Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla)

1,383 posts, 70 pages, 655,036 views

Avatar
#1061 • • Reivaaja Guest
Annan nyt sulle neuvon, josta kannattaa ottaa vaarin, vaikka usealta kantilta katsottuna olenkin vasemmistolainen.

Ole hiljaa. Sä vahingoitat julkisuuskuvaasi ja oot jo vakuuttanut kaikki ettet kykene selittelemällä sitä parantamaan.

Pahoittelen jos joku ei sen johdosta pääse keskustelemaan mielipiteistään, mutta ei täällä ole voitettavaa, etsikää Gettysburg:ia muualta.
aada

Posts: 736

#1062 • • aada

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

Reivaaja, 30.10.2009 21:53:
---
aada, 30.10.2009 21:49:
Tutustun kyllä kaikenlaisiin ihmisiin, joten se siitä.

---


Vaan kenet hyväksyt? Jos moni kavereistasi on sitä mieltä, että joku ystävä ei ole arvoisesi, uskotko heitä, vai uskotko ystävyyteen? Onko ystävyys silloin tiellä?



Päätän tietysti itse kenet otan ystäväkseni. On vain paljon todennäköisempää, että pidempi aikaisiksi ystävikseni valikoituu samalla tavalla ajattelevia, samoissa piireissä pyöriviä jne. yksilöitä, joiden kanssa on enemmän yhteistä.
Avatar
#1063 • • Reivaaja Guest

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

aada, 30.10.2009 22:07:
Miten tönin niitä, jotka eivät jaa arvomaailmaani? En mielestäni ottanut kannabis aiheeseen kantaa lainkaan itsekeskeiseltä kantilta. Pikemminkin pyrin ajattelemaan yleisesti yhteiskunnalle edullisinta vaihtoehtoa.



Toisten kohdalla huomioit yhteiskunnan parasta ja itsesi kohdalla omaa parastasi. Klassinen oikeistoparadoksi.

Jotta sä voisit puolustaa yhteiskuntaa, sun on huomioitava sen kansalaiset ja sitä et tee.
Sen kakku on niin iso, että tarvitset jonkinlaista pohjaa väitteillesi. Sitä saa lukemalla. Jos luet, niin huomaat että niin oikeisto, kuin vasemmisto ympäri maailmaa on jättämässä naivin idealistisen ajattelukaavan, koska se on haitallinen yhteiskunnallisesti. Pientä pahaa on keskettävä jottei se eskaloidu suuremmaksi.
Avatar
#1064 • • astaroth Guest

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

aada, 30.10.2009 21:11:
Vaikea kuvitella, että ottaisin kumppanikseni perusduunarin. En kuitenkaan näe, että syy tähän olisi (ainakaan se päällimmäinen syy) se, ettei hän sopisi piirieni normeihin. Enemminkin katsoisin asiaa itseni kuin muiden odotusten kannalta. Eli toisin sanoen en usko, että tälläisen perusduunarin arvot, elämäntapa ja tavoitteet olisi kovinkaan lähellä omiani.


mitkä elämäntavat ja arvot, jos saan kysyä? se, että miten brandylasia kuuluu pyöritellä? miten tehdään rahaa tai menestytään? vai sen sijaan, että miten suhtautuu lajitovereihinsa, ympäristöönsä ja miten empaattinen ja hyvä ihminen on?

viimeksi mainitut esimerkkiominaisuudet eivät minun silmissäni sulje toisiaan pois mitenkään riippumatta sosiaaliluokkastatuksesta. eikä pitäisikään. ja nuo ovat minun silmissäni niitä arvoja, joilla oikeasti on elämässä väliä ja tuppaavat kummasti unohtumaan useasti tuon konservatiivisemman ja parempiluokkaisemman piirin puolella

Mielestäni nämä kaikki ovat parisuhteessa tärkeitä tekijöitä ja mielestäni niiden tulisi olla lähellä toisiaan. Juuri siis esimerkiksi tuo tatuointi kertoisi mielestäni siitä, että tämä kumppanikandidaatti ei arvostaisi samoja asioita kuin minä.


minusta kun taas suhteessa on tärkeää se, että molemmmat viihtyvät toistensa kanssa. miksi tavoitteiden pitää olla ns. identtisiä? eikö olisi parempi, että molemmilla on omia tavoitteita, ja että he tekevät niiden eteen töitä? musta ei ehkä professoria ole tulossa, mutta voin kyllä siitä huolimatta asettaa itselleni (ja onkin) paljon tavoitteita, joiden suorittamisesta voisin rehellisesti olla ylpeä.

ei se perusduunarikaan terminäkään tarkoita automaattisesti sitä, että on vasurilla hommat hoitava laiskuri. hekin voivat tehdä urakalla työtä, mistä pitävät ja olla vielä helvetin päteviä siinä.

Niin ja eihän sitä kaikille tarvitse kertoa mitä "pinnan alla" puuhailee..


miksi odotat kumppanisi noudattavan sellaisia elämänarvoja, joita et itsekään "pinnan alla " noudata? miksi kenellekään muulle kuuluisi sinun ja kumppanisi henkilökohtaiset asiat? ei se kumppani mikään pokaalikaan ole

Päätän tietysti itse kenet otan ystäväkseni. On vain paljon todennäköisempää, että pidempi aikaisiksi ystävikseni valikoituu samalla tavalla ajattelevia, samoissa piireissä pyöriviä jne. yksilöitä, joiden kanssa on enemmän yhteistä.


imo aika hätäistä olettaa tietävänsä, että miten se toinen osapuoli ajattelee, elää tai vaikuttaa sillä perusteella, että sillä on kuva ihossa. nykyään maailman tylsimmälläkin aatulla on tatuointi, ei se enää ole mikään anarkistien tai hippiliikkeen symboli

jotenkin mun on vähän vaikea päästä samalle aaltopituudelle sun ajatusten kanssa, koska kuitenkin vaikutat rationaalisesti ajattelevalta tyypiltä, mutta sanat ja aikeet eivät sitten mene yksiin sen vaikutelman kanssa. ikään kuin sä tiedostaisit haluavasi olla muuta, kuin päältä näytät, mutta pitäydyt kulississa kiinni, koska se on helpompaa

kukaan nyt ei tietenkään pakota sua muuttamaan tapaa miten elät, koska et koe sitä taakaksi. musta vaan noin jyrkkien stereotypioiden mukaan eläminen on, noh... tyhmää.
Avatar
#1065 • • Muussika Guest

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

aada, 30.10.2009 21:11:

Vaikea kuvitella, että ottaisin kumppanikseni perusduunarin. En kuitenkaan näe, että syy tähän olisi (ainakaan se päällimmäinen syy) se, ettei hän sopisi piirieni normeihin. Enemminkin katsoisin asiaa itseni kuin muiden odotusten kannalta. Eli toisin sanoen en usko, että tälläisen perusduunarin arvot, elämäntapa ja tavoitteet olisi kovinkaan lähellä omiani. Mielestäni nämä kaikki ovat parisuhteessa tärkeitä tekijöitä ja mielestäni niiden tulisi olla lähellä toisiaan. Juuri siis esimerkiksi tuo tatuointi kertoisi mielestäni siitä, että tämä kumppanikandidaatti ei arvostaisi samoja asioita kuin minä.

Niin ja eihän sitä kaikille tarvitse kertoa mitä "pinnan alla" puuhailee..



Täällä onkin jo etenkin astaroth sanonut aika pitkälti samoja asioita kuin mitä minun päässäni pyörii, mutta tulenpa silti jauhamaan. Kiitti tosiaan kun siirsit tän keskustelun tänne, mihin tää kuuluu.

Mä itse arvostan aivan eri asioita parisuhteessa. Mun on jotenkin vaikea käsittää, miten jollekin voi palkan suuruus ja status työelämässä merkitä niin paljon kumppanin valinnassa. Mun mielestä parisuhteessa tärkein asia on se, että yhdessä on nastaa olla, huumorintajua löytyy ja ennen kaikkea viisautta, se kun on aivan eri asia kuin jokin akateeminen älykkyys. Mä itse koen, että viisas ihminen ei koe tarvetta asettaa itseään jalustalle. Moni kohtaamani älykäs ihminen on todella pässi. Voisivat tulla tsekkaamaan, miten heidän älykkyydellään hoidetaan henkisesti kipuilevia lapsia ja nuoria, tää kun on tätä perusduunarin hommaa, ja eräskin akateemisesti älykäs pakollinen tuttavuus on todennut munkin koulutuksen olevan ihan lastenleikkiä. Kuulemma vain hänen alallaan joutuu oikeasti käyttämään päätään. Toivoen sä et ole yhtä syvällä ''menestyksen suossa''.

Mua kiinnostaa kovasti tietää, että onko toiveissasi saada joskus lapsia? Jos kyllä, niin millaisia arvoja haluat heille opettaa? Opetatko heille, että vain tietyt duunit ja liksat on hyväksyttäviä? Jos lapsesi haluavat taiteilijoiksi tai perusduunareiksi, miten asiaan suhtaudut? Jos lapsella menee koulussa huonosti, miten suhtaudut? Tässä maailmassa on imho ihan liikaa suorittamisen korostamista. Koulun voisi aloittaa ihan hyvin myöhemminkin, ja koulussa lähinnä mitataan vain perselihaksia ja oppimisen oppimista, tiettyjen älykkyyden osa-alueita. Jos kersasta asti korostetaan sitä, että menestyä täytyy tietyllä tavalla ja tietyillä alueilla, niin jotain on ihan pirun pahasti pielessä. Ihmisiä kun on niin moneen junaan, älykkyyttä ja viisautta niin monenlaista. Onko sinulle opetettu lapsesta asti tiettyjä arvoja, vai oletko ihan itse nuoruus- tai aikuisiässä alkanut arvostaa tiettyjä mielestäni todella pinnallisia asioita?

Sanoit, että kaikille ei tarvitse mainita, mitä pinnan alla puuhailee. Lisäksi sanoit, että olet kyllä salaa heikkona tatuoituihin pahistyttöihin, joihin aika ajoin sorrut, mutta joita et voi ottaa vakavasti, kun he ovat alaluokkaa. Miksi ylipäänsä sorrut heihin, jos he ovat mielestäsi niin alhaista luokkaa, miksi tunnet heihin vetoa? Mun mielestä toi on tosi kaksinaamaista touhua. Mä en ainakaan tunne minkäänlaista vetoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka luokittelee ihmisiä eri luokkiin, ja edustavat arvoiltaan täysin vastakohtaa omille arvoilleni. Mitkä oikeastaan ovat sinun arvojasi, jos käyt roskasakin konemusabileissä, mutta et paljasta asiaa piireissäsi, ja jos sorrut tatskattuihin pahistyttöihin, vaikka koet olevasi ylempää luokkaa kuin he?

Täytyy sanoa, että aika paljon teet johtopäätöksiä pelkän tatuoinnin perusteella, tai sitten mun on tosi vaikea ymmärtää, että kaltaisiasi ihmisiä on oikeasti olemassa vielä nykymaailmassa. Kuten sanoin, pääasia lienee, että on itse onnellinen ja tyytyväinen. Jos oikeasti olet onnellinen, niin miksi et pysyttäytyisi niissä omissa piireissäsi, joissa arvostetaan niitä sun mielestäsi oikeita asioita? Miksi sortua sellaisiin alaluokkaisiin mimmeihin, joilla on sun mielestä rumia, ei yhtään naisellisia tai viehättäviä kuvia ihollaan, ja miksi käydä bileissä, jotka sun piireissä on alaluokan suosimia?
aada

Posts: 736

#1066 • • aada

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

astaroth, 30.10.2009 22:31:
---
aada, 30.10.2009 21:11:
Vaikea kuvitella, että ottaisin kumppanikseni perusduunarin. En kuitenkaan näe, että syy tähän olisi (ainakaan se päällimmäinen syy) se, ettei hän sopisi piirieni normeihin. Enemminkin katsoisin asiaa itseni kuin muiden odotusten kannalta. Eli toisin sanoen en usko, että tälläisen perusduunarin arvot, elämäntapa ja tavoitteet olisi kovinkaan lähellä omiani.

---

mitkä elämäntavat ja arvot, jos saan kysyä? se, että miten brandylasia kuuluu pyöritellä? miten tehdään rahaa tai menestytään? vai sen sijaan, että miten suhtautuu lajitovereihinsa, ympäristöönsä ja miten empaattinen ja hyvä ihminen on?

viimeksi mainitut esimerkkiominaisuudet eivät minun silmissäni sulje toisiaan pois mitenkään riippumatta sosiaaliluokkastatuksesta. eikä pitäisikään. ja nuo ovat minun silmissäni niitä arvoja, joilla oikeasti on elämässä väliä ja tuppaavat kummasti unohtumaan useasti tuon konservatiivisemman ja parempiluokkaisemman piirin puolella


---
Mielestäni nämä kaikki ovat parisuhteessa tärkeitä tekijöitä ja mielestäni niiden tulisi olla lähellä toisiaan. Juuri siis esimerkiksi tuo tatuointi kertoisi mielestäni siitä, että tämä kumppanikandidaatti ei arvostaisi samoja asioita kuin minä.

---

minusta kun taas suhteessa on tärkeää se, että molemmmat viihtyvät toistensa kanssa. miksi tavoitteiden pitää olla ns. identtisiä? eikö olisi parempi, että molemmilla on omia tavoitteita, ja että he tekevät niiden eteen töitä? musta ei ehkä professoria ole tulossa, mutta voin kyllä siitä huolimatta asettaa itselleni (ja onkin) paljon tavoitteita, joiden suorittamisesta voisin rehellisesti olla ylpeä.

ei se perusduunarikaan terminäkään tarkoita automaattisesti sitä, että on vasurilla hommat hoitava laiskuri. hekin voivat tehdä urakalla työtä, mistä pitävät ja olla vielä helvetin päteviä siinä.


---
Niin ja eihän sitä kaikille tarvitse kertoa mitä "pinnan alla" puuhailee..

---

miksi odotat kumppanisi noudattavan sellaisia elämänarvoja, joita et itsekään "pinnan alla " noudata? miksi kenellekään muulle kuuluisi sinun ja kumppanisi henkilökohtaiset asiat? ei se kumppani mikään pokaalikaan ole


---
Päätän tietysti itse kenet otan ystäväkseni. On vain paljon todennäköisempää, että pidempi aikaisiksi ystävikseni valikoituu samalla tavalla ajattelevia, samoissa piireissä pyöriviä jne. yksilöitä, joiden kanssa on enemmän yhteistä.

---

imo aika hätäistä olettaa tietävänsä, että miten se toinen osapuoli ajattelee, elää tai vaikuttaa sillä perusteella, että sillä on kuva ihossa. nykyään maailman tylsimmälläkin aatulla on tatuointi, ei se enää ole mikään anarkistien tai hippiliikkeen symboli

jotenkin mun on vähän vaikea päästä samalle aaltopituudelle sun ajatusten kanssa, koska kuitenkin vaikutat rationaalisesti ajattelevalta tyypiltä, mutta sanat ja aikeet eivät sitten mene yksiin sen vaikutelman kanssa. ikään kuin sä tiedostaisit haluavasi olla muuta, kuin päältä näytät, mutta pitäydyt kulississa kiinni, koska se on helpompaa

kukaan nyt ei tietenkään pakota sua muuttamaan tapaa miten elät, koska et koe sitä taakaksi. musta vaan noin jyrkkien stereotypioiden mukaan eläminen on, noh... tyhmää.



Nyt tulee vastaukset sitten asia kerrallaan numerojärjestyksessä

1. Koen, että suurin ongelma erilaisissa arvoissa on se, että jos esimerkiksi minulle tärkeitä asioita olisivat koulutus, uran luominen, rahan ansaitseminen ja kannattaisin oikeistoa ja vastaavasti kumppanilleni tärkeitä asioita olisivat vasemmistolaisuus, eläinten suojelu, ihmisoikeudet jne. niin joutuisimme jatkuvasti perustelemaan toisillemme sitä, miksi juuri nämä asiat ovat meille tärkeitä ja tavallaan oikeuttamaan tavoitteitamme toisillamme. En todellakaan jaksaisi jatkuvasti todistella arvojeni puolesta ja vastaavasti en usko, että pystyisin seurustelemaan ihmisen kanssa jonka arvoja en ymmärrä ja jonka tavoitteita pitäisin turhina.

Lisään nyt vielä, ettei jää epäselväksi, että mielestäni kaikkia ihmisiä tulee lähtökohtaisesti kohdella hyvin ja on mielestäni myös tavoiteltavaa pyrkiä "hyvään ihmisyyteen" mitä se nyt ikinä kellekin tarkoittaa, mutta siis pyrkiä haastamaan itseään parempaan. Nämä arvot eivät minunkaan mielestä liity välttämättä statukseen millään tavoin.

2. Toki parisuhteessa on tärkeää, että parisuhteen osapuolet viihtyvät yhdessä. Viihdyn kuitenkin hyvin monenlaisten ihmisten kanssa (vähän aikaa). Pidempiaikainen viihtyminen rakentuu kuitenkin mielestäni juuri esimerkiksi samankaltaisten arvojen ja tavoitteiden varaan. Tällöin on helpompi ymmärtää toista, toimia tiiminä ja ylipäänsä elää, kun ei tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa tapojaan toimia.

Toki omat tavoitteet ovat kaiken lähtökohta, mutta pointti olikin, että parisuhteessa niiden tulisi olla yhteneviä parisuhteessa kun joutuu kuitenkin ottamaan huomioon sen toisenkin.

Ja en tarkoittanut missään nimessä perusduunarilla mitää laiskottelijaa.

3. En odota kumppanini noudattavan sellaisia arvoja, joita en itsekään noudata "pinnan alla". Kaikkea ei vain tarvitse tuoda esille.
Avatar
#1067 • • Edited astaroth Guest

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

aada, 31.10.2009 01:17:
1. Koen, että suurin ongelma erilaisissa arvoissa on se, että jos esimerkiksi minulle tärkeitä asioita olisivat koulutus, uran luominen, rahan ansaitseminen ja kannattaisin oikeistoa ja vastaavasti kumppanilleni tärkeitä asioita olisivat vasemmistolaisuus, eläinten suojelu, ihmisoikeudet jne. niin joutuisimme jatkuvasti perustelemaan toisillemme sitä, miksi juuri nämä asiat ovat meille tärkeitä ja tavallaan oikeuttamaan tavoitteitamme toisillamme.


onhan se toki ymmärrettävää, että itsensä totaalista vastakohtaa on turha ruveta pureskelemaan. mutta jos toiselle on yhtään suotu kykyä ajatella kriittisesti, niin se on jo parempi lähtökohta sen sijaan, että ajattelee jollain tavalla sosiaalisen painostuksen sijaan - oli sitten omien näkemysten vasta- tai myötäkohta

toivon vain todellakin omalla kohdallasi, ettet laita materiaa ihmisoikeuksien edelle. tuo on syyllinen hyvin isoon osaan siitä, mikä tämän planeetan ilmakehän sisäpuolella on perseellään.

En todellakaan jaksaisi jatkuvasti todistella arvojeni puolesta ja vastaavasti en usko, että pystyisin seurustelemaan ihmisen kanssa jonka arvoja en ymmärrä ja jonka tavoitteita pitäisin turhina.


ei kukaan jaksakaan, mutta jos itse omaa juuri millään tasolla humaania etiikkaa, niin kyllä huomaa suht nopeasti, että milloin toinen osapuoli on vain ihmisenä perseestä sen sijaan, että hän ajattelisi asioita yhtään pintaa syvemmältä

2. Toki parisuhteessa on tärkeää, että parisuhteen osapuolet viihtyvät yhdessä. Viihdyn kuitenkin hyvin monenlaisten ihmisten kanssa (vähän aikaa). Pidempiaikainen viihtyminen rakentuu kuitenkin mielestäni juuri esimerkiksi samankaltaisten arvojen ja tavoitteiden varaan. Tällöin on helpompi ymmärtää toista, toimia tiiminä ja ylipäänsä elää, kun ei tarvitse jatkuvasti kyseenalaistaa tapojaan toimia.


minusta taas on parempi, että toisella osapuolella on kuitenkin eri kannastaan huolimatta kykyä asettaa oma asemansa tarkkailun alle ja kyseenalaistaa kantansa sen sijaan, että hänen omat mielipiteensä ovat "ohjelmoituja", oli syynä sitten vanhemmat, yhteiskunta tai jumala.

minun on ainakin ollut helpompi tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka pystyvät perustelemaan ajatusmaailmaansa ja kyseenalaistamaan myös omia tekemisiäni, koska tämä kasvattaa myös minua ihmisenä. yhteisymmärrys ei kuitenkaan tule mielestäni siitä, että jaetaan porukat eri hiekkalaatikoille

Toki omat tavoitteet ovat kaiken lähtökohta, mutta pointti olikin, että parisuhteessa niiden tulisi olla yhteneviä parisuhteessa kun joutuu kuitenkin ottamaan huomioon sen toisenkin.


viitsitkö antaa esimerkin tällaisista yhteisistä tavoitteista? en tällä hetkellä saa oikein päähäni tilannetta, jossa en voisi tukea kumppanini intressejä omista tavoitteistani huolimatta olettaen, että kumppanilla on sentään järki ja todellisuudentaju kädessä tekemisiensä suhteen

3. En odota kumppanini noudattavan sellaisia arvoja, joita en itsekään noudata "pinnan alla". Kaikkea ei vain tarvitse tuoda esille.


tuon takia ne homotkin pysyy kaapissa. et kuitenkaan varmasti ole yksin piireissäsi sosiaalisesti epäkorrekteina pidettyjen taipumustesi kanssa, mutta kukaan ei uskalla tulla "kaapista ulos", koska he pelkäävät osaltaan sinun mielipidettäsi. tuo ajatusmaailma estää henkilöä olemasta rehellisesti oma itsensä, enkä pysty nostamaan sellaista yhteisöä kovin korkealle. panevat ne katoliset papitkin kuoropoikia, vaikka siveellisyyttään ovat vannoneetkin
aada

Posts: 736

#1068 • • aada

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

Vampyrella, 30.10.2009 23:52:
---
aada, 30.10.2009 21:11:

Vaikea kuvitella, että ottaisin kumppanikseni perusduunarin. En kuitenkaan näe, että syy tähän olisi (ainakaan se päällimmäinen syy) se, ettei hän sopisi piirieni normeihin. Enemminkin katsoisin asiaa itseni kuin muiden odotusten kannalta. Eli toisin sanoen en usko, että tälläisen perusduunarin arvot, elämäntapa ja tavoitteet olisi kovinkaan lähellä omiani. Mielestäni nämä kaikki ovat parisuhteessa tärkeitä tekijöitä ja mielestäni niiden tulisi olla lähellä toisiaan. Juuri siis esimerkiksi tuo tatuointi kertoisi mielestäni siitä, että tämä kumppanikandidaatti ei arvostaisi samoja asioita kuin minä.

Niin ja eihän sitä kaikille tarvitse kertoa mitä "pinnan alla" puuhailee..

---


Täällä onkin jo etenkin astaroth sanonut aika pitkälti samoja asioita kuin mitä minun päässäni pyörii, mutta tulenpa silti jauhamaan. Kiitti tosiaan kun siirsit tän keskustelun tänne, mihin tää kuuluu.

Mä itse arvostan aivan eri asioita parisuhteessa. Mun on jotenkin vaikea käsittää, miten jollekin voi palkan suuruus ja status työelämässä merkitä niin paljon kumppanin valinnassa. Mun mielestä parisuhteessa tärkein asia on se, että yhdessä on nastaa olla, huumorintajua löytyy ja ennen kaikkea viisautta, se kun on aivan eri asia kuin jokin akateeminen älykkyys. Mä itse koen, että viisas ihminen ei koe tarvetta asettaa itseään jalustalle. Moni kohtaamani älykäs ihminen on todella pässi. Voisivat tulla tsekkaamaan, miten heidän älykkyydellään hoidetaan henkisesti kipuilevia lapsia ja nuoria, tää kun on tätä perusduunarin hommaa, ja eräskin akateemisesti älykäs pakollinen tuttavuus on todennut munkin koulutuksen olevan ihan lastenleikkiä. Kuulemma vain hänen alallaan joutuu oikeasti käyttämään päätään. Toivoen sä et ole yhtä syvällä ''menestyksen suossa''.

Mua kiinnostaa kovasti tietää, että onko toiveissasi saada joskus lapsia? Jos kyllä, niin millaisia arvoja haluat heille opettaa? Opetatko heille, että vain tietyt duunit ja liksat on hyväksyttäviä? Jos lapsesi haluavat taiteilijoiksi tai perusduunareiksi, miten asiaan suhtaudut? Jos lapsella menee koulussa huonosti, miten suhtaudut? Tässä maailmassa on imho ihan liikaa suorittamisen korostamista. Koulun voisi aloittaa ihan hyvin myöhemminkin, ja koulussa lähinnä mitataan vain perselihaksia ja oppimisen oppimista, tiettyjen älykkyyden osa-alueita. Jos kersasta asti korostetaan sitä, että menestyä täytyy tietyllä tavalla ja tietyillä alueilla, niin jotain on ihan pirun pahasti pielessä. Ihmisiä kun on niin moneen junaan, älykkyyttä ja viisautta niin monenlaista. Onko sinulle opetettu lapsesta asti tiettyjä arvoja, vai oletko ihan itse nuoruus- tai aikuisiässä alkanut arvostaa tiettyjä mielestäni todella pinnallisia asioita?

Sanoit, että kaikille ei tarvitse mainita, mitä pinnan alla puuhailee. Lisäksi sanoit, että olet kyllä salaa heikkona tatuoituihin pahistyttöihin, joihin aika ajoin sorrut, mutta joita et voi ottaa vakavasti, kun he ovat alaluokkaa. Miksi ylipäänsä sorrut heihin, jos he ovat mielestäsi niin alhaista luokkaa, miksi tunnet heihin vetoa? Mun mielestä toi on tosi kaksinaamaista touhua. Mä en ainakaan tunne minkäänlaista vetoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka luokittelee ihmisiä eri luokkiin, ja edustavat arvoiltaan täysin vastakohtaa omille arvoilleni. Mitkä oikeastaan ovat sinun arvojasi, jos käyt roskasakin konemusabileissä, mutta et paljasta asiaa piireissäsi, ja jos sorrut tatskattuihin pahistyttöihin, vaikka koet olevasi ylempää luokkaa kuin he?

Täytyy sanoa, että aika paljon teet johtopäätöksiä pelkän tatuoinnin perusteella, tai sitten mun on tosi vaikea ymmärtää, että kaltaisiasi ihmisiä on oikeasti olemassa vielä nykymaailmassa. Kuten sanoin, pääasia lienee, että on itse onnellinen ja tyytyväinen. Jos oikeasti olet onnellinen, niin miksi et pysyttäytyisi niissä omissa piireissäsi, joissa arvostetaan niitä sun mielestäsi oikeita asioita? Miksi sortua sellaisiin alaluokkaisiin mimmeihin, joilla on sun mielestä rumia, ei yhtään naisellisia tai viehättäviä kuvia ihollaan, ja miksi käydä bileissä, jotka sun piireissä on alaluokan suosimia?



Toki on muitakin asioita, joita pidän tärkeinä parisuhteessa. Juuri mainitsemasi tekijät eli samanlainen huumorintaju ja yhdessä viihtyminen ovat toki minullekin tärkeitä asioita. Mielestäni ehkäpä tärkeimpiä juttuja parisuhteen kannalta ovat kuitenkin lojaalius, kunnioittaminen, välittäminen ja hyväntahtoisuus.

Haluaisin kyllä saada jossain vaiheessa lapsia. Haluaisin antaa lapsilleni hyvän ja aika tiukankin kotikasvatuksen ja olla nimenomaan heidän äitinsä, enkä toimia niin sanotusti lapsen kaverina. Haluaisin opettaa lapseni itsenäisiksi, hyvätapaisiksi, omillaan toimeentuleviksi ja itseensä luottaviksi yksilöiksi. En missään nimessä opettaisi, että vain tietyt ammatit tai tietty palkkataso on hyväksyttävä. Korostaisin pikemminkin, että he ovat riittäviä sellaisenaan ja pyrkisin ennemminkin kannustamaan heitä toteuttamaan omia toiveitaan ja tavoitteitaan. Olen kuitenkin sen verran realisti, että käsitän sen, että lapsi saa kuitenkin pääosin vanhemmiltaan ja kasvuympäristöstään mallin siihen, mitkä ovat tavoiteltavia asioita ja millaista elämän kuuluisi olla. Jos oletettu lapseni kuitenkin päättäisi poiketa tästä perinteestä, ei minulla olisi mitään sitä vastaa.

Kyllä minulle on opetettu tiettyjä arvoja lapsesta saakka. Olen kylläkin myös kyseenalaistanut niitä, mutta tullut loppujen lopuksi siihen tulokseen, että ne ovat kyllä toimivia omalla kohdallani.

Sortuminen on ehkä vähän väärä sana. Mutta siis toki voimme viihtyä toistemme seurassa ilman, että jaamme tulevaisuuttamme keskenään. Samalla tavalla voin saada hetken iloa niin sanotuista pahispojista. Jos kaipaan vain esimerkiksi hetkellistä hellyyttä, niin sellainen henkilö, jonka kanssa en nää yhteistä tulevaisuutta on toki paras vaihtoehto tähän, sillä siten en esimerkiksi ihastuisi vahingossa häneen (siis vaikka elämäntilanteeni ollessa huono sellaiseen).

Mielestäni Suomessakin on tosiasiallisesti jonkinlaista luokkajakoa, ei toki mitään niin vahvaa ja perinteikästä kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa, mutta kuitenkin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että mielestäni toiset ihmiset olisivat parempia kuin toiset. Luokkajako on vain yksi yhteiskunnallisen jaon periaate, ei mitään sen kummempaa. En ole myöskään puhunut missään vaiheessa roskasakista. En koe olevani ylempää luokkaa kuin joku toinen, jos tarkoitat sillä jonkinlaisen paremmuuden tai ylemmyyden tunnetta. Mielestäni luokkajako on, kuten edellä mainitsin, tosiasiallisesti toteutuva yhteikunnallinen jako, millä tarkoitan sitä, että se on olemassa huolimatta siitä ollaanko siitä tietoisia ja toisaalta se on vain yksi tapa jäsentää vallitsevaa todellisuutta, ei mitään sen kummempaa. Eli jos tälläinen jako on olemassa, niin toki kuulun silloin johonkin tämän jaottelun luokkaan, samalla tavalla kuin kuulun esimerkiksi johonkin ikäryhmään tai siviilisäätyyn. Eli en luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, sellainen on hieman minun vaikutusvaltani ulkopuolella ja toisaalta en arvosta esimerkiksi "alempaan" luokkaan kuuluvia ihmisiä sen enempää tai vähempää kuin "ylempään" luokkaan kuuluvia.

Tykkään käydä joissakin konemusiikkibileissä ja tehdä muutamaa muutakin asiaa, joita en tuo esille ns. omalle piirilleni. Mielestäni nämä asiat eivät ole mitenkään toisiansa poissulkevia. Tavoittelen ja arvostan kuitenkin samoja asioita kuin ns. oma piirini ja olen valinnut, että haluan elää sen kaltaista elämää. Voin kuitenkin silloin tällöin poiketa siitä, kokeilla toisenlaisia juttuja, ihan vaikka vain huvin vuoksi. Tiedän kuitenkin, miten ihmiset reagoisivat jos kertoisin näistä asioista, joten se ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista. Seison toki kuitenkin valintojeni takana, eli jos jotain tulee joskus ilmi, niin se ei ole mikään ongelma, vaan voin ihan rehellisesti kertoa asiasta.
Avatar
#1069 • • Edited astaroth Guest

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

aada, 31.10.2009 02:17:
Mielestäni luokkajako on, kuten edellä mainitsin, tosiasiallisesti toteutuva yhteikunnallinen jako, millä tarkoitan sitä, että se on olemassa huolimatta siitä ollaanko siitä tietoisia ja toisaalta se on vain yksi tapa jäsentää vallitsevaa todellisuutta, ei mitään sen kummempaa.


mutta siihen me voimme (toivottavasti) yhteiskuntana vaikuttaa, että mitkä ovat luokkien normit. se, että "niin vain on" ei tarkoita, että se olisi paras vaihtoehto

Eli jos tälläinen jako on olemassa, niin toki kuulun silloin johonkin tämän jaottelun luokkaan, samalla tavalla kuin kuulun esimerkiksi johonkin ikäryhmään tai siviilisäätyyn.


ihminen saa käydä heiluttamassa glowstickejä ikään tai siviilisäätyyn katsomatta. "yläluokkainen" ei saa sen ollessa epäkorrektia, koska...?

Eli en luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, sellainen on hieman minun vaikutusvaltani ulkopuolella ja toisaalta en arvosta esimerkiksi "alempaan" luokkaan kuuluvia ihmisiä sen enempää tai vähempää kuin "ylempään" luokkaan kuuluvia.


eikö se luokittelu tapahdu jo siinä vaiheessa, kun meidän pulliaisten reivijuttuja täytyy hyssytellä ylemmällä puolapuulla? "ei neekerit häiritse niin kauan, kun eivät mun kulmille tule"

olisihan se hienoa, jos ihmismieli pystyisi toimimaan niin, että aivan sama mitä toiset ajattelevat, kun eivät vain minun elämääni sillä vaikuta. mutta itselläni on kuitenkin epäillys siitä, että se ylemmän luokan konservatiivisempi ajattelutapa joidenkin "alaluokan aktiviteettien" suhteen tulee ilmi myös heidän suorannaisessa toiminnassaan, mitä yhteiskuntaan tulee esimerkiksi politiikan ja lainsäädäntöjen suhteen. siihen ruohonjuuritason vaikuttamiseen kun vielä lisätään se, että monilla yläluokan kansalaisilla on yhteiskunnassa paljon vaikutusvaltaa, niin asiat saattavan mennä yllättäen väärille raiteille vain sen takia, koska ei osata olla avoimempia (esimerkiksi vaikkapa epäkohdat päihde-, prostituutio- ja tasa-arvolainsäädännöissä)

uskaltaisin väittää, että tuollainen "poissa silmistä, poissa mielestä"-mentaliteetti ongelmien tai ihan vaikkapa esteettisesti kiusallisien asioiden kohdalla ei ole hyväksi yksilölle, eikä yhteiskunnalle pitkällä juoksulla
Avatar
#1070 • • Edited Reivaaja Guest
No et sit vittu tajunnu olla hiljaa.

Puhuminen on taito joka voi epäsuorasti indikoida älykkyyttä. Ihminen voi olla älykäs vaikkei sitä osaisikaan ilmaista. Sulta tulee paljon tekstiä, mutten varsinaisesti vastaa yhteenkään kysymykseen. Kuhan länkytän rahasta, statuksesta ja itsestäsi.

Retorinen kysymykseni on epäkorrekti, mutta oikein ymmärrettynä se on tässä tilanteessa oikeutettu.

Kuinka vanha sä oot?
Avatar
#1072 • • Edited Muussika Guest

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

aada, 31.10.2009 02:17:

1.)

Haluaisin kyllä saada jossain vaiheessa lapsia. Haluaisin antaa lapsilleni hyvän ja aika tiukankin kotikasvatuksen ja olla nimenomaan heidän äitinsä, enkä toimia niin sanotusti lapsen kaverina. Haluaisin opettaa lapseni itsenäisiksi, hyvätapaisiksi, omillaan toimeentuleviksi ja itseensä luottaviksi yksilöiksi. En missään nimessä opettaisi, että vain tietyt ammatit tai tietty palkkataso on hyväksyttävä. Korostaisin pikemminkin, että he ovat riittäviä sellaisenaan ja pyrkisin ennemminkin kannustamaan heitä toteuttamaan omia toiveitaan ja tavoitteitaan. Olen kuitenkin sen verran realisti, että käsitän sen, että lapsi saa kuitenkin pääosin vanhemmiltaan ja kasvuympäristöstään mallin siihen, mitkä ovat tavoiteltavia asioita ja millaista elämän kuuluisi olla. Jos oletettu lapseni kuitenkin päättäisi poiketa tästä perinteestä, ei minulla olisi mitään sitä vastaa.


2.)

Mielestäni luokkajako on, kuten edellä mainitsin, tosiasiallisesti toteutuva yhteikunnallinen jako, millä tarkoitan sitä, että se on olemassa huolimatta siitä ollaanko siitä tietoisia ja toisaalta se on vain yksi tapa jäsentää vallitsevaa todellisuutta, ei mitään sen kummempaa. Eli jos tälläinen jako on olemassa, niin toki kuulun silloin johonkin tämän jaottelun luokkaan, samalla tavalla kuin kuulun esimerkiksi johonkin ikäryhmään tai siviilisäätyyn. Eli en luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, sellainen on hieman minun vaikutusvaltani ulkopuolella ja toisaalta en arvosta esimerkiksi "alempaan" luokkaan kuuluvia ihmisiä sen enempää tai vähempää kuin "ylempään" luokkaan kuuluvia.


3.)

Tykkään käydä joissakin konemusiikkibileissä ja tehdä muutamaa muutakin asiaa, joita en tuo esille ns. omalle piirilleni. Mielestäni nämä asiat eivät ole mitenkään toisiansa poissulkevia. Tavoittelen ja arvostan kuitenkin samoja asioita kuin ns. oma piirini ja olen valinnut, että haluan elää sen kaltaista elämää.




1.)

Mielestäni on ihan äärimmäisen hienoa, jos tiedät pystyväsi kuvailemaasi kasvatukseen. Vaikka itselläsi on tiettyjä tavoitteita, ne eivät ole ainoita hyväksyttäviä, eivätkä kaikkien mielestä ollenkaan oleellisia asioita elämässä. Mahtavaa, jos lapselle annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia haaveitaan ja tavoitteitaan elämässään, ja häntä tuetaan omissa päätöksissään.

Tässä on kuitenkin yksi mutta, joka liittyy tuohon lihavoituun kohtaan. Tiedän, että tietyissä konservatiivisissa piireissä aikuiset kokevat vahvasti, että myös heidän lastensa tulee olla menestyneitä. Siinä vaiheessa, kun itse ollaan jo tehty sitä ja tätä aletaankin käymään kisaa siitä, mitä se oma tyttö tai poika on saavuttanut. ''Meidän poika se onkin päässyt nyt erityis-kielikylpytarharyhmään'', ''Meidän tyttö se opiskeleekin nyt lakitiedettä'', ''Meidän poika se sai stipendin ja lähtee maailmalle'' jne. Jos lapsi joutuu elämään tällaisessa paineita luovassa ympäristössä, on se mielestäni harvinaisen hanurista suoraan sanoen. Mitä luulet, pystyisitkö kasvattamaan lastasi mainitsemallasi tavalla siitä huolimatta, että hän joutuisi elämään tietynlaisissa mielestäni painostavissa piireissä? Ja pystyisitkö kertomaan kaikkien muiden vanhempien puheenvuoron jälkeen, että ''Meidän tyttö / poika se on nyt amiksessa'' tai ''Meidän tyttö / poika se on nyt ärrällä töissä jo kymmenettä vuotta''? Pystyisitkö lapsesi ja piiriesi kuullen sanomaan, että ''Ei se palkkataso ole se oleellisin asia elämässä, jokaisella on omat arvonsa ja tavoitteensa. Olen ylpeä lapsestani, että hän toteuttaa itseään haluamallaan tavalla omien arvojensa mukaan.''? Tämä meinaan olisi _äärimmäisen_ tärkeää lapselle, mikäli aiot toteuttaa kuvailemaasi kasvatusta. Jos piirisi luovat sinulle paineita jo pelkästään kumppanin valinnassa, niin mä uskallan epäillä, että ne valitettavasti luovat paineita myös tietynlaiseen kasvatukseen ja jälkikasvun menestymiseen elämän pinnallisissa asioissa ja tietyillä elämän alueilla.

2.)

Keskistyn taas lähinnä lihavoituun kohtaan. Sanoit, että et luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, etkä arvosta ketään ihmistä toisen yli. Juurihan olet useamman kerran sanonut, että tatuointi luo kantajalleen alaluokkaista leimaa ja kertoo ihmisestä tiettyjä asioita. Jos tämä ei mielestäsi ole ihmisten luokittelua eri luokkiin, niin mikä sitten? Ja jos itsekin koet kuuluvasi tiettyyn luokkaan, niin...? Mielestäni kirjoitat todella ristiriitaisesti.

Luokkajaottelu on mielestäni enemmän ihmisen omassa päässä kuin yhteiskunnan vaikuttavana elementtinä, varsinkin meillä Suomessa. Mä toki tiedostan, että osa ihmisistä on pahoinvoivia, osalla elämän peruselementit kunnossa, ja osa sitten tienaa kiljoonia sen lisäksi, että moni heistä luokittelee ihmisiä ja kokee paremmuutta omasta ''statuksestaan'' tässä yhteiskunnassa. Mä en ihan oikeasti ymmärrä, että millä perusteella sä et pitäisi joitakin ihmisiä alaluokkaisina, koska sä olet juuri kertonut pitäväsi tatskattuja ihmisiä sellaisina, ja lisäksi kelpuuttavasi kumppaniksesi vain sinun ja piiriesi normien mukaisia ihmisiä liittyen hyvin pitkälti siihen, että ihminen näyttää ulkoisesti menestyksekkäältä ja tienaa hyvin hyvässä työssä, whatever that means.

3.)

Palaan edelleen kysymykseen, johon et vastannut, eli: Voitko sanoa, että olet oikeasti onnellinen elämässäsi valitsemissasi konservatiivisissa piireissä? Jos olet, niin miksi salaa olet heikkona tatskattuihin pahistyttöihin ja -poikiin, ja miksi salaa käyt konemusiikkitapahtumissa? Haluan ihan vain suorat vastaukset näihin kysymyksiin, kiinnostaa kovasti.
lohikarme

Posts: 1,730

#1073 • • Edited lohikarme RitariVittupää
Mun on ihan pakko sanoa tähän väliin sellanen ihan tässä kauniaisissa ja sen lähiympäristössä pyörivänä, että pahatapaisimmat lapset mitä olen tavannut ovat rikkaiden lapsia :) Vandalismi ja pikkurikokset ovat täällä Bättrefolketissa oikeesti ongelma. Työllistetyillä korkeamman"luokan" vanhemmilla ei tunnu olevan aikaa nuorilleen, ja niitä puolustetaan viimeiseen asti. "Ei meidän mukava Janne pahoinpidellyt kaveriaan humalassa..ei se sellasta" . Työväen"luokassa" ja keski"luokassa" vanhemmilla on usein parempi kontakti lapsiinsa ja sitä kautta lapsille tulee helpommin käsitys yhteiskunnasta ja siitä millaisilla säännöillä ja normeilla se toimii.

Ja nämä ovat siis vaan esimerkkeinä ja kokemuksen kautta tässä todettuna. Mitään tutkimusta ei ole heittää pohjaksi ja tiedän, että kaikista "luokista" varmasti löytyy poikkeuksiakin.

ps: en pidä luokkajaottelusta koska on vaan tärkeitä töitä ja niiden tekijöitä :)

pps: ja veikkaanpa et aada ei vielä konservatiivisista piireistä tiedäkkään :D Nuorten jetsetti kun on suomessa lähinnä naurettavaa.

--
Qualis artifex pereo

aada

Posts: 736

#1074 • • aada

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

astaroth, 31.10.2009 04:06:
---
aada, 31.10.2009 02:17:
Mielestäni luokkajako on, kuten edellä mainitsin, tosiasiallisesti toteutuva yhteikunnallinen jako, millä tarkoitan sitä, että se on olemassa huolimatta siitä ollaanko siitä tietoisia ja toisaalta se on vain yksi tapa jäsentää vallitsevaa todellisuutta, ei mitään sen kummempaa.

---

mutta siihen me voimme (toivottavasti) yhteiskuntana vaikuttaa, että mitkä ovat luokkien normit. se, että "niin vain on" ei tarkoita, että se olisi paras vaihtoehto


---
Eli jos tälläinen jako on olemassa, niin toki kuulun silloin johonkin tämän jaottelun luokkaan, samalla tavalla kuin kuulun esimerkiksi johonkin ikäryhmään tai siviilisäätyyn.

---

ihminen saa käydä heiluttamassa glowstickejä ikään tai siviilisäätyyn katsomatta. "yläluokkainen" ei saa sen ollessa epäkorrektia, koska...?


---
Eli en luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, sellainen on hieman minun vaikutusvaltani ulkopuolella ja toisaalta en arvosta esimerkiksi "alempaan" luokkaan kuuluvia ihmisiä sen enempää tai vähempää kuin "ylempään" luokkaan kuuluvia.

---

eikö se luokittelu tapahdu jo siinä vaiheessa, kun meidän pulliaisten reivijuttuja täytyy hyssytellä ylemmällä puolapuulla? "ei neekerit häiritse niin kauan, kun eivät mun kulmille tule"

olisihan se hienoa, jos ihmismieli pystyisi toimimaan niin, että aivan sama mitä toiset ajattelevat, kun eivät vain minun elämääni sillä vaikuta. mutta itselläni on kuitenkin epäillys siitä, että se ylemmän luokan konservatiivisempi ajattelutapa joidenkin "alaluokan aktiviteettien" suhteen tulee ilmi myös heidän suorannaisessa toiminnassaan, mitä yhteiskuntaan tulee esimerkiksi politiikan ja lainsäädäntöjen suhteen. siihen ruohonjuuritason vaikuttamiseen kun vielä lisätään se, että monilla yläluokan kansalaisilla on yhteiskunnassa paljon vaikutusvaltaa, niin asiat saattavan mennä yllättäen väärille raiteille vain sen takia, koska ei osata olla avoimempia (esimerkiksi vaikkapa epäkohdat päihde-, prostituutio- ja tasa-arvolainsäädännöissä)

uskaltaisin väittää, että tuollainen "poissa silmistä, poissa mielestä"-mentaliteetti ongelmien tai ihan vaikkapa esteettisesti kiusallisien asioiden kohdalla ei ole hyväksi yksilölle, eikä yhteiskunnalle pitkällä juoksulla



1. Ei toki olemassa oleva järjestys ole välttämättä se paras vaihtoehto. Suhtaudun kuitenkin aika skeptisesti siihen, että mitään kovin suuria muutoksia tähän järjestykseen olisi toviin tulossa ja etenkin suhtaudun epäillen yksilön kykyyn vaikuttaa tähän muutokseen ja sen suuntaan. Mielestäni on usein parempi sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan ja sen pelisääntöihin kuin pyrkiä muuttamaan niitä.

2. No tottakai saa, jos niin haluaa. Jokainen kuitenkin itse päättää teoistaan. Eri asia on sitten, miten muut suhtautuvat siihen. Enkä osaa vastata siihen, miksi juuri tietyt asiat ovat tietyissä piireissä korrekteja ja toiset eivät. Se ei ole mielestäni niin oleellista, tärkempää on tiedostaa tämä jaottelu ja niin halutessaan toimia sen mukaisesti.

3. Mielestäni on eria asia luokitella ihmisiä kokonaisvaltaisesti ala-, keski- tai yläluokkaan joidenkin yksittäisten ominaisuuksien perusteella, kuin suhtautua ihmiseen ihmisenä ja ajatella, että tuo x omaisuus kertoo esim. alaluokkaisuudesta. Tällöin ihmistä ei niinkään leimata tai luokitella, vaan tässä tarkastelutavassa liikkeelle lähdetään pikemminkin näiden tiettyjen luokkien tai ryhmien arvostuksista.

Voisin antaa edellisestä esimerkin. Itse arvostan esimerkiksi hyvää käytöstä. Jos näen huonosti käyttäytyvän ihmisen, on mielestäni eri asia ajatella, että onpa siinä huonokäytöksinen ihminen kuin että käyttäytyypä tuo ihminen huonosti (tällä hetkellä). Edellisessä leimataan koko ihminen huonokäytöksiseksi, kun taas jälkimmäisessä keskipisteenä tarkastelutavalla on tämän hetken toiminta. Eli tällöin tuomitaan se tämän hetken huono käytös, ei ihmistä. En kuitenkaan olisi enää kiinnostunut ottamaan selvää onko tämä ihminen oikeasti hyväkäytöksinen vai ei.

Niin ja varmasti yläluokan ajattelutavalla on ihan käytännön vaikutuksiakin yhteiskuntaan. Kaikki ryhmät pyrkivät kuitenkin jossain määrin ajamaan omaa asiaansa ja saamaan valta-asemia. En näe tässä mitään ongelmaa.
Avatar
#1076 • • Edited Reivaaja Guest

Jone, 1.11.2009 12:36:
Miksi edes vaivaudut tempomaan tuulesta syitä siihen, että Ezzy ja monet muutkin tällä forumilla ovat päässeet tahtomattaan "erityishuomiosi" kohteeksi? Se että sulle on jäänyt laitoksista traumoja on varsin ikävää, mutta ei millään tavalla oikeuta täällä laitoksien ulkopuolisessa elämässä hyökkäilemään kenen tahansa suuntaan. Käsittääkseni et tunne Ezzyä millään tasolla ja teet noita kyökkianalyysejä muutaman viestin perusteella, jotka olet täältä internetin ihmemaasta lukenut. Tarviiko sanoa lisää? Sitähän minäkin.



Tarviiko sanoa? No ei uponnut. Käsityksesi on käsitys jonka epäilet olevan niin totta, että uskallat hyökätä ja niin teen minäkin ezzyn kohdalla. Ihmemaan kommentit tulevat suoraan lähteeltä ja loput muualta. Onko sulla lähteitä irl, joiden perusteella voit analysoida käytökseni oikeudellisuutta, vai syyllistytkö nyt omiin syytöksiisi, kunhan vain verhoat ne nätimpään kuoreen? (Tää ei nyt oo mikään kehityskeskustelun avaus btw. Mä en kummastele elämän pieniä nyanseja pitkillä filosofisilla puhenvuoroilla.)

Se on ihan fakta, että standardeilla mitä ezzy parisuhteelle laittaa, ei käytännössä voi pariutua kuin henkisesti heikon ihmisen kanssa, joka on valmis tarrautumaan parisuhteeseen hinnalla millä hyvänsä. 30v jannu joka haluaa omaa rauhaa silloin kun haluaa. (kuten me jokainen) Toista faktaa en sano julkisesti. Ota tai jätä. Mä tiedän asian jos toisenkin, vaikka ezzylle se tuntuu olevan mahdotonta käsittää.

Kyse ei ole traumoista. Miten mut vois traumatisoida toiselle tapahtuneet asiat? Sä vedät nyt viivoja suorax. Kyse on ihmistuntemuksesta jonka olen sitä kautta saanut.
Kaikki mitä ezzy sanoo ja tekee, viittaa näkemiini luusereihin. nyt se on sanottu ääneen.
Sä väität että en kykene objektiivisuuteen laitoksien takia. Mä väitän että sä oot eläny kuvitelmissas. Mä väitän myös että kykenen paljolti objektiivisempaan näkemykseen kokemusten pohjalta ja inhoni juontaa siitä, ei havaintoni inhosta. Musta on absurdia että susta sellainen jolla ei ole asioista mitään kokemusta, on kykenevämpi tekemään oikeat johtopäätökset. Sellanen asenne on jo ihan toisen 'vitun urpo tajuutsä mitä sä aiheutat ympärilles?' kommentin arvoinen.

Oon melko varma et tarpeen niin vaatiessa sulle voidaan monoa vilauttaa täällä uudestaankin. Koska käytöksesi ei osoita mitään fiksuuntumisen merkkejä, niin ainakin mun silmissäni tarve alkaa sitä vaatimaan.



Eiköhän. Enköhän ole varsin tietoinen pappa siitä. Luuletko sä tosiaan että mä luulen olevani jumala?

Ja jospa ei 'keskusteltais' ezzystä? Edes epäsuorasti. Jospa jättäisit persoonamuodot ja perustelisit väitteesi ihan itse, etkä vain tukeutuisi suosioon?

Mun on vaikee ottaa sua vakavasti. Ei sillä, että sillä pitäis olla merkitystä, mutta sulle sillä tuntuu olevan.

E: Sul ois paremmat työkalut ku mulla, mutta sä et käytä niitä. Mä improvisoin työkaluni huonosta pakista. Six on turha ulista jos messinki naarmuuntuu. Mä en tarkotuksella naarmuta, vaikka tiedostankin naarmuttavani.
Ezzy on ihan vitun paha narsisti. Eka tosin pitää ymmärtää mitä narsisti tarkottaa.
aada

Posts: 736

#1077 • • aada

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

lohikarme, 1.11.2009 08:50:
Mun on ihan pakko sanoa tähän väliin sellanen ihan tässä kauniaisissa ja sen lähiympäristössä pyörivänä, että pahatapaisimmat lapset mitä olen tavannut ovat rikkaiden lapsia :) Vandalismi ja pikkurikokset ovat täällä Bättrefolketissa oikeesti ongelma. Työllistetyillä korkeamman"luokan" vanhemmilla ei tunnu olevan aikaa nuorilleen, ja niitä puolustetaan viimeiseen asti. "Ei meidän mukava Janne pahoinpidellyt kaveriaan humalassa..ei se sellasta" . Työväen"luokassa" ja keski"luokassa" vanhemmilla on usein parempi kontakti lapsiinsa ja sitä kautta lapsille tulee helpommin käsitys yhteiskunnasta ja siitä millaisilla säännöillä ja normeilla se toimii.

Ja nämä ovat siis vaan esimerkkeinä ja kokemuksen kautta tässä todettuna. Mitään tutkimusta ei ole heittää pohjaksi ja tiedän, että kaikista "luokista" varmasti löytyy poikkeuksiakin.

ps: en pidä luokkajaottelusta koska on vaan tärkeitä töitä ja niiden tekijöitä :)

pps: ja veikkaanpa et aada ei vielä konservatiivisista piireistä tiedäkkään :D Nuorten jetsetti kun on suomessa lähinnä naurettavaa.



Luokkajaottelu ei perustukaan ainoastaan näiden "tärkeiden töiden" ja niiden tekijöiden varaan.
aada

Posts: 736

#1078 • • aada

Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):

Vampyrella, 31.10.2009 22:40:
---
aada, 31.10.2009 02:17:

1.)

Haluaisin kyllä saada jossain vaiheessa lapsia. Haluaisin antaa lapsilleni hyvän ja aika tiukankin kotikasvatuksen ja olla nimenomaan heidän äitinsä, enkä toimia niin sanotusti lapsen kaverina. Haluaisin opettaa lapseni itsenäisiksi, hyvätapaisiksi, omillaan toimeentuleviksi ja itseensä luottaviksi yksilöiksi. En missään nimessä opettaisi, että vain tietyt ammatit tai tietty palkkataso on hyväksyttävä. Korostaisin pikemminkin, että he ovat riittäviä sellaisenaan ja pyrkisin ennemminkin kannustamaan heitä toteuttamaan omia toiveitaan ja tavoitteitaan. Olen kuitenkin sen verran realisti, että käsitän sen, että lapsi saa kuitenkin pääosin vanhemmiltaan ja kasvuympäristöstään mallin siihen, mitkä ovat tavoiteltavia asioita ja millaista elämän kuuluisi olla. Jos oletettu lapseni kuitenkin päättäisi poiketa tästä perinteestä, ei minulla olisi mitään sitä vastaa.


2.)

Mielestäni luokkajako on, kuten edellä mainitsin, tosiasiallisesti toteutuva yhteikunnallinen jako, millä tarkoitan sitä, että se on olemassa huolimatta siitä ollaanko siitä tietoisia ja toisaalta se on vain yksi tapa jäsentää vallitsevaa todellisuutta, ei mitään sen kummempaa. Eli jos tälläinen jako on olemassa, niin toki kuulun silloin johonkin tämän jaottelun luokkaan, samalla tavalla kuin kuulun esimerkiksi johonkin ikäryhmään tai siviilisäätyyn. Eli en luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, sellainen on hieman minun vaikutusvaltani ulkopuolella ja toisaalta en arvosta esimerkiksi "alempaan" luokkaan kuuluvia ihmisiä sen enempää tai vähempää kuin "ylempään" luokkaan kuuluvia.


3.)

Tykkään käydä joissakin konemusiikkibileissä ja tehdä muutamaa muutakin asiaa, joita en tuo esille ns. omalle piirilleni. Mielestäni nämä asiat eivät ole mitenkään toisiansa poissulkevia. Tavoittelen ja arvostan kuitenkin samoja asioita kuin ns. oma piirini ja olen valinnut, että haluan elää sen kaltaista elämää.

---



1.)

Mielestäni on ihan äärimmäisen hienoa, jos tiedät pystyväsi kuvailemaasi kasvatukseen. Vaikka itselläsi on tiettyjä tavoitteita, ne eivät ole ainoita hyväksyttäviä, eivätkä kaikkien mielestä ollenkaan oleellisia asioita elämässä. Mahtavaa, jos lapselle annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia haaveitaan ja tavoitteitaan elämässään, ja häntä tuetaan omissa päätöksissään.

Tässä on kuitenkin yksi mutta, joka liittyy tuohon lihavoituun kohtaan. Tiedän, että tietyissä konservatiivisissa piireissä aikuiset kokevat vahvasti, että myös heidän lastensa tulee olla menestyneitä. Siinä vaiheessa, kun itse ollaan jo tehty sitä ja tätä aletaankin käymään kisaa siitä, mitä se oma tyttö tai poika on saavuttanut. ''Meidän poika se onkin päässyt nyt erityis-kielikylpytarharyhmään'', ''Meidän tyttö se opiskeleekin nyt lakitiedettä'', ''Meidän poika se sai stipendin ja lähtee maailmalle'' jne. Jos lapsi joutuu elämään tällaisessa paineita luovassa ympäristössä, on se mielestäni harvinaisen hanurista suoraan sanoen. Mitä luulet, pystyisitkö kasvattamaan lastasi mainitsemallasi tavalla siitä huolimatta, että hän joutuisi elämään tietynlaisissa mielestäni painostavissa piireissä? Ja pystyisitkö kertomaan kaikkien muiden vanhempien puheenvuoron jälkeen, että ''Meidän tyttö / poika se on nyt amiksessa'' tai ''Meidän tyttö / poika se on nyt ärrällä töissä jo kymmenettä vuotta''? Pystyisitkö lapsesi ja piiriesi kuullen sanomaan, että ''Ei se palkkataso ole se oleellisin asia elämässä, jokaisella on omat arvonsa ja tavoitteensa. Olen ylpeä lapsestani, että hän toteuttaa itseään haluamallaan tavalla omien arvojensa mukaan.''? Tämä meinaan olisi _äärimmäisen_ tärkeää lapselle, mikäli aiot toteuttaa kuvailemaasi kasvatusta. Jos piirisi luovat sinulle paineita jo pelkästään kumppanin valinnassa, niin mä uskallan epäillä, että ne valitettavasti luovat paineita myös tietynlaiseen kasvatukseen ja jälkikasvun menestymiseen elämän pinnallisissa asioissa ja tietyillä elämän alueilla.

2.)

Keskistyn taas lähinnä lihavoituun kohtaan. Sanoit, että et luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, etkä arvosta ketään ihmistä toisen yli. Juurihan olet useamman kerran sanonut, että tatuointi luo kantajalleen alaluokkaista leimaa ja kertoo ihmisestä tiettyjä asioita. Jos tämä ei mielestäsi ole ihmisten luokittelua eri luokkiin, niin mikä sitten? Ja jos itsekin koet kuuluvasi tiettyyn luokkaan, niin...? Mielestäni kirjoitat todella ristiriitaisesti.

Luokkajaottelu on mielestäni enemmän ihmisen omassa päässä kuin yhteiskunnan vaikuttavana elementtinä, varsinkin meillä Suomessa. Mä toki tiedostan, että osa ihmisistä on pahoinvoivia, osalla elämän peruselementit kunnossa, ja osa sitten tienaa kiljoonia sen lisäksi, että moni heistä luokittelee ihmisiä ja kokee paremmuutta omasta ''statuksestaan'' tässä yhteiskunnassa. Mä en ihan oikeasti ymmärrä, että millä perusteella sä et pitäisi joitakin ihmisiä alaluokkaisina, koska sä olet juuri kertonut pitäväsi tatskattuja ihmisiä sellaisina, ja lisäksi kelpuuttavasi kumppaniksesi vain sinun ja piiriesi normien mukaisia ihmisiä liittyen hyvin pitkälti siihen, että ihminen näyttää ulkoisesti menestyksekkäältä ja tienaa hyvin hyvässä työssä, whatever that means.

3.)

Palaan edelleen kysymykseen, johon et vastannut, eli: Voitko sanoa, että olet oikeasti onnellinen elämässäsi valitsemissasi konservatiivisissa piireissä? Jos olet, niin miksi salaa olet heikkona tatskattuihin pahistyttöihin ja -poikiin, ja miksi salaa käyt konemusiikkitapahtumissa? Haluan ihan vain suorat vastaukset näihin kysymyksiin, kiinnostaa kovasti.



1. Pyrkisin parhaani mukaan kasvattamaan oletettuja lapsiani edelle kuvailemallani tavalla ja uskon myös, että pystyisin kyllä siihen. Uskon, että lapset kokevat jonkinasteisia paineita olla tietynlaisia kuuluivat he mihin luokkaan tahansa. Esimerkiksi jossain työläisperheessä tämän työläisperheen poika voi kokea suurta tarvetta seurata isänsä jalanjälkiä ja hakeutua tässä perheessä arvostetulle fyysiselle, ns. oikean työn alalle. Tässäkin lapsi saa mallinsa, elämäntapansa ja arvostuksensa pitkälti syntymäperheestään annettuina. Yhtä lailla tässä tilanteessa voi olla vaikea rikkoa näitä normeja ja esimerkiksi kouluttautua ja hakeutua toimistohommiin, jos vanhemmat pitävät sitä turhana paperinpyörittelynä. Eli mielestäni nämä lapselle tulevat paineet eivät ole kauhean oleellisia, niitä kuitenkin on, ja kasvatuksellani pyrkisin juuri vahvistamaan lapsiani siten, että näistä paineista huolimatta heillä olisi vapaus ja mahdollisuus valita itse.

Jos oletettu lapseni päättäisi valita toisenlaisen elämäntavan, arvot ja päätyisi esimerkiksi johonkin fyysiseen ammattiin, seisoisin toki hänen valintojensa takana ja olisin hänestä ylpeä. En kuitenkaan toisi välttämättä tätä esille kaikille ihmisille, koska tiedän, että kaikki eivät hänen valintojaan samalla tapaa arvostaisi, mutta kysyttäessä kertoisin toki totuuden.

2. Kopioin tähän astharothille kirjoittamani pätkän eli,

"Mielestäni on eria asia luokitella ihmisiä kokonaisvaltaisesti ala-, keski- tai yläluokkaan joidenkin yksittäisten ominaisuuksien perusteella, kuin suhtautua ihmiseen ihmisenä ja ajatella, että tuo x omaisuus kertoo esim. alaluokkaisuudesta. Tällöin ihmistä ei niinkään leimata tai luokitella, vaan tässä tarkastelutavassa liikkeelle lähdetään pikemminkin näiden tiettyjen luokkien tai ryhmien arvostuksista.

Voisin antaa edellisestä esimerkin. Itse arvostan esimerkiksi hyvää käytöstä. Jos näen huonosti käyttäytyvän ihmisen, on mielestäni eri asia ajatella, että onpa siinä huonokäytöksinen ihminen kuin että käyttäytyypä tuo ihminen huonosti (tällä hetkellä). Edellisessä leimataan koko ihminen huonokäytöksiseksi, kun taas jälkimmäisessä keskipisteenä tarkastelutavalla on tämän hetken toiminta. Eli tällöin tuomitaan se tämän hetken huono käytös, ei ihmistä. En kuitenkaan olisi enää kiinnostunut ottamaan selvää onko tämä ihminen oikeasti hyväkäytöksinen vai ei."

Lisään tähän vielä, että ensinäkin jos tälläistä luokittelua tapahtuu ylipäänsä, niin uskon, että asialla ovat yhtä lailla kaikenlaiset ihmiset, kaikilta luokka- ja tulotasoilta. Toiseksi, uskon myös, että kaikenlaisilla ihmisillä on tarve tunne paremmuutta jostakin, joten mielestäni tämä on vähän yhdentekevä juttu.

En selvästikään oikein osaa ilmaista kunnolla mikä tämä ero on tai että miksi en mielestäni luokittele ihmisiä tiettyihin luokkiin. Yksi tärkeä tekijä tässä on tosiaan se, että en ajattele, että kukaan on toista parempi tai arvokkaampi. Toinen tärkeä tekijä on se, että tavallaan tiedostan näiden luokkien keinotekoisuuden, eli sen, että ne eivät ole mikään luonnonmukainen järjestys, vaan ne on varta vasten tehty. Tämän vuoksi en ajattele, että joku on vaikka "alaluokkainen", vaan ajattelen pikemminkin, että nämä piirteet kertovat yhteiskunnassamme alaluokkaisuudesta, mutta yhtä lailla näiden piirteiden tilalla voisi olla täysin toisenlaiset, vaikka "yläluokan" suosimat piirteet.

Pyrin tavallaan saavuttamaan osaltaan joitakin asioita kuulumalla tiettyyn piiriin ja toimimalla tämän piirin arvostamien asioiden mukaisesti. Se minkä takia en tosiaan voisi ottaa kumppanikseni esimerkiksi henkilöä, jolla on tatuiointi, johtuu nimenomaan siitä, että hän ei olisi tietoinen näistä arvostetuista asioista tai sitten hän ei haluaisin toimia niiden mukaan.

3. Kyllä olen onnellinen näissä ns. konservatiivisemmissa piireissä. Koen, että niistä on minulle kovasti hyötyä ja voin esimerkiksi päästä tavoitteisiini paremmin niiden avulla. Ajattelen asiaa kuitekin ehkä aika pitkälti hyötynäkökulmista, eli olen onnellinen, koska tunnen olevani menossa oikeaan suuntaan ja toimivani tavoitteideni mukaisesti näissä piireissä. Toki nautin myös siitä, että ns. konservatiivisemmissa piireissä on myös pitkälti kanssani samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Arvot, poliittiset kannat ja elämäntavat ovat lähellä toisiaan, minkä vuoksi minun on helppo olla itseni näissä piireissä ja viihdyn useimpien ihmisten seurassa.

Aivan samalla tavalla kuin ihmiset ylipäänsä haluavat nähdä erilaista elämää, uusia, eri tavalla ajattelevia ihmisiä jne. niin samalla tavalla minuakin kiinnostaa jutella ja tutustua täysin vastakkaisista maailmoista tulleisiin ihmisiin ja nähdä toisenlaisia elämänmuotoja. Se, että nämä eivät ole välttämättä mitenkään hyödyllisiä tavoitteideni kannalta tai etten tunnu kokonaan kuuluvani näihin yhteisöihin ei tarkoita, ettei niissäkin olisi jotain mistä pitäisin tai nauttisin. Aivan samalla tavalla kun joku haluaa vaikka noudattaa terveellistä ruokavaliota (ylin tavoite), mutta silti lipsuu tästä pyrkimyksestään vaikka kerran viikossa ja syö vähän suklaata. Se ei kaada koko tavoitetta, mutta se tekee varmasti elämästä paljon mieluisemman.

Se miksi en kerro näistä asioista joillekin ihmisille, on se, että he eivät arvosta niitä. En näe mitään syytä siis kertoa niistä heille, se ei tue tavoitteitani. En ylipäänsä ole tunnustuksellinen, joten mielestäni on usein parempi jättää kertomatta joitakin asioita, kun loukata/hämmentää tms. toista. Vaikka olisinkin hyvin läheinen jonkun tälläisen ihmisen kanssa, ei mielestäni kenenkään ole mikään pakko jakaa kaikkea itsestään, vaan vain sen minkä tahtoo.
sts

Posts: 7,969

#1079 • • sts Sama pyynti aitta!
ei tähä voi sanoa ku AST(tm) tyylillä:

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D
Lyra

Posts: 666

#1080 • • Lyra
.
.
Hei rajottakaa vähän tota teidän quotee eli poistakaa siit se tekstin pätkä (jos jättää sen koodin sinne loppuun ja alkuun ni ei haittaa jos poistaa välistä tekstiä)
johon ette vastaa niin ei tuu noita 5 metriä pitkiä quote ketjuja. :}

KIITOS!

p.s. hienon tappelun ootte saaneet aikaseks, mahtaa kaikilla olla hyvä mieli :D