Faktat pöytään:
Suomen sosiaalimenot ovat vuositasolla 40,5 miljardia (ei 9 kuten aiemmin väitettiin). (Lähde:
Kelan tilastollinen vuosikirja 2004, s. 31). Tästä n. 15 miljardia on sairauden ja työkyvyttömyyden aiheuttamia korvauksia, joista perustulomallissa ei ole tarkoitus luopua.
Työttömyyskorvauksen suuruus vaihtelee, mutta lapsettoman työttömän työmarkkinatuki on n. 500 euroa kuussa, peruspäiväraha n. 5 euroa enemmän. Tämän lisäksi yksinasuva saa Helsingissä asumistukea maksimissaan n. 275 euroa. Perustulo olisi väistämättä tähän summaan tietysti pudotus, mutta uskoisin että lisätienestien hankkimisen helppous verrattuna nykyjärjestelmään merkitsisi sitä, ettei työkykyisten työttömien taloudellinen asema keskimäärin katastrofaalinen olisi. Työkyvyttömät taas eivät muutenkaan kuulu työttömyyskortistoon ja heille olisi oma tukimallinsa myös perustulojärjestelmän rinnalla.
Sosiaalimenoista hallintokulujen osuus on vain 1,3 miljardia vuodessa, että sillä nyt ei vielä perustuloa rahoiteta valitettavasti vaikka rahaa sekin on.
Perustulolla ei ole juuri mitään tekemistä kommunismin kanssa. Get your facts straight.
Valtion kokonaisbudjetti on n. 40 miljardia euroa, mutta valtio ei rahoita nykyiselläänkään sosiaaliturvaa kuin n. 25 prosentin osalta. Loput katetaan työnantajilta ja työntekijöiltä suoraan perittävillä sosiaaliturvamaksuilla, kuntien rahalla sekä rahastoidun pääoman tuotoilla.
---
Ja sitten itse aiheesta. Perustulohan ei ole mitään muuta kuin virtaviivaisempi malli hoitaa nykyinen sosiaaliturva. Vähemmän byrokratiaa, enemmän joustavuutta. Eli idea on, kuten tuolta linkin takaa Stealthista voi lukea, että joka ikiselle kansalaiselle maksetaan sama summa (ton Stealthin keskustelun perusteella olen todennut, että sen pitäisi olla enemmän kuin 500 euroa, esim. 550-600 voisi olla realistisempi haarukka) riippumatta omista tuloista sekä työllisyys-/opiskelu-/whatever-tilanteesta. Alle 18-vuotiaille maksettaisiin alennettua perustuloa, Stealthilla esitin 125 euroa mutta todennäköisemmin senkin pitäisi olla 200-300.
Tämän päälle saa kansalainen vapaasti tienata niin paljon kuin lystää, ja tästä huvista maksetaan sitten vastaavasti hieman korkeampi vero, se voi olla progressiivinen tai tasavero (koska perustulo on itsessään progressiivinen elementi), itse pidän tasaveron yksinkertaisuudesta mutta progressiivisellakin verotuksella on puolensa myös perustulomallissa. Nettotulot kuitenkin pysyisivät suunnilleen samoina kuin nykyjärjestelmässä niin työttömällä kuin työssäkäyvälläkin. Perustulon rinnalla säilyisivät työkyvyttömyyden ja sairauden aikaiset tuet, ansiosidonnainen työttömyysturva (joka on itse asiassa vapaaehtoinen työttömyysvakuutus) sekä työeläkkeet.
Lisätasausta järjestelmään saataisiin siitä, että myös ei-rahallisia tukimalleja voitaisiin toisaalla purkaa, toisaalla lisätä. Esimerkiksi opiskelijoiden osalta pitäisin kohtuullisena, että he joutuisivat maksamaan koulutuksestaan täyden tai lievästi subventoidun hinnan, jonka tosin saisi kokonaan lainaksi valtiontakauksella, korkosubventoituna ja reiluilla lainaehdoilla (esim. että lainaa ei tarvitse lyhentää työttömyyden tai työkyvyttömyyden aikana). Samoin rikkaiden ja köyhien lapsiperheiden välistä tilannetta voisi tasata päivähoitomaksuilla. (Ajatuksena siis, että työttömät vanhemmat jäisivät hoitamaan lasta kotiin. Tässä on tosin se ongelma, että itse ainakin uskon lapselle päiväkodin sosiaalisen ympäristön olevan tärkeä sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta, ja siksi olisi hyvä, että kaikki lapset menisivät päiväkotiin vaikka vanhemmilla olisikin mahdollisuus järjestää hoito toisin, mutta se on kokonaan oman keskustelunsa aihe.) Tukea voisi köyhimmille lisätä asuntotuotannon subventioita suurentamalla.
Järjestelmän hyödyt ovat nämä:
- joustavuus eri elämäntilanteissa: siirtymä täysipäiväisen ja pätkätyön, opiskelun, työttömyyden, raskauden, lasten tai omaisten hoidon, nälkätaiteilijuuden jne. välillä muuttuu joustavammaksi ja ihminen voi helposti tehdä myös useampia asioita, esim. opiskella osa-aikaisesti lastenhoidon rinnalla
- kannustavuus: työn tekeminen on aina kannattavaa koska tukia ei sen vuoksi menetä, lisäksi perustulomalliin yhdistettynä rajaveroprosentti pysyisi aina kohtuullisena
- säästöt byrokratiassa
- resurssien käytön tehokkuus: nykyisistä tuista osa johtaa resurssien hukkakäyttöön, esimerkiksi asumistuki ohjaa ylisuuriin ja usein myös ylikalliisiin asuntoihin
- läpinäkyvyys: järjestelmä on ennustettava ja oikeudenmukainen, toisin kuin nykyinen tarveharkintainen sosiaaliturva joka varsinkin kunnallisella puolella on usein riippuvainen asiaa käsittelevästä virkailijasta ja kasvualusta lukemattomille urbaaneille legendoille sossun rahojen kuppauksesta
Suuri kysymys on tietenkin rahoitus niin ettei rajaveroprosentti nouse liian korkeaksi. Tähän yksi "ratkaisu" voisi olla lisäkulujen siirtäminen verojen sijasta työnantajan sosiaalimaksuun. Kustannusvaikutus kummassakin on tietysti ihan sama, mutta pykologisesti tuntuu paremmalta maksaa 25 % veroa 2 000 eurosta kuin 50 % 3 000:sta (vaikka molemmissa tilanteissa siis nettotulo on sama).