onko menneisyydellä väliä??

tottakai vaikuttaa, mutta lähinnä vaan henkisessä mielessä, mitä se sitten käytännössä merkitseekään. Kaverisuhteessa menneisyys vaikuttaa varmasti miljoona kertaa vähemmän kuin seurustelu- tms. suhteessa.

Kyllä se tietysti hieman vaikuttaa siihen, miten tähän suhtautuu. Eri asia onkin sitten, että miten se vaikuttaa...

Menneisyyden laadulla on varmaan aika suuri merkitys syntyvän reaktion laatuun ja voimakkuuteen, mutta uskoisin, että vielä tärkeämpää on kuitenkin se, miten tuota menneisyyttä on käsitelty ja minkälaiseksi henkilö on sen myötä muovautunut. Jos esimerkiksi itse kuulisin, että toinen on joskus pettänyt, niin se olisi minusta oletusarvoisesti pahempi juttu kuin että toinen olisi joskus käyttänyt huumeita, mutta olisi nyt jättänyt sen taakseen. Jos kuitenkin uskoisin, että toinen olisi vilipittömästi pahoillaan pettämisestä, niin se olisi parempi kuin että saisin sellaisen vaikutelman, että toinen saattaisi uudestaan sortua narkomaaniksi. Reaktioon tosin tietysti vaikuttaisi se, missä elämäntilanteessa minä olisin menneisyydestä kuullessani. Jos pikkuveljeni olisi jostain syystä juuri kuollut huumeiden yliannostukseen, niin ei kyllä kauheasti mieltä ylentäisi kuulla tyttöystävän käyttäneen konia menneisyydessään. Tosin tuon tyyppisestä menneisyydestä kertominen saattaa olla merkittävä luottamuksenosoitus ja sellaisena sitä on joskus syytä arvostaa. Tapauskohtaisuus on kuitenkin aivansanana tässä asiassa.

Yksinkertaistaen seurustelusuhteessa lähes kaikki toiseen liittyvät asiat tuntuvat tärkeämmiltä kuin ystävyyssuhteessa, mutta vikoja ja negatiivisa puolia katsotaan silti helpommin sormien läpi. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä toinen on nyt, ei se, mitä tämä on joskus ollut.

menneisyys ei sinäänsä haittaa ystävyyssuheessa, mutta seurustelusuhteessa ongelmana on se, että joskus on niin että sen minkä taakseen jättää sen edestä löytää.. on liian helppoa jatkaa kulkemaansa tietä.. ja on liian vaikeaa lopettaa entiset tottumuksensa. mutta jos toinen tietää menneisyyden olevan menneisyyttä ja voi ´luottaa itseensä niin kai se sítten on ihan ok. ihminen joka ei luota itseensä tai omaa huonon itsetunnon on aika helppoa ennustaa henkilön tulevaisuus menneisyyden perusteella, voi olla että tuomitsen. mutta ihminen hakee turvaa siitä mistä tietää sitä saavansa, moni huonolla itsetunnolla varustettu toveri tuskin alkaa miettimään uusia keinoja jos vaihtoehtona on myös ottaa -sama vanha reitti-

faerytail:
menneisyys ei sinäänsä haittaa ystävyyssuheessa, mutta seurustelusuhteessa ongelmana on se, että joskus on niin että sen minkä taakseen jättää sen edestä löytää.. on liian helppoa jatkaa kulkemaansa tietä.. ja on liian vaikeaa lopettaa entiset tottumuksensa. mutta jos toinen tietää menneisyyden olevan menneisyyttä ja voi ´luottaa itseensä niin kai se sítten on ihan ok. ihminen joka ei luota itseensä tai omaa huonon itsetunnon on aika helppoa ennustaa henkilön tulevaisuus menneisyyden perusteella, voi olla että tuomitsen. mutta ihminen hakee turvaa siitä mistä tietää sitä saavansa, moni huonolla itsetunnolla varustettu toveri tuskin alkaa miettimään uusia keinoja jos vaihtoehtona on myös ottaa -sama vanha reitti-

GOOD POINT!

Ei sillä sinänsä kuitenkaan oo merkitystä, ellei se tuppaa liikaa nykyaikaan, yms..

jos ite olisit kaikkee noit,eli oisit huorannu,nukkunu vankilas tai ottanu huumeit, ni miten kertoisit sen uudelle ihastukselles?

mua se ei haittais jos vaan frendeillään,vaan lisäis mielenkiintoo ellei kysees olis oikeesti syvällepainettu pirihuora,ja niinku seuraavas viestis sanotaan,se on aika pitkälti siit persoonallisuusdest kii

[muokattu 7.5.2004 14:24]

Toisaalta menneisyydessä tekemistään virheistä on myös voinut oppia niin ettei enää uudestaan syyllisty moisiin. Mutta kuten sanottu, hyvin paljon riippuisi sen ihmisen persoonasta ja siitä miten tämä itse suhtautuisi menneisyyteensä. Kuitenkin jos ollaan siinä oletetussa tilanteessa, että toisesta on jo tullut ystäväni/seurustelukumppanini, ei tämä voisi silloin ainakaan täysin läpimätä olla. Jos mä en arvostaisi jotain ihmistä niin ei siitä koskaan olisi tullutkaan mun ystävää. :)

Uskoisin, että jossain vaiheessa jos ihminen sitten merkitsee oikeasti jotakin joko ystävänä tai seurustelukumppanina, jokainen meissä käy mielessään pohtimaan kuinka kovasti toisen menneisyys vaikuttaa tähän suhteeseen. Varsinkin jos menneisyydestä puhutaan pidemmän tuntemisen jälkeen ja se tulee täytenä yllätyksenä.
Jos ei mieti asiaa yhtään, kannattaa kysyä itseltään merkitseekö toinen oikeasti mitään, koska silloinhan sua ei kiinnosta toisen asiat laisinkaan ja se loukkaa sitä joka paljastaa itsestään jonkin salaisuuden*hmph*

Voisi pitää jonkin asteisena kypsyyden merkkinä taitoa arvioida ihmisen menneisyyden vaikutus tämän hetkisestä tilanteesta.

Luulisin seurustelulle olevan menneisyydellä vaikutusta enemmän, koska seurustelusuhteessa oleva tuntee olevansa jollain asteella suhteessa toiseen kiinni 24/7. Ystäväsuhteessa ei ehkä näinkään.

Mutta kuten aikaisemmin sanottu: tapakohtaista..

Mikäli henkilöä paremmin tuntematta olisi vaikea arvata kyseenalaista menneisyyttä, (eli mikäli se ei suoraan paista naamalta) niin tuskinpa sillä sitten olisi merkittävästi väliä. Edellytäen tietienkin että tyyppi itse on päättänyt jättää hölmöilyn sikseen ja muuttaa suuntaa. Jutut täytyy kuitenkin käsitellä itsensä kanssa jollain tapaa jotta voi myöntää hölmöilleensä ja ymmärtää olla jatkamatta samaa rataa. *filosofioi* En usko että kaiken taakseen jättämänsä löytää edestäpäin, ainakaan niin että tämä löytö välittömästi taas kaataisi maailman raiteiltaan. Ennemminkin niin että tyhmyyksistään oppii toisin sanoen ystävystyä voisin varmaan helpostikin mutta seukkaaminen varmaankin riippuisi paljon siitä, kuinka henkilö itse suhtautuu menneisyyteensä.

[muokattu 7.5.2004 14:53]

En lähde mitään elämäntarinaa tässä kertomaan, mutta otan itseni esimerkiksi ja totean vain, että menneisyydellä ei ole välttämättä mitään väliä, koska ihmiset voivat oikeasti muuttua. Itse olen ainakin oppinut menneisyydestäni, ja paljon. Kaikki eivät tosin opi koskaan. Ja toisaalta en ole kyllä ollut vankilassa, narkkari, tai myynyt itseäni, mutta voisin sanoa että kuitenkin tunnen elämän toistakin, (synkempää?) puolta nuoruudestani aika paljon. Mielestäni menneisyydellä ei ole ainakaan silloin väliä jos siitä menneisyydestä on jo aikaa, ja ihmisestä todella huomaa että hän on jotain oppinut, ja muutenkin muuttunut ihmisenä.
Yksi pikku juttu tuli tästä mieleen.... Ihminen usein tuomitaan menneisyytensä perusteella täysin aiheetta, vaikka se olisi jo jätetty taakse vuosia sitten. Ei se millainen on esim. 15 vuotiaasta parikymppiseksi, voi mitenkään määritellä ihmistä ja sitä millainen hän on loppu ikänsä....

No toi asia on sinänsä kinkkinen että kaikki meistä on kuitenkin virheitä tehnyt. Toiset isompia, toiset pienempiä. Toiset on jääny mokistaan kiinni, toiset ei. Toki kaikki siinä ihmisessä vaikuttaa pitemmän päälle hänen persoonaansa. Jotkut asiat opettavasti ja joistain tulee paha tapa.

Minulle on tärkeintä kuitenkin se että asioista ollaan rehellisiä. Ts. se että on jättänyt kertomatta, on vielä ymmärrettävää, mutta jos on suoraa kysynyt jotain asiaa ja saanut siihen ensin valheellisen vastauksen, on siihen paljon vaikeampi suhtautua, koska silloin ei ainoastaan ole kyseessä se itse tek/asia vaan myös epärehellisyys.

silencio:
Ei se millainen on esim. 15 vuotiaasta parikymppiseksi, voi mitenkään määritellä ihmistä ja sitä millainen hän on loppu ikänsä....

juuri tuosta puhuttiin työkaverin kanssa äsken saman asian tiimoilta.

Epailija:

Yksinkertaistaen seurustelusuhteessa lähes kaikki toiseen liittyvät asiat tuntuvat tärkeämmiltä kuin ystävyyssuhteessa, mutta vikoja ja negatiivisa puolia katsotaan silti helpommin sormien läpi. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä toinen on nyt, ei se, mitä tämä on joskus ollut.

Ja sit jos asia ei olekaan loppuun asti puitu, vaikka itselle/toiselle niin uskotteleekin, niin asiaan palataan väistämättä.

Tyeicha:
tapaat kiinostavan tytön/pojan. tutustutte enemmän ja viihdytte hyvin toistenne seurassa. myöhemmin saat kuitenkin kuulla, että hän on entinen narkomaani/ prostituoitu/ vankilatuomion saanut rikollinen/ pettäjä tms.
miten se vaikuttaisi suhtautumiseesi häntä kohtaan jos
olisitte a)ystäviä b)seukkaisitte??

Kovin on ympäripyöreä kysymys. Vastaisin että c) Ei pysty tietää etukäteen miten suhtautua.

Onhan toi nähty ihmisissä, ihme on jos joku tapojaan muuttaa .. itellä ikää sen verran paljon että nähny ”muuttumisia” kestää jopa ehkä useamman vuodenkin .. mutta lopulta poks .. taas on ollut ihminen pohjalla .. tavalla tai toisella tai tehnyt paskaa. Mä olen pitkälti sitä mieltä että ei se tiikeri juovistaan pääse. Tosin muutama positiivinen poikkeuskin on vastaan tullut .. aika harvinaista tosin.
Ja tämä ei ole mielipide vaan vuosien mittaan nähnyt. Enkä yleistä .. niin se vaan usein on.

Enkä tarkoita nisteilyä tai sinkkuna häröilyä (mikä on suorastaan normaalia) vaan ihmisiä mitkä tekee paskaa toisilleen parisuhteessa ... ei ne opi .. ehkä hetkeks . .sitten se taas unohtuu jossain vaiheessa ..

[muokattu 7.5.2004 15:46]

Mielestäni ei. Vaikka kyllähän jotkut asiat saattaa tuntua pahalta. Mulle on tärkeintä mitä se ihminen on nyt.

Jotkut ihmiset ovat kyllä kovasti mulle selittämässä kaikenlaista. Mutta: ”Ei kiinnosta, oh vittua jo haistakaa!”

[muokattu 7.5.2004 15:45]

Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta.

Oraakkelilta kysyttäessä:

Sinä kysyit:

Onko menneisyydellä väliä?

Oraakkeli vastasi:

Ilman muuta!

diffas:
Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta.

ollaaks me menneisyydes vai tulevaisuudes?

Njah:
ollaaks me menneisyydes vai tulevaisuudes?

Ollaan menneisyyden tulevaisuudessa ja tulevaisuuden menneisyydessä.