Unessa menen käymään yhdessä nuoruuden aikaisessa divarissa. Se on sellainen perinteinen: nuhjuinen, helvetin paljon porno- ja muita lehtiä, kirjoja jne. Nyt siellä on kuitenkin monta metriä levyhyllyjä. Saavun divariin n. 17.45, ja paikka menee tasan kuudelta kiinni, eikun katsomaan löytyisikö lättyjä. Alkupään levyt on niitä perinteisiä: klassista, Frank Valdorin sairasta tavaraa, tsekkiläisiä huilucovereita pop-biiseistä, marssimusiikkia yms. perinteistä kirpparishaissea.
Mutta sitten: tulee ensimmäinen italodisco käteen :)
Se on joku tuntematon Discomagicci vuodelta -84, hinta 50 senttiä.
Eikun kahlaamaan lisää. Nyt italoja alkaa ilmestyä vähän väliä joka kolmannen tai viidennen levyn jälkeen, eikun pinoon, hinta samaa tasoa. Yhtä keskinkertaistakin italo discolevyä on about 15 kpl samassa läjässä. Innostus lisääntyy kerta toisensa jälkeen kun näen tutut labelit ja uusia nimiä.
Kun katson kelloa, se on viisi vaille kuusi, ja kyselen divaria pitävältä ass-holelta onko hänellä miten kiire, ja josko hän voisi pitää puljua auki "hieman" pitempään koska ostan PAALJON levyjä. Ihme kyllä, äijä suostuu.
Tajuan että tässä on jonkun ex-DJ:n jäämistöä, ja sekös miellyttää. Yhtäkkiä: löytyy alkuperänen hyväkuntonen Ryvonin "I'm gonna dance...", hintaan 70 senttiä, WHOW!!!
Nyt mulla on sitten kaks kappaletta noita, luxusta.
Sen jälkeen tulee lisää harvinaisempia italoja jotka ovat hankintalistalla, mutta ei mitään noin radikaalia. Sitten löytyy alkuperäinen Sensitiven "Driving" myös hintaan 70 senttiä, voi TSIISUS!!!!! :D Sitä onkin sitten etsitty, nyt mulla on se!!!
Kun olen katsonut yhden nurkan kokonaan, levyjä on kasassa arviolta n. 150kpl. Arvioin päässä miten paljon könttä tulee maksamaan ja mietin jo miten maksan levyt, koska rahaa on matkassa about 25 euroa.
Menen huoneen toisella puolella oleville levykeeseille ja kysyn divariäijältä voinko maksaa ja hakea levyt huomenna. Neuvottelen vähän aikaa, ja äijä sanoo että se onnistuu, MUTTA, jos jätänkin levyt lunastamatta, pitää minun maksaa levyistä KAKSINKERTAINEN summa jotain "varaussakkoa"??? Käsittämätöntä, mutta unessa se tuntuu täysin loogiselta ja suostun mihin vaan kunhan saan äijältä levyt.
Kun katson toista hyllyä, niin voi jeesus, sama meininki jatkuu: nyt levyt ovat täysin huippukuntoista 90-95 ajan teknoa!!! Ensimmäiseksi tulee vastaan kaikki alkupään Eevolutet kuin uusina muovikelmuissa, sitten lähes jokainen levy on hyvää ja harvinaisempaa teknoa hintaan 30-50 senttiä kpl. Mukana mm. Rush hour liikkeen vuonna -91 (???) julkaisema Steracin levy... Hyllyn loppupäässä on kymmeniä kuva- ja värilevyjä kovaa acidia ja muuta kovaa kamaa, jonka tiedän olevan Spinestä aikoinaan ostettu. Eikun kahmaisen kaikki syliin ja kasaan vaan.
Kun viimein olen kasannut about puolen metrin korkuisen kasan siitäkin hyllystä levyjä, huomaan että divarin äijä on laittanut muut levyhyllyt "kiinni" ihme systeemillä, ja on tosiaan sulkemassa liikettä. Kello on 18.45. Äijä on kasannut mun levyt erillisen pressun alle ja päällä on mun nimi. Olen tietoinen että "noi levyt on mun", huomenna tulisin hakemaan ne. Levyjä oli kaikenkaikkiaan jotain 4-500, keskihinta siinä 50 senttiä / pala.
Sitten heräsinkin, mutta se ei tällä kertaa vituttanut kuten yleensä. Toivottavasti tämä oli enneuni :cool: