No, minäpä aloitan, silläkin uhalla että kohta haukutaan naiiviksi tai typeräksi tai herkkäuskoiseksi...
Oikeastaan ensin haluaisinkin sanoa että mulle nämä asiat
ei ole mitenkään varmasti tieteen selittämättömissä, vaan lähinnä uskon asioita, niinkuin kenen tahansa uskonnolliset kokemukset.
Voisin jakaa omakohtaiset kokemukseni viiteen erilaiseen kategoriaan, joista kaikkia muut varmasti pitäisivät yliluonnollisina, ja joista useimpia on yritetty selittää (mielestäni puutteellisesti) tieteen avulla.
Mutta aloitetaanpa siitä joka minuun on tehnyt suurimman vaikutuksen: henkikirjoitus. Äitini ei ole meedio (vaikka tunnenkin muutaman meedion henkilökohtaisesti), mutta hänellä tuntuu olevan kyky kanavoida kuolleiden viestejä tekstin muodossa. Tietääkseni hän on ainakin kirjoittanut kuolleen isänsä ja tätinsä viestejä. Hän on säästänyt kaikki nämä kirjoitelmat joita hän kirjoitti silmät kiinni aikanaan tuntikausia, mutta niissä oli ehkä ironisinta se, että yhdessä vaiheessa kirjoitukset neuvoivat häntä menemään tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan jotta hän tapaisi jonkun erikoisen ihmisen (en muista yksityiskohtia) - hän teki niinkuin käskettiin, ja pettyi kovasti kun mitään ei tapahtunut. Myöhemmin hänelle kirjoitettiin että hän oli ottanut koko jutun liian avoimin mielin, ja että hänen tulee aina olla hiukan varuillaan ja epäileväinen näiden asioiden suhteen.
Olen nähnyt hänen kirjoittavan näitä tekstejä ja hänen käsialansa on aivan erilainen - samoin kuin jos joku muu kuin hänen isänsä kirjoittaa hänen kauttaan. En oikein jaksa uskoa psykologien selityksiin tämän olevan ihmisen oman mielen tuotosta, jos hän kirjoittaa mitään ajattelematta tuntikausia järkevää, sisällöllistä materiaalia, silmät kiinni, aivan erilaisella käsialalla kuin omansa. Asiaan tietysti vaikuttaa myös se, että tämä sopii maailmankatsomukseeni; uskon henkimaailman olevan todellinen.
Olen myös itse kokeillut henkikirjoitusta, useankin kerran. Äitini aina kertoi kuinka hänellä meni kuukausia harjoitellessa, eikä minulla ole ollut kärsivällisyyttä käydä näitä harjoituksia läpi... Kun kirjoittamisen aloittaa, pidän yleensä pienen meditaatiotuokion. Jos "jollain on asiaa", tunnen kädessäni eräänlaisen raukeuden ja painavuuden, ikäänkuin se ei enää olisi kokonaan omassa hallussani. Jos ns. annan luvan kirjoituksen tapahtua, alkaa kynä liikkua paperilla itsekseen - oma käteni sitä liikuttaa, mutta en ainakaan tietoisesti anna kädelleni näitä impulsseja liikkua. Minulla yleensä ainoa teksti mikä ilmaantuu on oma nimeni, kirjoitettuna vanhalla kaunolla (jota en koskaan osannut kirjoittaa niin huolellisesti taikka vinosti), jonka jälkeen kaikki loppu on pelkkiä koukeroita ja kuvioita - juuri niitä harjoituksia joita äitinikin on minulle näyttänyt.
Toinen yliluonnollinen ilmiö johon uskon ja jonka olen kokenut useamman kerran on käsillä parantaminen. Uskon ihmisellä olevan auran, energiakentän jonka kautta pystymme vaikuttamaan muihin. Omasta kehonlämpötilastani huolimatta joskus huomaan käsieni oikein hohkaavan lämpöä, ja pystyn myös aiheuttamaan tämän keskittymällä siihen. Omia vaivojani - esim. kipeitä hampaita, flunssaa, loukkaantunutta polvea - on hoidettu käsillä parantamalla, ja vaikka tietenkään tulokset eivät ole olleet välittömiä, uskon että tällä oli silti vaikutus. Tätä en ala enempää todistelemaan koska tiedostan tämän olevan helposti kenen tahansa mielestä täyttä huuhaata, mutta se sopii maailmankatsomukseeni eikä tätä pysty todistamaan oikeaksi eikä vääräksi.
Kolmas yliluonnollinen ilmiö liittyy telepatiaan - uskon ihmisten olevan luonnostaan telepaattisia, mutta emme luota näihin kykyihimme jokapäiväisessä elämässä. Tätä on myös selitetty psykologien toimesta kovasti; jos minä pystyn lopettamaan ystäväni lauseen ennen häntä, on kyse (heidän mukaansa) vain siitä että tunnemme toisemme ja puheentapamme niin hyvin. Silti, tätä on kohdallani tapahtunut monen ihmisen kanssa. Tämän lisäksi minullekin on tapahtunut niitä tilanteita joissa ajattelen jotain ystävääni ja pian hän soittaa puhelimella - tai päinvastoin (minä soitan). Lopuksi, usein ihmisten (vieraidenkin) kanssa keskustellessani huomaan joskus pystyväni pukemaan sanoiksi asian jota toinen ei saa sanottua, vaikka ei ulkopuolisen kuuleman mukaan olisi mitään mahdollisuutta päätellä asiaa - jollei tämä mene arvaamiseksi.
Neljäs yliluonnollinen ilmiö liittyy myös telepatiaan, eikä moni edes ajattelisi tätä yliluonnollisena: minulla on elämäni aikana ollut kolme erittäin läheistä ystävää, ja silloin tällöin keskustellessamme olemme huomanneet kuinka yhden ajatukset "ruokkivat" toista, ja kuinka ideat suorastaan virtaavat lävitsemme jonkinlaisessa nousevassa spiraalissa. Toisin sanoen, inspiraatiomme ruokkii toisten inspiraatiota, ja olemme usein näissä keskusteluissa päässeet korkeuksiin mitä yksin emme olisi koskaan pystyneet saavuttamaan. Kuulostaa tyhjänpäiväiseltä (tai jokapäiväiseltä), mutta olen näissä tilanteissa kokenut energiavirran joka omassa maailmankatsomuksessani tekee tästäkin (varsin yleisestä) tapahtumasta yliluonnollisen.
Viides yliluonnollinen ilmiö on näistä kaikista ehkä helppo skeptikkojen selittää pois, mutta uskon silti sen tapahtuneen. Äitini asui yhdessä vaiheessa Kalkkisissa, lähellä erittäin vanhaa metsää jota ei oltu miesmuistiin raivattu tai hakattu. Siellä samoillessamme, mieleeni ilmestyi mielikuva pienestä eukosta, itseäni noin lantioon saakka pitkästä, jolla oli vanhanaikaiset vaatteet. Oli ikäänkuin hän olisi ohjannut minua tiettyihin paikkoihin, opastanut minua omassa metsässään. Kun lähdimme metsästä, mielikuvassani tämä eukko jäi metsän reunalle ja vilkutti meille. Ilmiselvästi kyse olisi saattanut olla hyvinkin pelkästä mielikuvituksesta, mutta koko kokemuksen ajan minulla oli outo olo että joku ylimääräinen henkilö olisi todella ollut lähellämme. Jälleen, aivan uskon asia, mutta maailmankatsomukseeni kuuluu myös animistinen luonnonhenkien olemassaolo.
Muitakin asioita minulle on tapahtunut joita en tässä lähde erittelemään - intuition välähdyksiä, kaitselmuksen vihjauksia, onnistuneita ennustuksia (tarot, astrologia, unet), henkien läsnäolon tunteminen - mutta sanottakoon vielä lopuksi että olen koko elämäni suhtautunut näihin asioihin suurella varauksella. Kun käy muutamalla "huuhaa-tapahtumalla", huomaa kuinka paljon laidasta laitaan on olemassa uskomuksia - enkelivedestä aurakuvaukseen. En usko näistä läheskään kaikkiin, mutta toisaalta olen tyytyväinen maailmankatsomukseeni sellaisena kuin se on; kaikkea se ei selitä (eikä yritäkään selittää), mitään se ei "todista", mutta aika pitkälle kaikki tämän maailman tapahtumat siihen jollain tapaa sisältyvät.
Olen huuhaa-ukko, en sitä kiistä, enkä ihmettelisi jos osa näistä kokemuksista tai uskomuksista todistettaisiin jollain tapaa vääriksi - en kuitenkaan usko että esimerkiksi henkimaailman olemassaoloa voidaan kumotakaan, joten omien kokemusteni ja taustani perusteella on mielekkäämpää uskoa sen olemassaoloon kuin olla uskomatta.