shapeshifter, 24.3.2009 17:49:
---
Nyt vakavemmin: Mitä konkreettista on saavutettu nyt 19 vuoden jälkeen esim. Somaliassa kaiken rahan tunkemisen jälkeen? Mitä hyötyä somaleille on ollut siitä, että otetaan tänne murto-osa kansasta, vieläpä paikallista yläluokkaa? Mikä on rikollisuusaste näillä tulijoilla? Miten he hyödyttävät mitään yhteiskuntaa? Mistä otetaan rahat tähän toimintaan? Mikä on syntyvyys lähtöalueella, ja mikä se on suhteessa tänne tulleiden määrään? Mihin nämä lukutaidottomat huippuosaajat työllistetään, muuten kuin somalin kielen tulkiksi tai muuhun mamutyöhön? Miten he pelastavat suuresti hehkutetun työvoimapulan? Mikä on odotettu kotoutumisaika? Mikä on tulijoiden huoltosuhde? Miten voidaan sanoa, että on autettu koko kansaa? Miten paikallinen infrastruktuuri on kehittynyt projektin alusta lähtien? Kuinka paljon tämä on maksanut lieveilmiöt mukaanlukien? Miksi muut euroopan maat laittavat luukkuja kiinni, ja Suomi toimii päinvastoin? Mikä taikakeino välttää muissa maissa tapahtuneen gettoutumisen? Mistä tämä kaikki raha on pois?
Ei tollasia saa kysellä, senkin rassszsisti. Pakolaispolitiikka perustuu syvään, väräjävään tunteeseen eikä sillä ole mitään tekemistä sellaisten asioiden kanssa kuin kustannukset, oikea hyöty tai ulkomaalaisten auttaminen.
Minusta tuntuu, että nykyisen pakolaispolitiikan suurin nettosaaja on moraalisäteilevä suvaitsija, joka lempeällä kädellä ylhäältäpäin valistaa tyhmää kansaa rasismin ja ksenofobian kauheuksista. Koska jos Rosa Meriläinen ja muut ihanan liberaalit höpötädit sanoo niin, niin sittenhän sen on oltava niin.
Koko palettia ohjataan niinkin asiantuntevista käsistä kuin Astrid "Sharia on Islamin vastainen" Thors ja Matti "Anteeksi pilakuvista" Vanhanen. Paketin viimeistelee arvopresidentti, joka toteaa, että on väärin odottaa ulkomaalaisten tulevan suomeen töihin, että heidän pitää tulla tänne
ihmisinä, mitä ikinä tämä nyt sitten tarkoittakaan. Ainakin sitä, että maahanmuuton kustannusten ja seurausten pohtiminen on oikeastaan aika ikävää.
Mutta kivaltahan se kuullostaa ja fiilis on niin mahtavan hyvä, kun voi suvaita, ymmärtää ja tukea kaikkia maailman vähäosaisia. Sitä ei viitsitä tehdä kehitysavun turvin, koska kehitysavun kohde ei kiittele kädestä pitäen eikä tätä voi kaduilla suvaita ja puuhata kaikenmoisia rasisminvastaisia projekteja, joista tulee hirmu hyvä fiilis - mutta jotka eivät, tietenkään, vähennä rasismia ollenkaan.
Monikulttuuri
tuntuu kivalta ja positiiviselta asialta. Järjellä ajateltuna se ei sitä ole, mutta sitä ei saa vastustaa, koska sen nyt vaan pitää olla hyvä ja kiva koska se tuntuu, haisee ja maistuu siltä.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, auttaako se afrikkaa vai ei, koska on täydellisen ja äärimmäisen ilmiselvää, että muutaman tuhannen pakolaisen ottaminen Suomeen vuosittain ei taatusti auta yhtään mitään. Se on kallista, tehosuhteeltaan naurettavaa ja heikentää kotimaan yhteiskunnan toimivuutta siirtämällä tänne ainesta, joka syrjäytyy vääjäämättä. Minä en tajua laisinkaan, mikä motiivi tässä touhussa on, ellei se motiivi tosiaan ole se, että tällaista puuhaaville ihmisille tulee siitä hirveän hyvä
mieli. Se hyvä mieli tulee helpommin, kun avun kohdetta voi puristaa kädestä ja suudella poskelle. Sitten kun se avun kohde marssii rautatieasemalle ryöstämään suomalaisia, voidaan aloittaa rasismikaakatus - antakaa sille töitä, niin se ei syrjäydy.
Maahanmuuttaja itse tuntuu olevan pelkkä tahdoton objekti, joka on yhteiskunnan toimenpiteiden summa - jos maahanmuuttaja ei menesty, pitää yhteiskuntaa muokata lekalla sellaiseksi, että maahanmuuttaja menestyy.
Jostain syystä toiset maahanmuuttajat menestyvät lähes aina, ja toiset eivät oikeastaan koskaan.
