Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):
aada, 3.11.2009 21:38:
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on rikkaus omata monenlaisia ystäviä, keskustella täysin erilaisen taustan omaavan tai täysin toisenlaisesta kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Usein, ainakin oman kokemukseni perustella, tämänkaltaiset suhteet ovat kuitenkin melko lyhytikäisiä, jos ei ole tarpeeksi sellaisia yhdistäviä tekijöitä, jotka sitoisivat nämä ihmiset toisiinsa.
Meillä on sitten oikeastaan aika erilaisia kokemuksia, koska aika vähän mun ystävä- ja kaveripiiristäni on muuttunut vuosiin suuntaan tai toiseen (ja aiheutuneet muutoksetkaan eivät ole olleet kiinni yhteisistä kiinnostuksen kohteista tai niiden puutteesta). Meitä sitoo yhteen viihtyminen toistemme seurassa ja jotenkin on vaikeaa uskoa että kaveripiirini olis jotenkin poikkeus muiden joukossa.
aada, 3.11.2009 21:38:
Minun on taas vaikea ymmärtää sellaista pakottavaa tarvetta olla joillekin tietyille henkilöille täsmälleen sellainen kuin oikeasti on. En ymmärrä miksi kaikista asioista pitäisi olla ns. rehellinen (eli tuoda itseen liittyvät asiat rehellisesti esille, niin kuin olisi sen jollain tapaa toiselle velkaa) ja kaikki pitäisi jakaa samojen ihmisten kanssa. Minulle riittää se, että jos haluan jakaa jotakin tai keskustella jonkun kanssa jostakin asiasta, valitsen vaikka yhden henkilön, jonka katson soveltuvan tämänkaltaiseen keskusteluun parhaiten. Ei minulla ole välttämättä mitään tarvetta kertoa siitä kellekään muulle tai jakaa sitä kenenkään muun kanssa.
Tarve
olla sellainen kuin on on mielestäni hyvinkin ymmärrettävä. Ei, kaikille ei tarvitse tunkea kaikkea silmille välittömästi "ollakseen rehellinen itsestään", mutta ainakin itselleni olisi hirveän harmillista jos joutuisin tarkoituksella salaamaan osia omasta persoonastani ollakseni hyväksyttyä seuraa jossain tietyssä porukassa. Ei sitä rehellisyyttä ole muille velkaa, mutta koen olevani sen velkaa itselleni ihan jo siksikin, että koen muulla tavalla toimimisen itseni tukahduttamiseksi. Elämä taas on ihan tarpeeksi haastava kokemus ilman sellaistakin.
aada, 3.11.2009 21:38:
En näe, että minun tulisi olla edellä kuvaillun tapaan ns. rehellinen edes seurustelukumppanilleni. Mielestäni ei ole mitään pakottavaa tarvetta jakaa kaikkea, vaan juuri sen verran kuin tuntuu hyvältä. Eli kuten muillekin ihmisille, toisin seurustelukumppanillekin esiin (ainakin voimakkaammin) niitä meitä yhdistäviä piirteitä. Ehkä tähän liittyy se, miksi mielestäni olisi hyvä, että seurustelukumppani olisi peruslähtökohdiltaan aikalailla ns. samasta puusta veistetty - silloin jaettavaakin olisi enemmän.
Ei kai siinä.
Pakko ei ole jakaa itsestään yhtään mitään ja jos tämä tapa toimia toimii sinulle niin se on sitten varmaan ihan hyvä - sinulle. Seurustelukumppanisi housuissa en kyllä haluaisi olla, koska haluan tuntea omani mahdollisimman hyvin pohjia myöten. Koen oleelliseksi osaksi parisuhdetta sen, että toisen tuntee myös sellaisten ominaisuuksien osalta, jotka itse arvottaa "vioksi." Kun "viat" tietää, niin ne voi toivottavasti toisessa hyväksyä ja lukea ominaisuuksien joukkoon.
Oma suhtautumiseni asiaan on tällainen varmaan siksikin, että tiedän olevani tusinoilla "vioilla" varustettu yksilö. Samoin tiedän ettei vastakkaisen sukupuolen joukosta juurikaan löydy roppakaupalla valinnanvaraa jos potentiaalista seurustelukumppania pitäisi etsiä yhteisten intressien perusteella. Jos en kertoisi itsestäni kaikkea seurustelukumppanille, niin en kokisi olevani
hyväksytty sellaisena kuin olen ja pidän sitä hyvin tärkeänä, joten teen "vikanikin" aika nopeasti tiettäviksi.
Oletko muuten valmis itse hyväksymään seurustelukumppanissa sen, että tiedät hänestä ainoastaan hyvin rajallisesti?
aada, 3.11.2009 21:38:
Olen samaa mieltä siitä, että jatkuva analysointi tekee ehkä elämästä vähän hankalaa. En kuitenkaan ymmärtänyt, että oliko pointtina se, että minä joutuisin toteuttaakseni valitsemaani toimintatapaa jotenkin analysoimaan tavallista enemmän muiden ihmisten olemusta? Varmasti kaikki ihmiset kuitenkin havainnoivat muita ihmisiä ja tekevät näiden havaintojen perusteella heistä päätelmiä. Nämä päätelmät saattavat perustua pidempiaikaiseen analysointiin. Se, kuinka paljon ihminen käyttää aikaansa tälläiseen analysointiin, on varmasti aika pitkälti yksilökohtaista. On varmasti myös mahdollista tietoisesti harjoittaa tälläistä analysointia, mutta itse en ainakaan ole sellaiseen kokenut tarvetta. Voihan tietysti olla, että luonnostani analysoin tavallista enemmän, mutta toisaalta sitten en näe, että asiaan liittyy mitään ongelmaa, koska silloinhan teen sitä valitsemastani toimintatavasta huolimatta (jonka siis oletettavasti piti olla tämän analysoinnin syy).
Voin olla väärässäkin, mutta jotenkin tuntuu että valitsemasi tapa elää elämääsi johtaa väkisinkin siihen että joudut jatkuvalla syötöllä ylianalysoimaan sekä omaa käytöstäsi, muiden käytöstä sekä itsestäsi antamaasi ja muilta saamaasi informaatiota. Kananmunan kuorilla kävely jotain tiettyä maalia kohti voi onnistua, mutta itse käytän siihen kuluvan osan energiastani ja ajastani johonkin muuhun. Nooh, ehkäpä olemassaolosi ei ole sinulle itsellesi sitä kananmunan kuorilla kävelyä ja suhtaudun siihen niinkuin suhtaudun ainoastaan siksi että se olisi sellaista minulle.