kuilu ja ponivarkaat:
---
Epailija:Oh. Piikittelet turhaan.
---
, sano placebonisti!
Noh, tämä menee taas terminologisen epäeksaktiuden piikkiin (sivistyssanoja ja huonoja sanaleikkejä \o/). On varmuutta ja "varmuutta" - tietoa ilman epäilystä ja parasta mahdollista tietoa, mutta epäilyksen kera. Kun konteksti on filosofinen, niin pyrin tarkoittamaan varmalla ensinmainittua, mutta kun liikutaan hieman maallisemmissa aiheissa, niin käyttöön astuu tuo jälkimmäinen merkitys. Tosin täytyy huomauttaa tässä välissä, että en ole muistaakseni missään välissä edes väittänyt olevani varma mistään yksittäisestä asiasta. Vain ilmaissut syvän luottamukseni tieteelliseen metodiin eri tavoin.
=) Mä taas olen täysin päinvastaista mieltä: "edistys" on epämääräinen käsite, "muutos" vastaansanomaton tosiseikka.
Olet oikeassa, mutta asiayhteys pitää ottaa huomioon, sillä se valottaa ensinmainitun merkitystä ja tekee jälkimmäisen hieman hämäräksi. Jos puhun pelkästä muutoksesta jonkin mallin suhteen, niin vaikka se olisi kuinka väistämätöntä, niin se voi - kuten sanottua - merkitä muutosta myös sellaiseen suuntaan, jonka kritisointi ei ole (tässä asiayhteydessä) järkevää. Vaikka termi "edistys" onkin sinällään epämääräinen, niin varsin suurella todennäköisyydellä useimmat ihmiset osaavat näissä raameissa liittää siihen samoja ajatuksia mitä minä yritän sanalla välittää.
=D Joo, no toi oli mun alotuspostaus tähän topikkiin, vähän summasin omaa näkökantaani, virkistin muistia, referoin... ja kyl mä vähän piikittelinki. Anteeks siitä. Olisit piikitelly takas? ;)
Kiire ja kehno mielikuvitus tekivät piikeistäni pitkälti selvää jälkeä. Eikä itse piikittelyä tosiaan tarvitse anteeksi pyydellä, sen verran antoisaa se monesti on. En vain kokenut sitä perustelluksi tällä kertaa, mutta toisaalta sekin vaati jo asioiden ajattelua toisemman kerran. Perusteetonkaan (jos nyt edes esimerkin vuoksi se tällaiseksi oletetaan) piikittely ei siis välttämättä ole hedelmätöntä.
Sanotaan nyt sitte "metafyysinen", jos se istuu paremmin. Ja kaikellehan löytyy luonnolliset perusteet (olen tehnyt aiemmin eron omassa kielipelissäni sanojen "syy" ja "peruste" välillä), tai poislukien siis noi Uuden Tieteilijän 13 "ihmettä"... ;D
Hmm... Metafyysinen on minun mielessäni jotain, mikä on totaalisesti luonnontieteiden ulottumattomissa jo ihan periaatteellisella tasolla, joten sinällään mikään aivojen sisäinen tapahtuma - tai ylipäätään havaittava ilmiö - ei minun näkemykseni mukaan mahdu tuon määritelmän alle. Itse kutsuisin sitä "monimutkaiseksi". ;)
onomatopoeia:
Tästä olen täysin eri mieltä. Syiden ja selitysten etsiminen on nimenomaan tieteen päämäärä. Tiede ei ole vain instrumentti, jonka avulla pystytään ennustamaan asioita.
Tiede rakentaa malleja, eikä mikään näistä malleista ole minkään väärti kuin korkeintaan kuriositeettina, jos sillä ei pystytä ennustamaan asioita. Syiden ja selitysten etsintä kuuluu tieteeseen lähinnä siinä määrin kuin kausaliteetti vaatii: "mille tämä ilmiö perustuu?", "miksi saimme tämän tuloksen?" ja niin pois päin. Kun taas puhutaan syistä ja selityksistä tyyliin "mikä on elämän tarkoitus?", "mitä oli ennen aikaa ja avaruutta?", "onko jumalaa olemassa?", nostaa tiede pitkälti kädet pystyyn. Päämäärä on siis ymmärtää maailmaa, mutta enimmäkseen toiminnalliselta kannalta. Jotkin fysiikan osa-alueet toki herättävät filosofishenkisempää pohdintaakin, mutta metafyysiikka on muuten filosofien temmellystannerta.
Niin, paitsi että "tieteellisestä" näkökulmasta meidän elämällämme ei näyttäisi olevan sen suurempaa merkitystä kuin random asteroidin olemassaololla. Kysymys aikaa ja avaruutta edeltävästä olevasta taas ei ole järin mielekäs ja jumalalla taas on arvoa lähinnä sosiologisena ja psykologisena ilmiönä niin kauan kuin sitä ei voida mitata.
sapeli:
Se, että jollekin ilmiölle on olemassa luonnollinen / tieteellinen selitys (lue: teoria), ei tarkoita sitä, että se selitys olisi se oikea.
Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, tieteelliset teoriat eivät käytännössä ole mitään puhdasta selittelyspekulaatiota, vaan omaavat empiiristä pohjaa. Ne ovat siis todennäköisesti _oikeampia_ kuin yliluonnolliset selitykset.
Loppujen lopuksi, tällä hetkellä niiden asioiden suhteen joita ei pystytä aukottomasti ja ehdottomasti selittämään tieteen kautta, tiede ei juuri eroa uskonnosta tahi taikauskoisuudesta -näiden kaikkien selitykset oudoille tapahtumille ovat aivan yhtä päteviä tai epäpäteviä, imo.
_Mitään_ ei voi aukottomasti ja ehdottomasti selittämään _koskaan_, koska kaikki havainnot, päätelmät ja mallit perustuvat muutamalle perustavanlaatuiselle oletukselle, jotka vain otetaan sellaisenaan. Näistä ensimmäinen on se, että todellisuutta ylipäätään voi ennustaa ja aistia. En kuitenkaan mene filosofian puolelle tämän enempää tällä kertaa, ettei mopo ihan kokonan lähde käsistä. Siveys kommentoi asiaa noin muuten varsin ansiokkaasti.
Henkiin / jumaliin on uskottu tuhansia vuosia, ja ainakin omasta maailmankuvastani puhuttaessa kaikki palaset ovat loksahdelleet varsin selkeästi ja loogisesti paikoilleen. Sinänsähän kyse on (circular logic?) jossa kymmenen ilmiötä joita ei voi yhtäkään sellaisenaan todistaa henkimaailman ilmiöksi tukee toisiaan, mutta jos olettaa että henkiä on todella olemassa (mitä ei voi juurikaan todistaa tai kieltää), koko systeemi onkin yllättävän järkevä.
Mikä ei ole mikään yllätys. Kehäpäätelmistä on helppo saada järkeviä, sillä niistä ei tosiaan tarvitse hyväksyä kuin ehkä yksi palanen ja kaikki muut loksahtavat paikoilleen. Ilman empiiristä näyttöä yhdellekään palaselle eivät nämä kehäpäätelmät kuitenkaan ole millään tavalla kestäviä.
En siis ole ottanut vain satunnaista kokoelmaa tuulesta tempaistuja teorioita ja alkanut ykskaks uskoa niihin...
Ylläolevan perusteella näin on juuri käynyt. Olet vain ottanut _sitkeähenkisen ja vanhan_ kokoelman tuulesta temmattuja (tai no, perusteettomia) teorioita ja alkanut uskoa niihin.
Mutta, haluaisin tässä yhteydessä vetää keskustelua hiukan lähemmäs sen alkuperäistä tarkoitusta, joka oli jakaa kokemuksia jotka ihminen itse on kokenut jollakin tavalla yliluonnollisina, kuinka ko. ihminen sen nyt määritteleekään.
Alkuperäinen tarkoitus oli tosiaan kartuttaa jplassilan tietokantaa henkilökohtaisista yliluonnollisista kokemuksista. En kuitenkaan pidä järin vastuullisena toimintana sitä, että esim. itse katsoisin vain sivusta kuinka ihmiset suorastaan lietsovat toisiaan uskomaan yliluonnolliseen, vaikka ilmiö itsessään olisi kuinka arkipäiväinen tahansa. Esimerkiksi unihalvauksesta on reilua antaa ihan oikeaa informaatiota tästä kärsiville. Jos tietää ilmiön syyt, niin silloin sen kanssa on todennäköisesti helpompaa elää.
Tiedemaailma harrastaa mielestäni ihan liikaa silmiensulkemista mitä tulee kaikenlaiseen huuhaaseen. Minusta näillä ihmisillä - no, meillä, jos muutama vuosi odotetaan - on vastuu tarjota ihmisille ihan tietoakin, eikä vain miettiä että "uskokoon mitä haluavat, ei liikuta minua". Jotkin uskomukset kun eivät ole ihan harmittomia.
(Tottakai voi myös jatkaa keskustelua yliluonnollisuuden luonteesta sekä esittää informatiivisia linkkejä ja tutkimuksia puolesta ja vastaan, mutta varoitan ystävällismielisesti puhujia siitä, että jokaisen ilmiön kumoamisyritykset tieteen yms. kautta saattavat tietyssä pisteessä loukata niitä, joille tiettyihin yliluonnollisiin asioihn uskominen on melkein uskonto.)
Ei ole mikään uutinen, että huuhaata kritisoimalla saa vaikka minkälaisia epämieluisan ihmisen leimoja otsaansa ja ties minne muualle. En kuitenkaan itse lähtisi panttaamaan itselläni jotain tieteellistä tietoa vain sen takia, ettei toiselle tulisi paha mieli. Tiedon voi toki yrittää välittää mahdollisimman pehmeällä tavalla, enkä koe tarkoituksenmukaiseksi vain viuhtoa ihmisiä tutkimustuloksilla päähän ("Halvatun pässi, tässä on mulla sulle numeroita luettavaksi kun et mistään mitään tiedä!"), vaikka tältä ehkä tässä threadissa on vaikuttanutkin.