Posts: 2,255
.
Posts: 230
Posts: 605
Posts: 237
Mun on ainakin vaikea luottaa ihmisiin. Mä kuitenkin itse pyrin siihen, että olen rehellinen omille lähimmäisilleni. Koska sen minkä taakseen jättää, sen kyllä edestään löytää. Olen ainakin itse huomannut sen, jos en ole ollut rehellinen.
Mutta kyllä tässä nykyajan maailmassa todellakin joutuu miettemään, että kelle sanoo ja mitä. Omalle rakkaalleni kyllä onneksi voin sanoa kaiken, pelkäämättä että hän menisi kertomaan salaisuuteni muille. Mun on kuitenkin vaikea luottaa, jopa omaan kultaani. Syynä on kai se, että mua on petetty sen verran monta kertaa aikaisemmissa suhteissani, että on tämä luottamus yleensä miehiä kohtaan hiipunut:( Mutta kaipa se vie oman aikansa, kunnes taas voin luottaa lähinnä mieheen täydellisesti. Koska parisuhde perustuu luottamiseen loppujen lopuksi.
Mutta kyllä tässä nykyajan maailmassa todellakin joutuu miettemään, että kelle sanoo ja mitä. Omalle rakkaalleni kyllä onneksi voin sanoa kaiken, pelkäämättä että hän menisi kertomaan salaisuuteni muille. Mun on kuitenkin vaikea luottaa, jopa omaan kultaani. Syynä on kai se, että mua on petetty sen verran monta kertaa aikaisemmissa suhteissani, että on tämä luottamus yleensä miehiä kohtaan hiipunut:( Mutta kaipa se vie oman aikansa, kunnes taas voin luottaa lähinnä mieheen täydellisesti. Koska parisuhde perustuu luottamiseen loppujen lopuksi.
Posts: 976
Posts: 197
Posts: 4,580
Täällä?
Posts: 1,003
Posts: 3,699
Posts: 3,107
No, ainahan se menee silleen, et ihminen johon luulis luottavan täysin, onnistuu pettämään sen luottamuksen kokonaan.. Sit ku se luottamus on kerran rikottu, ni jää vaan nähtäväks voiko enään koskaan luottaa siihen henkilöön täysin.. Ainakin vois kuvitella, et 100% luottamus olis kadoksissa ja aina epäilis jotain...
Pitää vaan toivoo, et enään ei tarvis kokee toisten pettämisii, valehteluita ja muutakaan sontaa (varsinkin jos on joku todella hyvä ystävä kyseessä)
[muokattu 23.5.2003 08:25]
Pitää vaan toivoo, et enään ei tarvis kokee toisten pettämisii, valehteluita ja muutakaan sontaa (varsinkin jos on joku todella hyvä ystävä kyseessä)
[muokattu 23.5.2003 08:25]
Posts: 1,174
Posts: 844
toiseen ihmiseen luottaminen on äärimmäisen palkitsevaa ja parisuhteen onnistumisen kannalta välttämättömyys. kaikkein eniten voi kuitenkin satuttaa pettämällä luottamuksen ja tällä tavoin osoittamalla välinpitämättömyyttä, julmuuttakin...
omalla kohdallani luottamus on kärsinyt useita kovia kolauksia ja mennyt aikas kuhmuiseksi. se pätee kaikkiin ihmisiin. suhtaudun varauksellisesti jokaiseen ja se syö pohjaa onnistua niin ystävyys- kuin vakavemmissakin ihmissuhteissa. en vaan halua loukata itseäni enää, kun niin monta kertaa on tullut konkreettisesti koettua, että vain harvoihin voi luottaa.
itsekin olen aikanaan pettänyt rakkaan ihmisen luottamuksen. ja kärsin siitä muistosta edelleen. perfektionistinen luonteeni ei edelleenkään anna anteeksi sitä, että satutin ja käytin hyväkseni toisen uskoa. vaan olen ottanut opiksi ja yritän todellakin parhaani, että nykyisissä tärkeissä ihmissuhteissa olisin täyden luottamuksen arvoinen. tai siis niin, että jos jotakin lupaan niin sen myös pyrin viimeiseen asti pitämään.
on hankala solmia suhteita, kun jatkuvasti takaraivossa on ajatus siitä, ettei kannata päästää lähelle. on helpompaa toimia varautuneesti ja pitää tietty etäisyys kuin luottaa ja pettyä. mutta valitettavaa on, että tällä tavalla asioita ajatellen en koskaan pysty luomaan mitään pysyvää. vaan ehkä se aika tulee... ajatusmaailma muuttuu hiljalleen. ehkä suojamuuritkin joskus joku murtaa =)
-luottaisinkovaienuhuu
omalla kohdallani luottamus on kärsinyt useita kovia kolauksia ja mennyt aikas kuhmuiseksi. se pätee kaikkiin ihmisiin. suhtaudun varauksellisesti jokaiseen ja se syö pohjaa onnistua niin ystävyys- kuin vakavemmissakin ihmissuhteissa. en vaan halua loukata itseäni enää, kun niin monta kertaa on tullut konkreettisesti koettua, että vain harvoihin voi luottaa.
itsekin olen aikanaan pettänyt rakkaan ihmisen luottamuksen. ja kärsin siitä muistosta edelleen. perfektionistinen luonteeni ei edelleenkään anna anteeksi sitä, että satutin ja käytin hyväkseni toisen uskoa. vaan olen ottanut opiksi ja yritän todellakin parhaani, että nykyisissä tärkeissä ihmissuhteissa olisin täyden luottamuksen arvoinen. tai siis niin, että jos jotakin lupaan niin sen myös pyrin viimeiseen asti pitämään.
on hankala solmia suhteita, kun jatkuvasti takaraivossa on ajatus siitä, ettei kannata päästää lähelle. on helpompaa toimia varautuneesti ja pitää tietty etäisyys kuin luottaa ja pettyä. mutta valitettavaa on, että tällä tavalla asioita ajatellen en koskaan pysty luomaan mitään pysyvää. vaan ehkä se aika tulee... ajatusmaailma muuttuu hiljalleen. ehkä suojamuuritkin joskus joku murtaa =)
-luottaisinkovaienuhuu
Posts: 1,174
Mä en ainakaan enää luota tasan kehenkään, ja jos apua jossain tarvisin tiedän et ei oo paljon ihmisii joilta pyytää sitä, koska monesti on ollu tilanteita jossa mut on unohdettu täysin yksin...
Täs yks tuorein esimerkki elämän varrelta..
Kavereitten kans piti amitsun päätyttyä mennä dokaan Kaivariin, ihan niin kun kaik-ki muutkin tekee, siitä oltii puhuttu jo pitkään, mut sit kun se päivä koitti, mun kaverit oli jo täyttäny 18 (jmä olin ehkä 3 kuukautta vaille) ne sitten päättikin mennä keskenään ravintolaan ja yks niistä ilmotti sit teksiviestillä et joo sori, sovittiin näin... siis oisko se ollu niin vaikeeta dokaa se päivä Kaivaris, sääkin oli ihan hyvä ja niin poispäin, ne ois sit myöhemmin voinu mennä yhes johki ravintolaan, siis millanen ihminen tekee noin, täytyy olla kyl kunnon paskapää! Ja sit siin porukas oli viel yks henkilö jonka kans me oltii iltasin melkei joka päivä koulun jälkee kaksistaa jossain häröilemässä ja mun mielestä me oltii ystävii tai ainakin kavereita..mut joo niitä tyyppei en sit oo nähny reiluu vuoteen eikä oikeestaankaan kiinnostais vaik sillon kun metunnettiin ne oli ihan reiluja....
*piru*
Täs yks tuorein esimerkki elämän varrelta..
Kavereitten kans piti amitsun päätyttyä mennä dokaan Kaivariin, ihan niin kun kaik-ki muutkin tekee, siitä oltii puhuttu jo pitkään, mut sit kun se päivä koitti, mun kaverit oli jo täyttäny 18 (jmä olin ehkä 3 kuukautta vaille) ne sitten päättikin mennä keskenään ravintolaan ja yks niistä ilmotti sit teksiviestillä et joo sori, sovittiin näin... siis oisko se ollu niin vaikeeta dokaa se päivä Kaivaris, sääkin oli ihan hyvä ja niin poispäin, ne ois sit myöhemmin voinu mennä yhes johki ravintolaan, siis millanen ihminen tekee noin, täytyy olla kyl kunnon paskapää! Ja sit siin porukas oli viel yks henkilö jonka kans me oltii iltasin melkei joka päivä koulun jälkee kaksistaa jossain häröilemässä ja mun mielestä me oltii ystävii tai ainakin kavereita..mut joo niitä tyyppei en sit oo nähny reiluu vuoteen eikä oikeestaankaan kiinnostais vaik sillon kun metunnettiin ne oli ihan reiluja....
*piru*
Posts: 2,010
Posts: 5,103
Kavereitten kans piti amitsun päätyttyä mennä dokaan Kaivariin, ihan niin kun kaik-ki muutkin tekee, siitä oltii puhuttu jo pitkään, mut sit kun se päivä koitti, mun kaverit oli jo täyttäny 18 (jmä olin ehkä 3 kuukautta vaille) ne sitten päättikin mennä keskenään ravintolaan ja yks niistä ilmotti sit teksiviestillä et joo sori, sovittiin näin...
aarrgh... tiedän tunteen. Mut on myös hylätty kerran kavereiden ollessa 18 ja minä vähän vaille
ja kavereiden puolesta on jännitetty esim. ennen lukion 69- ja 100-yötä bileitä, että miten käy. Olis melkein parempi, että ne, jotka täyttää samana vuonna 18, pääsisi sisäään.
Posts: 821
Posts: 796
Musta tuntuu että enemmän ja enemmän ihmiset ajattelee vain omaa napaansa ja omaa mukavuutta, silloin ei kauheasti oo väliä sillä onko jonkun luottamuksen arvoinen vai ei, vaikka jokainenhan meistä haluaa ajatella että juuri minuun voi luottaa, käsi ylös joka rohkeasti tunnustaa että minuun ei voi sitten luottaa..?
Luottamusta pitäis mun mielestä lähteä hakemaan juuri itsestä, ja sen jälkeen ihmetellä miten muut ihmiset käyttäytyy.
Itse tunnusta olleeni ja ehkä olevani aika epäluotettava ihminen parisuhteessa ja valitettavasti omia käyttäytymismalleja seuratessa löytää liiankin hyvin ne epäluotettavat ihmiset....ensimmäinen poikaystävä opetti pettämisestä kaiken ja valitettavan hyvin oppi meni perille.
muuten luottamuksen pettämisestä, jos ystävä pettää luottamuksen sattuu se vähemmän kuin jos poikaystävä pettää. Näin ainakin pitemmällä aikavälillä.
Luottamusta pitäis mun mielestä lähteä hakemaan juuri itsestä, ja sen jälkeen ihmetellä miten muut ihmiset käyttäytyy.
Itse tunnusta olleeni ja ehkä olevani aika epäluotettava ihminen parisuhteessa ja valitettavasti omia käyttäytymismalleja seuratessa löytää liiankin hyvin ne epäluotettavat ihmiset....ensimmäinen poikaystävä opetti pettämisestä kaiken ja valitettavan hyvin oppi meni perille.
muuten luottamuksen pettämisestä, jos ystävä pettää luottamuksen sattuu se vähemmän kuin jos poikaystävä pettää. Näin ainakin pitemmällä aikavälillä.
Posts: 5,103
mitäs mieltä olette, menestyykö tässä maailmassa olemalla täysin luotettava ja rehellinen?