Kun toinen pettää...

Originally posted by miiko:
ohhoh.. onkohan tuo enää kovinkaan arvokasta... no toki kukin tavallaan...

Okey, korjataan vähän. Tämä tapaus on ollut vuonna miekka ja kypärä. Ja nyt siis täysin unohdettu.
Jokainen oppii tekemistään virheistä, toiset kantapään kautta.

Originally posted by CosmicMan:
Muinoin ite kävin kostoks panemassa muita, mut enpä tekis sitä enää. Melkein jopa seurustelin kahden kanssa samaan aikaan, kun tuntu ettei se suhde enää kiinnosta paskan vertaa Noh, virheistään oppii.. en pettäis enää ikinä. Ja yks vinkki: ei kannata joutuu tossun alle, sinne hajoo!

Itse olen parissakin suhteessa käyttänyt pettämistä itselohdutuksena, kun jätkä on pettänyt ensin. Ja sanotaan nyt suoraan, että myös ns. ennaltaehkäisevästi, eli jos "omalta" jätkältä ei ole herunut mulle tarpeeksi huomiota tai jos hän on flirtannut toisten kanssa, olen saattanut antaa kiusaukselle vallan, jos ollaan jonain iltana liikuttu eri seurueissa. Missähän ruumiinosassa itsetuntoni on noina vuosina sijainnut? Ei yläpäässä ainakaan, muuten olisin dumpannut välinpitämättömät ns. kundikaverit ennen kuin jouduin tuollaisiin hölmöilykierteisiin.

Nykyisin yritän pitää tossua niin löysällä, ettei pitkäaikainen kundikaverini hajoaisi. Ja jos se on tarpeeksi vankkaa tekoa, niin ei se hajoo En näinä useina vuosina ole tosin pettänyt kertaakaan. Pari vuotta sitten oli tosin yhden kerran otettava käyttöön kaikki itsehillintä ja epäitsekkyys, että en olisi pettänyt erään tietyn kanssa, mutta niin siitäkin tunnetilasta selvittiin.

Itse en näe pettämistä kovin isona juttuna, jos ihminen on rehellinen asiasta ja sen kanssa on muuten kivaa...

Jonkun taudin saaminen olisi kyllä erittäin epämiellyttävä, joten toivottavasti se ainakin käyttäisi kortsua, muuten...no big deal. Suosittelin huvikseni entistä tyttöystävääni monta kertaa kokeilemaan irtosuhteita. Se oli ihan liian neuroottinen eikä kyennyt..äh.

Originally posted by HiVoltage:
Okey, korjataan vähän. Tämä tapaus on ollut vuonna miekka ja kypärä. Ja nyt siis täysin unohdettu.
Jokainen oppii tekemistään virheistä, toiset kantapään kautta.

no sitähän minäkin... ei kai aikuinen, järkevä ihminen käyttäytyisi noin...

Ajatuksia päästäni viekää..

Pettäminen on sinänsä mielenkiintoinen termi. Jos emäntä kertoo asiasta etukäteen, niin onko se pettämistä silloin?
Silloin ainakin on, jos tapahtunut jää kertomatta, ja sen saa itse mutkien kautta selville vasta jälkeenpäin...

Humps, tuli vaan mieleen.

Arka asia kuitenkin. Osa ihmisistä antais kenkää saman tien "uskaltamatta" kokeilla suhteen jatkamista. No ei nyt uskaltamisesta aina ole kyse (tietenkään). Mutta itse näen saman tien monon antamisen liian helppona ratkaisuna. Ei pidä sekoittaa panoa ja rakkautta keskenään. Paneminen (luultavasti ainakin pettämis tapauksissa) on mekaaninen tekeminen jolla haetaan vaan hetken mielihyvää, ei sen kummempaa. Tuskin emäntä menee "panonsa" kainaloon kun on paha olo, tai kertoo sille salaisuutensa, päivän tapahtumat jne..

Jos emäntä tulee kertomaan asiasta henkilökohtaisesti, niin oletusarvona voi kyllä pitää että hän ainakin haluaisi jatkaa, ja sen takia kertoo asiasta (kuten jo jotkut aikasemmin sanoi, luottamus ja rehellisyys on avaintekijöitä suhteessa).

On erikseen suhteita, joissa pettämistä esiintyy vain henkisellä tasolla. Eli ulkopuoliset suhteet ovat sallittuja ja fyysinen kontakti ei riko suhdetta. Toisinaan olen kuullut, että tällaiset suhteet toimivat yllättävän hyvin. Näitä ihmisiä on kuitenkin hyvin hyvin vähän. Suurimmassa osassa suhteita vallitsee kultaisena sääntönä ruumiillinen toiselle omistautuminen. Se on kaunis ajatus, mutta toteutuu valitettavasti aikas harvoin. Pettäminen on yllättävän yleistä (jos ette ole jo huomanneet).

Suhteessa on kyse kuitenkin rakkauden lisäksi myös toisen kunnioittamisesta. Mikäli haluaa todella kunnioittaa toista ja sitoutua yhdessäelämiseen, niin silloin on osattava antaa periksi myös omista haluista ja toiveista. Pitää osata antaa eikä aina vain olla ottavana puolena.

Rakkaus ja yhdessäolo ei tarkoita omistamista, kuten joku jo tuossa yläpuolella ilmoitti. Ei toista voi omistaa... ei edes pientä hetkeä. Me olemme toisillemme vain lainaa. Siksi kannattaakin kuluttaa tuo laina-aika hyvin ja huolella. Koskaan ei tiedä mikä hetki on viimeinen!!

Toisen ihmisen luottamuksen pettäminen on aina väärin. Oli kyse henkisestä tai fyysisestä petoksesta. En ole ihminen, joka voisi heittää ensimmäisen kiven. En todellakaan... Ihmisten pitäisi keskustella enemmän tunteistaan, toiveistaan, peloistaan ja murheistaan.

Ja samalla ihmisten pitäisi muistaa, että toisille suhteen fyysinen puoli on ensiarvoisen tärkeätä. Mielestäni monissa pettämistapauksissa kyse on suhteen väljähtämisestä tai siitä, että nainen tai mies ei enää koe suhteessaan olevansa tarpeeksi haluttava... ei siis saa tarpeeksi huomiota. Ihminen tarvitsee ne kauniit sanat, sen kosketuksen ja hellyydentunteen. Ja seksiä....
Usein suhteen syventämiseksi riittäisi vain pieni ele... se ettei päätä särkisi tai rahahuolet painaisi.... tuolla pienellä eleellä voi tehdä toiselle niin hyvää...

Meni vähän aiheen vierestä....

-opettaja uhuu

Mun mielestä, pettääminen on OK kunhan toinen osapuoli ei saa tietää siitä, jos mun muija ei tiedä siitä mitään, hän on onnellinen, minä olen onnellinen, kaikki ovat onnellisia..
Eihän siin tarvitsee ku pitää huolen siitä et hän ei saa tietää yhtään mitään..

jätänpä sanomatta.

mun ihmissuhteet ei oo kuin kusseet allensa niin pahasti ettei oo paljon varaa sanoa mitään.

[ 11 March 2002: Message edited by: yana ]

Originally posted by Fine':
Mun mielestä, pettääminen on OK kunhan toinen osapuoli ei saa tietää siitä, jos mun muija ei tiedä siitä mitään, hän on onnellinen, minä olen onnellinen, kaikki ovat onnellisia..
Eihän siin tarvitsee ku pitää huolen siitä et hän ei saa tietää yhtään mitään..

Upea asenne... pahaa saa tehdä, kun ei vaan jää kiinni!!
Entäs sitten, jos naisesi (tai muija siis) saa kaiken selville... tai edes murto-osan? Mitäs sitten, kun toiseen ihmiseen sattuu niin saatanasti? Sitten vaan sanotaan voi voi.... eikö niin.... just niin...

huhuu uhuu

Originally posted by Uhuu:

Upea asenne... pahaa saa tehdä, kun ei vaan jää kiinni!!
Entäs sitten, jos naisesi (tai muija siis) saa kaiken selville... tai edes murto-osan? Mitäs sitten, kun toiseen ihmiseen sattuu niin saatanasti? Sitten vaan sanotaan voi voi.... eikö niin.... just niin...

huhuu uhuu

Nii, mut siin on se pointti et "älä petä jos et osaa!"

Mua ei oikeest kiinostaa pätkääkään se mitä mun muija tekee mun selän takaa kunhan en saa tietää!

Fine': KIINNI JÄIT!

Originally posted by mlaura:
Fine': KIINNI JÄIT!

Satuit varmaan tietää et meillä meni poikki!

uahahahah!!!!! varmaan pilasin sun loppuillan!

[ 11 March 2002: Message edited by: Fine' ]

Tästä aiheesta oli joskus aikoinaan paljon puhetta exän kanssa....

Itse jättäisin tyttöystäväni poikkeuksetta, jos saisin tietää hänen pettävän. Kyse ei ole pelkästään luottamuksesta, vaan myös kunnioituksesta. En pystyisi koskaan pettämään, ennemmin jätän tyttöni ensin jos joku muu kiinnostaa enemmän. "Pettää kerran - pettää aina" ei oo sanottu, mutta mä en ainakaan ota riskiä, kenenkään kanssa.

Originally posted by Fine':
Nii, mut siin on se pointti et "älä petä jos et osaa!"

Mua ei oikeest kiinostaa pätkääkään se mitä mun muija tekee mun selän takaa kunhan en saa tietää!

Ehh... Ja sä pystyt vannomaan ettet missään tapauksessa ikinä jää kiinni? Mä voin vielä käsittää sen, ettei kerro pettämisestä koska sillä säästää toista osapuolta tuskalta, mutta en kyllä voi käsittää enkä hyväksyä sitä, että tuota käytetään oikeutuksena sen tekemiseen. Sä leikit toisen ihmisen tunteilla, ehkä osittain elämälläkin, oman itsekkään nautinnonhalus vuoksi, etkä nää mitään ongelmaa asiassa?? Evh.

Ja se, jos sä ajattelet ettei sua haittaa mitä muijas tekee, ei anna sulle oikeutusta olettaa että se ajattelee samoin ja toimia sen mukaan. Ja jos se ajattelee, niin eikö samantien kannata sopia avoin suhde, niin ei ole tuotakaan ongelmaa?

[ 12 March 2002: Message edited by: pHaze ]

Originally posted by Uhuu:
Upea asenne... pahaa saa tehdä, kun ei vaan jää kiinni!!
Entäs sitten, jos naisesi (tai muija siis) saa kaiken selville... tai edes murto-osan? Mitäs sitten, kun toiseen ihmiseen sattuu niin saatanasti? Sitten vaan sanotaan voi voi.... eikö niin.... just niin...

Jep. Noinhan se on. Syö tai tule syödyksi, se on pelin henki. Useimmat oppii sen valitettavasti vasta hävittyään pelin tai pari.

Originally posted by propeller@head:
Valinta oli vaikea mutta sanoin muijalle heihei.En mä usko että voisin enää ikinä luottaa siihen täysin...

Respect täydet propsit. Tosin jos haluut hoitaa homman vielä kotiin niin pyydä tytsky luokses, anna sille anteeks, vetäse kunnon sovintosexit ja heitä tytsky pihalle vasta sen jälkeen.

nimim. En mä oikeesti oo kusipää, enhän

[ 12 March 2002: Message edited by: TomiS ]

Onko seurustelu ja omistautuminen toiselle ihmiselle jokin peli? Jokin sellainen asia, jossa pitää kilpailla negatiivisten toimintojen ja asenteiden suhteen?

Jokainen ihminen tekee virheitä. Jokainen ansaitsee anteeksiantoa. Luottamus on vaikea ansaita. Sen hajottaa hetkessä ja menettää ikuisiksi ajoiksi. Niin näyttää käyneen myös muutamalle täällä.

Entäs itsekunnioitus? Entäs se tunne, kun voi olla ylpeä itsestään ja tekemisistään? Vai onko nyky-yhteiskunnassa valloillaan tilanne, jossa pelkästään sänkykumppanien määrä ratkaisee ihmisen arvon?

Olen huomannut, että innokkaimmat pettäjät ovat todellisuudessa ihmisiä, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta. He yrittävät kaikin mahdollisin keinoin boostata egonsa viimeisiä rippeitä.... suurin osa pienimunaisia tai selluliittiongelmaisia henkisesti kehittymättömiä seikkailijoita...
Tai sitten on kyse kyltymättömästä seksihalusta. Tai yksinkertaisesti vain tunteettomasta luonteesta.

Ehkä nyt kärjistän vähän... ja sittenkin heitän sen ensimmäisen kiven. Tosin se osuu myös itseeni. Ja moneen moneen muuhun... Silti olen sitä mieltä ettei tunteilla saa leikkiä. Ei ole oikein ennakoida asioita, jotka eivät ehkä koskaan tapahdu. Me täällä olemme vielä kovin kovin nuoria... minä varmaankin kuitenkin yksi vanhemmasta päästä. Ehkä ihmisen henkinen kasvu tapahtuu vasta siellä kolmenkympin kieppeillä. Ehkä kaikilla ei silloinkaan...
ehkä me olemme vasta valmiita heilumaan bileissä ja kasvattamaan kokemuksiamme.... vastuu toisesta ihmisestä tulee kaiketi sitten myöhemmin... tai ehkä ei koskaan 8(

Originally posted by Uhuu:
Olen huomannut, että innokkaimmat pettäjät ovat todellisuudessa ihmisiä, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta. He yrittävät kaikin mahdollisin keinoin boostata egonsa viimeisiä rippeitä.... suurin osa pienimunaisia tai selluliittiongelmaisia henkisesti kehittymättömiä seikkailijoita...
Tai sitten on kyse kyltymättömästä seksihalusta. Tai yksinkertaisesti vain tunteettomasta luonteesta.

(

Kyllä, minä myönnän, olen täydellinen kusipää...

[ 12 March 2002: Message edited by: Fine' ]

Pettäminen ja olosuhteet voivat vaihdella niin paljon, että yleisiä ohjeita ei mielestäni voi antaa. Itse en ole koskaan pettänyt, petetyksi olen joutunut ja nämä ajatukset liittyvät hyvin pitkälti omiin kokemuksiin.

Itse en hyväksy syrjähyppyjä missään muodossa. Suurin syy tähän on, että en itse ainakaan vielä ole huomannut, että moiseen pystyisin. Omassa haavemaailmassa sitä sitten odottaa myös samaa toiselta. Kaikesta huolimatta kuitenkin uskon, että jossain tuolla syvällä on se ville, joka pettäisi, en vaan ole vielä löytänyt sitä.

Ensinnäkin suhteita on monenlaisia. On paljon pareja, jotka seurustelevat, koska parempaakaan ei ole saatavilla. Yhdessäolo on hyvin löyhää ja kumpikaan osapuoli ei pidä suhdetta kovin tärkeänä asiana. Tällaisessa suhteessa elävät luonnollisesti etsivät kokoajan sitä 'oikeaa' ja tämän takia myös syrjähyppyjä voi tapahtua helposti. Löyhä suhde ei tietystikään tee syrjähypystä yhtään sen oikeutetumpaa, mutta eräänlaisena tekosyynä se sen sijaan voi toimia.

Pettämistä voi tapahtua monella tavalla. Jos tyttöystävä tulee kotiin laivalta ja kertoo siellä naineensa jotain äijää niin voi pettämistä pitää lähinnä seksintarpeena, mikä ei sinällään ole kovin vakavaa. Toisessa ääripäässä sitten on pettämistä missä toinen osapuoli kertookin sinulle yhtenä päivänä, että hän rakastaa kahta ihmistä ja yhteinen taival on ohi. Näiden kahden väliin mahtuu todella suuri määrä tapauksia eikä niitä mun mielestä kannata lähteä vertaamaan keskenään. Oma tapaukseni sattuu huomattavasti lähemmäs tätä jälkimmäistä.

Petetyn osapuolen ei kannata syyttää itseään. Ainakin itse muistan kun istuin viikot paikallaan ja mietin mikä mussa on vikana ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Jossain vaiheessa sitä sitten tajuaa, että omat teot eivät olisi muuttaneet asioiden kulkua mitenkään. Tämän tajuaminen oli ainakin itselleni suuri askel. On aivan sama, vaikka suhde olisi ruusuilla tanssimista ja yhtä iloa, koskaan ei voi tietää mitä tulee käymään. On turha kuvitella, että minun suhde on niin loistava, että kumpikaan ei petä.

Aika usein pettämisen jälkeen parit pitävät ns tauon. Jos oikein muistan niin aika harvalla parilla suhde lähtee tauon jälkeen toimimaan. Yleisin syy lienee mustasukkaisuus ja epäily. Täälläkin sanottu 'kerran pettäjä aina pettäjä' ajatus helposti vainoaa petetyn osapuolen päässä ja tuloksena voi olla suhteen päättyminen.
Kuitenkin hyvin suuri osa ihmisistä pettää, molemmilla sukupuolilla luku taisi olla reilusti päälle 30%. On siis hyvin mahdollista, että sinäkin seurustelet juuri tällä hetkellä pettäjän kanssa. Todennäköisesti elät kuvitelmassa, että juuri teidän suhde on erikoinen. 'Meidän suhteessa kumpikaan ei petä' ... mikä tekee omasta suhteestasi erikoisen? Todennäköisesti oma pää, joka vaan ei kestä ajatusta pettämisestä. Jälleen päästään siihen ajatukseen, että kenenkään suhde ei ole niin hyvä, että voisi varmuudella sanoa, että pettämistä ei tapahdu. Voit vain luottaa.

Itse annoin anteeksi pettämisen hyvin nopeasti. Hyvin tärkeä osa (ainakin itselleni) anteeksiantoa oli kolmas osapuoli, eli pettäjän partneri. Hyvin nopeasti tuli huomattua, että ei se kolmas osapuoli olekaan kovin ilkeä tai avuton surkimus. Oli hyvin erikoista jutella tyypin kanssa ja huomata, että meillä on samoja lapsuudentraumoja ... muistan hyvin kun tuli istuttua futiskentän laidalla ja mietittyä, että kukakohan kärsii eniten tässä kaikessa.

Hyvin nopeasti sitä huomasi, että omassa tapauksessani oli onnistuttu tuhoamaan kolmen ihmisen elämä aika hyvin. Kukaan ei voinut 'voittaa', oli vain suuri määrä kärsimystä. Tämän takia en voi ymmärtää niitä jotka pettävät kostoksi. Sillä ei voita mitään, ehkä saat hetken orgasmin, mutta hyvällä tuurilla pistät vain vahingon kiertämään.

Pettäminen voi myös parantaa suhdetta. Pettämisen jälkeen molemmat saavat aikaa miettiä mikä todella on tärkeää. Mikäli _molemmat_ osapuolet pystyvät antamaan anteeksi ja luottamaan toisiinsa ei pettäminen välttämättä tuhoa suhdetta. Asioiden arvon yleensä ymmärtää vasta siinä vaiheessa, kun ne on vaarassa menettää.

Originally posted by propeller@head:
Valinta oli vaikea mutta sanoin muijalle heihei.En mä usko että voisin enää ikinä luottaa siihen täysin...

Olen pohtinut mistä johtuu että toinen pettää.Kyllä sille täytyy olla jokin syy....ainut minkä keksin oli se että ei oikeasti rakasta (tai sitten pettäminen on jokin epätoivoinen yritys päästä irti ikävästä suhteesta)
Paskempaa temppua ei voi tehdä toiselle...se satuttaa kaikista eniten.

Mä tulen kuitenkin mieluummin petetyksi kuin itse pettäisin.Mun mielestä se osoittaa jonkinlaista moraalin tai itsehillinnän heikkoutta jos pettää...Ehkä mä olen tässä voittaja vaikka ei olekaan mikään voittaja-fiilis.

nimimerkki : I will survive

Teit ihan oikein! Löydät varmaan sellaisen typsyn joka osaa arvostaa sun rehellisyyttäs.

Propsit rohkeasta ratkaisusta sinulle.
On varmaan ollut todella rankkaa jättä tyttö,josta vielä todella välittää.Mutta jos todella tuo on totta mitä motiiviksi arvelit teit TODELLA oikean päätöksen