Ana jo vastasikin tähän varsin hyvin, mutta pistänpä minäkin lusikkani (jo vähän jäähtyneeseen) soppaan.
enzyn:
Niin, ehkä täällä vain yritetään herättää ajatuksia ja saada ihmisiä välillä vähän kyseenalaistamaan nk. yleisiä totuuksia. Useasti tiedepiirejäkin tuntuu vaivaavan määrätynlainen sokeus ja asennevammaisuus, niin että mitä sopii tutkia on tarkasti määriteltyä. Tällaisesta asenteesta on kärsinyt esimerkiksi luontaistuotteiden ja vaihtoehtoisen lääkityksen (esim. homeopatia, alkuperäiskansojen luonnonlääkitys) tutkiminen, joilla on sentään pitkä historia ihmiskunnassa.
Ei. Para- ja pseudopiireissä kyllä innokkaasti levitellään sellaista ajatusta, että tiedemaailmassa olisi asioita, joita ei ole soveliasta tutkia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Homeopatia, luonnonlääkkeet, akupunktio, reiki, aurakuvaus jne. yms. ovat kaikki aikanaan joutuneet tiedemiesten syyniin ja tulevat joutumaan niin kauan kuin niiden toimivuudesta esitetään väitteitä. Luonnonlääkitykseen en puutu pahemmin, sillä siinä ei ole mitään mystistä. Kyse on vain siitä, että otetaan alkuperäisessä muodossa samaa ainetta, mitä todennäköisesti saisi apteekista pillereinä (tai minkä todennäköisesti voisi korvata tehokkaammalla synteettisellä aineella). Homeopatia taas on ihan tutkitusti puhdasta lumelääkintää. Mietitäänpä sitä hieman tarkemmin.
Homeopatia on henkilön nimeltä Samuel Hahnemann kehitelmä 1700-luvun viimeisiltä vuosilta. Se perustuu ajatukseen, jonka mukaan samanlainen parantaa samanlaista, eli tiettyjä oireita aiheuttavien aineiden pitäisi parantaa näitä samoja oireita. Toinen perusajatus on se, että lääkeaineen laimentaminen vahvistaa tehoa ja että joka laimennuksen yhteydessä seosta pitää ravistaa, jotta parantava vaikutus siirtyy koko liukseen (eräänlainen vitalismi siis kuuluu myös homeopatiaan). Tätä laimentamista kutsutaan potensoinniksi. 1700-luvun lopussa tämä saattoi vielä kuulostaa hyvältä idealta. Vähän myöhemmin tapahtui kuitenkin niin, että henkilö nimeltään Avogadro löysi molekyylit. Kävi siis ilmi, että jos jotain seosta laimentaa tarpeeksi monta kertaa, niin lopulta on todennäköistä, että koko "seos" on pelkkää laimennusainetta - alkuperäisestä "parantavasta" aineesta ei ole molekyyliäkään jäljellä ja tehokkaimmat homeopaattiset lääkkeet olivat siis käytännössä pelkkää vettä! Tämä ei kuitenkaan Hahnemannia haitannut. Käytännön testit olivat osoittaneet, että homeopaattiset lääkkeet toimivat paremmin kuin tuonaikaiset lääketieteelliset metodit, mutta tämä ei ole mikään ihme sillä lääketiede oli tuolloin vielä varsin lapsenkengissään ja hoitometodit olivat usein suorastaan haitallisia (suoneniskentä yhtenä esimerkkinä). Potilaalla oli käytännössä paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä esim. keuhkokuumeesta ilman erityistä lääketieteellistä hoitoa, joten ei ole mikään ihme, että lähinnä vedestä koostuva homeopaattinen lääkekuuri tuntui toimivan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet radikaalisti ja sairauksien aiheuttajista sekä ihmiskehon toiminnasta ymmärretään nykyään huomattavasti enemmän.
Homeopatian periaatteet ovat nykytiedon valossa suorastaan naurettavia, eikä lukuisissa riippumattomissa testeissä olla havaittu mitään merkittävää tehoa plasebo-efektiä lukuunottamatta. Joitakin lievästi positiivisa tuloksia on tullut (mahdollisesti jopa tieteelliset standardit täyttävissä tutkimuksissa), mutta tätä ei voida pitää muuna kuin tilastollisena poikkeamana kun otetaan huomioon negatiivisia tuloksia antaneiden testien joukko. Tämä ei homeopaatteja kuitenkaan lannista. On heitetty ilmaan väitteitä siitä, että vesi "muistaisi" siinä olleet liuosaineet ja että homeopaattiset lääkeaineet stimuloivat ihmisen omaa immuunijärjestelmää. Tässä on kuitenkin muutama ongelma. Jos vesi muistaisi siinä olleet liuosaineet, niin esimerkiksi pelkkä kraanavesi toimisi jo hemmetillisen tehokkaana yleislääkkeenä (mekaanisesti ajateltuna jo pelkkä putkistoissa liikkuminen on eräänlaista ravistelua). Lisäksi siinä vaiheessa kun ihminen huomaa olevansa sairas, on immuunijärjestelmä jo taistelemassa tautia vastaan - itse asiassa todennäköisesti reilusti tätä aikaisemmin. Homeopaattisten lääkkeiden toiminnasta ohjeistetaan usein seuraavanlaisesti: oireet saattavat aluksi pahentua, mutta parissa viikossa tauti yleensä sitten paranee. No, pidempiaikaisessa taudissa oireet yleensä pahentuvat ennen kuin ne paranevat, jos tautia ei hoideta kunnolla. Toisekseen ihmisen oma immuunijärjestelmä pystyy ilman erityistä lääkityksellistä apua kukistamaan valtaosan taudeista muutamassa viikossa. Kuvaus siis vastaa varsin hyvin tilannetta, jossa potilas ei nauttisi lääkitystä lainkaan!
Käytännön ongelmiakin on. Koska teollisesti valmistetut, vahvat (lue: vahvasti potensoidut) homeopaattiset lääkkeet eivät välttämättä sisällä molekyyliäkään alkuperäistä ainetta, ei niiden laadunvalvonnasta ole tietoa. Koska sitä mitä ei ole, ei voi havaita, ei tätä monesti jonkinlaiseen sokeriin imeytetyn "lääkeaineen" sisältöä välttämättä valvota lainkaan - sehän on pelkkää vettä. En tiedä annetaanko veden laadusta kuitenkaan mitään takeita.
http://www.skepsis.fi/jutut/ - tuolta löytyy muutama homeopatiaa koskeva artikkeli.
Se mitä mä tällä ehkä haluan sanoa on se, ettei ehdoton usko tieteen oikeellisuuteenkaan ole tervettä, eikä kaikkea jota ehkä kutsutaan yliluonnolliseksi, pidä heti niputtaa yhteen jeesustelun tai ufo-uskovaisuuden kanssa, ja tuomita se heti huuhaana.
Tervettä? Mielenkiintoinen sanavalinta. Miksi se ei ole nimenomaan tervettä? Tiede on kuitenkin aika laaja käsite ja sisältää mm. tieteellisen metodin, jonka toimivuuteen uskominen on IMO varsin järkevää. Miksi ehdoton usko tähän ei ole tervettä ja ennen kaikkea - millä sitä voi lääkitä?
Tiedettä edistää juuri avarakatseisuus ja rohkeus kyseenalaistaa.
Aivan. Tiede on ollut avarakatseinen, rohjennut kyseenalaistaa ja todennut esim. homeopatian uskomuslääkinnäksi - vain yhden esimerkin mainitakseni.
Tieteen nimissä on tehty paljon niin hyvää kuin pahaakiin, samoin kuin uskontojen, mutta molemmilla on varmasti tehtävänsä maailmassa ja ihmisten elämässä.
Ihan kuin tehdyn hyvän ja pahan määrä vaikuttaisi tieteen perusolemukseen. Ei löytötapa tee jostain tieteellisestä tuloksesta sen enemmän todellista tai virheellistä - oli se sitten humaani tai ei. Uskonnoilla ja tieteillä taas on varsin erilaiset tehtävät ja määritelmät, eikä kumpikaan kuulu kaikkien ihmisten elämään. Toiset elävät vain uskossa, toiset omistautuvat tieteelle. Mitään suurempaa tehtävää kummallakaan ei ole. Niiden merkitys määrittyy yksilöllisen kokemuksen kautta.