Karski, [url=http://klubitus.org/forum_aihe.php?id=54883[/url]:
No tohonhan ei o mitään muuta vastausta kuin
että VITUSTI. ---
Sit on toki niitäkin, jotka lukee kirjat kertaalleen
ja pääsee ineen, mut keskimäärin sanoisin että
jos NYT alat harkitseen että "pitäiskö vähän
lueskella" niin aika heikot voi olla senssit.
Itse pääsin viime vuonna valtiotieteelliseen
tiedekuntaan lukemaan sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa
ja vaikka pääsykoekirjoja oli vain yksi, niin
aloitin senkin lukemisen jo tammikuussa.
Yleisenä neuvona: lue, tee muistiinpanoja,
lue muistiinpanoja, ajattele niitä aina kun
istut bussissa tai kävelet kaupungilla, lue lisää.
Pidä välipäiviä ja lepää. Syö terveellisesti, harrasta
liikuntaa, lue.
Yritin olla sekaantumatta tähän keskusteluun, mutta kiusaus kävi ylivoimaiseksi
Quote siis lukitusta pääsykoetopikista.
Idea lukemalla/kertaamalla/tankkaamalla oppimisesta on 50-lukulainen, ellei jopa antiikkinen ("Repetitio est mater studiorum"), ja pelkästään kirjojen läpilukemiseen suurilla toistomäärillä perustuva oppiminen on kertakaikkiaan tehotonta. Miksipä kirjoja pitäisikään tankata läpi uudestaan ja uudestaan, jos oppiminen olisi tehokasta jo ensimmäisellä kerralla?
Tärkeintä oppimisessakaan ei siis ole määrä, vaan laatu. Pääsykoekirjaan/-kirjoihin kootut asiat on todellakin mahdollista omaksua ilman koko kevään kestävää symbioosia kirjaan. Ensimmäinen askel on hylätä ajatus kirjoista ja keskittyä asioihin/teemoihin. Pääsykoekirja ei ole millään tavalla pyhä, vaan ainoastaan tietyn kirjoittajan/-ien näkemys tai kooste tietyistä asioista. Kirjaa ei siis tarvitse lukea sivusta 1 sivuun 1000, vaan sieltä voi poimia mielenkiinnon sanelemassa järjestyksessä aihekokonaisuuksia, jotka päättää oppia - ja opetella kunkin kokonaisuuden sitten perinpohjaisen kunnolla. Yhden asiakokonaisuuden oppimisen jälkeen voi siirtyä seuraavaan. Jos kaikkien pääsykokeeseen vaadittavien asioiden opiskelun jälkeen on vielä jäänyt jotain epäselvää, niin sitten voi kerrata. Mutta että kertaisi koko kirjan/kirjat kannesta kanteen - järjetöntä!
Oppiminen on eri asia kuin tekstin lukeminen: oppiminen vaatii aktiivisuutta ja luovuutta. Tekstin omaksuminen sellaisenaan on tyhmää, koska ulkoa opetellut asiat unohtuvat nopeasti ja niiden soveltamismahdollisuudet ovat heikot. Olemalla kriittinen tekstiä kohtaan, ihastelemalla, analysoimalla, piirtämällä kaavioita/miellekarttoja/kuvia, tekemällä tiivistelmiä, pohtimalla kirjoittajan tarkoitusperiä (miksi juuri nämä asiat kaikista maailman asioista on valittu kirjaan, mikä tekee näistä tärkeitä, miksi kirjoittaja esittää asiat tällä tavalla/ tässä järjestyksessä), aiheesta keskusteleminen, aiheen opettaminen jollekin toiselle (on muuten pirun tehokasta!) ja muu vastaava aktiivisuus junttaa tiedot päähän kuin taikaiskusta. Todellakin, kuin taikaiskusta verrattuna mekaaniseen lukemiseen.
Hankkiutuminen opiskeltavaan aiheeseen liittyville keskustelupalstoille, lisätiedon etsiminen muista kirjoista/netistä/asiasta jotain tietäviltä ynnä muu auttaa hahmottamaan opiskeltavan asian konstekstissaan. Lisäksi on epäilemättä todennäköistä, että siinä Pyhässä Pääsykoekirjassa jotkin asiat on selitetty epäselvästi tai pahimmillaan väärin, ja tällöin muista lähteistä hankittu vastaava tieto voi auttaa ymmärtämään pääsykoekirjan kirjoittajan hankalia aivoituksia.
Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se ole. Aktiivinen oppiminen on paljon yksinkertaisempaa ja ihmislajille luonnollisempaa kuin loputon saman kirjan/kirjojen jauhaminen. Parissa-kolmessa kuukaudessa on ihan mahdollista opiskella ainakin parin kirjan sisältämä tieto tarpeeksi hyvin pääsykokeissa pärjäämistä ajatellen, kunhan siis tosiaan opiskelee eikä lue.