Unikuvia

Huh, tulipahan nähtyä mukavaa unta. Heräsin noin 40 minuuttia sitten, joten asiat ovat vielä tuoreena muistissa:

Unessa menen käymään yhdessä nuoruuden aikaisessa divarissa. Se on sellainen perinteinen: nuhjuinen, helvetin paljon porno- ja muita lehtiä, kirjoja jne. Nyt siellä on kuitenkin monta metriä levyhyllyjä. Saavun divariin n. 17.45, ja paikka menee tasan kuudelta kiinni, eikun katsomaan löytyisikö lättyjä. Alkupään levyt on niitä perinteisiä: klassista, Frank Valdorin sairasta tavaraa, tsekkiläisiä huilucovereita pop-biiseistä, marssimusiikkia yms. perinteistä kirpparishaissea.

Mutta sitten: tulee ensimmäinen italodisco käteen :)
Se on joku tuntematon Discomagicci vuodelta -84, hinta 50 senttiä.
Eikun kahlaamaan lisää. Nyt italoja alkaa ilmestyä vähän väliä joka kolmannen tai viidennen levyn jälkeen, eikun pinoon, hinta samaa tasoa. Yhtä keskinkertaistakin italo discolevyä on about 15 kpl samassa läjässä. Innostus lisääntyy kerta toisensa jälkeen kun näen tutut labelit ja uusia nimiä.
Kun katson kelloa, se on viisi vaille kuusi, ja kyselen divaria pitävältä ass-holelta onko hänellä miten kiire, ja josko hän voisi pitää puljua auki "hieman" pitempään koska ostan PAALJON levyjä. Ihme kyllä, äijä suostuu.
Tajuan että tässä on jonkun ex-DJ:n jäämistöä, ja sekös miellyttää. Yhtäkkiä: löytyy alkuperänen hyväkuntonen Ryvonin "I'm gonna dance...", hintaan 70 senttiä, WHOW!!!
Nyt mulla on sitten kaks kappaletta noita, luxusta.
Sen jälkeen tulee lisää harvinaisempia italoja jotka ovat hankintalistalla, mutta ei mitään noin radikaalia. Sitten löytyy alkuperäinen Sensitiven "Driving" myös hintaan 70 senttiä, voi TSIISUS!!!!! :D Sitä onkin sitten etsitty, nyt mulla on se!!!

Kun olen katsonut yhden nurkan kokonaan, levyjä on kasassa arviolta n. 150kpl. Arvioin päässä miten paljon könttä tulee maksamaan ja mietin jo miten maksan levyt, koska rahaa on matkassa about 25 euroa.

Menen huoneen toisella puolella oleville levykeeseille ja kysyn divariäijältä voinko maksaa ja hakea levyt huomenna. Neuvottelen vähän aikaa, ja äijä sanoo että se onnistuu, MUTTA, jos jätänkin levyt lunastamatta, pitää minun maksaa levyistä KAKSINKERTAINEN summa jotain "varaussakkoa"??? Käsittämätöntä, mutta unessa se tuntuu täysin loogiselta ja suostun mihin vaan kunhan saan äijältä levyt.

Kun katson toista hyllyä, niin voi jeesus, sama meininki jatkuu: nyt levyt ovat täysin huippukuntoista 90-95 ajan teknoa!!! Ensimmäiseksi tulee vastaan kaikki alkupään Eevolutet kuin uusina muovikelmuissa, sitten lähes jokainen levy on hyvää ja harvinaisempaa teknoa hintaan 30-50 senttiä kpl. Mukana mm. Rush hour liikkeen vuonna -91 (???) julkaisema Steracin levy... Hyllyn loppupäässä on kymmeniä kuva- ja värilevyjä kovaa acidia ja muuta kovaa kamaa, jonka tiedän olevan Spinestä aikoinaan ostettu. Eikun kahmaisen kaikki syliin ja kasaan vaan.

Kun viimein olen kasannut about puolen metrin korkuisen kasan siitäkin hyllystä levyjä, huomaan että divarin äijä on laittanut muut levyhyllyt "kiinni" ihme systeemillä, ja on tosiaan sulkemassa liikettä. Kello on 18.45. Äijä on kasannut mun levyt erillisen pressun alle ja päällä on mun nimi. Olen tietoinen että "noi levyt on mun", huomenna tulisin hakemaan ne. Levyjä oli kaikenkaikkiaan jotain 4-500, keskihinta siinä 50 senttiä / pala.


Sitten heräsinkin, mutta se ei tällä kertaa vituttanut kuten yleensä. Toivottavasti tämä oli enneuni :cool:

Olen joskus yrttänyt herätä unessani mutta en silti ole todelisuudessa heräänyt. Siis huomaan nukkueassani, että olen unessa ja päättänyt herätä ja sit näen vain unta kun herään ja nousen ylös sängystä. Luulen jonkin aikaa olevani hereillä mutta huomaan ympäröivässä "todellisessa" maailmassa epäkohtia ja tajuan olevani edelleen unessa ja sit päätän et nyt herään, mutta ei.. taas sama juttu, että näen vaan taas unta että herään ja nousen ylös.. ja tätä samaa voi jatkua hyvinkin pitkään.. ja olipasse mukavaa kun viimein heräsin ihan oikeasti. Kumma juttu..

Unen kontrollinti on ollut vaikeata jos nukuessani olen huomannut, että tämä on vain unta. Hommat ei mene suunitelmien mukaan jos yrittää saada asiat tapahuun unessa niin kuin haluan.

Olen joskus yrttänyt herätä unessani mutta en silti ole todelisuudessa heräänyt. Siis huomaan nukkueassani, että olen unessa ja päättänyt herätä ja sit näen vain unta kun herään ja nousen ylös sängystä. Luulen jonkin aikaa olevani hereillä mutta huomaan ympäröivässä "todellisessa" maailmassa epäkohtia ...

Näitä kutsutaan valveuniksi (lucid dreams) kun unta nähdessään tulee tietoiseksi että tämä ei ole todellista, vaan unta. Usein valveunissa pystyy tekemään mitä vain haluaa, usein esim. lentämisunet ovat tämän tyyppisiä. Monet jopa harjoittelevat kovasti keinoja joilla voi "tarkistaa" onko oikeassa maailmassa. Tarkistuskeinoja on mm. katsoa ranteessaan olevaa digitaalikelloa, jonka aika ei näy unessa kuin numeroiden sekamelskana, toinen tapa on koettaa laittaa valot päälle/pois, unessa valoisuuden ei pitäisi muuttua. Tärkeintä on muistaa unta nähdessään tarkkailla irrationaalisia tilanteita yms, joista voisi päätellä näkevänsä unta. Koska kun "herää" unessa, vain mielikuvitus on rajana.

Pari kertaa olen ite kokenut vasta, loistavia ovat. Jos kiinnostaa enemmän kannattaa katella googlesta tai sitten tutustua Amerikkalaiseen independent elokuvaan Waking Life, jossa päähenkilö seikkailee unessaan ja tapaa filosofeja ja ajattelijoita, tietämättä näkeekö hän unta. Elokuva on muutenkin hienosti tehty värittämällä filmin päälle niin että kaikki hahmot ovat täriseviä ja muuttuvia. Musiikitkin ovat loistavat, argentiinalaista tangoa Gotan Projectin hengessä. Two thumbs up!

Kaikille jotka ovat kiinnostuneet noista lucid unista
suosittelen käyntiä http://www.rieppo.com/hoyhensaaret/ sivuilla.

Suomen paras sivusto tosta aiheesta.

painajaisuni mustasta nahkavyosta!

Monet jopa harjoittelevat kovasti keinoja joilla voi "tarkistaa" onko oikeassa maailmassa. Tarkistuskeinoja on mm. katsoa ranteessaan olevaa digitaalikelloa, jonka aika ei näy unessa kuin numeroiden sekamelskana, toinen tapa on koettaa laittaa valot päälle/pois, unessa valoisuuden ei pitäisi muuttua.

Toimii siihen asti kunnes kyky havaita yksityiskohtia
ja keskittyä niihin kehittyy; unessakin voi vaikka ircata.
Samoin valoisuus voi muuttua, värit hävitä ja palata
takaisin, jne. (jälkimmäinen on tosin harvinaista,
ja itse asiassa osa ihmisistä näkee unia ilman värejä).
Koko triggerointiperiaate käy muutenkin triviaaliksi
harjoitusten edetessä, koska siinä vaiheessa kun
katsot kelloa tarkistaaksesi oletko unessa pystyt jo vaikuttamaan
asioihin. Tämän takia olen itse lähestynyt valveunia
siltä kannalta, että tietoisuuden näkökulmasta uni ei eroa
valvetilasta, joten uni on yksinkertaisesti olosuhde, jossa
mahdollisuuksien määrä poikkeaa valvetilasta.

Ja miten palkitsevaa onkaan siinä vaiheessa, kun todella
tiedät olevasi unessa, ja siinä missä aiemmat lentokerrat
ovat totelleet ilmakehän rajoituksia voit lentää vaikka aurinkoon.
Nimim. pari vuotta hapen loppumisen kanssa painiskellut :rolleyes:

Sain vihdoin harjoiteltua riittävästi lucid unia. Joku aikaa sitten aloitin harjoittelun. Eilen tuotti jo tulosta ja kahdesti viime yönä tajusin näkeväni unta. Harmikseni heräsin molemmilla kerroilla. Ekalla kerralla tein niin, että pistin kellon soimaan kahdelta yöllä. Olin joku 10min hereillä ja sitten takaisin nukkumaan. Päätin, että nyt näkyy kaikkee kivaa.

Ja sit ku olin nukahtamassa, niin rupesin näkemään pimeydessä vihertäviä hahmoja. (Mulla jotku unet on aina tummia ja ainoana värinä on vihreä.) Ne hahmot oli kasvoja. Kymmeniä kasvoja tuli poikittain vasemmalta ja oikealta ohi. Siis niin, että ne kasvot oli poikittain. Vasemmalla puolella tulevat makasi vasemmalla poskella ja oikealla puolella tulevat makasi oikealla puolella. En tunnistanut mitään kasvoja. Sitten tuli jonkun kasvot oikealle ja pysähtyi. En tunnistanut. Ja sitten spider-manista vihreän lemminkäisen irveellä varustettu GWB vasemmalle puolelle. Aluksi en tunnistanut kasvoja siinä vasemmallakaan, ja kun tunnistin, ne saivat sen lemminkäisen irveen ja keskityin ilmeisesti liikaa niihin kasvoihin, sillä säikähdin ja heräsin. Harmi. Siinä olisi ollut jo alkuasteet WILD unelle. No toisella kerralla meni paremmin.

Näin jo valmiiksi unta (eli mahdollisuus "vain" DILD uneen), että oltiin yhden kaverin kanssa menossa loppukesästä Halloweenina (??) tekemään trickortreattia. Minun piti pukeutua klovniksi. Pukeuduin muuten samoihin vaatteisiin kuin normaalisti, mutta housuina minulla oli sellaiset kultaista kangasta ja kirjavaa kangasta olevat MC-Hammer tyyliset housut. Kaveri tuli paikalle, sellaisen omakotitalon eteen, johon meidän piti ensimmäisenä mennä tekemään trickortreatti. Hän oli alasti. (Yleensähän unissa itse pitäisi olla alasti.) Huomautin, että by the way, you ain't got pants on. Hän sanoi, että hän esittää erästä pornotähteä, jonka nimeä en nyt muista tässä. Ja hänhän on aina leffoissa alasti. Ajattelin, että ei siinä sitten mitään.

Mentiin kolkuttamaan sen amerikkalaista sub-urbiaa muistuttavan alueen erään omakotitalon (joka muistutti sellaista kauhuelokuvien kartanon ja mummon mökin sekotusta) ovea. Kämppikseni tuli avaamaan. Sanoin, että mitäs sä täällä, mutta kämppis ei tuntenut mua. Mä tunsin hänet, mutta hän ei minua. Hän pyysi meidät kuitenkin sisään. Kertoi, että oli juuri menossa uimaan ja että jos haluamme, voimme liittyä seuraan. No alakerrassa oli sellainen antiikin rooman kylpylää muistuttava alue. Pienoiskoossa. Se allas oli joku 5m x 5m kokoinen. Tai no ehkä joku 4m x 5m. Hieman suorakaide. Ja nurkassa.

No tää mun kaveri loikkas suoraan sinne altaaseen, alasti kun oli ja kämppikseni alkoi riisumaan vaatteitaan. Itse seisoin altaan reunalla. Katsoin kaveriani, joka sukelsi pinnan alle. Sitten katsahdin kämppistäni, joka ei siis unessa ollutkaan kämppikseni. Käänsin katseeni takaisin ja näin kaverini sukeltamassa täsmälleen samassa kohdassa edelleen. Kuin hidastettuna. Pidin asiaa outona. No päätin kuitenkin hypätä altaaseen - vaatteet päällä. (Yleensä mä olen aina alasti, kun siihen on mahdollisuus, että ehkä mulla on nää kauhu-unet sitä, että mä olen väenpaljoudessa vaatteet päällä...) Kun olin loikkaamassa, jotain naksahti leuoissani. Sattui. Mätkähdin selälleni siihen altaaseen ja nousin ylös altaasta. Ihan kuin olisi veren maku suussa. No ajattelin, että voltti on hypättävä. Päätin loikata uudelleen.

Toisella kerralla, kun olin ponnistamassa, jotain taas naksahti leuoissani ja sattui niin maan mahottomasti. Ja jokin lohkesi vasemman alaleuan puolella. Hammas perhana. No siitä äkkiä vessan puolelle. Kaveri ei huomannut mitään ja se kämppistä muistuttava tyyppi kysyi, että onko kaikki ok. Mumisin hampaiden välistä, että on. No vessassa sylkäisin lavuaariin ja vertahan sieltä tuli. Sattui avata suuta, joten raotin vain vähän hampaita, jotta sain vettä suuhun ja purskuteltua verta pois. Takahampaani tuli lohjenneena ulos, juuriaan myöten. Katsoin, että ohhoh, ei hammas voi noin vain lähteä. Mitähän sitä on tullut tehtyä. Kohotin kasvoni peiliä kohden ja näin, että koko alaleukani oli murskaantunut ja tunnistamattoman näköinen lihamöykky. Mihinkään en ollut kolauttanut, joten siinä kohdassa rupesin epäilemään omaa valveilla oloani. Havaitsin, että tämähän on unta, ja heräsin. Epäonnistuin siis jo toisen kerran peräkkäin. Ja samana yönä. Höh.

Niin, kaikki valoisuudet muuten siinä jälkimmäisessä unessa pysyi suurinpiirtein samana paikasta riippumatta. Ulkona oli hämärää, eteisessä samalla tavalla hämärää ja jopa alakerran uimahallissa oli hämärää. Ja taas kävi kasvoille jotain. Nyt alkaa jo vähän jännittämään, että mitähän se psykiatrisetä tai herra unitutkija siitä sanoisi.

Aurinkoon lentäminen on vielä aika kaukana.

edit: Painelin enttereitä, jotta on selkeempi.

Tää oli paras uni;

Minä ja Defa oltiin vamppyyreita,
sit se muuttu vaahtokarkiks
-ja mä söin sen.

:p

Viimeset kolme yötä oon nähny ihan häröi unii, mut kerronpa nyt vaan toissayön unesta.
Olin jollain pienellä veneellä, joka oli puoliks uponnut jossain merellä. Veneellä oli mun lisäks joku 6 ihmistä, jotka alko syyttää mua siitä että vene oli alkanu uppoamaan ja päättivät että tappavat mut. Pelästyin ihan saatanasti ja hyppäsin taaksepäin veteen, jolloin mulle kasvo delfiinin pyrstö. Tässä samalla mun ruumis koki muunkinlaisen muutoksen. Ei mitenkään näkyvästi, mutta tunsin että musta tuli jotenkin femiininen hahmo. Mä lähin uimaan karkuun veden alla, mutta nää toiset ihmiset sai jotenkin veneen kuntoon ja lähti ajaa mua takaa käyttäen jonkinlaista liikkeenhavaitsijaa mun ettimiseen. Pari kertaa ne sai mut kiinni, ja ajo mun yli jolloin mä kuolin ja sit koko juttu alko aina uudestaan. Kolmannella karkumatkalla mä tajusin jotenkin miten mä pystyin pysyy niiltä piilossa ja ne ei löytäny mua, mut sillon tää femiininen puoli irtaantu musta ja siitä tuli merenneito, joka uiskenteli jossain 50 metrin päässä musta, jonka nää henkilöt sit havaitsi ja luuli sen olevan minä. Mä yritin harhauttaa niitä siellä veneessä lähtien uudestaan uimaan, jolloin koko vene katosi, ja mä päädyin kahdestaan tän merenneidon kanssa jonnekin syvälle veden alle. Siel mut täytti joku suuri onnellisuuden ja rakkauden tunne ja sit se uni loppu.
Pirun outoo:015:

...mut sillon tää femiininen puoli irtaantu musta ja siitä tuli merenneito, joka uiskenteli jossain 50 metrin päässä musta, jonka nää henkilöt sit havaitsi ja luuli sen olevan minä. Mä yritin harhauttaa niitä siellä veneessä lähtien uudestaan uimaan, jolloin koko vene katosi, ja mä päädyin kahdestaan tän merenneidon kanssa jonnekin syvälle veden alle. Siel mut täytti joku suuri onnellisuuden ja rakkauden tunne ja sit se uni loppu.
Pirun outoo:015:

Ehkäpä tuo uni kertoi sinulle, ettei kukaan oikeasti ole uhkaamassa tunne-elämäsi feminiinisiä tarpeita?

Junauni peloista

Ensin oli aukiolla iso 3 kerroksinen, keskikokoista koulua kooltaan vastaava talo. Sitten huomasin sen olevankin amerikkalaistyylinen dieselveturi, joka lähti liikkeelle -mutta tällä kertaa ei tullutkaan kohti kuten yleensä on ollut tapana. Aluksi minulla oli siihen kontrolli niin, että pystyin jonkin aikaa ohjaamaan sen nopeutta. Yritin lisätä se nopeutta niin että se olisi kaatunut kurvissa kyljelleen. Tuo veturi veti perässään 2 tai 3 samankokoista perävaunua(juna oli edelleenkin kauttaaltaan 2-3 kerroksen korkuinen). Moisen pelottavan tekeleen toivottava kaatuminen olisi tapahtunut ryminällä.

Jossakin vaiheessa huomasin etten enää voinut kontrolloida sen nopeutta ja juna vaan pysyi kiskoilla, kun en kyennyt nostamaan nopeutta riittävästi. Ajattelin lähteä turvallisen välimatkan takaa-ajoon, odotettuani junan etääntymistä riittävän kauaksi. Itse asiassa juna oli ylittänyt kauempana sillan ja häipynyt metsän uumeniin aloittaessani takaa-ajon, ilmeisesti jonkinlaisella nopealla resinalla joka ei kuitenkaan toiminut lihasvoimin. Metsä on metka juttu, kun ei näe odottaako uhkaava veturi jyrisevästi minua ensimmäisten puurivistöjen takana. Näin ei kuitenkaan hetken mietinnän tuloksena ollut.

Siispä varovasti mutta nopeasti liikkeelle, jotta saisin junan näköhorisonttiin ja voisin tarkkailla välimatkaa. Jossain vaiheessa perävaunu ilmestyikin näkyviin ja pidin välimatkan sellaisena että juuri näin sen, mutta se ei luultavasti minua. Muutoinhan juna saattaisi tehdä yllättävän manööverin
kääntyen käsittämättömällä tavalla kohti.

Metsä alkaa pikkuhiljaa tihentyä ja näkyvyys lyhentyä puiden oksien tullessa tielle. Ajattelen että voisin nostaa nopeutta saadakseni junan kiinni, mutta tuolloin saattaisi käydä niin että yhtäkkiä huomaan oksien väistyessä tieltä pois junan olevan liian lähellä. Siispä varmuuden vuoksi hiljennän vauhtia riittävästi, jotta tarvittaessa voisin tehdä nopean hätäjarrutuksen näkyvyden rajoissa. Odotan aukeammille paikoille saapumista.

Saavun jalkapallokentän puolikasta muistuttavalle alueelle jota reunustaa korkea alumiini-aita, jonka sisäpuolella kiskot ovat -jonkinlainen käännöspaikka ikäänkuin. Mutkat ovat mahdottoman 90-asteen kulmassa. Mutta se ei junaa haittaa, joka on jo poistunut kiskoilta ja tulossa minua kohti. Samalla huomaan etten enää itsekään ole kiskoilla, vaan seison keskellä tuota aluetta kutistuneen junan tullessa selvästi minua kohti.

Alkaa himan pelottaa, mutta sitten tulee vitutus: taasko tää paska alkaa? Antaa sitten tulla, perkele!
Veturin jytinä alkaa kuulua juuri kun juna on aivan lähelläni -yhtäkkiä se kuitenkin loppuu ja jään ihmettelemään minne pelottava ääni katosi. Juna ei enää ole juna vaan jokin paikoilleen jäävä objekti, jonka pitäisi olla pelottava, mutta se pelko on kadonnut. Kuuntelen sitä, mutta mitään ääntä ei kuulu. Perkele vedetään toi objekti yläkautta lävitseni ja katsotaan etteikö muka siinä olis pelottavaa elementtiä jonka voin kokea. Ei, se vitun pelko on poissa. Minne se katosi? Tuntuu etten ehtinyt kohdata sitä. Sahaan objektia pääni kohdalla edestakasin ja mitään ei tunnu. Jotain kummaa vaan tuntuu vähän naksahtavan päässä. ;) Se pelko häippäs ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Se vitun narttu häippäs paikalta häntä koipien välissä! Heitän sen paskan boksin menemään, hyödytön kun on. Kyllä sitä ollaan niin päällekarkaamassa ihmisen heikoilla hetkillä, mutta kun pelko kokee olevansa uhattuna, niin heti ollaan luikkimassa pakoon. Tule takaisin ja tappele kuin mies!

Mutta kun pelko ei ole mies vaan narttu...

se on hienoa, kun päivälliset tapahtumat ja teemat hiipii uniin. vähän aikaa sitten puolustin neukkusotilaana entistä kämppääni saksalaisia sotilaita vastaan. tosi pelottavaa nähdä sotilaskypäriä nousevan hississä himmennetyn lasin läpi. aikaisemmin päivällä oli ollut puhetta pietarista. siis kaupungista.

ja kun illalla sitten oli taas nähnyt matrixin, tietenkin piti hyppiä pitkin vaasan kattoja. jännää, kun nyt tuntuu että tietää täsmälleen miltä ne näyttävät, vaikkei ole koskaan käynytkään.

hämäryys rules very ok. katsokaahan kaikki leffa nimeltä dog soldiers, jos unistanne puuttuu ihmissusia.

näinpäs kerran aika kummallista unta:

eräs mies jahtasi minua haulikolla, hetken pakoon juoksun
jälkeen kuului laukaus ja kaaduin maahan.
Pienen hetken päästä "nousin" ja näin mutsini, mummoni ja
lääkärin keskustelevan. En kuitenkaan kuullut sanoja, mutta
huomasin äitini itkevän.Koitin ottaa mutsia kädestä ja kysyä et
mikä on mut se ei ees nähnyt mua.
Yhtäkkiä takanani kuului ääni TULE ja katsoessani taakseni
näin mustan oven joka aukeni hiljaa.
Kuului taas ääni TULE ja mummoni katsoi mua kohti ja sanoi:
"Kerti sun on aika mennä!" .
Heräsin siihen et itkin ja huusin ääneen en mä halua mua pelottaa.


Oon ihan tyytyväinen siihen että harvemmin muistan uniani
noin tarkkaan.

Näinpä kummaa unta viime yönä. Ajelin autolla kaverin kanssa Porvoon keskustassa, ja jostain kumman syystä avain porvoon keskustassa oli sellainen h*lvetin iso nosturi, kiiltävä ja kullasta tehtykkin vielä. Ainakin 1km korkee. Ja se huojui tuulessa ja luulin että se kaatuu. Seuraavana aamuna uusimaassa lukee että nosturi kaatui porvoon joen rannalla. Weird. En ollut edes kuullut tapahtumasta sitä ennen.

Mun unet on muuttunut :(

Ennen näin paljon actionpitoisia unia. Niissä tuli taisteltua mm. terminatoria vastaan ja pakoiltua poliisia :D Ne oli kivoja, ja aamulla herättyään oli hyvä fiilis..

Nykyään unien luonne on muuttunut ahdistavammaksi.
Unia omasta kuolemasta ja asioista joista todellisuudessakin kärsisi.. ja aamulla olo on hirveä :(
Mistäköhän moinen muutos..
Olenkohan alkanut sairastamaan uniapneaa :confused:

Miten päin vaan..
kaipaan entisiä uniani.

Näin viime yönä unta että kuulin HYVÄN polkkabiisin. Aika sairasta. Muistan vielä, että siinä oli vähän semmonen garagesoundi. :D :D

Minä kuulemma puhun tosi paljon unissani. Varsinkin alkoholin vaikutuksesta. Yhtenä yönä olin selittänyt jotain neliöistä, ja ihmettelin miksi poikaystäväni ei tuonut mulle neliöitä. Kun poikaystävä kysyi multa että mitä ihmeen neliöitä, suutuin ja murahdin "Siä oot ihan tyhmä, sinä et ymmärrä minuu yhtään." Käänsin selkää ja rupesin kuorsaamaan. Oon myös väittänyt, että ryhdyn myymään valmiiksi voideltuja hapankorppuja. Niin ja tässä vähän aikaa sitten yhtäkkiä rupesin huitomaan käsillä ilmaa ja jätin yhden käden pystyyn. Poikaystävä kysyi multa, että mitä minä oikein teen. Selitin, että sormenpäässäni on punkki.
Kaikkea muutakin hullua tulee aina yöllä tehtyä, mutta en muista puoliakaan.

hahh :D Mulla kans on taipumuksena alkaa valittaa musavehkeistä aamusella, jos tyttöystävä yrittää herättää. :D :D

Yleensä alan selittää jotain miten eri kanavilta tulee soittimet liian lujalla mikseriin ja jossain on paska EQ tai huonosti kompressoitu basari tms. ;);) heh...

Minä kuulemma puhun tosi paljon unissani. Varsinkin alkoholin vaikutuksesta. Yhtenä yönä olin selittänyt jotain neliöistä, ja.... ->

Hei kultsi, ei kaikkea tarvitse aina julkisesti myöntää ;)

Todellakin, noita höpötyksiä kuunnellessa on tullut monta kertaa naurettua yksikseen pimeässä... Miten sitä ihmismieli unissaan kykeneekin tuottamaan tuollaisia asioita ulos pienestä suustaan? Myöskin se että unissaan tuo Bikkarainen pomppaa magnustin lailla kolostaan kurkkimaan... Siis nostaa päätään ja katselee ympärilleen kuin huisin isot bileet olisi ympärillä. Ja painaa sitten taas päänsä tyynyyn.

029: Jos mä jossakinvaiheessa käyn unissani tuollaisia höpöttelemään, tiedän että on aika myydä koko musanteko laitteisto muualle. :D Se olis sen harrastuksen loppu.

Mutta, nyt kun tällaisista unista tuli puhe, niin olen kyllä useasti nähnyt keikan jälkeen unta siitä että soitan levyjä. Uni on ollut erittäin realistinen. Kaiken olen tehnyt samoin kuin oikeastikin. Valinnut levyt, laittanut soittimeen, korjannut... Tosin, unessa on jotakin yleensä ollut vialla. Outoja ihmisä, valaistus tms....

Muistan kuolleeni kolme kertaa unessa, kerran (loukkaannuin) jossain onnettomuudessa ja jäin sitten henkenä haahuilemaan kunnes käsitin että taidanpa kuolla, näin kuoleman joka oli menossa yhteen taloon ja sanoi kolkosti minulle "Sinä olet seuraava.", huusin luovasti "Ei!" ja yritin heittää äijjää lumipallolla, osuin vain talon seinään. Heräsin, sydän hakkasi ihan kiitettävää tahtia.

Toisen kerran mentiin jollain porukalla yhteen paikkaan, oli tosi sumuista ja hämärää meininkiä, tiesin että siellä kuolee, mutta piti vaan mennä silti. Saavuttiin luolaan ja asetuttiin riviin, ja katse piti olla suunnattuna sitten suoraan eteenpäin... käsitin että kavereilta alkoi päät putoilemaan järjestyksessä, ja siinä vain coolina odottelin omaa vuoroa. Sitten näin kun oma pää vieri sulavasti edessäni, ja ajattelin jotain tyyliin "Ei tässä ole mitään hätää, muista vain hengittää syvään rauhallisesti..." ja sitten tunsin miten hengitin syvään, ja sitten ahdistuin ja heräsin.

Kolmannella kerralla minut ammuttiin jossain välikohtauksessa, en voinut tehdä mitään, makasin vain maassa ja kuulin ihmisten juttelevan yläpuolellani jotain kuolemastani ja miten kauheaa se oli, olisin sanonut heille että eihän tässä ole mitään hätää hei, chillatkaa nyt... :)

Muistaakseni olen nähnyt kaksi lucidia, toisesta (jälkimmäisestä)en muista muuta kuin että sen että älysin sen olevan unta ja sain täyden kontrollin maailmaan, oli ihan siistiä. Ensimmäisellä kerralla uni oli ihan kauhea painajainen, missä olin talon sisällä jonne tunki koko ajan käärmeitä kaikista raoista (myös olemattomista), jossain vaiheessa unta ajattelin että "Eihän käärmeet käy oikeasti ihmisten kimppuun vaan pyrkivät välttämään meitä, ei tämä voi olla totta... tämän täytyy siis olla unta...(elokuvissakin periaatteessa ärsyttänyt tämä epäloogisuus, ehkä siitä tuli tuo mieleen), päättely jatkui tietenkin siihen että "Minä kyllä hallitsen omaa mieltäni, käärmeet vois kyllä kadota!", ja niin kävi. Kohta niitä tuli lisää. Kirosin ja ajattelin ne taas pois ja päätin että ne myös pysyvät poissa tällä kertaa. Sitten vaan miettimään että mitähän sitä tekisi, jotenkin hämärästi älysin että oman mielikuvituksen hyväksikäyttö tulee kyllä rokkaamaan tänä iltana, ensin päätin lähteä katsomaan elokuvia, "siirryin" elokuvateatteriin katselemaan jotain tylsää filmiä, siinä meni jonkin aikaa kunnes kyllästyin, ja päätin lähteä matkustelemaan ympäri maailmaa... aamulla kun heräsin oli jäänyt vain mielikuva jostain itämaisesta ja että oli ollut ihan tavattoman upea reissu, kaikki negatiivinen karsittu pois ja pelkkä nautinto / kokemukset jäljellä, harmittaa vaan kun ei muista yhtään tarkempaan sitä osaa unesta...

Jossain unessa metsästettiin sellaista frisbeen kokoista ötökkää kaverin talossa, ja sitten kun saatiin se kiinni revittiin siivet irti, pistettiin uuniin ja paistetiin, en muista oliko erityisen hyvää valmiina. :)