Itse aloitin lukemaan datanomiksi (tai mikä se nimike silloin vuosia sitten olikaan...), mutta tajusin ettei aina pidä mennä sieltä missä rima on matalimmalla. Menin lukioon, nipin napin paperit ulos ja lääkiksen pääsykoekirjat eteen...
Siis yo-todistuksen merkityksestä on ollut aika kova keskustelu. Olen myöskin sitä mieltä että niillä laudatureilla ja eximioilla on liian suuri painoarvo sinänsä. Nehän ovat vain hirveässä stressissä tehtyjen kokeiden tuloksia.
Itselläni on erittäin rakas ystävä, joka panikoi pienimpiäkin sanakokeita ja pikku-puheita. Tämä tyyppi oli erittäin fiksu, arvosanoiltaan hieman tasoaan alempana (silti noin 7-9:n oppilas). Paniikin takia ystäväni sai i:n reaalista
YO-kokeiden ei todellakaan tulisi olla ainoa arvosteltava tulos lukioajalta!!!
Omien arvosanojen puolusteluiksi ei mikään stressi käy. Valitettavasti krapula koeaamuna oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus
*En suosittele kenellekään!!* Minulla oli kuitenkin selvä päämäärä: Helsingin lääketieteellinen. Kävin valmennuskurssin (valitettavasti senkin alku meni enemmän tai vähemmän viinanhuuruisesti, mutta onneksi otlin itseäni niskasta kiinni tarpeeksi ajoissa) ja sen ansiosta about parin vuoden päästä täältä tulee uusi lekuri
Ei niillä YO-arvosanoilla nytkään mitään tehnyt, vaan niillä lukion kemian, biologian ja fysiikan opinnoilla!!! Tuloksillahan ei periaatteessa mitään tee, vaan ne päähän piinttyneet opit siinä pääsykokeessa vaikuttaa
[muokattu 18.2.2003 23:21]