Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):
aada, 1.11.2009 17:04:
1.
Jos oletettu lapseni päättäisi valita toisenlaisen elämäntavan, arvot ja päätyisi esimerkiksi johonkin fyysiseen ammattiin, seisoisin toki hänen valintojensa takana ja olisin hänestä ylpeä. En kuitenkaan toisi välttämättä tätä esille kaikille ihmisille, koska tiedän, että kaikki eivät hänen valintojaan samalla tapaa arvostaisi, mutta kysyttäessä kertoisin toki totuuden.
2.
Lisään tähän vielä, että ensinäkin jos tälläistä luokittelua tapahtuu ylipäänsä, niin uskon, että asialla ovat yhtä lailla kaikenlaiset ihmiset, kaikilta luokka- ja tulotasoilta. Toiseksi, uskon myös, että kaikenlaisilla ihmisillä on tarve tunne paremmuutta jostakin, joten mielestäni tämä on vähän yhdentekevä juttu.
En selvästikään oikein osaa ilmaista kunnolla mikä tämä ero on tai että miksi en mielestäni luokittele ihmisiä tiettyihin luokkiin.
Pyrin tavallaan saavuttamaan osaltaan joitakin asioita kuulumalla tiettyyn piiriin ja toimimalla tämän piirin arvostamien asioiden mukaisesti. Se minkä takia en tosiaan voisi ottaa kumppanikseni esimerkiksi henkilöä, jolla on tatuiointi, johtuu nimenomaan siitä, että hän ei olisi tietoinen näistä arvostetuista asioista tai sitten hän ei haluaisin toimia niiden mukaan.
3.
Kyllä olen onnellinen näissä ns. konservatiivisemmissa piireissä. Toki nautin myös siitä, että ns. konservatiivisemmissa piireissä on myös pitkälti kanssani samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Arvot, poliittiset kannat ja elämäntavat ovat lähellä toisiaan, minkä vuoksi minun on helppo olla itseni näissä piireissä ja viihdyn useimpien ihmisten seurassa.
Aivan samalla tavalla kuin ihmiset ylipäänsä haluavat nähdä erilaista elämää, uusia, eri tavalla ajattelevia ihmisiä jne. niin samalla tavalla minuakin kiinnostaa jutella ja tutustua täysin vastakkaisista maailmoista tulleisiin ihmisiin ja nähdä toisenlaisia elämänmuotoja.
Se miksi en kerro näistä asioista joillekin ihmisille, on se, että he eivät arvosta niitä. En näe mitään syytä siis kertoa niistä heille, se ei tue tavoitteitani. En ylipäänsä ole tunnustuksellinen, joten mielestäni on usein parempi jättää kertomatta joitakin asioita, kun loukata/hämmentää tms. toista. Vaikka olisinkin hyvin läheinen jonkun tälläisen ihmisen kanssa, ei mielestäni kenenkään ole mikään pakko jakaa kaikkea itsestään, vaan vain sen minkä tahtoo.
Ensinnäkin, kiitos asiallisesta kirjoittamisesta ja näkökantojesi kärsivällisestä perustelusta. Toivoen sä et koe, että tämä keskustelu elämän eri arvoista ja realiteeteista tuntuu tappelulta, kuten Lyra kirjoitti. Mä en ainakaan koe tätä minkäänmoisena tappeluna, on ollut mielenkiintoista lukea täysin eri ''maailmasta'' tulevan ihmisen ajatuksia.
Kirjoitan vielä viimeiset ''pari'' ajatustani liittyen etenkin noihin pätkiin, joita olen tekstistäsi quotannut. Romaanivaroitus, joten sorppa vaan modet ja muut forumin käyttäjät! Jotkut asiat vaativat enemmän kirjoittelua, jotta saa ajatuksensa selitettyä.
1.
Edelleenkin hienoa, että osaisit arvostaa lapsesi omia päätöksiä, vaikka ne poikkeaisivat rajustikin piiriesi ihannoimista asioista. Mä kuitenkin tiedän kokemuksesta, että lapset ovat hirmu herkkiä aistimaan asioita. ''Äiti, miksi sä et koskaan puhu musta, vaikka kaikki muut kertoo lapsistaan ja siitä, mitä ne tekee / opiskelee?'' Vaikka arvostaisitkin itse lapsesi valintoja ja olisit ylpeä hänestä, antaisit kuvailemallasi toimintatavalla hänelle (tahtomattasi) sellaista viestiä, että kuitenkin jostain syystä häpeäisit häntä muiden piirien aikuisten ja heidän lastensa rinnalla, ja antaisit muiden ihmisten mielipiteille enemmän painoarvoa kuin omillesi ja lapsesi mielipiteille. Ehkä teidän piireissä lapset sitten kasvavatkin alusta alkaen siihen, että tiettyjä omia mielipiteitä ja arvoja ei kannata tuoda esille, jos ne poikkeavat piirien yleisistä mielipiteistä ja arvoista, koska tällöin voisi ikään kuin menettää kasvonsa piiriläisten silmissä. Itse en kuitenkaan haluaisi lapseni kasvavan tällaisissa piireissä, vaan haluaisin opettaa hänelle, että muiden ihmisten mielipiteet hänen ammatinvalintansa / opiskelunsa / ulkonäkönsä suhteen ovat yhdentekeviä. Pääasia on, että hän itse on löytänyt oman juttunsa ja on onnellinen - tai tätä vanhempana tietysti toivoisi lapselleen, toisinkin voi käydä.
2.
Olen kanssasi eri mieltä siinä, että luokkajaottelua tapahtuisi kaikkien ihmisten keskuudessa. Itse en koskaan käytä edes samoja sanoja kuin sinä käytät, eli työväenluokka, alaluokka, yläluokka jne. Nämä termit ovat minun elämässäi hyvin vieraita ja kaukaisia. Itse näen vain lähinnä erilaisia ihmisten tekemiä valintoja ja erilaisia elämäntilanteita, joihin on vaikuttanut perimä, ympäristö ja ihminen itse. Jokainen ihminen varmasti haluaa tuntea olevansa hyvä edes jossakin, mutta mielestäni on eri asia löytää tämä hyvyys itsestään ja omasta elämästään vertaamatta itseään muihin, kuin että vertaa omaa elämäänsä ja mahdollista statustaan muihin ihmisiin tuntien paremmuutta. (Enemmän mä ainakin yleensä tunnen huonommuutta, koska satun olemaan länkkäri ja elämään niiden rikkauksien keskellä, jotka me länkkärit ollaan törkeästi riistetty muilta. Sille en kuitenkaan voi mitään, että olen syntynyt tänne, joten täytyy vain osata olla kiitollinen niistä monista asioista, jotka meille useimmille täällä asuville ovat arkipäivää, ja toisille sitten taas tavoittamattomissa. Tää tosin olisi jo ihan uusi keskustelu, joten siksi laitoin tän sulkeisiin.)
Sinä toki jo selvensit, että et tunne olevasi arvokkaampi ihminen kuin kukaan muukaan, joten kyllä, olet oikeassa tässä sanomassasi:
''En selvästikään oikein osaa ilmaista kunnolla mikä tämä ero on tai että miksi en mielestäni luokittele ihmisiä tiettyihin luokkiin.''
Mä veikkaan, että koska meillä on hyvin erilaiset tavat nähdä tätä maailmaa, niin mä en sen vuoksi oikein ymmärrä sua täysin, ja koen monet sanomasi asiat ristiriitaisiksi. Vaikeahan sitä yleensä onkin ymmärtää sellaisia asioita, jotka ovat kaukana omasta jokapäiväisestä elämästä. Summa summarum, olet antanut varmasti niin selkeät vastaukset kuin vain pystyt.
Tosiaan, aivan varmasti ainakin omalla kohdallani pätee se, että en osaisi arvostaa sinun piireissäsi vallitsevia normeja ja ihanteita. Tämä tosin pätisi minun kohdallani myös silloinkin, jos minulla ei olisi yhtäkään tatuointia. Jokainen meistä haluaa tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön, joten hyvin erilaisia arvoja olisi vaikea sovittaa yhteen. Itse en ole koskaan valinnut yhtäkään kumppaniani tiettyjen normien mukaan, mutta tietynlainen arvomaailma on minulle kuitenkin tärkeää. Ymmärrän siis pointtisi tässä kohtaa, vaikkakaan en koe, että tatuoinneilla on mitään tekemistä asian kanssa, tai sitten minun on taas vaan vaikea ymmärtää asiaa, koska olen aina elänyt niin erilaisissa piireissä kuin sinä.
3.
Tästä päästäänkin suoraan seuraavaan kohtaan. Kuten jo sanoinkin, jokainen meistä haluaa varmasti olla lähemmin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tietyissä asioissa ns. samoilla aaltopituuksilla. Tämä ei itselleni tarkoita laisinkaan sitä, että ihmisten tulisi arvostaa prismalleen samoja asioita ja elää prismalleen tietyillä tavoilla, mutta esim. minun olisi varmasti hankalaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jolle palkkataso, tietynlainen työ ja menestyksekäs ulkomuoto ovat tärkeitä asioita. Itselleni kun ne eivät ole laisinkaan oleellisia asioita, vaan lähinnä ihmisen suhtautuminen itseensä, elämäänsä ja muihin ihmisiin ratkaisee.
Minulle pinnallisten arvojen ihainnointi on todella luotaantyöntävää. Tämän vuoksi itse en koe tarvetta ja halua pyöriä sellaisissa tapahtumissa, jotka ovat näitä pinnallisia asioita arvostavien ihmisten suosimia. Tuntisin oloni varmasti ainakin jollakin tapaa epämukavaksi, sillä uskon, että minua katseltaisiin pitkin nenänvartta enkä viihtyisi sellaisessa ilmapiirissä, ellei mukana sitten olisi samanhenkisiä ihmisiä. (Pidän vapautuneesta ilmapiiristä, kukapa ei pitäisi.) Mä veikkaan, että sulla ei ole samaa fiilistä konemusiikkitapahtumissa, sillä harvempi niissä katselee muita ulkoisen olemuksen perusteella pitkin nenänvartta. Jos joku näin tekee kiksukarvoissaan farkkuja ja t-paitaa suosivan bilettäjän kohdalla, niin se on mielestäni todella noloa, eikä se onneksi ole mikään vallitseva toimintatapa - ainoastaan joidenkin yksilöiden ajattelutapa, mielestäni pöhkö sellainen.
Mitä luulet, kävisitkö konemusiikkitapahtumissa, jos sinua katseltaisiin pitkin nenänvartta siihen tyyliin, että ''Tuo ei sovi tänne, tuo ei näytä siltä miltä pitäisi'', ja kokisitko tällöin konemusiikkitapahtumat elämää rikastuttavana kokemuksena? Tosin, olenhan mä välillä käynyt sellaisissa paikoissa ja tapahtumissa, joissa käyvillä ihmisillä on hyvin erilaiset käsitykset jo pelkästään siitä, että miltä ihmisten tulisi näyttää ulkoisesti, mutta mulla on silloin ollut niin kiva porukka kasassa, että olen nauttinut illasta tosi paljon. Tuskin olisin nauttinut, jos olisin lähtenyt yksin, koska tällöin olisi vaikea ottaa kontaktia muihin ihmisiin, kun he tuomitsisivat jo pelkän ulkoisen habituksen perusteella. Ja kyllä, mä olen niin mukavuudenhaluinen, että en mä varmaan edes jaksaisi alkaa todistelemaan ventovieraille vapaa-ajallani sitä, kuinka hyvä tyyppi olen (:D), jos he ovat minut jo tuominneet. Siinä mielessä propsit sinulle, kun käyt erilaisissa tapahtumissa ja voit ja haluat tutustua erilaisiin ihmisiin. Tietyissä piireissä se on tosin helpompaa kuin toisissa.
Mä itse kokisin todella ahdistavaksi, jos en voisi kertoa itsestäni tiettyjä asioita vain siksi, että läheiseni eivät niitä arvostaisi. Mun läheiset ihmiset ovat mulle tärkeitä sellaisenaan, ja toivon olevani samaa heille. Siksi mun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti asettaa itsensä sellaiseen elämään ja sellaisiin piireihin, joissa hän joutuu toimimaan tiettyjen normien mukaan, ja sitten salaa tehdä itselle mieluisia asioita, jotka eivät ole piireissä yleisesti hyväksyttyjä.
Tää on ollut tosi mielenkiintoinen keskustelu eri arvojen ja elämäntapojen kohtaamisesta, joten kiitos tästä! Olet perustellut hyvin omat ajatuksesi, eli vaikka en kaikkea pystykään täysin ymmärtämään, niin se ei johdu heikoista perusteluista vaan ihan vain siitä, että elän itse niin eri maailmassa.
Hienoa, jos olet onnellinen elämässäsi, mäkin olen omassani (vaikka toki elämään kuuluukin ylä- ja alamäkiä, toiset loivempia ja toiset jyrkempiä).