Posts: 7,069
Posts: 10,942
Posts: 162
Replying to masennus...:
UzU, 27.5.2010 13:55:
---
mark hamilton, 27.5.2010 13:36:
1. Mä en ole henkisesti sairas
2. En vedä lääkkeitä
3. Rupeen peelleileen heti kun muut tutut kumpanit aloittaa täällä mulle vittuilun
4. Mua ei kiinnosta paskan vittua
Joten pitäkää omat mielipiteenä.. kiitos ja hei..
Mä en jaksa täällä pahemmin kirjoitella kun hommat menee aina tähän malliin että en voi tässäkään topikissa pysyä aiheessa ilman vittuilua.. mitäs te mistään mitään teidätte.. ostakaa ittellenne elämä.!!!!!!!!!!!!
Kiitti vaan ja hei..pai pai..
---
Tää kaveri ei oo Hamiltonia nähnytkään oikeinkirjoituksen perusteella.
Me voidaan vetää tätä offtopikkia ihan niin kauan kun herrat haluaa..
Posts: 162
Replying to masennus...:
domi, 27.5.2010 14:08:
---
mark hamilton, 27.5.2010 13:36:
---
----
---
Vähän hienoa hei.
Monessakin topikissa olet vittuillut mulle..
¡ Previous post about a year ago !
Posts: 3,204
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikös mm. masennus johdu yleensä aivojen vajaasta tai olemattomasta serotoniinin erityksestä? Eli kysymys saattaa olla loppupelissä jonkin sorttisesta "fyysisestä" sairaudesta? Tässä tilanteessa ei auta kyllä pelkästään ohjeet "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "ulkoile" kyllä se vaatii myös lääkitystä.
Itse kun olin pahimmassa suossa aikoinaan, liittyi siihen vielä mm. paniikkikohtaksia ja vainoharhaisuukisa, jotka estivät kyllä aika hyvin tuon ihmisten ilmoilla liikkumisen....
-- vala
Tuo serotoniinitasojen alhaisuus on yksi masennuksen aiheuttaja. Toinen yleinen on tietääkseni lapsuuden traumat. Itselläni johtuu ilmeisesti rakentumattomasta itsetunnosta ja yksinäisyyden perustunteesta. Vanhempani aikoinaan kanssa latelivat neuvoja ota itseäsi niskasta kiinni, vaihda asennetta jne. ja lopputulos oli puolen vuoden välirikko. Kas kummaa, sen jälkeen asenne on muuttunut aikalailla heillä.
Ja paljonko auttaa ota itseäs niskasta kii neuvo, kun ei edes jaksa/halua elää? Kun elämässä ei ole enää järkeä, vaan tää on jatkuvaa taistelua, jossa saat vaan turpaan koko ajan. Ei siinä paljoa tuollaiset neuvot auta. Voin kertoa ihan kokemuksesta. Ei ole ollut kuukautta ettei tulisi jotain negatiivista yllätystä yli puoleen vuoteen. En meinaa selvitä rahallisesti, eikä sossu edes auta. Ulos ei pääse ilman vähintään 5mg Diapamia ja siihen päälle Ketipinoria (=seroquel). Terapiakäynnit esim. menee 5mg sinne ja 5mg takas, jotta matka on edes jotenkin siedettävissä oleva ja loppupäivä ollaan pillereistä pihalla. On tää niin elämisen arvoista elämää, ettei mene päivää etten harkitsisi itsemurhaa, joka todella alkaa houkuttaa. Siinä ei tuollaiset neuvot enää auta, eikä sairaalajakso auta yhtään. Kokemusta on. Kotiin sieltä heitetään kuitenkin ja taas on sama edessä.
Siirretään nyt keskustelu sitten tänne, joka alkoi ketjussa päivän :(
Itse kun olin pahimmassa suossa aikoinaan, liittyi siihen vielä mm. paniikkikohtaksia ja vainoharhaisuukisa, jotka estivät kyllä aika hyvin tuon ihmisten ilmoilla liikkumisen....
-- vala
Tuo serotoniinitasojen alhaisuus on yksi masennuksen aiheuttaja. Toinen yleinen on tietääkseni lapsuuden traumat. Itselläni johtuu ilmeisesti rakentumattomasta itsetunnosta ja yksinäisyyden perustunteesta. Vanhempani aikoinaan kanssa latelivat neuvoja ota itseäsi niskasta kiinni, vaihda asennetta jne. ja lopputulos oli puolen vuoden välirikko. Kas kummaa, sen jälkeen asenne on muuttunut aikalailla heillä.
Ja paljonko auttaa ota itseäs niskasta kii neuvo, kun ei edes jaksa/halua elää? Kun elämässä ei ole enää järkeä, vaan tää on jatkuvaa taistelua, jossa saat vaan turpaan koko ajan. Ei siinä paljoa tuollaiset neuvot auta. Voin kertoa ihan kokemuksesta. Ei ole ollut kuukautta ettei tulisi jotain negatiivista yllätystä yli puoleen vuoteen. En meinaa selvitä rahallisesti, eikä sossu edes auta. Ulos ei pääse ilman vähintään 5mg Diapamia ja siihen päälle Ketipinoria (=seroquel). Terapiakäynnit esim. menee 5mg sinne ja 5mg takas, jotta matka on edes jotenkin siedettävissä oleva ja loppupäivä ollaan pillereistä pihalla. On tää niin elämisen arvoista elämää, ettei mene päivää etten harkitsisi itsemurhaa, joka todella alkaa houkuttaa. Siinä ei tuollaiset neuvot enää auta, eikä sairaalajakso auta yhtään. Kokemusta on. Kotiin sieltä heitetään kuitenkin ja taas on sama edessä.
Siirretään nyt keskustelu sitten tänne, joka alkoi ketjussa päivän :(
Posts: 3,204
Tää meininki taas vaan paranee. Loppuvuosi vielä saikkua ja lääkkeitä ei lähdetty rassaamaan. Yhdet lääkkeet eivät edes riitä psykiatrin seuraavaan tapaamiseen, mutta onneksi saan uusittua reseptin.
Tilanne on muutenkin ihan suolesta. Ei jaksa, ei halua elää enää. Ei ole muuta syytä elää kuin, että on kolme koiraa, jotka tarvitsevat minua. Silti itsemurha tuntuu ainoalta mahdolliselta ulospääsyltä tästä tilanteesta. Kaikkia keinoja tuntuu jo, että olen kokeillut eikä mikään auta. Ei viitsi enää edes yrittää ponnistaa täältä pohjalta pois, koska tänne päätyy kuitenkin uudelleen, joten miksi vaivautua.
Paino nousee, koska en jaksa välittää enää mistään. Asunto on nyt ihan suht inhimillisessä kunnossa, mutten saa mitään tehtyä. Kauppaan tms. lähtö tietää Diapamia ja loppupäivä ollaan melkeinpä pois pelistä. Mihinkään ei kyllä edes nappaa lähteä, kun olen Kelan naurettavalla sairaspäivärahalla (1130€ asumistukineen) ja toisaalta ei viitsi mihinkään ulkonäköni takia lähteä. Samoista syistä johtuen olen päättänyt etten enää lähde parisuhteeseen. Asiaa helpottaa tieto, etten edes kelpaisi kenellekään. Eletään sitten yksin eristyksissä. Poikaani en ole nähnyt taas viikkoihin, enkä tiedä milloin edes näen. Varmaan sitten kun on varaa maksaa tuetuista tapaamisista 70€/h. Eli en saa rakennettua välejä häneen ja uuteen tulokkaaseen en varmaan edes yritä luoda välejä. Ihan sama, viekää kaikki taas kerran. Haistakoon elämä pitkän paskan, kuolema on ihmisen parasta aikaa.
Tilanne on muutenkin ihan suolesta. Ei jaksa, ei halua elää enää. Ei ole muuta syytä elää kuin, että on kolme koiraa, jotka tarvitsevat minua. Silti itsemurha tuntuu ainoalta mahdolliselta ulospääsyltä tästä tilanteesta. Kaikkia keinoja tuntuu jo, että olen kokeillut eikä mikään auta. Ei viitsi enää edes yrittää ponnistaa täältä pohjalta pois, koska tänne päätyy kuitenkin uudelleen, joten miksi vaivautua.
Paino nousee, koska en jaksa välittää enää mistään. Asunto on nyt ihan suht inhimillisessä kunnossa, mutten saa mitään tehtyä. Kauppaan tms. lähtö tietää Diapamia ja loppupäivä ollaan melkeinpä pois pelistä. Mihinkään ei kyllä edes nappaa lähteä, kun olen Kelan naurettavalla sairaspäivärahalla (1130€ asumistukineen) ja toisaalta ei viitsi mihinkään ulkonäköni takia lähteä. Samoista syistä johtuen olen päättänyt etten enää lähde parisuhteeseen. Asiaa helpottaa tieto, etten edes kelpaisi kenellekään. Eletään sitten yksin eristyksissä. Poikaani en ole nähnyt taas viikkoihin, enkä tiedä milloin edes näen. Varmaan sitten kun on varaa maksaa tuetuista tapaamisista 70€/h. Eli en saa rakennettua välejä häneen ja uuteen tulokkaaseen en varmaan edes yritä luoda välejä. Ihan sama, viekää kaikki taas kerran. Haistakoon elämä pitkän paskan, kuolema on ihmisen parasta aikaa.
Posts: 343
Posts: 3,204
Replying to masennus...:
Iso hali vain kaikille.
Etsittekö Oikeaa(tm) onnellisuutta?
Lukko siihen löytyy täältä
En etsi onnellisuutta, koska en usko siihen tai sen löytymiseen ennenkuin pääsen pois täältä.
Posts: 343
Replying to masennus...:
---
Iso hali vain kaikille.
Etsittekö Oikeaa(tm) onnellisuutta?
Lukko siihen löytyy täältä
---
En etsi onnellisuutta, koska en usko siihen tai sen löytymiseen ennenkuin pääsen pois täältä.
Näkökantahan tuokin. Tee itsellesi palvelus ja tsekkaa toi linkki äläkä ole niin rigidi ajattelukantasi kanssa. Vaikuttaa siltä, että tykkäät tuosta "masentuneesta" olotilastasi niin paljon, että haluat siihen jonkinasteisen endokrinologin tahi psykologin kannan välittäjäainetasoistasi eikä itse asiaan vaikuttaminen esimerkiksi kysymyksen "kuka minä olen?" kautta näytä tulevan kysymykseenkään jolloin huomaisit, että todellisuus ja masennuksesi on vain illuusio.. Näkökanta, veliseni.. Näkökanta.. :)
muoks: jätä ryynit*). niitä kandee korkeintaan käyttää vain viihdepäihdetarkoitukseen. Aloita päivä syömällä 20-30kpl kuorimattomia manteleita tyhjään mahaan. Vaihtoehtoisesti ota - tyhjään mahaan - about 1g l-tyrosiinia. Konvertoituu dopamiiniksi ja saat motivaatiota. Vaikutuksen huomaa muutaman päivän sisällä. Kun motivaatio on kohdallaan, saatat ehkä kiinnostuakin jostain ja serotoniinitasosi saattavat jopa nousta jolloin elämä ei tunnu niin tasapaksulta..
*) ryynien käyttö on toki aiheuttanut sen, että serotoniinipumppujesi määrä on vähentynyt ja ryynien lopettaminen aiheuttaa luonnollisesti synapsin serotoniinitason hetkellisen laskun jolloin mikään ei välttämättä silloinkaan tunnu miltään pariin viikkoon. Mut tyrosiini jeesaa kyl motivaatioon ja motivaatiota seuraa luonnollisesti tekeminen ja tekemisestä palkinto (endorfiiinit). Sit alkaa löytyy tunnepuolen perspektiiviä serotoniinin kautta...
Posts: 3,204
Replying to masennus...:
---
---
Iso hali vain kaikille.
Etsittekö Oikeaa(tm) onnellisuutta?
Lukko siihen löytyy täältä
---
En etsi onnellisuutta, koska en usko siihen tai sen löytymiseen ennenkuin pääsen pois täältä.
---
Näkökantahan tuokin. Tee itsellesi palvelus ja tsekkaa toi linkki äläkä ole niin rigidi ajattelukantasi kanssa. Vaikuttaa siltä, että tykkäät tuosta "masentuneesta" olotilastasi niin paljon, että haluat siihen jonkinasteisen endokrinologin tahi psykologin kannan välittäjäainetasoistasi eikä itse asiaan vaikuttaminen esimerkiksi kysymyksen "kuka minä olen?" kautta näytä tulevan kysymykseenkään jolloin huomaisit, että todellisuus ja masennuksesi on vain illuusio.. Näkökanta, veliseni.. Näkökanta.. :)
muoks: jätä ryynit*). niitä kandee korkeintaan käyttää vain viihdepäihdetarkoitukseen. Aloita päivä syömällä 20-30kpl kuorimattomia manteleita tyhjään mahaan. Vaihtoehtoisesti ota - tyhjään mahaan - about 1g l-tyrosiinia. Konvertoituu dopamiiniksi ja saat motivaatiota. Vaikutuksen huomaa muutaman päivän sisällä. Kun motivaatio on kohdallaan, saatat ehkä kiinnostuakin jostain ja serotoniinitasosi saattavat jopa nousta jolloin elämä ei tunnu niin tasapaksulta..
*) ryynien käyttö on toki aiheuttanut sen, että serotoniinipumppujesi määrä on vähentynyt ja ryynien lopettaminen aiheuttaa luonnollisesti synapsin serotoniinitason hetkellisen laskun jolloin mikään ei välttämättä silloinkaan tunnu miltään pariin viikkoon. Mut tyrosiini jeesaa kyl motivaatioon ja motivaatiota seuraa luonnollisesti tekeminen ja tekemisestä palkinto (endorfiiinit). Sit alkaa löytyy tunnepuolen perspektiiviä serotoniinin kautta...
Katsoin tuon linkin, eikä vakuuta minua. En todellakaan tästä nauti, miten voisi nauttia olosta jossa joka päivä toivot kuolevasi, koska et enää halua/jaksa elää? Mitä kysymyksiisi tulen, se on taas terapian tarkoitusta ratkoa tiedostamiani ongelmia. Omat kompastuskiveni tiedostan, eivätkä ne yksistään selitä todellakaan toistuvaa masennusta.
Mitä lääkkeiden poisjättöön tulee olen joskus kokeillut. Ei seurannut hyvä, päädyin viiltelemään itseäni ja toisella kertaa Auroran päivystykseen. Joten tuo neuvo ei todellakaan auta asiaa. Lääkärini asia on hoitaa lääkitykseni oli se sitten luontaistuotetta tai apteekkitavaraa. Ja voin sanoa, että nykyinen lääkärini kokeilee kaikkea mahdollista löytääkseen ratkaisun. Joten neuvosi eivät nyt kyllä kanna hedelmää, sori.
Posts: 343
Replying to masennus...:
... eikä vakuuta minua.
Ja voin sanoa, että nykyinen lääkärini kokeilee kaikkea mahdollista löytääkseen ratkaisun. Joten neuvosi eivät nyt kyllä kanna hedelmää, sori.
Niin varmasti, mutta sinulla on edelleen rigidi ajattelumalli asiaan. Lääkäri lääkitsee lääkeluetteloon kuuluvilla aineilla. Aineilla saa toki näkökannan pakotettua vaihtumaan toiseksi. Muistahan, että totuuden määritelmä on vakuuttavasti perusteltu uskomus. Sinä sensijaan hallitset itseäsi suvereenisti - ei lääkärisi. Ota vastuu itsestäsi ja luuppaa tuota videota nykyisen asenteesi sijaan niin kauan, että sisäistät mitä siinä haetaan (parempi toki on, että kerrot sen mulle tähän mitä haetaan niin uskonkin että olet sisäistänyt sen sen sijaan että olet vain katsonut sen).
Älä pliis sysää vastuuta itsestäs pois jollekin lekurille. Nykyterveyskeskuspuoskarit (ja psykologit) voitaisiin melkeinpä korvata vuokaaviopohjaisella tietokoneratkaisulla - sen verran mittarilentäjiä ovat - tuskin muistavat mikä hippokrateen valakaan on. Ja huomaa: minä en sanonut että heität samantien ryynit pönttöön - se on vaarallista ja vastuutonta. Mutta koitapa tuota mantelikoetta. Saatat yllättyä positiivisesti. Nykyään ihmiset syövät väärin. Endokrinologin näkökanta saattaisi olla seuraava: jos ei kropassa ole sopivasti prekursoreita välittäjäaineisiin, välittäjäainetasot laskevat. psykologi sanoisi että ihminen on masentunut.
Itse voisit sanoa, että koet, että olet masentunut. Se on yhtä suuri ero sille, että olisit masentunut, kuin väittäisit tätiä sedäksi.
Posts: 3,204
Replying to masennus...:
---
... eikä vakuuta minua.
Ja voin sanoa, että nykyinen lääkärini kokeilee kaikkea mahdollista löytääkseen ratkaisun. Joten neuvosi eivät nyt kyllä kanna hedelmää, sori.
---
Niin varmasti, mutta sinulla on edelleen rigidi ajattelumalli asiaan. Lääkäri lääkitsee lääkeluetteloon kuuluvilla aineilla. Aineilla saa toki näkökannan pakotettua vaihtumaan toiseksi. Muistahan, että totuuden määritelmä on vakuuttavasti perusteltu uskomus. Sinä sensijaan hallitset itseäsi suvereenisti - ei lääkärisi. Ota vastuu itsestäsi ja luuppaa tuota videota nykyisen asenteesi sijaan niin kauan, että sisäistät mitä siinä haetaan (parempi toki on, että kerrot sen mulle tähän mitä haetaan niin uskonkin että olet sisäistänyt sen sen sijaan että olet vain katsonut sen).
Älä pliis sysää vastuuta itsestäs pois jollekin lekurille. Nykyterveyskeskuspuoskarit (ja psykologit) voitaisiin melkeinpä korvata vuokaaviopohjaisella tietokoneratkaisulla - sen verran mittarilentäjiä ovat - tuskin muistavat mikä hippokrateen valakaan on. Ja huomaa: minä en sanonut että heität samantien ryynit pönttöön - se on vaarallista ja vastuutonta. Mutta koitapa tuota mantelikoetta. Saatat yllättyä positiivisesti. Nykyään ihmiset syövät väärin. Endokrinologin näkökanta saattaisi olla seuraava: jos ei kropassa ole sopivasti prekursoreita välittäjäaineisiin, välittäjäainetasot laskevat. psykologi sanoisi että ihminen on masentunut.
Itse voisit sanoa, että koet, että olet masentunut. Se on yhtä suuri ero sille, että olisit masentunut, kuin väittäisit tätiä sedäksi.
Palataan sitten asiaan, kun itse olet siellä pohjalla ettet halua elää, et pääse ovesta ulos, mitään et saa tehtyä, olet ollut sairaalassa. Keskustellaan sen jälkeen asiasta uudelleen. Takana on 3 itsariyritystä ja seuraava ei ole kaukana. Ja silloin aion onnistua.
Posts: 343
Replying to masennus...:
Palataan sitten asiaan, kun itse olet siellä pohjalla ettet halua elää, et pääse ovesta ulos, mitään et saa tehtyä, olet ollut sairaalassa. Keskustellaan sen jälkeen asiasta uudelleen. Takana on 3 itsariyritystä ja seuraava ei ole kaukana. Ja silloin aion onnistua.
Kuulehan. Sun ongelma on tuo jäykkä egoistinen näkökanta edelleenkin. Sä et HALUA muuttaa ajatuksiasi. Maailma ei pyöri vain sinun ympärillä, se pyörii myös minun ympärillä. Se pyörii siis meidän ympärillä. Mikä sai olettamaan että antaisin mitään asiaan liittyvää neuvoa ellen olisi kokenut tuota ja valaistunut lisää hienosta kokemuksesta? Sanon edelleenkin vastauksen sun ongelmaasi vertauskuvalla: kuvittele schrödingerin kissakoe. Sitten kuvittele sama koe ollen kissana tässä kokeessa.
Lisäks kandee miettiä ketä alkaa uhkailemaan tuollalailla. Entäs jos suuttuisin ja päättäisin tulla tappamaan sut ja toteuttaisin sen. Sittenhän sun suunnitelma itsemurhastakin menis reisille. Joten, huomaatko: et sä nyt niin pohjalla vielä olekaan.
Onnea kuitenkin loppuelämällesi - ei kandee koittaa tappaa itseään ehdointahdoin, kyllä sitä jokainen lähtee ajallaan - jospa heräätkin toisesta todellisuudesta neliraajahalvaantuneena tai ilman kroppaa eikä mikään näytä muuttuneen..? Tässä todellisuudessa saatoit kuitenkin fyysisesti kuolla.. Koita jotain muuta kuin itsemurhayritystä. Tee vaikka nyt mun mieliksi ja toimi niinkuin sulle sanoin. Vaikka parin viikon verran. Jos ei natsaa, ni palaa samaan ajatusluuppiisi. Syö sitä tyrosiinia mantelin muodossa tai vapaana aminohappona ja katso tuota videota ehtimiseen. Sisäistä se. Käytä päätäsi. Kun saat ahaa-elämyksen, voit koittaa deriveivata ahaa-elämyksesi muihin elämääsi askarruttaneisiin osa-alueisiin. Jutellaan sitten lisää kun olet tehnyt niinkuin mä sanon. Valaistu. Älä kuitenkaan liikaa, liika valo kätkee asioita enemmän häikäisyllään kuin valaisee.
Yö on pimeimmillään juuri ennen aamunkoittoa.
Posts: 4,256
Replying to masennus...:
Iso hali vain kaikille.
Etsittekö Oikeaa(tm) onnellisuutta?
Lukko siihen löytyy täältä
MINÄMINÄMINÄMINÄ!
Posts: 1,783
Jahas, täällähän on jännää keskustelua.
Me väännettiin aurinkoneidin kanssa siitä, kannattaako masentuneelle sanoa että ongelma on hänessä itsessään, ja liikunta+ruokavalio parantaa.. Tälleen todella kärjistetysti.
Ja kysymykseen, hoidanko tai olenko itse masentunu, niin vastaus on kyllä. En hoida masentuneita, enkä haluaiskaan, se homma on vähän turhan rankkaa. Masennusta on itellä ollu enemmän ja vähemmän, luojan kiitos vähemmän viime vuosina. Yleensä mulla on lieviä ja kausittaisia masennus"puuskia", jotka menee ohi kun tekee tiettyjä asioita, mutta tällä hetkellä on lääkitys päällä ja tänään vaihteeks aika lääkäriin.
Mä tunnistan aika hyvin itessäni oireilut, ja ehdin asialle tekemään jotain, ja viimeks kun en muka huomannu, luisuin liian pitkälle ja romahdin. Koska olis pitäny mennä töihin, jouduin menemään heti lääkäriin, ja saatiin äkkiä lääkitykset ja muut käyntiin. Lääkkeitä olen käyttäny viimeks 8-9v sitten, et hetken aikaa oon selvinny ilman.
Jos ei olis ollu pakko, en olis liikkunu mihinkään, oisin hajoillu kotona ja syyttäny itseäni koska olen niin paska ja huono, kun taas on paha olla, enkä ois siitä päässy mihinkään. Saikulla en tehny muuta kun pakolliset hommat, ja neki heikonlaisesti, koska ei vaan kiinnosta, ei huvita, eikä oikeen pystyis. Mulla on kuitenkin 2 lasta, joiden kanssa täytyy jaksaa, ja on syytäkin.
Ruokavalio ja liikunta auttaa tietyssä vaiheessa, mutta kun mennään askel liian pitkälle, ne ei enää riitä, koska ei ole henkisesti voimia tehdä mitään.
Ei tästä auta tapella, jokainen kokee asiat omalla tavallaan, enkä siks lähtis huutelemaan masentuneille ohjeita "mene lenkille".
Me väännettiin aurinkoneidin kanssa siitä, kannattaako masentuneelle sanoa että ongelma on hänessä itsessään, ja liikunta+ruokavalio parantaa.. Tälleen todella kärjistetysti.
Ja kysymykseen, hoidanko tai olenko itse masentunu, niin vastaus on kyllä. En hoida masentuneita, enkä haluaiskaan, se homma on vähän turhan rankkaa. Masennusta on itellä ollu enemmän ja vähemmän, luojan kiitos vähemmän viime vuosina. Yleensä mulla on lieviä ja kausittaisia masennus"puuskia", jotka menee ohi kun tekee tiettyjä asioita, mutta tällä hetkellä on lääkitys päällä ja tänään vaihteeks aika lääkäriin.
Mä tunnistan aika hyvin itessäni oireilut, ja ehdin asialle tekemään jotain, ja viimeks kun en muka huomannu, luisuin liian pitkälle ja romahdin. Koska olis pitäny mennä töihin, jouduin menemään heti lääkäriin, ja saatiin äkkiä lääkitykset ja muut käyntiin. Lääkkeitä olen käyttäny viimeks 8-9v sitten, et hetken aikaa oon selvinny ilman.
Jos ei olis ollu pakko, en olis liikkunu mihinkään, oisin hajoillu kotona ja syyttäny itseäni koska olen niin paska ja huono, kun taas on paha olla, enkä ois siitä päässy mihinkään. Saikulla en tehny muuta kun pakolliset hommat, ja neki heikonlaisesti, koska ei vaan kiinnosta, ei huvita, eikä oikeen pystyis. Mulla on kuitenkin 2 lasta, joiden kanssa täytyy jaksaa, ja on syytäkin.
Ruokavalio ja liikunta auttaa tietyssä vaiheessa, mutta kun mennään askel liian pitkälle, ne ei enää riitä, koska ei ole henkisesti voimia tehdä mitään.
Ei tästä auta tapella, jokainen kokee asiat omalla tavallaan, enkä siks lähtis huutelemaan masentuneille ohjeita "mene lenkille".
Posts: 3,204
Replying to masennus...:
---
Palataan sitten asiaan, kun itse olet siellä pohjalla ettet halua elää, et pääse ovesta ulos, mitään et saa tehtyä, olet ollut sairaalassa. Keskustellaan sen jälkeen asiasta uudelleen. Takana on 3 itsariyritystä ja seuraava ei ole kaukana. Ja silloin aion onnistua.
---
Kuulehan. Sun ongelma on tuo jäykkä egoistinen näkökanta edelleenkin. Sä et HALUA muuttaa ajatuksiasi. Maailma ei pyöri vain sinun ympärillä, se pyörii myös minun ympärillä. Se pyörii siis meidän ympärillä. Mikä sai olettamaan että antaisin mitään asiaan liittyvää neuvoa ellen olisi kokenut tuota ja valaistunut lisää hienosta kokemuksesta? Sanon edelleenkin vastauksen sun ongelmaasi vertauskuvalla: kuvittele schrödingerin kissakoe. Sitten kuvittele sama koe ollen kissana tässä kokeessa.
Lisäks kandee miettiä ketä alkaa uhkailemaan tuollalailla. Entäs jos suuttuisin ja päättäisin tulla tappamaan sut ja toteuttaisin sen. Sittenhän sun suunnitelma itsemurhastakin menis reisille. Joten, huomaatko: et sä nyt niin pohjalla vielä olekaan.
Onnea kuitenkin loppuelämällesi - ei kandee koittaa tappaa itseään ehdointahdoin, kyllä sitä jokainen lähtee ajallaan - jospa heräätkin toisesta todellisuudesta neliraajahalvaantuneena tai ilman kroppaa eikä mikään näytä muuttuneen..? Tässä todellisuudessa saatoit kuitenkin fyysisesti kuolla.. Koita jotain muuta kuin itsemurhayritystä. Tee vaikka nyt mun mieliksi ja toimi niinkuin sulle sanoin. Vaikka parin viikon verran. Jos ei natsaa, ni palaa samaan ajatusluuppiisi. Syö sitä tyrosiinia mantelin muodossa tai vapaana aminohappona ja katso tuota videota ehtimiseen. Sisäistä se. Käytä päätäsi. Kun saat ahaa-elämyksen, voit koittaa deriveivata ahaa-elämyksesi muihin elämääsi askarruttaneisiin osa-alueisiin. Jutellaan sitten lisää kun olet tehnyt niinkuin mä sanon. Valaistu. Älä kuitenkaan liikaa, liika valo kätkee asioita enemmän häikäisyllään kuin valaisee.
Yö on pimeimmillään juuri ennen aamunkoittoa.
Siitä vaan tuu tappamaan minut, tekisit minulle vaan suuren palveluksen. Tekisit samalla yhteiskunnalle palveluksen, koska Kela säästäisi rahaa, kun ei tarvisi maksaa enää sairauspäivä rahojani tai asumistukia. En ole ketään uhkaillut millään tavalla, sanonut vaan, ettet pysty puhumaan asiasta, koska sinulla ei ole siitä selvästikään kokemusta. Ja im yritykseni ovat vaan totuus, sitä ei voi kiistää, kun jäljet on muistona. Ja ei, en todellakaan aio tehdä kuten sanot. En usko siihen pätkääkään. En usko että minua voi enää auttaa. Sen aika on ollut jo. Ainoa apu tähän on kuolema
Posts: 3,891
Replying to masennus...:
--
muoks: jätä ryynit*). niitä kandee korkeintaan käyttää vain viihdepäihdetarkoitukseen. Aloita päivä syömällä 20-30kpl kuorimattomia manteleita tyhjään mahaan. Vaihtoehtoisesti ota - tyhjään mahaan - about 1g l-tyrosiinia. Konvertoituu dopamiiniksi ja saat motivaatiota. Vaikutuksen huomaa muutaman päivän sisällä. Kun motivaatio on kohdallaan, saatat ehkä kiinnostuakin jostain ja serotoniinitasosi saattavat jopa nousta jolloin elämä ei tunnu niin tasapaksulta..
Sun ei ehkä kannattaisi puuttua aisoihin, jos et niistä kerran mitään tiedä
Posts: 1,972
Replying to masennus...:
---
--
muoks: jätä ryynit*). niitä kandee korkeintaan käyttää vain viihdepäihdetarkoitukseen. Aloita päivä syömällä 20-30kpl kuorimattomia manteleita tyhjään mahaan. Vaihtoehtoisesti ota - tyhjään mahaan - about 1g l-tyrosiinia. Konvertoituu dopamiiniksi ja saat motivaatiota. Vaikutuksen huomaa muutaman päivän sisällä. Kun motivaatio on kohdallaan, saatat ehkä kiinnostuakin jostain ja serotoniinitasosi saattavat jopa nousta jolloin elämä ei tunnu niin tasapaksulta..
---
Sun ei ehkä kannattaisi puuttua aisoihin, jos et niistä kerran mitään tiedä
Yhdyn julkituontiisi täysin. Lisäksi ks. nimimerkin rustailut (tässä topikissa), on alunalkaenkin olleet tyystin tarhaikäisen tasoa. Toivoa sopii, ettei em. rustailut ole enään enempää Tommin tilaa pahentaneet?
Posts: 1,349
Posts: 3,204
Ikävä kyllä ei ole vaihtoehtoja kun on 3 koiraa jotka tarvivat mua. Muuta syytä elämiseen ei enää ole. Omaa lastani en näe, kun ei tuetut tapaamiset onnistu hinnan takia, joten en saa luotua välejä toiseen. Olen suoraan sanottuna äärimmäisen pettynyt itseeni isänä ja ihmisenä. Enkä mielestäni anstaitse enää elää, enkä jaksa elää, mutta noiden kolmen turrin takia se on vaan pakko pitää itsetuhoisuus kurissa rauhoittavilla. Onneksi ne on keksitty ja tunnistan nuo oireet. Siinä mielessä olen vielä jotenkuten turvassa itseltäni. Ei ole kuitenkaan päivää etten miettisi itsemurhaa, mutta ajatusten liikaa voimistuessa tajuan ottaa nappia naamaan. Ja joka päivä vaan tulee itkettyä.