Replying to Off topic-jatkot (Jatka täällä siitä mistä jäi jotain hampaankoloon modejen väliintulon kohdalla):
Vampyrella, 31.10.2009 22:40:
---
aada, 31.10.2009 02:17:
1.)
Haluaisin kyllä saada jossain vaiheessa lapsia. Haluaisin antaa lapsilleni hyvän ja aika tiukankin kotikasvatuksen ja olla nimenomaan heidän äitinsä, enkä toimia niin sanotusti lapsen kaverina. Haluaisin opettaa lapseni itsenäisiksi, hyvätapaisiksi, omillaan toimeentuleviksi ja itseensä luottaviksi yksilöiksi. En missään nimessä opettaisi, että vain tietyt ammatit tai tietty palkkataso on hyväksyttävä. Korostaisin pikemminkin, että he ovat riittäviä sellaisenaan ja pyrkisin ennemminkin kannustamaan heitä toteuttamaan omia toiveitaan ja tavoitteitaan. Olen kuitenkin sen verran realisti, että käsitän sen, että lapsi saa kuitenkin pääosin vanhemmiltaan ja kasvuympäristöstään mallin siihen, mitkä ovat tavoiteltavia asioita ja millaista elämän kuuluisi olla. Jos oletettu lapseni kuitenkin päättäisi poiketa tästä perinteestä, ei minulla olisi mitään sitä vastaa.
2.)
Mielestäni luokkajako on, kuten edellä mainitsin, tosiasiallisesti toteutuva yhteikunnallinen jako, millä tarkoitan sitä, että se on olemassa huolimatta siitä ollaanko siitä tietoisia ja toisaalta se on vain yksi tapa jäsentää vallitsevaa todellisuutta, ei mitään sen kummempaa. Eli jos tälläinen jako on olemassa, niin toki kuulun silloin johonkin tämän jaottelun luokkaan, samalla tavalla kuin kuulun esimerkiksi johonkin ikäryhmään tai siviilisäätyyn. Eli en luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, sellainen on hieman minun vaikutusvaltani ulkopuolella ja toisaalta en arvosta esimerkiksi "alempaan" luokkaan kuuluvia ihmisiä sen enempää tai vähempää kuin "ylempään" luokkaan kuuluvia.
3.)
Tykkään käydä joissakin konemusiikkibileissä ja tehdä muutamaa muutakin asiaa, joita en tuo esille ns. omalle piirilleni. Mielestäni nämä asiat eivät ole mitenkään toisiansa poissulkevia. Tavoittelen ja arvostan kuitenkin samoja asioita kuin ns. oma piirini ja olen valinnut, että haluan elää sen kaltaista elämää.
---
1.)
Mielestäni on ihan äärimmäisen hienoa, jos tiedät pystyväsi kuvailemaasi kasvatukseen. Vaikka itselläsi on tiettyjä tavoitteita, ne eivät ole ainoita hyväksyttäviä, eivätkä kaikkien mielestä ollenkaan oleellisia asioita elämässä. Mahtavaa, jos lapselle annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään ja omia haaveitaan ja tavoitteitaan elämässään, ja häntä tuetaan omissa päätöksissään.
Tässä on kuitenkin yksi mutta, joka liittyy tuohon lihavoituun kohtaan. Tiedän, että tietyissä konservatiivisissa piireissä aikuiset kokevat vahvasti, että myös heidän lastensa tulee olla menestyneitä. Siinä vaiheessa, kun itse ollaan jo tehty sitä ja tätä aletaankin käymään kisaa siitä, mitä se oma tyttö tai poika on saavuttanut. ''Meidän poika se onkin päässyt nyt erityis-kielikylpytarharyhmään'', ''Meidän tyttö se opiskeleekin nyt lakitiedettä'', ''Meidän poika se sai stipendin ja lähtee maailmalle'' jne. Jos lapsi joutuu elämään tällaisessa paineita luovassa ympäristössä, on se mielestäni harvinaisen hanurista suoraan sanoen. Mitä luulet, pystyisitkö kasvattamaan lastasi mainitsemallasi tavalla siitä huolimatta, että hän joutuisi elämään tietynlaisissa mielestäni painostavissa piireissä? Ja pystyisitkö kertomaan kaikkien muiden vanhempien puheenvuoron jälkeen, että ''Meidän tyttö / poika se on nyt amiksessa'' tai ''Meidän tyttö / poika se on nyt ärrällä töissä jo kymmenettä vuotta''? Pystyisitkö lapsesi ja piiriesi kuullen sanomaan, että ''Ei se palkkataso ole se oleellisin asia elämässä, jokaisella on omat arvonsa ja tavoitteensa. Olen ylpeä lapsestani, että hän toteuttaa itseään haluamallaan tavalla omien arvojensa mukaan.''? Tämä meinaan olisi _äärimmäisen_ tärkeää lapselle, mikäli aiot toteuttaa kuvailemaasi kasvatusta. Jos piirisi luovat sinulle paineita jo pelkästään kumppanin valinnassa, niin mä uskallan epäillä, että ne valitettavasti luovat paineita myös tietynlaiseen kasvatukseen ja jälkikasvun menestymiseen elämän pinnallisissa asioissa ja tietyillä elämän alueilla.
2.)
Keskistyn taas lähinnä lihavoituun kohtaan. Sanoit, että et luokittele ihmisiä eri luokkiin kuuluviksi, etkä arvosta ketään ihmistä toisen yli. Juurihan olet useamman kerran sanonut, että tatuointi luo kantajalleen alaluokkaista leimaa ja kertoo ihmisestä tiettyjä asioita. Jos tämä ei mielestäsi ole ihmisten luokittelua eri luokkiin, niin mikä sitten? Ja jos itsekin koet kuuluvasi tiettyyn luokkaan, niin...? Mielestäni kirjoitat todella ristiriitaisesti.
Luokkajaottelu on mielestäni enemmän ihmisen omassa päässä kuin yhteiskunnan vaikuttavana elementtinä, varsinkin meillä Suomessa. Mä toki tiedostan, että osa ihmisistä on pahoinvoivia, osalla elämän peruselementit kunnossa, ja osa sitten tienaa kiljoonia sen lisäksi, että moni heistä luokittelee ihmisiä ja kokee paremmuutta omasta ''statuksestaan'' tässä yhteiskunnassa. Mä en ihan oikeasti ymmärrä, että millä perusteella sä et pitäisi joitakin ihmisiä alaluokkaisina, koska sä olet juuri kertonut pitäväsi tatskattuja ihmisiä sellaisina, ja lisäksi kelpuuttavasi kumppaniksesi vain sinun ja piiriesi normien mukaisia ihmisiä liittyen hyvin pitkälti siihen, että ihminen näyttää ulkoisesti menestyksekkäältä ja tienaa hyvin hyvässä työssä, whatever that means.
3.)
Palaan edelleen kysymykseen, johon et vastannut, eli: Voitko sanoa, että olet oikeasti onnellinen elämässäsi valitsemissasi konservatiivisissa piireissä? Jos olet, niin miksi salaa olet heikkona tatskattuihin pahistyttöihin ja -poikiin, ja miksi salaa käyt konemusiikkitapahtumissa? Haluan ihan vain suorat vastaukset näihin kysymyksiin, kiinnostaa kovasti.
1. Pyrkisin parhaani mukaan kasvattamaan oletettuja lapsiani edelle kuvailemallani tavalla ja uskon myös, että pystyisin kyllä siihen. Uskon, että lapset kokevat jonkinasteisia paineita olla tietynlaisia kuuluivat he mihin luokkaan tahansa. Esimerkiksi jossain työläisperheessä tämän työläisperheen poika voi kokea suurta tarvetta seurata isänsä jalanjälkiä ja hakeutua tässä perheessä arvostetulle fyysiselle, ns. oikean työn alalle. Tässäkin lapsi saa mallinsa, elämäntapansa ja arvostuksensa pitkälti syntymäperheestään annettuina. Yhtä lailla tässä tilanteessa voi olla vaikea rikkoa näitä normeja ja esimerkiksi kouluttautua ja hakeutua toimistohommiin, jos vanhemmat pitävät sitä turhana paperinpyörittelynä. Eli mielestäni nämä lapselle tulevat paineet eivät ole kauhean oleellisia, niitä kuitenkin on, ja kasvatuksellani pyrkisin juuri vahvistamaan lapsiani siten, että näistä paineista huolimatta heillä olisi vapaus ja mahdollisuus valita itse.
Jos oletettu lapseni päättäisi valita toisenlaisen elämäntavan, arvot ja päätyisi esimerkiksi johonkin fyysiseen ammattiin, seisoisin toki hänen valintojensa takana ja olisin hänestä ylpeä. En kuitenkaan toisi välttämättä tätä esille kaikille ihmisille, koska tiedän, että kaikki eivät hänen valintojaan samalla tapaa arvostaisi, mutta kysyttäessä kertoisin toki totuuden.
2. Kopioin tähän astharothille kirjoittamani pätkän eli,
"Mielestäni on eria asia luokitella ihmisiä kokonaisvaltaisesti ala-, keski- tai yläluokkaan joidenkin yksittäisten ominaisuuksien perusteella, kuin suhtautua ihmiseen ihmisenä ja ajatella, että tuo x omaisuus kertoo esim. alaluokkaisuudesta. Tällöin ihmistä ei niinkään leimata tai luokitella, vaan tässä tarkastelutavassa liikkeelle lähdetään pikemminkin näiden tiettyjen luokkien tai ryhmien arvostuksista.
Voisin antaa edellisestä esimerkin. Itse arvostan esimerkiksi hyvää käytöstä. Jos näen huonosti käyttäytyvän ihmisen, on mielestäni eri asia ajatella, että onpa siinä huonokäytöksinen ihminen kuin että käyttäytyypä tuo ihminen huonosti (tällä hetkellä). Edellisessä leimataan koko ihminen huonokäytöksiseksi, kun taas jälkimmäisessä keskipisteenä tarkastelutavalla on tämän hetken toiminta. Eli tällöin tuomitaan se tämän hetken huono käytös, ei ihmistä. En kuitenkaan olisi enää kiinnostunut ottamaan selvää onko tämä ihminen oikeasti hyväkäytöksinen vai ei."
Lisään tähän vielä, että ensinäkin jos tälläistä luokittelua tapahtuu ylipäänsä, niin uskon, että asialla ovat yhtä lailla kaikenlaiset ihmiset, kaikilta luokka- ja tulotasoilta. Toiseksi, uskon myös, että kaikenlaisilla ihmisillä on tarve tunne paremmuutta jostakin, joten mielestäni tämä on vähän yhdentekevä juttu.
En selvästikään oikein osaa ilmaista kunnolla mikä tämä ero on tai että miksi en mielestäni luokittele ihmisiä tiettyihin luokkiin. Yksi tärkeä tekijä tässä on tosiaan se, että en ajattele, että kukaan on toista parempi tai arvokkaampi. Toinen tärkeä tekijä on se, että tavallaan tiedostan näiden luokkien keinotekoisuuden, eli sen, että ne eivät ole mikään luonnonmukainen järjestys, vaan ne on varta vasten tehty. Tämän vuoksi en ajattele, että joku on vaikka "alaluokkainen", vaan ajattelen pikemminkin, että nämä piirteet kertovat yhteiskunnassamme alaluokkaisuudesta, mutta yhtä lailla näiden piirteiden tilalla voisi olla täysin toisenlaiset, vaikka "yläluokan" suosimat piirteet.
Pyrin tavallaan saavuttamaan osaltaan joitakin asioita kuulumalla tiettyyn piiriin ja toimimalla tämän piirin arvostamien asioiden mukaisesti. Se minkä takia en tosiaan voisi ottaa kumppanikseni esimerkiksi henkilöä, jolla on tatuiointi, johtuu nimenomaan siitä, että hän ei olisi tietoinen näistä arvostetuista asioista tai sitten hän ei haluaisin toimia niiden mukaan.
3. Kyllä olen onnellinen näissä ns. konservatiivisemmissa piireissä. Koen, että niistä on minulle kovasti hyötyä ja voin esimerkiksi päästä tavoitteisiini paremmin niiden avulla. Ajattelen asiaa kuitekin ehkä aika pitkälti hyötynäkökulmista, eli olen onnellinen, koska tunnen olevani menossa oikeaan suuntaan ja toimivani tavoitteideni mukaisesti näissä piireissä. Toki nautin myös siitä, että ns. konservatiivisemmissa piireissä on myös pitkälti kanssani samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Arvot, poliittiset kannat ja elämäntavat ovat lähellä toisiaan, minkä vuoksi minun on helppo olla itseni näissä piireissä ja viihdyn useimpien ihmisten seurassa.
Aivan samalla tavalla kuin ihmiset ylipäänsä haluavat nähdä erilaista elämää, uusia, eri tavalla ajattelevia ihmisiä jne. niin samalla tavalla minuakin kiinnostaa jutella ja tutustua täysin vastakkaisista maailmoista tulleisiin ihmisiin ja nähdä toisenlaisia elämänmuotoja. Se, että nämä eivät ole välttämättä mitenkään hyödyllisiä tavoitteideni kannalta tai etten tunnu kokonaan kuuluvani näihin yhteisöihin ei tarkoita, ettei niissäkin olisi jotain mistä pitäisin tai nauttisin. Aivan samalla tavalla kun joku haluaa vaikka noudattaa terveellistä ruokavaliota (ylin tavoite), mutta silti lipsuu tästä pyrkimyksestään vaikka kerran viikossa ja syö vähän suklaata. Se ei kaada koko tavoitetta, mutta se tekee varmasti elämästä paljon mieluisemman.
Se miksi en kerro näistä asioista joillekin ihmisille, on se, että he eivät arvosta niitä. En näe mitään syytä siis kertoa niistä heille, se ei tue tavoitteitani. En ylipäänsä ole tunnustuksellinen, joten mielestäni on usein parempi jättää kertomatta joitakin asioita, kun loukata/hämmentää tms. toista. Vaikka olisinkin hyvin läheinen jonkun tälläisen ihmisen kanssa, ei mielestäni kenenkään ole mikään pakko jakaa kaikkea itsestään, vaan vain sen minkä tahtoo.
