:
Ääh, paskat. Ensinnäkään, kuten Avernian sanoi, mitään varsinaista omaa itseä ei ole olemassakaan. Taas yksi turha myytti että moisen muka voisi tarkkaan määrittää. Toiseksi, ihastumiset ja rakastumiset perustuvat _aina_ johonkin epätodelliseen, eivätkä koskaan siihen millainen ihminen toinen "oikeasti" on. Eri asia tietysti on jos toinen aivan täysin kusettaa ja esittää tietoisesti olevansa jotain, mutta tätä tässä ei kyllä mielestäni tarkoitettu.
Ihmiset muuttuvat päivittäin, niin kesken suhteen, sitä ennen kuin sen jälkeenkin. Eikä tämä välttämättä tarkoita että suhteelle käy huonosti. Rakastaminen on pitkälti tahtokysymys ja toista täytyy jokatapauksessa päättää rakastaa tämän vioista huolimatta jotta rakkaus voi kestää, vaikka näitä vikoja tulisi lisääkin suhteen aikana tai niitä selviäisi vasta myöhemmin kuten yleensä jokatapauksessa käy.
Amen to that.
Esim. A ja B menevät treffeille..molemmat käyttäytyy hyvin kohteliaasti ja ovat pikkasen ujoja toisiaan kohtaan kuten voi käydä monille ekoille treffeillä. Molemmat kiinnostuvat toisistaan ja tapaavat pari kertaa lisää:
syntyy suhde
A ja B oppivat uusia asioita toisistaan koko ajan jotka ovat heikentäneet heidän välejään ja B sitten on paljastanut jotain A:lle mikä on saanut heidän suhteensa kukoistamaan taas. A ja B muuttavat lopulta yhteen
Vielä enemmän asioita paljastuu ja jolloin tulee myös puhetta naimisiinmenosta. A on vastaan koska ei kestä B:n muutamia tapoja kotona joita hän ei suostu/pysty korjaamaan. Kompromissia ei saada aikaiseksi
A ja B rakastivat toisiaan, olivat kuin he normaalisti ovat ja lopulta kun uusia asioita paljastui koko ajan..tuli ero.
Jokainen tietää kun hetken miettii, että kuinka eri tavoilla käyttäytyy eri ihmisten kanssa. Erot voi olla pieniäkin mutta huomattavia.
Mun mielestä rakastaminen ei ole kuitenkaan ihan tahtokysymys. Se ei ole hallittava tila.