Mitä vikaa kiksus on? Varsinki ku sitä kuulee nykyään aika vähän.... Housea (jokaisessa muodossaan) taas puskee ovista ja ikkunoista.
Hei hei hei, housekin voi olla kiksua :)
Käsitettä
kiksu käytetään nykyään popimmassa merkityksessä, kun sitä liitetään mihin tahansa konemusaan. Melodia ei pelkästään tee musasta kiksua, vaan ne patternit. Esim joku bassline, mikä on niin monessa biisissä. Tai perus jeejee-soinnut.
Housea tulee ovista ja ikkunoista. True. Mut housea on tullut aina ja luultavasti sitä myös tulee samalla syötöllä. Nyt puhutaan kuitenkin aika isosta genrestä. Mun mielestä house on muutenkin helvetin hieno asia. Tää koko House-music on sytyttänyt mun sielun jo kauan sitten :) arvostan sitä sanomaa, mikä koko housessa oli siitä lähtien ku se syntyi. Neutraalia, ei kannanottoa sisältävää musiikkia, joka on vain ja ainoastaan musiikkia. Sielukasta tai minimaalia, deeppiä tai maximaalia.
Kun jo edellisessä postauksessa aloin puhua
rytmistä, niin siitäkin vielä sen verran, et mua vituttaa elektro kaikista eniten. Tää musiikki on mun mielestä pisteessä A edelleen. Se ei oo lähtenyt mihinkään suuntaan. Se kuullostaa samalta vieläkin. Samplesamplesample, sit ne helvetin paksut bassopiiskat ja valot vilkkuu. Hyi saatana. Pariisissa sitäkin tulee ihan joka tuutista. No ei ihme se on elektron mekka.
Aloin miettiä yks päivä ihan tosissaan sitä, miks mä vihaan elektroa niin paljon. Justicen Cross levy on mun mielestä edelleen hyvä, mut en tiiä jaksaisinko livenä enää nähdä. Elektrosta puuttu mielenkiintoset biitit. Rummut ei merkkaa vittuakaan. Samaa jumputusta. Rytmin pitää kehittyä ja nostattaa fiiliksiä kuulijoissa. Sitä house/tekno on ollut kasarilta asti. No, minkäs sitä mahtaa aika pitkälti ne on junnuja jotka tota elektroa harrastaa. Pariisissa huomas selkeesti, pintaliitomestat ja fancy daftpunk-valopaikat täynnä nuorisoa. Houseklubeilla ikää olikin sitten enemmän.
Mut positiivistakin tulee mieleen: elektroninen musiikki aletaan hyväksyä pikkuhiljaa. Elektro on hyvä ponnahduslauta indierock-ihmisille. Dubstep taas sen aggressiivisuuden takia vie metalli-tyyppejä konemusan puolelle. Musiikkimaku kehittyy ja sit huomataan mistä ne todelliset vibat saadaan. Se tekee hommasta mielenkiintoista, kun omalla musiikkimaulla on semmonen oma ns. elämäkerta :) Sithän sitä välillä innostuu musiikista, jota ennen vihasi. Toki yleensä se menee vice versa. Tätä en oo ikinä uskaltanut julkisesti väittää eli luultavasti saan vihaa niskoilleni myös: elektro on indiepoppareitten halpa vaihtoehto.
Täytyy sanoa et tää on ihan helvetin hyvä topic! Loistava foorumi sylkeä paskan musiikin tuhoamia aivosoluja ulos. Meidän pitäis varmaan alkaa pitää Paskan Musiikin Terapiaa? :D
"My name is John and I hate Elton John.
*tap tap tap*
I've been clean for about 12 months now. No Elton anymore.
*tap tap tap*"
;)