onomatopoeia:
Siis jos hallitus päättäisi alkaa tukea konemusiikkia verovaroista, niin silloin hyväksyisit tupakointikiellon.
Jos se olisi täysin hallituksen tai tämän elinten järjestämää ilmaista ja siten kaikille suunnattua kulttuuritarjontaa, hyväksyisin tupakointikiellon aivan kuten yleisissä ja yhteishyödyllisissä tiloissakin. Silti muissakin julkisissa tiloissa pyritään mahdollisuuksien mukaan pyhittämään edes jonkinlainen tupakointihuone, jossa tupakoivat saavat käydä röökäämässä. Tämä siis riittäisi myös minulle ravintolassa.
Tämän ajatuksesihan minä jo hyväksyin. Käyköön se esimerkinä tekemästäni kompromissista, kun syytit minua joustamattomuudesta. ks.
Ja tässä vaiheessa minulla on taas jopa pientä toivoa että asiassa voidaan jopa edistyäkin jonnekin tahkoamisen sijaan. Minä kuitenkin tarjosin nuo tupakkakopit vaihtoehdoksi jo sivuja sitten, mutta yksikään teistä väittelykumppaneistasi ei ole ainakaan julkisesti ole ollut valmis siirtymään sen suuntaan, vaan olette pitäneet kiinni ehdottomasta savuttomuuden periaatteesta koko ravintolatiloissa.
Tämä kesustelu todellakin uhkaa mennä kilpailuksi siitä kumpi saa sanoa viimeisen sanan. En väitä, ettei tupakoimattomien tarvitsisi kunnioittaa tupakoimattomien oikeuksia missään, vaan rajan siirtämistä ravintolatupakoinnin tuolle puolelle ja sen seurauksena ei ole välttämätön fasisimi.
No seuraava askel olisikaan enää kieltää tupakointi, kotona ja autossakin. Muualtahan se oikeus on jo viety pois. Minun näkökantani mukaan on kohtuutonta vaatia, että tupakoivat joutuvat joustamaan kaikissa muissa tiloissa, jos vastapuoli ei ole valmis tulemaan vastaan edes sen vertaa että tupakoijille voidaan pyhittää ravintolasta joku oma (suljettu) tila.
En ole (tietääkseni) käyttänyt sanoja "missään" ja "koskaan" omissa väitteissäni. Kultaiseen keskitiehen minäkin olen pyrkimässä.
No se on hyvä kuulla, mutta se edellyttäisi väistämättä myös sitä, että tupakoimattomien on tehtävä edes joitain kompromisseja eikä väittää että näiden oikeus savuttomaan ilmaan on absoluuttinen oikeus, jota ei saa millään tavalla loukata.
Voit tietenkin sanoa minun tulkinneen sanojasi väärin. En väitäkkään niitä suoranaisiksi loukkauksiksi, mutta en vain näe syytä niiden käytölle. Mielestäni ne vaan syövät muiden argumenttien arvoa. Turhautumesi ymmärrän. Minä todellakin haluan miettiä teoreettisia absoluuttisuuksia.
No sinä et kieltämättä ole antanut minulle mitään syytä henkilökohtaisuuksiin vajota, ja olen sitä pyrkinyt välttämään. Jos olen siinä epäonnistunut, olen myös valmis pyytämään sitä sinulta anteeksi, koska et ole moista käytöstä taholtani ansainnut.
Nyt syytät minua ehdottomuudesta. Juuri sitä minä vastustan. Olkookin se mahdollisesti päämärätöntä saivartelua, mutta minä haluaisin muodostaa asioista mielipiteen analysoimalla ja yrittämällä (epätoivoisesti) oikeuttaa mielipiteeni ja päätelmäni. Periaatteeni on se, että kielto-sallimis-tilanteessa tulee verrata asioiden moraalisia oikeutuksia ja tehdä päätös sen mukaan. Haluisin päästä eroon esittämästäsi "muutosvastaisuudesta".
Kuten totesin, suurimmasa osassa asioissa en ole muutosvastainen, ask anyone, multa kyllä löytyy aika paljonkin radikaaleja mielipiteitä ;) Mutta jos vastakkain on kaksi ryhmää, joista toinen on valmis tekemään, ja on tehnytkin, kompromisseja, niin minusta on lievästi outoa että yritetään tosiaan viedä tuhkatkin pesästä vedoten savuttoman ilman oikeiden periaatteeseen, josta ei muuallakaan yhteiskunnassa pidetä kiinni. Esimerkiksi jos uskoisin passiivisen tupakoinnin aiheuttavan todella vakavia terveyshaittoja, niin saataisin muuttaa kantaani, mutta niin kauan kuin asiasta on selvästi vielä keskustelua ja havaitut haitat ovat minun näkemykseni mukaan todella pieniä, mutta niin kauan kuin en ole tästä vakuuttunut, minun mielestäni tupakoimattomien pitäisi suostua ravintoloissa joustamaan oikeuksistaan tämän verran, koska tupakoivat ovat joustaneet omista oikeuksistaan kaikkialla muualla. Edes bussipysäkin katoksen sisäpuolella ei saa enää tupakoida, vaikka niissä voidaan kyllä mielestäni katsoa tuuletuksen olevan sen verran hyvä ettei ainakaan mitään terveyshaittoja pääse syntymään.
Jos menetetty vapaus on lähes merkityksetön. (En viittaa tupakointiin)
Mahdollisesti, totta. Jos 80% ei vittuakaan kiinnosta ja 20%:lle tämä on elämän ja kuoleman kysymys, niin vähemmistön etu voi jyrätä enemmistön yli. Mutta niin kauan kuin nekin ihmiset, jotka haluaisiva ravintolat savuttomiksi, ovat savusta huolimatta valmiita sinne menemään koska joku haluaa tupakoida, niin näkisin että näiden tarve savuttomuuteen on paljon toisen tupakoinnintarvetta pienempi. Mielestäni tuolla argumentilla vain vahvistat minun näkemystäni, koska en usko satunnaisesta (6-8h / vko esim) passiivisesta tupakoinnista koituvan kovin suuria terveyshaittoja. Joku voi edelleen pyrkiä todistamaan tuon uskomukseni tarpeeksi aukottomasti vääräksi, ja olen valmis muuttamaan kantaani. Mutta 20% tilastolisäriskit, joita ei vielä kelpuuteta tieteen nimissäkään minkäänlaisiksi päteviksi todisteiksi, eivät mielestäni riitä tähän. Tieteellisessä tutkimuksessa edellytetään yleensä paljon suurempia arvoja, ennenkuin kelpuutetaan tilastollinen eriävyys faktana, varsinkin kun tilastot ovat aina riippuvaisia niiden tulkintatavasta.
Tämä ei ollut argumentointi ravintolatupakoinnin kieltoa vastaan, vaan argumentti kieltojen yleistä vastustamista vastaan.
Tässä minulla on vain yksi ohjenuora: Vapauteen vedoten ei voida kieltää vapauksia. Ymmärrät varmaan tuon takana olevan ajatusmaailman itsekin? Se määrittelisi toisten oikeudet toisia arvokkaammiksi, ja vähentäisi tasa-arvoa ihmisten kesken.
Onhan ihmisellä muitakin synnynnäisiä ominaisuuksia, mutta ne eivät ole itseisarvoja, toisin kuin määritelmäsi vapaudesta. Ethän sinäkään pyri täydelliseen vapauteen. Eikö silloin vapaus ole välinearvo, jonkun tilan saavuttamiseksi, eikä itsessään tärkeä.
Vapaus päättää omasta elämästään on mielestäni itseisarvo. Se on tärkeää itsessään, ei vain jonkin asian saavttamisen välineenä. Jokaisen ihmisen pitäisi kuitenkin olla vapaaehtoisesti valmis myös luopumaan joistain vapauksistaan silloin kuin ne ovat ristiriidassa jonkun toisen kanssa, ja toisen tarve on omaasi suurempi (vrt vanhukselle istumapaikan antaminen täydessä bussissa). Ja totta, minä en pyri täydelliseen vapauteen, vaan mahdollisimman täydelliseen vapauteen, eli valinnanvapauteen kaikissa asioissa, joissa ei ole valinnanvapautta tärkeämpiä arvoja kyseessä. Tälläisenä voin pitää ihmishengen suoraa viemistä ja kannatan murhaamisen kieltämistä, mutta en pidä toistaiseksi aika kevyillä perusteilla leijuvia esityksiä passiivisen tupakoinnin potentiaalisesta vaaran aiheuttamisesta aivan yhtä pätevänä argumentina, ja tällöin mielestäni valinnanvapaus on se tärkeämpi arvo.
Mitä jos ei olisi olemassa yhteiskunnan omistamia rakennuksia? Yhteiskunta ei saa rajoittaa toimintaa ilman perusteellista syytä yhteiskunnallisten hankkeiden ja elimien ulkopuolella, mutta sen sijaan sisäpuolella saa rajoittaa ilman perusteellista syytä? Miksi kannat väittelyssä mukana tuota, voisin sanoa keinotekoista, rajoitusta yhteiskunnan säädösten toimivallan rajoista. Miksi et sano, että: "yhteiskunta ei saa missään rajoittaa toimintaa ilman perusteellista syytä".
Koska yhteiskunta elimenä on oikeutettu päättämään omista asioistaan ja omaisuudestaan. Minä en voi mennä vaatimaan yhteiskunnalta että saan polttaa näiden omistamissa tiloissa, nämä eivät saa tulla vaatimaan minulta etten saa polttaa kotonani, eikä yhteiskunta myöskään mielestäni saisi tulla vaatimaan vaatimaan ravintoloitsijalta ettei tämän ravintolassa saa polttaa.