvä/paha-käsitteistö on yks monimutkaisen ajatteluelimen häiriöistä, sen oman kompleksisuuden tulos. Koko systeemi on saanu alkunsa siitä, mikä oli yksilölle "hyväksi"- alaspäin kapeneva pyramidi lepää välttämättömyyksien päällä, ja toiminnan monimutkaistuessa laajenee aina yksilön edun/haitan kautta esim. yhteisön etuun, esineille ja toisille käsitteille annettuihin määreisiin, kuviteltuun toisen yhteisön etuun ja huipentuu munkin viljelemään "kaikkien etuun", äärimmäiseen - bloody hell,
kristilliseen ultimate hyvään jota kukin käyttää sitten ihan miten vaan. Sitten kun näitä tekijöitä on tarpeeks, "hyvä" manifestoituu universaaliks käsitteeksi, eli sana alkaa elämään omaa elämäänsä, osin sivuraiteilla alkuperäisestä tarkotuksestaan.
