mark hamilton, 14.10.2007 21:29:
Aika rohkeaa jos uskallat kertoa tuon julkisesti että olet kokenut tuon. En tiennyt ollenkaan tuosta enkä olisikaan voinut tietä jos asia on noin.
No, jos olisit vaivautumaan lukemaan topicia läpi niin kyllä nuo asiat olisivat tulleet sinulle ilmi. En minä noilla asioilla ylpeile, tuntui vain siltä että oli tilanteessa jossa ne oli pakko repiä ylös.
Okei mulle auottiin päätä 8/7/356 vuosina 2000-2002 koulussa ja painostettiin kertomaan asioita kuten et onks muijaa tms. että sitten voidaan vittuilla jos ei oo todella loukkavilla ilmaisuilla kuten et ooksä homo kun et vastaa tms. Paukutettiin kaikkee että kun kävin läkärissä työharjoitelu paikkaa varten että niinkö se lääkäri totes että oot henkisesti sairas.
Joo olin koulun loputtua aika rikki mutta nyt en enää. Enkä ole vastaaviin tyyppeihin törmännyt ja nämä tyypit mistä puhun ei ollut mitään mukavaa porukkaa jos niillä ei ollut parempaa tekemistä kuin miettiä päivät pitkät miten ne vetää mitäkin koulun nörttiä turpaan ja kuinka heikkoja ja vammaisia ne on niiden mielestä.
Ihan hyvä selvennys. Itseäni ärsytti lähinnä yleistykset jotka teit. Sinun kohdallasi masennuksen syy(t) oli kuitenkin erilainen kun monien muiden kohdalla.
Kyllä mä tiedän miltä luokaavat asiat tuntuu... mutta en puhu itsestäni enempää, koska ne ei kuulu julkiseen keskusteluun minun mielestä.
Vaikken muuten henkilökohtaisia asioita julkisesti kirjoita, koen että mielenterveysongelmien kohdalla ei vain ole tärkeää keskustella niistä yleisellä tasolla vaan myös antaa niille "kasvot". Muiden kokemuksista voi oppia paljon. Asioiden lakaiseminen maton alle ei auta ketään. En tarkoita että pitäisi kävellä "olen mielenvikainen"-lappu otsassa, mutta esim. tämänlaisessa topicissa masennukesta (ja muista mielenterveysongelmista) voi mielestäni puhua aika avoimesti.
Tässä voi tavallaan punnita, että haluaako vain olla hiljaa ja pysytellä täysin anonyymina tai sitten olla avoimempi. Minusta avoin keskustelu näinkin tärkeästä aiheesta on kuitenkin tärkeää. Sitäpaitsi huomaa, ettei ole yksin ongelmineen, vaikka usein siltä tuntuukin. Eihän se mukavaa ole huomata, että mielenterveysongelmat ovat niinkin yleisiä kuin ovat, mutta sitä suuremmalla syyllä niistä pitääkin keskustella. Näistä ongelmista kärsiviä kun löytyy miltei kaikista ikä- ja yhteiskuntaluokista; sukupuoleen, koulutukseen ja tuloihin katsomatta.