Tapi, 16.3.2009 00:02:
En tiedä oliko vuosi 2005 kun electro house tuli ulos oikein ryminällä ja jonkin ajan päästä siitä trancessa alettiin käyttämään samoja ideoita. Kaikki biisit olivat samanlaisia pörinähärdelleitä, joita ei pystynyt silloin, eikä pysty vieläkään kuuntelemaan.
kyllä. voihan vitun vittu.
Epicuros, 16.3.2009 01:29:
Kas, kohtalotoveri. Mulla on kans noussut karvat pystyyn tosta ihmeen pörinäsoundista ja sitä kun rupes kuulee bileissä enempi ni mul yksinkertaisesti rupesi jäämään vähemmälle.
--- Kehitys paskempaaan suuntaan. --- Kuulostan ehkä elitistiltä, mutta mun korviin se kuulosta puhtaalta kaupallisuudelta ja se toimii myös ei-niin-konemusa -normijannuille. Ja joka kerta, kun jonku setissä tai nettiradiossa kuuluu tota ääntä vähänkin liian kauan ni mä tunnen itseni ihan nuijaksi ja häpeän itseäni. Ei siinä ole mitään hienoa! >.<
et ole ainoa noiden ajatusten kanssa!
bubbelgum, 19.3.2009 15:49:
Minimal. 
Okei, voin tajuta vielä sen että jotku minimalteknodiggarit tykkää nyökyttää niskaa ja hifistellä soundeja. (no en kyl oikeesti ees tajuu, mut...) Mut onko ollu ihan pakko roudaa ne saatanan niks-naks äänet ja muu monotoninen paikallaan junnaava paska muihinkin genreihin? Miksi oi miksi.
Mm. minimal-house on yks hirveimpiä asioita mitä oon kuullut.
Ja pahasti pelkään, että siinä missä elektro levisi pari vuotta sitten joka paikkaan, niin nyt on tän minimalsoundin vuoro. Toivottavasti olen väärässä!
jep. tuntuu että elektro oli vaan minimalismin esiaste ja ollaan koko ajan menossa sisällöttömämpään ja paskemmalta kuulostavaan suuntaan, ja tietysti kaikkien noiden trendien on pakko tulla raiskaamaan joka ikinen hyväkin musatyyli, johon se ei millään vaan sovi, tai yksikään tuottaja ei osaa tehdä sitä tyylikkäästi ilman ylilyöntejä JA lähes jokainen tuottaja joka joskus teki hyvää matskua on muuttanut tyyliään täysin nykytrendin mukaiseksi ettei vaan vahingossakaan tekis hyvää musaa.
mä joudun torjumaan usein muuten hyvätkin biisit vain siksi, ettei biisin rytmipuolella ole ollenkaan lihaa. pelkkä älytön bassboom-kicki ja joku ärsyttävä rnb-läsähdyskläppi ei oo mun käsitys groovesta (voi vittu deadmau5). mä tahdon kunnon rummut ja perkussiot. jos pelkissä rummuissa on vitun hyvä groove ja niitä kuunnellessa tekee mieli tanssia useita minuutteja, niin ne on onnistunu ja niiden päälle voi lähteä rakentamaan hyvää sisältöä. itse asiassa mun omat proggikset kärsii joskus siitä, kun yritän änkeä liikaa matskua rumpuihin, ja sit siinä voi olla joku typerä mielenosoituskompensointi tota trendiä vastaan ("vittu, tältä sen pitäis kuulostaa!") ja sit en millään tahdo poistaa mitään, kun tuntuu että niistä tulee liian yksinkertaiset tai ohuet.
myös muita ketjussakin ehkä jo esille tulleita vittumaisia trendejä:
- feikkinostatukset ja/tai nostatuksen jälkeinen kliimaksin puute (etenkin elektrotrendin mukanaan tuoma hillitön nostatusnoise jonka jälkeen biisi kutistuu olemattomaksi nitkutteluksi jossa ei ole mitään kliimaksipitoista, voi saatana että turhauttaa kuunnella sellasta nysväystä)
- kolmijakoinen humppakomppi (pääosin vain euromatskun kiusa, ks. basshunter ja scooterin jumpstyle-tuubat)
- jo monen monta vuotta koko ajan vain pahentunut cd-julkaisujen kompressointi/limitointi. tästäkin aiheesta jaksetaan kovasti lässyttää joka paikassa, missä demoträkkejä mainostetaan, mut esimerkkinä metallican death magnetic on kyllä mennyt ihan rehdisti yli. en olis vielä 5 vuotta sitten uskonut, että jonkun äänitteen tekninen äänenlaatu voidaan kompromisoida (kompromettoida?) noin pahasti pelkästään näennäisen äänenvoimakkuuden takia. kuuntelin ton albumin pikakelauksella nopeasti läpi testimielessä ja se oli jo ihan naurettavaa. voisin joko sinisilmäisesti kuvitella, että metallican pojat ja masteroija oikeasti tykkäsi soundista, tai sitten elitisesti niin, että levy-yhtiö halusi SENTÄÄN METALLICAN levyn kuulostavan ihan vitun kovalta eikä itse bändi ymmärtänyt mitä haittaa siitä voisi olla. joku vois kysyä niiltä tykkääkö ne enemmän albumi- vai guitar hero -julkaisusta.
epäilen vahvasti että yksi syy electron ja minimalismin ponnahdukseen on sen rutkasti helpompi miksattavuus ja limitoitavuus ja sen kaikki "lieveilmiöt" kuten tanssilattioilla ihmisten keskuudessa syntyvä "vittu tää potkii woo!!" -konsensus. pelkkä kovaa potkiminen ei riitä.
- liiallinen sidechainaus pelkästään sidechainauksen takia. kyllähän se on ihan helvetin helppo kikka saada biisiin rytmikkyyttä, mut jos biisi ei muuten toimi yhtään, niin ei se siitä on/off-pumppauksesta parane yhtään, se alkaa vaan vituttaa. miksausteknisestihän se on melkein pakkolistalla esim. bassojen kanssa ja sillä voi korostaa biisin groovea näppärästi käyttämällä sitä kevyesti vaikka rumpuihin tai padeihin. vaikka prydzin call on me on muuten todella yksinkertainen biisi, niin siinä se toimii, koska prydzillä tuntuu muidenkin biisien perusteella olevan taitojen lisäksi myös
tyylitajua. sen eron huomaa heti, jos kuuntelee jotain tusinabaarijynkytystä suoltavaa eurotuottajaa. biisi hyppii vain siksi että sen on huomattu hyppivän niilläkin tuottajilla, joilla sitä tyylitajua on.
opmdevil, 20.3.2009 10:19:
"hyvä meininki, kädet ilmaan, taputtakaa taputtakaa taputtakaa, hyvä meininki, mä olen djmag:n äänestyksessä top 20 dj, kädet ilmaan ottakaa kameralla musta kuvia, mä olen tärkeämpi kuin se musiikki voitte sitten kotona näyttää kuvia kavereille että näitte jonkun jätkät levittelevän käsiään ja maksoitte siitä hyvästä 40 ekua ja ostitte olutta jossa oli kate jotain 95 prosenttia"
:D
)