Ana-5000:
Todisteluvastuu on väitteen esittäjällä. Se, että joku lyö haasteen käteen, että "todista aukottomasti että tätä ilmiötä ei ole", on aika turhaa. Mä voisin samantien lyödä miljoonan dollarin haasteen, että joku tulis todistamaan mulle sen, ettei yksisarvisia ole olemassa.
Ihmettelen, mitähän tekstiä olet mahtanut lukea kirjoittaessasi oheista kommenttia. Kysehän ei ole jonkun ilmiön osoittamisesta olemattomaksi vaan todistusaineiston osoittamisesta vääräksi. Haasteen tarjoaja on tarjonnut kotisivuillaan referenssejä ja selostuksia liittyen tutkimuksiin, joiden tuloksia tämä pitää todisteina väitettyjen ilmiöiden olemassaolosta.
Tässä riittää, että todistusaineisto osoitetaan riittämättömäksi ilmiön olemassaolon todistamiseksi tietyllä varmuudella (on myös syytä huomioida, että vaikka nämä todisteet eivät tarjoaisikaan riittävää varmuutta, se ei suoraan tarkoittaisi, ettei todisteilla olisi kuitenkin jonkinlaista, enemmän viitteellistä kuin riittäviin varmuuksiin perustuvaa todistusarvoa). Todisteet voi analyyttisesti osoittaa riittämättömäksi tai jopa olemattomaksi, eikä siinä edellytetä ilmiön osoittamista olemattomaksi.
Todistamisen taakkaan ei ole syytä viitata varomattomasti. Se kun tarkoittaa ennen kaikkea, että todisteet tai väitetyt sellaiset pitää tuoda selkeästi jokaisen saataville siten, että jokainen voi itse halutessaan toistaa niihin liittyvän tutkimuksen, analyysin tai kokeiden tasolla (kokeiden toistaminen edellyttää, että kyse on toistuvasta ilmiöstä, ei esimerkiksi yksittäisestä historiallisesta tapahtumasta). Jos todisteet eivät ole tieteellisessä mielessä riittäviä (tai jos ne ovat riittäviä), se käy kyllä ilmi ainakin niille, jotka näihin todisteisiin vaivautuvat tutustumaan. Painotan virkkeen loppua, sillä todistamisen taakka ei todellakaan tarkoita sitä, että vastahakoisimpia tapauksia pitäisi pamputtaa todisteilla päähän kunnes nämä vaivautuvat niihin tutustumaan ja vieläpä tekemään niiden edellyttämät johtopäätökset.
Sitten siihen varsinaiseen ongelmaan todisteiden arvioinnissa, joka korostuu tässä käsitellyn haasteen tapauksessa (joista siis löydät halutessani lisää tietoa antamistani linkeistä). Todistamisen käsite on yhteydessä viitteellisyyden ja tiedon käsitteisiin tavalla, jota ei ole tietääkseni toistaiseksi voitu tieteenfilosofiassa määrittää täysin yksiselitteisesti. Tämä tahtoo tarkoittaa sitä, ettei ole yksiselitteistä määritelmää sille, milloin jokin viitteellinen aineisto, alustava hypoteesi tai orastava käsitys on tutkittu siinä määrin, että on saatu riittävästi todisteita joko siitä, että tämä viitteellinen aineisto on ollut vääristynyttä tai orastava käsitys tai alustava hypoteesi virheellinen tai siitä, että näihin liittyvät ilmiöt tai asiat ovat varmistetusti olemassa. Tähän sisältyy siis kaksi ongelmaa:
1) ei voida toistaiseksi täysin yksiselitteisesti määrittää, milloin voidaan esimerkiksi todeta jonkin aineiston, joka näytti alustavasti viittaavan jonnekin, viittaakin riittävän vahvasti jonnekin toisaalle tutkimuslinjan muuttamiseksi. Tämä kun riippuu paitsi viitteellisyyden vahvuudesta (eli todennäköisyydestä, että ilmiö on jollakin tarkkuudella sitä, mihin aineisto näyttää viittaavan) ja aineiston viittaaman asian luonteesta (eli kuinka suuri hyöty sen tutkimisesta saavutetaan). Juuri tämän hyötyaspektin vuoksi ei olla päästy yksimielisyyteen, koska kyse on osaksi
tapauskohtaisista arvokysymyksistä.
2) ei voida täysin yksiselitteisesti määrittää, mikä tutkimuksilla saavutettu todistuneisuuden aste (eli todennäköisyys, että väite, johon alkuperäinen viitteellinen aineisto tai hypoteesi viittaa, on jollakin tarkkuudella tosi) on riittävä, jotta asia voidaan määrittää tieteellisesti todistetuksi. Tähän liittyy myöskin paitsi tuo todennäköisyys, myös väärässäolemiseen liittyvät riskit, joihin kytkeytyy arvokysymyksiä ja jonka vuoksi täyteen yksimielisyyteen ei liene vielä päästy. Tämän seikan vuoksi riittävä varmuus on tieteelliseltäkin kannalta ymmärrettävä varsin tapauskohtaisena kriteerinä. Tuo riittävä varmuus taas määrittää sen, mikä on tieteellistä tietoa ja mikä ennemminkin vähemmän varmaa spekulaatiota (jonka laatu voi niin ikään vaihdella).
Tässä on relevanttia erityisesti tuo viimeinen kohta. Itse olen jopa pohtinut tieteenfilosofian tasolla mahdollisuutta, että voitaisiin määrittää varsin mustavalkoisten tiedon ja spekulaation lisäksi muita käsitteitä, jotka viittaavat asteittain eritasoisiin varmuuden asteisiin eli kyseiset käsitteet jaettaisiin erilaisiin alakäsitteisiin, jotka tarkentaisivat tätä asteikkoa se kun on hieman typerää, että vain vähänkin täyden varmuuden (olkoonkin, ettei tätä olla yksiselitteisesti määritelty) alapuolella olevat asiat ovat melkeinpä pelkkää spekulaatiota, vaikka tämä ilmaisuna on hyvin harhaanjohtavaa.
Tämän haasteen tapauksessa nämä ongelmat korostuvat, sillä todisteita ei ole arvioimassa todellakaan mikään tieteellinen elin vaan haasteen myöntäjä itse. Ongelma on, ettei haasteen myöntäjä ole taitanut ainakaan ilmoittaa pohjaavansa arviotaan edes nykyisiin likimääräisiin tieteellisen tiedon kriteereihin, mikä antaa hänelle tarpeettoman vapaat kädet määrittää pitkälle puhdasta spekulaatiotakin (kunhan todennäköisyydet ovat suurimmillaan juuri paranormaalin tapauksessa) riittäväksi todisteeksi. Voihan häneltä tätä kyllä edellyttää haasteen vastaanottamiseksi.
Toinen ongelma on, että vaikka hän tukeutuisikin valtavirtatieteen ja erityisesti tieteenfilosofian määrittämiin käsityksiin tiedon ja todistamisen kriteereistä, täyden yksiselitteisyyden puutteen vuoksi hänellä on edelleen jossain määrin vapaat kädet vaikkapa käyttää niitä löysempiä mahdollisia todistumisen kriteereitä, jotta ei joutuisi luopumaan rahoistaan. Ja kolmas ongelma tulikin jo mainittua, eli se, että todisteiden ensisijainen arvioija on haasteen myöntäjä itse tosin siltä ongelmalta voidaan periaatteessa välttyä siten, että jokin riippumaton ja mahdollisimman asiantunteva taho tarkistaa tuossa analyysissa käytettyjen (vasta)argumenttien pätevyyden.
Tässä tuli varmaankin riittävästi tästä asiasta. Jos jotakuta kiinnostaa tutustua tarkemmin tieteenfilosofian ongelmiin, voi lukea esimerkiksi äskeittäisen kirjoitukseni tiede-lehden palstalta:
http://www.tiede.fi/keskustelut/keskustelu.asp?mainpage=&mainskip=&id=1429581&alue=1