Posts: 1,965
Posts: 731
Posts: 764
Posts: 1,157
-Santtu-, 12.6.2007 13:35:
Rahapula p*rkele!
todellakin ja sellai nimellinenkorvaus tulee vasta kuun lopussa...
Posts: 1,965
Sand3, 12.6.2007 14:03:
---
-Santtu-, 12.6.2007 13:35:
Rahapula p*rkele!
---
todellakin ja sellai nimellinenkorvaus tulee vasta kuun lopussa...
No joo tosiaanki kivasti menee viel just juhannuksenki yli ennenku palkka tulee*grr*ärrrrrrrrh!
Posts: 4,542
-Santtu-, 12.6.2007 14:20:
No joo tosiaanki kivasti menee viel just juhannuksenki yli ennenku palkka tulee*grr*ärrrrrrrrh!
Jeps..Mullakin tulee rahat vasta heti Jussin jälkeen..
Eli juhannus menee täysin rahatta. Onneksi tuli edes takuuvuokra takaisin, mut silläkin lyhensin ison erän visalaskua.. ja saakelin opintolainen korot tuli taas "yllätyksenä" maksettavaksi..Mä oon kyllä jo niin tottunut tähän persaukisena olemiseen, et ei oikeestaan ees vituta enää!
No mut on tossa se hyvä puoli, ettei tule lomarahoja tuhlattua jo heti juhannuksena. Jää ehkä jotain lomallekin!
Posts: 764
Super-Kerttu, 12.6.2007 14:26:
---
Saakelin opintolainen korot tuli taas "yllätyksenä" maksettavaksi.
Voi *ittu, olin unohtanut noi kokonaan
Olin pistänyt kyseisestä asiasta kertovan paperin suoraan mappiin enkä kiinnittänyt siihen mtn huomiota. Se sitten niistä parista kympistä, joilla ois ollut tarkoitus ostaa allergialääkkeet ja ruokaa*uuh*
Posts: 587
Elämässä on kaikki palikat kohillaan, hoidin rankan kevään kouluhommien osalta kiitettävästi ja ahkerasti oon työstänyt lopputyötäkin. Oon aina ollut tosi sinnikäs, ahkera ja optimistinen ja selvinnyt kaikesta kunnialla. Nytkin aattelin, että kyllä mä jaksan, vaikka eka oli henkisesti todella vaativa reilun 4kk harjoittelu, jonka päälle väänsin yötä päivää ja vähillä unilla 40 sivuista koulutyötä, ja juuri kun sain sen palautettua alkoi seuraavana päivänä uusi työ. Kelasin, että kyllä mä klaaraan sen duunin, ei ees oo henkisesti yhtä rankkaa ku mun työt yleensä. Mutta kappas, oonkin ihan hajalla, vaikka omasta mielestä tähän ei olisi mitään syytä. Taisi tulla raja vastaan, kun en ole yhtään saanut hengähtää. Ahistaa ihan hemmetisti kaikki pienetkin probleemat duunissa, ja eilinen ilta sujui duunin jälkeen mukavasti himassa itkien silmät päästä.
Tää en ole yhtään mä, ja lepo olisi enemmän ku tarpeen jo nyt heti. Onneksi tälle päivälle sain vapaan kun kävin lekurillakin. Kiva hedari tullut. Hieman ahistaa ajatus siitä, että vuokrat pitäisi maksaa, ja kaikki mun poissaolo duunista on palkatonta.
Oonhan mä selvinnyt vaikka millasista _oikeesti_ ikävistä asioista, ja tän pitäs olla niiden rinnalla pientä, mutta enpä mäkään näköjään voi olla mikään supernainen vaikka oonkin tehnyt hommia sen mukaan.
Toivottavasti tää kääntyy mahd pian hyväksi taas. Onhan monella asiat paljon huonommin, ja siksi mulla onkin morkkis että oon näin paskana. Perkeleen kuuppa sekoilee.
Tää en ole yhtään mä, ja lepo olisi enemmän ku tarpeen jo nyt heti. Onneksi tälle päivälle sain vapaan kun kävin lekurillakin. Kiva hedari tullut. Hieman ahistaa ajatus siitä, että vuokrat pitäisi maksaa, ja kaikki mun poissaolo duunista on palkatonta.
Oonhan mä selvinnyt vaikka millasista _oikeesti_ ikävistä asioista, ja tän pitäs olla niiden rinnalla pientä, mutta enpä mäkään näköjään voi olla mikään supernainen vaikka oonkin tehnyt hommia sen mukaan.
Toivottavasti tää kääntyy mahd pian hyväksi taas. Onhan monella asiat paljon huonommin, ja siksi mulla onkin morkkis että oon näin paskana. Perkeleen kuuppa sekoilee.
Posts: 1,599
olohuone ja eteinen on ku ydinpommin jäljiltä... ja keuhkot on jo nyt täynnä pölyy :(
Posts: 11,768
Vampyrella, 12.6.2007 16:30:
Mutta kappas, oonkin ihan hajalla, vaikka omasta mielestä tähän ei olisi mitään syytä. Taisi tulla raja vastaan, kun en ole yhtään saanut hengähtää. Ahistaa ihan hemmetisti kaikki pienetkin probleemat duunissa, ja eilinen ilta sujui duunin jälkeen mukavasti himassa itkien silmät päästä.
Been there.
Optimisteilla on se ongelma että ne (=me) uskoo että kyllä sen kaiken jaksaa, huomenna on parempi päivä, kyllä sitä voi vielä kaveria auttaa, jne... Kunnes sitten jossain vaiheessa kaikki romahtaa. Ja sitten on pakko pitää vähän aikaa breikkiä ja antaa tuulten humista tyhjässä pääkopassa.Mutta optimisteina me myös tiedetään että nää on ohimeneviä vaiheita joista vain oppii pitämään itsestään parempaa huolta, ja myöntämään että ihmisiä me kaikki vaan ollaan.
Tommosissa tilanteissa mua aina on paljon auttanu äidin kanssa jutteleminen.
Voimia
sapeli, 12.6.2007 16:34:
Been there.
Mutta optimisteina me myös tiedetään että nää on ohimeneviä vaiheita joista vain oppii pitämään itsestään parempaa huolta, ja myöntämään että ihmisiä me kaikki vaan ollaan.
Tommosissa tilanteissa mua aina on paljon auttanu äidin kanssa jutteleminen.
Voimia
Kiitoksia.
Ja heti alkoi taas parkuminen. En muista millon oisin viimeks ollu tämmösessä nyyhkytilassa. Äidin kanssa juttelu vois tosiaan auttaa, mut se on viettämässä iskän kanssa yhteisiä lomaviikkojaan mökillä, enkä oikeen haluis huolestuttaa niitä. Ehkäpä soitan jollekin kaverille jos jaksaisi tulla mun luo kylään. Ja sainhan mä psykologin numeron, ehkä soitan sinne huomenna.
Terkkari sanoi, että mun pitää välittää itsestäni enemmän. Niin varmaan pitäisi. Voi kun rahat ei vaan loppuisi sen takia, niin kyllä mä välittäisinkin.
Posts: 11,768
Vampyrella, 12.6.2007 16:39:
Terkkari sanoi, että mun pitää välittää itsestäni enemmän.
Kun mulla oli viimeks tommonen heikko hetki niin siitä oli ainakin se etu, että siinä huomasi mitkä asiat oli oikeasti tärkeitä ja että mitkä asiat oli painanut jo pitkään mutta mitä ei ollut huomannut (tai mitä ei ollut antanut itsensä sallita huomata). Itse asiassa tuollaiset hetket on väistämättömiä jollei ole itselleen armottoman rehellinen kaikissa asioissa (ja harva on), mutta myös erittäin tärkeitä, koska niiden jälkeen pystyy rakentamaan elämäänsä paljon tukevammaksi ja kantavammaksi - ja sitten on tulevaisuudessa voimakkaampi ja valmiimpi suurempiin haasteisiin.
Mulle ilmaantui elämään onneksi yksi enkeli joka on pitänyt huolta siitä että olen pitänyt huolta itsestäni.
sapeli, 12.6.2007 16:46:
Kun mulla oli viimeks tommonen heikko hetki niin siitä oli ainakin se etu, että siinä huomasi mitkä asiat oli oikeasti tärkeitä ja että mitkä asiat oli painanut jo pitkään mutta mitä ei ollut huomannut (tai mitä ei ollut antanut itsensä sallita huomata). Itse asiassa tuollaiset hetket on väistämättömiä jollei ole itselleen armottoman rehellinen kaikissa asioissa (ja harva on), mutta myös erittäin tärkeitä, koska niiden jälkeen pystyy rakentamaan elämäänsä paljon tukevammaksi ja kantavammaksi - ja sitten on tulevaisuudessa voimakkaampi ja valmiimpi suurempiin haasteisiin.
Mulle ilmaantui elämään onneksi yksi enkeli joka on pitänyt huolta siitä että olen pitänyt huolta itsestäni.
Totta puhut. Mä vaan olen tottunut kymmenisen vuotta pitämään huolta muista ihmisistä, ja niin useasti oon joutunu itselleni toitottamaan et mun on pakko pärjätä yksin, että olen alkanut uskoa sitä itsekin. Pakko olla vahva, pakko pärjätä. Vaiks eihän kukaan meistä pärjää täällä yksin loppupeleissä. Onhan se kova paikka todeta, että hitto just nyt mä kyllä tarviisin viereeni toisen ihmisen, kun on tottunut kannattelemaan ite itseään. Ja onhan se kova paikka tajuta, et hitto mulla on nyt voimat loppu, kun on tottunut olemaan ahkera ja optimistinen.
Mutta, eiköhän tästä selvitä, kuten muistakin hommista. Nää on siitä jänniä nää päänsisäset jutut, että vaikka toisen ihmisen korvaan esim. tää mun juttu saattaa kuulostaa hyvinkin pieneltä, niin tällä hetkellä sitä vaan on ihan loppu.
Posts: 1,038
Vampyrella, 12.6.2007 16:58:
... Nää on siitä jänniä nää päänsisäset jutut, että vaikka toisen ihmisen korvaan esim. tää mun juttu saattaa kuulostaa hyvinkin pieneltä, niin tällä hetkellä sitä vaan on ihan loppu.
Ne on myös siitä jänniä, että puolen vuoden päästä, jos kaikki on toisin, ei ehkä enää itsekään tajua miten sitä onkin silloin flipannut ns. pikkujutuista niin totaalisesti. Mut kun kaikki yhteensä on liikaa, jossain kohtaa se raja vaan menee yli. Lohdutukseksi voisin yrittää sanoa että "kyllä se siitä" ja tosiaan, noista oppii myös sen missä omat rajat kulkee. Oppii huomaamaan mistä alkaa se, mikä ei enää pääty hyvin ja sanomaan seuraavalla kerralla ajoissa ei.
On ihan ok, ettei aina ehdi, ei jaksa, eikä pysty. Asiat järjestyy silti, tavalla tai toisella.
Vampyrella, 12.6.2007 16:30:
Onhan monella asiat paljon huonommin, ja siksi mulla onkin morkkis että oon näin paskana.
sinäkin? kaiketi tuolla jossain menee sitten se raja, ettei enää vaan pysty potemaan tuota tautia. välillä tuntuu, että olisi parempi vain repiä aivot korvan kautta kallosta ja heittää mäkeen
astaroth, 12.6.2007 17:19:
sinäkin? kaiketi tuolla jossain menee sitten se raja, ettei enää vaan pysty potemaan tuota tautia. välillä tuntuu, että olisi parempi vain repiä aivot korvan kautta kallosta ja heittää mäkeen
Mulle riittäs se, että mua pidettäs sylissä, ja että saisin olla vaan. Oon ihan samaa mieltä ku Pätkis tossa aiemmin, että myöhemmin sitä miettii miten onkaan flipannut tämmösistä ns. pikkujutuista, mutta jossain se jokaisen ihmisen sietokyvyn raja menee.
Noh, mutta menen nyt kuiteskin aamulla duuniin, ja koitan klaarata tän loppuviikon kunnialla kun sain vaan tän yhen päivän vapaaksi. Elämässä on paaaljon hyviä asioita, ja siksipä tuntuukin niin hullulta olla näin hajalla kaikesta siitä hyvästä huolimatta. Mutta eiköhän se tästä, kuten aina ennenkin.
Posts: 3,138
Posts: 1,958
Posts: 8,775