Huumeista

Epailija:


Ei hapoissa itseään kohdata. Siinä kohdataan kemikaali nimeltään LSD.

Vitsi että oli hieno lopetus.

Ja metsään meni. Pahasti. Tuo on se yleisin harhaluulo LSD:stä (ja muistakin psykedeeleistä), ja tuleekin yleensä sellaisten ihmisten suista jotka eivät perinpohjaisesti ole perehtyneet kyseisten aineiden vaikutuksiin. Pikemminkin ennakkoluulot ja urbaanit legendat ohjaavat näiden ihmisten asenteita. Psykedeelit ovat jo vaikutuksiltaan niin monimutkaiset, etten usko että kukaan jolla ei ole henkilökohtaista kokemusta niistä koskaan voi ymmärtää mistä on kyse. Kuvitellaan että nähdään jotain lentäviä vaaleanpunaisia norsuja ym.

Todella sääli että keskustelu on menossa jollekin ”tyyppi luuli olevansa apelsiini ja rupesi kuorimaan itseään”-tasolle, jossa heitetään mitä tahansa väitteitä ilmaan ilman minkäänlaista totuuspohjaa. Tuollaiset heitot on täysin naurettavia ja vie pohjan koko keskustelulta.

Kummallista että niillä joilla on vähiten tietoa yleensä on eniten sanomista aiheesta. Tulee väkisinkin sellainen tunne että joillakin ei ole mitään hajua mistä ne on avautumassa, mutta koska psykedeelit sattuu olemaan huumeita niin niitä pitää periaatteesta vastustaa.

pHaze:
---
Kuinka paljon empiiristä kokemusta pitää tolla jotta voi faktana todeta jonkun asian? Mitään ei voi perustella muulla kuin tilastotiedolla? Meneeköhän tää keskustelu nyt metrin metsään siinä vaiheessa kun sä nussit pilkkuja oman huvittuneisuutes vuoksi yrittäen tahallas ajaa keskustelua pusikkoon voidakses vesittää jonkun argumentin josta et pidä?

Joskus ei ollenkaan, mun ei esim. tarvitse ampua itseäni polveen tietääkseni, että en halua sitä. Mun ei myöskään tartte sekoittaa aivojani kemikaaleilla tietääkseni, että en halua sitä.

Otetaans nyt vielä viimeisen kerran. Sä voit sanoa näin: ´Porkkanoita kasvattaessa, kasteluveteen kannattaa lisätä fosfaattia, nitraattia ja rautaa koska ne edistävät kasvin kasvua´.
Tähän voidaan sanoa vasta-argumenttina, että mielestäsi fosfaatti ei oikein sovi tuohon, johon voidaan taas vastata, että ´näiden ja näiden tutkimustulosten mukaan kasvit kasvavat 25% nopeammin fosfaatilla lannoittaessa.´

Kun taasen sä et voi sanoa: ´Jos olet tiedemies, syö lappu LSD:tä ja keksintösi onnistuu ja elämästäsi tulee kokonaisvaltaisesti parempi´. Sä et vain yksinkertaisesti voi. Tai voit, mutta se ei pidä paikkansa ja on argumenttina naurettavan helppo kumota.

Sä pyydät mua piirtämään sateenkaaren mustalla ja valkosella. Millaisen kuvan luulet että niillä pystyy maalaamaan? Onko jäljellä mitään tekemistä enää sen kanssa, mitä pyrittiin kuvaamaan?

Jos osaat asias ni pitäis olla niin paljon, että vastapuoli saa keskustelun kannalta tarpeeksi suuren ymmärryksen ylipäätään keskusteltavasta aiheesta. Voi niitä värejä ottaa enemmänkin käyttöön.
Se on turha kitistä psykedeeleille ymmärrystä jos ei osaa niitä mitenkään muuten puolustella kuin, että ´Nomut vittu ku sä et voi tajuu kuinka paljon ne muutti mua, siis kelaa ny vittu ennen voitelin näkkäritki toiselt puolelt!´

Se, että sä pystyt epämääräisen teoreettisen likiarvon perusteella yrittämään aloittaa jonkun asian ymmärrystä sidottuna käsityskykyyn, joka sotii koko ymmärrettävän asian perusluonnetta vastaan, on aika kaukana siitä että lähes konkreettisesti kokee asian.

Se, että sä pystyt tietämään nollayksnollaa siirtyvien ascii merkkijonojen perusteella tietämään täsmälleen, että miten esim. allekirjoittaneen mieli toimii ihan ilman psykedeelisesti vaikuttavia kemikaalejakin, on ikäänkuin vähintäänkin hieno juttu

öövee:
Laki ei ole laki ellei sitä valvota...

Höpö höpö.

phanatic:
JOS sä luulisit itseäsi omenaksi, miksi ihmeessä alkaisit kuoria itseäsi?

vähänkö repesin tälle

phanatic:
JOS sä luulisit itseäsi omenaksi, miksi ihmeessä alkaisit kuoria itseäsi?

Siis väitätkö sä ihan tosissas, että sua ei ihan oikeasti kiinnosta pätkääkän miltä omenasta tuntuu kun sitä kuoritaan?

JustinSane:
Joskus ei ollenkaan, mun ei esim. tarvitse ampua itseäni polveen tietääkseni, että en halua sitä. Mun ei myöskään tartte sekoittaa aivojani kemikaaleilla tietääkseni, että en halua sitä.

Joten älä tee niin. Mutta älä myöskään tule selittämään silloin että tiedät mistä puhut.

Kun taasen sä et voi sanoa: ´Jos olet tiedemies, syö lappu LSD:tä ja keksintösi onnistuu ja elämästäsi tulee kokonaisvaltaisesti parempi´. Sä et vain yksinkertaisesti voi. Tai voit, mutta se ei pidä paikkansa ja on argumenttina naurettavan helppo kumota.

Enkä ole sanonutkaan. Olen sanonut että psykedeelit saattavat hyvinkin edesauttaa jonkin asian oivaltamista, josta voi hyvinkin olla apua keksintöjen tekemisessä. Mutta ensinnäkin eihän kukaan päätä joku päivä että keksinpäs jotain, ne oivallukset tulevat, ja erilaiset, ennestään vieraat ja täten tutkimattomat ajatusmallit ja ideat hyvin todennäköisesti edistävät jonkun keksimistä. Ja siihen sinä et voi sanoa mitään vastaan. Tai voit, mutta se ei pidä paikkansa ja on argumenttina naurettavan helppo kumota.

Jos osaat asias ni pitäis olla niin paljon, että vastapuoli saa keskustelun kannalta tarpeeksi suuren ymmärryksen ylipäätään keskusteltavasta aiheesta. Voi niitä värejä ottaa enemmänkin käyttöön.

Ja paskat. Meidän keskustelut ja ymmärryskyky perustuu täysin olemassaoleville käsitteille, ja on täysin mahdotonta pyrkiä selittämään sanoilla asioita, joille ei ole olemassa käsitteitä. Jälleen kerran sä vaan vääntelet mun sanoja sen verran mitä pystyt ilman että tossa sun retoriikassa on pätkän vertaa mitään sisältöä.

Se on turha kitistä psykedeeleille ymmärrystä jos ei osaa niitä mitenkään muuten puolustella kuin, että ´Nomut vittu ku sä et voi tajuu kuinka paljon ne muutti mua, siis kelaa ny vittu ennen voitelin näkkäritki toiselt puolelt!´

Vois taas jaella pisteitä kypsästä keskustelutyylistä. Tai ainakin kypsyttävästä. Miksi pitäisi itkeä ymmärrystä asialle, joka on täysin luonnollista toimintaa miljoonassa muussa kulttuurissa, mutta jota sinä vain et suostu sulattamaan omien käsityksiesi takia?

Se, että sä pystyt tietämään nollayksnollaa siirtyvien ascii merkkijonojen perusteella tietämään täsmälleen, että miten esim. allekirjoittaneen mieli toimii ihan ilman psykedeelisesti vaikuttavia kemikaalejakin, on ikäänkuin vähintäänkin hieno juttu

Ja toi oli nyt sun mielestä sit nerokaskin veto? Joo, kyllä mä pystyn väittämään suurinpiirtein tietäväni mikä ero on normaalin tai psykedeeliajattelun välillä, ja miten sä suurinpiirtein kelaat asias. Toi on aika surkea pointti yrittääkään käyttää, että mä en muka voi täsmälleen tietää että miten sä ajattelet, koska sillä täsmällisyydellä ei ole nyt merkitystä, se riittää että mä pystyn tietämään suurinpiirtein miten sä ajattelet, ja tiedän että se on kaukana siitä ajattelusta josta nyt puhutaan.

Njah:
jossai lehes,tais olla just stt:n sarvesta ja siin jutus kerrottii et niitten välilt on löytyny yhteyksii aivoissa et aivot toimis neroil ja skitsofrenikoil joissaintilanteis samalla tavalla ja et niitä vois verrata toisiinsa mut ei kummiskaa nii hyvin et vois sanoo et kaikki jotka on neroi on kans hullui tai toisinpäin..

Miten luokitellaan neroksi? meneekö jossain joku neropisteiden raja?

Android:
---
Epailija:
Ei hapoissa itseään kohdata. Siinä kohdataan kemikaali nimeltään LSD.

Vitsi että oli hieno lopetus.
---
Ja metsään meni. Pahasti.

Olisi kiva kuulla miten. Loput tekstistäsi keskittyivät kritisoimaan esimerkkiä, jonka itse myönsin olevan todennäköisesti pelkkää legendaa.

Tuo on se yleisin harhaluulo LSD:stä (ja muistakin psykedeeleistä), ja tuleekin yleensä sellaisten ihmisten suista jotka eivät perinpohjaisesti ole perehtyneet kyseisten aineiden vaikutuksiin. Pikemminkin ennakkoluulot ja urbaanit legendat ohjaavat näiden ihmisten asenteita. Psykedeelit ovat jo vaikutuksiltaan niin monimutkaiset, etten usko että kukaan jolla ei ole henkilökohtaista kokemusta niistä koskaan voi ymmärtää mistä on kyse. Kuvitellaan että nähdään jotain lentäviä vaaleanpunaisia norsuja ym.

No enhän minä väitäkään ymmärtäväni minkälaiselta tuntuu vetää happoa. Voisin kuitenkin ihan turvallisesti lappuja vetämättä pistää hapoissa olevan henkilön ties mihin laitteisiin ja tutkia käytännön fysiologisia vaikutuksia. En nähdäkseni tarvitse mitään henkilökohtaista kokemusta aiheesta voidakseni todeta, että LSD aiheuttaa aivoissa reaktioita, jotka saavat ne toimivaan normista poikkeavasti. Tähän perustan väitteeni, että hapoissa ei kohdata itseään, vaan kemikaali nimeltään LSD.

Todella sääli että keskustelu on menossa jollekin ”tyyppi luuli olevansa apelsiini ja rupesi kuorimaan itseään”-tasolle, jossa heitetään mitä tahansa väitteitä ilmaan ilman minkäänlaista totuuspohjaa. Tuollaiset heitot on täysin naurettavia ja vie pohjan koko keskustelulta.

Jos olet yhtään lukenut tekstejäni, niin tiedät varmasti, että totesin sen olevan mitä todennäköisimmin urbaani legenda. Vastaavia tarinoita kuitenkin kuulee - ja tännekin tuli jo yksi vastineena - jopa ihan kokijoilta itseltään tai henkilöiltä, jotka ovat tällaisten seurassa olleet. Joku ei uskalla tulla pois matolta "koska pudotus on niin vitun suuri" ja joku taas pitää Austin Powers 2:a maailman hauskimpana elokuvana. Todentamattomia legendoja? Tarinoita vailla referenssejä tai tieteellistä painoarvoa? Voi olla, mutta missä ovat kaikki ne tarinat LSD:n hyvistä puolista? Niistä tripeistä, jolloin keksi ihan oikean elämän tarkoituksen? Jos väitätte, ettei niitä voi kuvailla, niin sanotaanpa muutama teesi Ludwig Wittgensteinilta:

1. Kaiken, minkä voi sanoa, voi sanoa selvästi.
2. Kaiken, mitä voi ajatella, voi sanoa.

Kuilu korjatkoon, jos muistin nuo väärin.

Kummallista että niillä joilla on vähiten tietoa yleensä on eniten sanomista aiheesta. Tulee väkisinkin sellainen tunne että joillakin ei ole mitään hajua mistä ne on avautumassa, mutta koska psykedeelit sattuu olemaan huumeita niin niitä pitää periaatteesta vastustaa.

I beg to differ. Ainakin jos viittaat tällä minuun. Olen ollut jo jonkin aikaa verrattain epäaktiivinen tässä keskustelussa ja psykedeeleihin olen ottanut kantaa vielä vähemmän. Minulla on siis ollut kaikkea muuta kuin eniten sanomista aiheesta tähän mennessä.

siveys:
---
phanatic:
JOS sä luulisit itseäsi omenaksi, miksi ihmeessä alkaisit kuoria itseäsi?

---

Siis väitätkö sä ihan tosissas, että sua ei ihan oikeasti kiinnosta pätkääkän miltä omenasta tuntuu kun sitä kuoritaan?

No vaikka mua kiinnostais nähdä miltä näyttää ihostaan kuorittu ihminen juuri sukupuoliaktin jälkeen en mä sitä itelleni tekis (siis sukupuoliaktia)

Epailija:
Voi olla, mutta missä ovat kaikki ne tarinat LSD:n hyvistä puolista? Niistä tripeistä, jolloin keksi ihan oikean elämän tarkoituksen?

öö.. Eiköhän kaikissa huumeissa ole hyviä puolia, miksi helvetissä jengi muuten vetäisi niitä?
Lainaan Bill Hicksiä:

You know what I mean. Always that same LSD story, you´ve all seen it.

”Young man on acid, thought he could fly, jumped out of a building. What a tragedy.”

What a dick, fuck him!

He´s an idiot. If he thought he could fly, why didn´t he take off from the ground first? Check it out.

You don´t see ducks lining up to catch elevators to fly South. They fly from the ground, you moron. Quit ruining it for everybody. He´s a moron, he´s dead, good. We lost a moron, fucking celebrate.

Boy I just felt the world get lighter - we lost a moron.

Put on the Hammer album, I´m ready to dance!

[dances]

”We lost a moron.” I don´t mean to sound cold or cruel or vicious, but I am so that´s the way it comes out. Professional help is being sought.

How about a positive LSD story? Wouldn´t that be news-worthy, just the once? To base your decision on information rather than scare tactics and superstition and lies? I think it would be news-worthy.

”Today, a young man on acid realised that all matter is merely energy condensed to a slow vibration. That we are all one consciousness experiencing itself subjectively. There is no such thing as death, life is only a dream and we´re the imagination of ourselves.”

”Here´s Tom with the weather.”

phanatic:
Lainaan Bill Hicksiä

Tämä oli erittäin hyvä lainaus, riippumatta siitä keneltä se oli. Kannatan periaatetta.

(edit: d'oh, pilkkuvirhe)

Epailija:
Niistä tripeistä, jolloin keksi ihan oikean elämän tarkoituksen? Jos väitätte, ettei niitä voi kuvailla, niin sanotaanpa muutama teesi Ludwig Wittgensteinilta:

1. Kaiken, minkä voi sanoa, voi sanoa selvästi.
2. Kaiken, mitä voi ajatella, voi sanoa.

Kuilu korjatkoon, jos muistin nuo väärin.

Itse löysin noista tälläiset versiot: ”Kaiken mitä voi ajatella, voi ajatella selvästi. Kaiken mitä voi sanoa, voi sanoa selvästi. Mutta kaikkea mitä voi ajatella, ei voi sanoa.”
-Ludwig Wittgenstein-

Joten jos ruvetaan lainaamaan itse jonkinnäköisenä auktoriteettina keskusteluun tuomasi tahoa, niin jopa tuon henkilön näkemykset tukevat sitä, että tätä asiaa taitaa olla turhaa yrittääkään selittää sanoin.

pHaze:
Itse löysin noista tälläiset versiot: ”Kaiken mitä voi ajatella, voi ajatella selvästi. Kaiken mitä voi sanoa, voi sanoa selvästi. Mutta kaikkea mitä voi ajatella, ei voi sanoa.”
-Ludwig Wittgenstein-

Joten jos ruvetaan lainaamaan itse jonkinnäköisenä auktoriteettina keskusteluun tuomasi tahoa, niin jopa tuon henkilön näkemykset tukevat sitä, että tätä asiaa taitaa olla turhaa yrittääkään selittää sanoin.

Sattuipa kivasti omaan nilkkaan tuo väärin muistaminen. No, jos on väärässä, niin on väärässä. Ei siinä mikään auta. Kiitos kun korjasit.

Ok. Kokematta en voi tietää, eikä kokemusta voi toisaalta välttämättä sanoin selittää. Mutta onko kenelläkään nyt sitten tarjota mitään referenssiä hyödyllisistä tripeistä noiden urbaanien legendojen vastapainoksi?

Epailija:
---
Android:
---
Epailija:
Ei hapoissa itseään kohdata. Siinä kohdataan kemikaali nimeltään LSD.

Vitsi että oli hieno lopetus.
---
Ja metsään meni. Pahasti.

---


Olisi kiva kuulla miten. Loput tekstistäsi keskittyivät kritisoimaan esimerkkiä, jonka itse myönsin olevan todennäköisesti pelkkää legendaa.

Ok, myönnän että lähinnä keskityin tuohon. Se, millä tavalla kohtaat itsesi LSD-tripillä on vaikeaa antaa joku yleispätevä vastaus sikäli kun kyseessä juurikin on psykedeeli eli vaikutukset voivat olla hyvinkin yksilöllisiä - juuri sen takia koska kaikki olemme yksilöitä, erilaisia sellaisia.

Yksi tärkeämmistä seikoista kun puhutaan haposta on nimenomaan ”egon kuolema”, eli yhteiskunnassa opitun puolen pirstaloituminen tai jopa totaalinen hajoaminen sekä alitajunnan paljastaminen. Psykedeeleissä on mahdollista tarkastella itseään täysin objektiivisesti ikäänkuin ulkopuolisen ”ihmisen” silmin. Koet itsesi ja omat tunteesi ilman niitä yhteiskunnassa opittuja raameja ja normeja joihin olet tottunut. LSD:n vaikutuksen alaisena voit esim kokea muistoja lapsuudesta jota et muuten olisi muistanut (traumaattisiakin sellaisia). Jos ei psykedeeleissä kohtaa itseään, mistä sitten johtuu että masentuneena niiden käyttö melkein poikkuksetta johtaa pahaan trippiin ja onnellisena päinvastoin? Siksi, koska ne eivät ole pakokeino todellisuudesta. Ne eivät poista ahdistusta, masennusta, väsymystä, nälkää ym. Tunnet kaikki perustarpeeet yhtä selvästi (väittäisin jopa että vielä selvemmin) kuin selvinpäin. LSD voi siis olla keino päästä käsiksi syvään alitajuntaasi, niihin tuntemuksiin ja ajatuksiin joita et tavallisesti edes tiedosta. Siksi psykedelien avulla voit päästä tutustumaan ihan uusiin puoliin itsessäsi, ts. opit tuntemaan itseäsi paremman. En kuitenkaan väitä että näin aina kävisi, psykedeelejä käytettän myös hyvin paljon ”väärin”, jolloin pyrkimyksenä on vain äärimmäinen sekavuustila. Psykedeelien kuosaamista en itse hyväksy. Sen verran pitäisi kunnoittaa omaa päätä, että mitään järjetöntä psykedeelien kanssa leikkimistä ei rupea harrastamaan. Silloin seuraamukset ovat usein hyvinkin ikävät.

Lopuksi vielä mielenkiintoinen teksti, jonka olen poiminut yhdeltä toisela nettifoorumilta. Otan vapauden julkaista sen täällä;

”Mitä mieltä olisit itse hetkellisestä tajunnantilasta, jossa ajatuksesi kulkevat 2, 3 kertaa nopeammin kuin tavallisesti ja näkisit (ihan oikea kokemus) sielusi silmin seuraavan taulun jonka aiot maalata?

Tai miltä kuulostaa ´päällejäänyt´ inspiraatio, jonka aikana ehtii tehdä sivukaupalla luonnoksia.

Tuttuja tunteita, kuten myös se, että vaikuttamiskeinonsa (itselläni musiikki / ääni) mahdollisuudet pystyy näkemään / tuntemaan fantastisella tavalla kokonaisuutena. Näin summaisin omat kokemukseni musiikin tekemisestä ja jälkituottamisesta taju laajentuneena.

Tästä voi johtaa, mitä psykedeeli tekisi vaikkapa puheenkirjoittajalle: yllättäen mieleen hahmottuu, minkälaisia ihmisiä tulee kuulemaan, kenties myös useita yksittäisiä tapauksia kuulijakunnasta. Tältä pohjalta on helppo lähteä pohtimaan, minkälaisin keinoin omat ajatukset saisi ilmaistua kuulijakunnan mahdollisten yhteisten kokemusten kautta. Ajattelu laajenee, sitähän se on. Eli tajunta laajenee.

Itämainen filosofia tarjoaa oman vastauksensa, joka pohjautuu empiirisiin havaintoihin. Sen mukaan syvällä meditaatiolla -- mielen jatkuvalla keskittämisellä yhteen asiaan (kuten hengitykseen) -- voidaan lopulta vapautua todellisuuden olemukseen liittyvistä ennakkokäsityksistä ja skeemoista, jotka ovat rakentuneet alitajuntaamme persoonallisuuden kehityksen myötä. Tavallisen aistimuksen rajoja voi kuvailla asiaan vihkiytymättömälle esimerkiksi seuraavasti: normaalisti ihmiset eivät kykene havaitsemaan monimutkaisia kuvioita tai puita kokonaisuuksina, vaan tarkkaavaisuus kiinnittyy huomioimaan kerralla vain pienen osan oliosta itsestään. Et esimerkiksi pysty havaitsemaan kaikkia puun miljoonia lehtiä ja oksia samanaikaisesti. Aistihavainnosta siis suodatetaan valtaosa (vrt. ääreisnäkö), koska se on täysin epäolennaista yksilön selviytymisen kannalta. Emme näe /puuta/, vaan mielessämme olevan representaation siitä, millaisena olemme tottuneet puun näkemään.

Huhutaan, että myös serotonergiset psykedeelit (LSD & sienet) palauttaisivat matkan ajaksi sen tietoisuuden tilan, jossa elimme ennen minäkäsityksen ja symbolifunktion kehittymistä. Tällöin pääsisimme ”käsiksi” siihen raakadataan, jota aistimme todellisuudesta oikeasti vastaanottavat. Egoton todellisuus on todellisuus ilman identifikaatiota (”mitä ilmiö on suhteessa /minuun/”) ja arvottamista. Kaikki on Yksi, koska ei ole käsitteitä, joilla Ykseys voitaisiin jakaa osiin. Jotkut kutsuvat tätä tajunnan laajenemiseksi.

Itselläni LSD toi pysyvän kyvyn nähdä asiat laajassa mittakaavassa syy-seuraussuhteineen. Kiinnostuin politiikasta, syvällisistä haastatteluohjelmista joissa ihmiset todella keskustelevat yleisen höpöttämisen sijaan (olin jo aikaisemmin ajankohtaisohjelmien kuluttaja), rakastuin kvanttifysiikkaan josta nykyään tutkin plasman gravitaatio-ominaisuuksia käsitteleviä tutkimuksia. ”Tavallisten” ihmisten mielipiteitä on suhteellisen helppo käsitellä ajatuspolkuja kuljettelemalla. Lisäksi psykologian lukeminen on mielestäni mukavaa, sillä monet oivallukset saavat tieteellisen täsmällisen määrittelyn.

Negatiivisia puolia en ole kokenut lainkaan, ellei tälläiseksi lueta kyllästyminen joihinkin ihmisiin, joiden elämä tuntuu pyörivän täysin vailla syvempiä ajatuksia työnantajan, biologian, rahan, seksin, ruoan ja jääkiekon ympärillä. Viimeisestä tuleekin mieleen, että jääkiekon seuraaminen televisiosta on nykyisin turhauttavaa, sillä ellen näe kokonaisuutta en mielestäni näe koko peliä. ”

phanatic:
---
Epailija:
Voi olla, mutta missä ovat kaikki ne tarinat LSD:n hyvistä puolista? Niistä tripeistä, jolloin keksi ihan oikean elämän tarkoituksen?
---
öö.. Eiköhän kaikissa huumeissa ole hyviä puolia, miksi helvetissä jengi muuten vetäisi niitä?

Epäilemättä on, mutta harvassa ovat tarinat niistä hyvistä tripeistä, jolloin maailman todellinen luonne selvisi. Hauskat tripit tuntuvat olevan ihan yhtä sekavia (legendojen mukaan) kuin tuhoisatkin.

Lainaan Bill Hicksiä:

Loistolainaus.

”Today, a young man on acid realised that all matter is merely energy condensed to a slow vibration. That we are all one consciousness experiencing itself subjectively. There is no such thing as death, life is only a dream and we´re the imagination of ourselves.”

”Here´s Tom with the weather.”

(Tämä itse asiassa taitaa olla yhdessä Toolin biisissäkin. Näin ihan totaalisen off topic.) Mielenkiintoista tekstiä, mutta tämäkin on valitettavasti totaalista soopaa. Positiiviselta kuulostava trippi? Kyllä. Järkevältä kuulostavia ajatuksia? Ei oikeastaan. Menee kategoriaan "hauskat sekavat tripit". Ja tiedän kyllä, että ylläoleva on todennäköisesti ihan fiktiivinen trippikertomus. Missä ovat ne todelliset järisyttäviä ajatuksia synnyttäneet tripit ja kertomukset niistä?

Epailija:
(Tämä itse asiassa taitaa olla yhdessä Toolin biisissäkin. Näin ihan totaalisen off topic.) Mielenkiintoista tekstiä, mutta tämäkin on valitettavasti totaalista soopaa. Positiiviselta kuulostava trippi? Kyllä. Järkevältä kuulostavia ajatuksia? Ei oikeastaan.

Nyt mun pitää kyllä vaatia sua perustelemaan.

pHaze:
Nyt mun pitää kyllä vaatia sua perustelemaan.

Yritetään siis.

”all matter is merely energy condensed to a slow vibration”

Materialla ja energialla on yhteys, sen verran tuossa on itua. Lopussa ei ole järkeä. Kondensoituminen ja tiivistyminen eivät käsittääkseni liity taajuuksiin mitenkään, enkä ole laisinkaan vakuuttunut siitä, että kaikki aine olisi nimenomaan matalataajuuksista. Valitettavasti en pysty iskemään mitään numerofaktaa pöytään, sillä en ole aineen rakenteeseen tutustunut syvällisesti ja olen muutenkin huono muistamaan kaavoja ulkoa.

”That we are all one consciousness experiencing itself subjectively”

Nyt siirryttiin jo fysiikasta osin filosofiaan. Mikä ”we”? Kaikki ihmiset? Kaikki elolliset oliot? Ihan kivetkinkö myös? Tietoisuus on monen pienen osasen summa ja tietoisuuksia on tässä maailmassa yhtä monia kuin on tietoisuuden synnyttämiseen kykeneviä rakenteita. Minulla ei ole suoraa kokemusta muista tietoisuuksista, vaan vain oman tietoisuuteni kautta saapunut välillinen kokemus, joten en voi sanoa olevani osa jotain kollektiivista tietoisuutta, joka havannoi itseään, koska minulla ei tästä kokonaisuudesta ole suoraa havaintoa. Sille ei ole perusteita. Jos voidaan ajatella, että tässä olisi kyseessä semmoinen ”oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, vaikka ovatkin osa samaa ruumista”-tilanne, niin silloin tulee vastaan tiedon välitys: minun tietoisuuteni ei välity muille tietoisuuksille sellaisena kuin se on.

Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin todeta, että minulla on vaikeuksia hahmottaa tuota kursivoitua tilannetta. Jos vaikka mietin tuota viikonlopun yli ja palaan sitten asiaan.

”There is no such thing as death, life is only a dream and we´re the imagination of ourselves”

Kuolema on määrittelykysymys. Sinällään kuolema ei ole kuin yksi vaihe tässä reaktiossa, joka vie kutakin meistä kohti universaalia energiaminimiä, joten mielivaltaisuudessaan sitä ei ole olemassa. Jos se kuitenkin määritellään jonkin persoonan (tietoisuuden) katoamisena, niin sellaisena se on hyvin todellinen ilmiö ja silloin myös tosi.

Onko elämä unta... Mikä laskettaisiin sitten heräämiseksi, jos näin on? Tarkoittaako tuo lause, että kaikki näkemämme on vain harhaa? Jos näin on, niin mitä ihmettä ne muut tietoisuuden osaset - se ”we” - ovat? Voiko olla elämää ilman kuolemaa, vai pitääkö ne määritellä toisistaan riippuen? Olemmeko itsemme kuvitelmaa juuri tämän unen takia? Näemme unta itsestämme ja kaikki mitä tässä unessa, mitä elämme, olemme, on kuvitelmaa? Jos tämä pitää paikkansa, niin voidaanko väittää materian olevan energiaa, jos materia ja energiakin ovat vain unta?

Sanoisin, että todistustaakka on trippailijalla.

Täytyy sanoa, että ”totaalista soopaa” oli yliampuva kommentti. Mielenkiintoista tekstiähän tuo on. Pistää ajattelemaan. En kyllä vieläkään pidä sitä järkevänä tekstinä, mutta ehkä tämä ajattelemaan laittaminen oli jo oikeutus tuon fiktiivisen henkilön fiktiiviselle tripille?

Edit: Palaan tosiaan asiaan vielä viikonlopun jälkeen.

Epailija:
Materialla ja energialla on yhteys, sen verran tuossa on itua. Lopussa ei ole järkeä. Kondensoituminen ja tiivistyminen eivät käsittääkseni liity taajuuksiin mitenkään, enkä ole laisinkaan vakuuttunut siitä, että kaikki aine olisi nimenomaan matalataajuuksista. Valitettavasti en pysty iskemään mitään numerofaktaa pöytään, sillä en ole aineen rakenteeseen tutustunut syvällisesti ja olen muutenkin huono muistamaan kaavoja ulkoa.

Näissä fysiikkajutuissa mun taitaa olla turha lähteä sua haastamaan, lähinnä voin vain kysyä että oletko nyt Aivan Warma tästä asiasta kun aiemmin tässä threadissa taidettiin jo tulla siihen tulokseen ettet voi edes tietää kätesi olevan todellinen?

Nyt siirryttiin jo fysiikasta osin filosofiaan. Mikä ”we”? Kaikki ihmiset? Kaikki elolliset oliot? Ihan kivetkinkö myös? Tietoisuus on monen pienen osasen summa ja tietoisuuksia on tässä maailmassa yhtä monia kuin on tietoisuuden synnyttämiseen kykeneviä rakenteita.

Ehkä monen pienen tietoisuuden summa? Tuo ajatus taitaa lähteä kaiken energian ja aineen tietoisuudesta jollain tasolla mitä ihmiset eivät pysty ymmärtämään.

Minulla ei ole suoraa kokemusta muista tietoisuuksista, vaan vain oman tietoisuuteni kautta saapunut välillinen kokemus, joten en voi sanoa olevani osa jotain kollektiivista tietoisuutta, joka havannoi itseään, koska minulla ei tästä kokonaisuudesta ole suoraa havaintoa.

Ehkä sun alitajunnalla vois olla.

Sille ei ole perusteita. Jos voidaan ajatella, että tässä olisi kyseessä semmoinen ”oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee, vaikka ovatkin osa samaa ruumista”-tilanne, niin silloin tulee vastaan tiedon välitys: minun tietoisuuteni ei välity muille tietoisuuksille sellaisena kuin se on.

Pikemminkin sanoisin että kokonaisuus ymmärtää osansa, ja osat kokonaisuuden.

Kuolema on määrittelykysymys. Sinällään kuolema ei ole kuin yksi vaihe tässä reaktiossa, joka vie kutakin meistä kohti universaalia energiaminimiä, joten mielivaltaisuudessaan sitä ei ole olemassa. Jos se kuitenkin määritellään jonkin persoonan (tietoisuuden) katoamisena, niin sellaisena se on hyvin todellinen ilmiö ja silloin myös tosi.

Kuolema tuossa viittaa käsittääkseni tietoisuuden täydelliseen katoamiseen. Ja miten sä muuten tiedot että se on todellinen ilmiö ja tosi? Tiedätkö sinä varmasti mitä tietoisuudellemme käy kuoleman hetkellä?

Onko elämä unta... Mikä laskettaisiin sitten heräämiseksi, jos näin on? Tarkoittaako tuo lause, että kaikki näkemämme on vain harhaa? Jos näin on, niin mitä ihmettä ne muut tietoisuuden osaset - se ”we” - ovat? Voiko olla elämää ilman kuolemaa, vai pitääkö ne määritellä toisistaan riippuen? Olemmeko itsemme kuvitelmaa juuri tämän unen takia? Näemme unta itsestämme ja kaikki mitä tässä unessa, mitä elämme, olemme, on kuvitelmaa? Jos tämä pitää paikkansa, niin voidaanko väittää materian olevan energiaa, jos materia ja energiakin ovat vain unta?

Tuo sun vastakkainasettelu, että unet ovat yhtään sen epätodellisempia kuin ”todellisuuskaan”, ei oikein toimi tässä asiassa. Mutta tämä menee vähän sarjaan että mun on nyt aika mahdoton yrittääkään selittää asiaa sen enempää, koska en siihen järkevästi kykene.

Kun kerran olette niin innostuneita keskustelamaan asiasta!!!!! niin miettikää miksi jokin huume on kehitetty? Mitä varten LSD kehitettiin! Hakekaan sen juurille! Itseasiassa hakekaa kaikkien huumeiden juurille ja tulkaa sen jälkeen kertomaan miksi jokin--->johtaa--->johonkin! Turha on pyöritellä kaiken mailman matrix juttuja... "et voi tietää onko kätesi todelline". Mailma on todellista!

|myyra|:
Kun kerran olette niin innostuneita keskustelamaan asiasta!!!!! niin miettikää miksi jokin huume on kehitetty? Mitä varten LSD kehitettiin! Hakekaan sen juurille! Itseasiassa hakekaa kaikkien huumeiden juurille ja tulkaa sen jälkeen kertomaan miksi jokin--->johtaa--->johonkin! Turha on pyöritellä kaiken mailman matrix juttuja... ”et voi tietää onko kätesi todelline”. Turhan päiväistä jaarittelua! Nyt joukolla totuuksia hakemaan! -Mailma on juuri sellainen millaisena me sen itse koemme-