Lidl-kauppaketju: halvat tuotteet vs. laatu ja työläisten oikeudet

Ei tähän oikeen muuta voi sanoo kuin et *ittu mä repesin niin kympillä kuilun lehmäläpälle Ei luonnollisesti siis millään pahalla ketään kohtaan mutta hajosin vaan niin kympillä Jos tuut tönäseen jossain bileissä niin tarjoon kyl tosta hyvästä sulle tupin

kwani:
Itse kaupan alalla työskentelevänä kyllä halveksin Lidlin periaatteita ...
Ottaa niin kupoliin, kun moinen sallitaan Suomessa ja muualla maailmassa

Mitähän periaatteita tarkalleen tarkoitat?

onomatopoeia:
Siis nykyjärjestelmä ei ole kapitalismi.

Totta. Elämme jonkin sortin sekataloudessa, jossa vallitsee julkisesta sääntelyä, suoranaista sosialismia ja kapitalismiakin, eli yksityisomistusta.

Ihmisissähän on monia kapitalismin kanssa ristiriidassa olevia ominaisuuksia, kuten anteliasuus.

Kuinka anteliaisuus olisi ristiriidassa kapitalismin kanssa?

Kapitalismissahan voiton saaminen on aina riistoa joltain muulta. Kapitalismin hyväksyminen oikeuttaa siis riiston jossain määrin.

Tuo riippuu riiston määritelmästä. Kuten huomaat, moni meistä on kanssasi eri mieltä. Jos Ville perustaa yrityksen ja palkkaa minut ja olemme molemmat tyytyväisiä yhteistyöhön, on kovin vaikea hyväksyä kenenkään ulkopuolisen ylimaallista väitettä ”riistosta”.

Lidl on edullinen ja hyvä paikka ostaa bulk -tuotteita kuten pesuaineita. Mausteet on myös hyviä. En yhteenkään huonoon tuotteeseen ole törmännyt mutta en sieltä osta kuin muutamia tiettyjä tuotteita ja ne ovat aina yhtä laadukkaita.

jatkossakin kannatan.

Tällä varallisuustasolla minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta eikä aikomusta alkaa pohtia käyttämieni tuotteiden, niiden myyjien tai niiden valmistajien eettisyyttä. Tähän asti ei ole tarvinut yhteenkään Lidlin tuotteseen pettyä, jatkossakin kannan sinne mielusti rahani.

En käytä. Ei ne tuotteet muualla niin paljoa enempää maksa, että pitäisi tukea firmaa joka kohtelee työntekijöitään kuin paskaa.

kerran oon käyny lidlissä, kontulassa...
ja täytyy kyl sanoo et oli niiiiiiiiin 'ihana' kauppa, että en toista kertaa jalallani astu kyseiseen läävään...ikinä
ensin tuntui siltä että oon palannu taas varastoduuniin, kyl se vaan niin söpö lavamyymälä on *iihhih*
sitten kun katsoi tuotteita, tuntui siltä ku neuvostoliitto ois taas muodostettu uudelleen..
siinä vaiheessa silmä hapuilikin enää lähintä exit-kylttiä, tuotteiden hinnat AIVAN yks ja sama mulle
mut kyl se vaan sellanen rutto on, et kaikkialle se leviää

eli kaiken kaikkiaan aikas hyvä kauppa

Asioin aina toisinaan kyseisen ketjun kaupoissa (noin kerran kuussa). Niistä saa halvalla joitakin tuotteita, eikä laadussa ole mitään valittamista. Lidlissä käydessäni joudun kyllä poikkeamaan vielä tutun lähikauppani kautta. Lidlin valikoima ei täysin yhdy suomalaisiin ruokatottumuksiin, eikä valikoimasta löydy juurikaan mitään ruokavammaisille sopivaa.
Kun jotkut illanistujaiset ovat taas tiedossa, käyn Lidlin kautta. Boolin blandikset, sipsit ja muut naposteltavat on halpoja. Se on halpa.

onomatopoeia:

---
ville:
Tuotan valokuvaspalvelun oman firman kautta mainostoimistolle. Yrityksessäni
ei ole pääomaa. Saan työstä summan, joka siten on puhtaasti sinun mielestäsi
voittoa.

---

Jos yrityksessäsi ei ole pääomaa (tai sen omistaa vaikka valtio) sekä jos tuottamasi hyödykkeen hinta vastaa siihen käyttämäsi työn arvoa(, jonka on ehkä määritellyt joku kolmas osapuole esim. valtio). Niin kuinka kaukana nyt ollaan enää kommunismista?
Mitä siis yrität tällä todistaa?

Kommunismissa kameran omistaisi valtio, siinä ei olisi filmiä, suljin olisi rikki eikä sitä saisi itselleen varaamatta etukäteen ja jonottamatta. Se, että yrityksen kapitaali on tällä hetkellä pelkkää laitteistoa, ei kai tarkoita sitä, ettei yritys toimisi kapitalististen periaatteiden mukaan. Ville on sijoittanut pääomansa tuotantovälineeseen, jolla tuottaa hyödykettä, josta toinen osapuoli on valmis maksamaan. Mistä helvetistä tää riisto oikein ilmestyy? Siitä, että työstä maksetaan pienempi korvaus yhdelle työn tekijälle kuin yrityksen omistajalle?

Hmm. En kyllä Lidl:ssä ole vielä kertaakaan asioinut ihan yleisen laiskuuden ja epäluuloisuuden johdosta. Syy on siis vähän sama kuin miksi valitsin Finnairin lentäessäni Tukholmaan, enkä Ryan Airia tai vastaavaa. Nyt ei kuitenkaan ainakaan Lidlin suhteen tarvitse miettiä mitä tekisi, vaikka sinällään en yleensä jaksakaan panostaa siihen paljon puhuttuun muka eettiseen ajatteluun käydessäni kaupassa.

Tänne Tukholmaan on muuten rantautunut halpamyymäläketju Netto, joka tuo elävästi mieleen Lidlin. Ostoskorin hinta saattaa sopivasti valittuna olla satoja kruunuja halvempi kuin kilpailijoiden sopivasti valituissa vastaavissa koreissa, joten näin vaihto-opiskelijan näkökulmasta ostoskäynti vaikuttaa houkuttelevalta. Tosin monista kaupoista löytää perustuotteita huomattavasti edullisempia, mutta silti laadukkaita tuotteita, joten etenkin tämän Lidl-jutun jälkeen tekee mieli antaa ostohysterian odottaa ennen kuin saa hieman tietoonsa minkälaisesta puljusta on kyse. Ei tässä kuitenkaan missään köyhyysrajalla eletä.

Ana:
Kommunismissa kameran omistaisi valtio, siinä ei olisi filmiä, suljin olisi rikki eikä sitä saisi itselleen varaamatta etukäteen ja jonottamatta. Se, että yrityksen kapitaali on tällä hetkellä pelkkää laitteistoa, ei kai tarkoita sitä, ettei yritys toimisi kapitalististen periaatteiden mukaan. Ville on sijoittanut pääomansa tuotantovälineeseen, jolla tuottaa hyödykettä, josta toinen osapuoli on valmis maksamaan.

Niin, juttuhan meni niin, että minä väitin että kapitalismiin sisältyy aina riisto siis hyötyminen toisen kustannuksella. Ville puolestaan esitti esimerkkitapauksen kumotakseen väitteeni. Villen väite toki osoitti sen, että nykyisessä sekatalaudessa, riisto ei ole välttämätöntä, mutta mielestäni kyseinen esimerkki ei kelpaa kapitalistin synninpäästöksi, sillä esimerkki ei sisältänyt pääomaa eikä kapitalismiin sisältyvää itsekkyyttä. Väitteeni siis koski kapitalismin käsitettä, ei nyky-yhteiskuntaamme.

Ana:
Mistä helvetistä tää riisto oikein ilmestyy? Siitä, että työstä maksetaan pienempi korvaus yhdelle työn tekijälle kuin yrityksen omistajalle?

kuilu:
No se kyl on IMO vittumaista ainaki, ellei sit jo riistoo. Tietty, jos kumpikaan ei koe niin, ni se on ihan sama mitä mieltä MÄ oon siitä.

Se, että kumpikaan kaupankäynnin osapuoli ei koe tulevansa riistetyksi ei vielä todista ettei riistoa olisi. Toinen osapuoli voi olla joko niin tyhmä ettei vaan tajua, tai sitten ei välitä toisen hyötymisestä omalla kustannuksella tai ei vaan halua tiedostaa että omalla toiminnallaan edesauttaa jonkun muun riistoa.

Omat kokemukset Lidl:stä on ihan hyviä. Mukavaa että semmoinen tuli tuohon ihan viereen (kyllä asun kaupungin keskustassa). Sieltä saa esim rahkatuotteita, mehuja hedelmiä ja vihanneksia varsin kohtuu hinnoin ja on paljon tuotteita joita ei s-marketista (tms) saa.

Siitä kuinka Lidl riitää työntekijöitään on vähän hatara kuva. Pikkusiskoni on ollut jo pidemmän aikaa kyseisen firman palveluksessa ihan perus kassaneitinä kahdessa eri kaupassa. Hän on kylä viihtynyt ihan hyvin ja osaa duuninsa hyvin. Toisaalta hän myös kertoo siitä kuinka tiukat ohjeet heillä on kaikkeen alkaen taukoruokien kuiteista. Työilmapiiri on kuulemma ihan hyvä, joskin kiireinen.

Toisaalta keneltä tuo tiukat säännöt on pois? Se on vähän kuin armeija. Toiset osaa elää tiukempien sääntöjen kanssa kuin toiset. Ei Lidl:ssä ole pakko olla töissä, kuten ei armeijaakaan ole pakko käydä. Tuolla tiukalla säännöstöllä Lidl:n on helppo päästä eroon monista ongelmista ja tulkinnanvaraisia tilanteita syntyy varsin vähän.

Ja mitä laadusta voi sanoa niin itselläni ei ole ainakaan valittamista. Kyllähän se limppari maistuu laimealle mutta tiedän sen jo ostopäätöstäni tehdessä, joten jos haluan ”kunnon” tavaraa käyn ostaa Pepsiä naapurikaupasta. Lidl toimii monissa keski- ja etelä Euroopan maissa useiden ihmisten päivittäistavarakauppana. Onko heillä sitten huonolaatuisempaa ruokaa kuin meillä? Usein miten kyse on kuitenkin vain outojen tuotteiden vierastamisesta.
Kulutustavaroiden mitä Lidl usein kampanjatuotteina myy laadusta en sano mitään varmaan kun kokemuksia ei ole mutta välillä näyttää aika ”rihkamalle”.

Ja kyllähän Lidl työllistää myös monia suomalaisia yrityksiä.. Tarkistakaas mistä mm. päivittäiset leivät ja maidot tulee.

Huonoa voisin sanoa myymälöiden ”viihtyvyyden”. Kyllä se on kaukana kotoisista kaupoista. Itse joutuu repimään auki isoa limppari pakettia jos haluaa vain sen pullon. Monet hedelmät ovat loppuneet jo aamupäivällä ja jäljellä on vain kasa sekaisin olevia laatikoita yms..

Harvoin saa hyvää valvalla. Aina joutuu jostain luopumaan.

UzU:
Toisaalta keneltä tuo tiukat säännöt on pois? Se on vähän kuin armeija. Toiset osaa elää tiukempien sääntöjen kanssa kuin toiset. Ei Lidl:ssä ole pakko olla töissä, kuten ei armeijaakaan ole pakko käydä.

Entä kun vaihtoehtoina on työttömyys tai työ Lidlin kaltaisessa yrityksessä. Yhteiskunnassamme työläisellä ei ole muuta kuin oma työpanoksensa ja sen vaihtoarvo näytää jatkuvasti huonontuvan. Aina välillä kuulee jopa ehdotuksia työpakosta työttömyystuen saamisen ehtona.

UzU:
Tuolla tiukalla säännöstöllä Lidl:n on helppo päästä eroon monista ongelmista ja tulkinnanvaraisia tilanteita syntyy varsin vähän.

Niin, Lidl ei ole vielä löytänyt ratkaisua siihen suurimpaan ongelmaan eli miten välttyä työntekijöiden palkkojen maksamisesta.

Ongelma ei ole ainoastaan Lidlissä vaan tässä kvartaalitaloudessa ja äärimmäisen liikkuvassa pääomassa.

Hesarissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen Matti Virtasen kirjoittama artikkeli Juha Siltalan kirjasta ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia”. Tässä muutama lainaus artikkelista:

Rahan vinha kierto pakottaa yritykset kaikin mahdollisin keinoin pitämään osakekurssinsa noususuunnassa. Ei riitä, että pörssifirma tekee tulosta, tuloksen täytyy koko ajan kasvaa ja paljon. Siksi menestyvät ja voitolliset yritykset järjestävät massairtisanomisia, koska sijoittajat tietävät niiden merkitsevän tuloksen roimaa parannusta. Työntekijöistä puristetaan säälimättä maksimaaliset tehot irti, ja jos paristosta uhkaa loppua virta, tietää olevansa mukana seuraavassa saaneerausaallossa.

Tähän perustuvat yritysjohtajien pilviin nousseet palkat, optiot ja erorahat. Heidät omistajat lahjovat katkomaan siteensä yrityksen työntelijäkuntaan ja katsomaan firmaa puhtasti omistajien ja sijoittajien eli shareholder-valuen näkökulmasta - ja hyväksymään sen, että heidät itsensä potkaistaan ulos, jos kolmaskaan vuosineljännes ei kaikista tempuista huolimatta nouse riittävästi plussalle.

”Turbokapitalismi” pyrkii Siltalan mukaan luomaan kokonaan uuden ihmistyypin, joka toimii koko ajan samanlaisella uhrimielellä kuin toimitaan sodissa ja katastrofeissa.
Työntekijöitä vaaditaan antamaan kaikensa jo normaalitilanteessa: normin alittajia soimataan ja normin ylittäjien katsotan yhä jäävän jälkeen siitä mihin ensi vuonna olisi yllettävä.

tanssikoulun toisen pisteen vieressä on lidl ja sieltä tuli joskus haettua purkki mehua tai jotain pastillia/namia. Joskus sitte äiteen kuskiks oon joutunut sinne.
Voi olla että tommosta pientä tulis enemmän ostettua jos lidl olisi lähempänä kun muut kaupat.

onomatopoeia:

Entä kun vaihtoehtoina on työttömyys tai työ Lidlin kaltaisessa yrityksessä. Yhteiskunnassamme työläisellä ei ole muuta kuin oma työpanoksensa ja sen vaihtoarvo näytää jatkuvasti huonontuvan. Aina välillä kuulee jopa ehdotuksia työpakosta työttömyystuen saamisen ehtona.

Arvasin että tuo ainoa vaihtoehto kysymys otetaan esille. Totta, sekä valitettavaa. Yritin nyt vain yleistää.

onomatopoeia:
Ongelma ei ole ainoastaan Lidlissä vaan tässä kvartaalitaloudessa ja äärimmäisen liikkuvassa pääomassa.

Tuosta olen samaa mieltä ja myös pasteamasi lainaus oli hyvä. Usein itsekin tulee ihmeteltyä miksi menestyvät firmat irtisanovat ihmisiä. Ja usein firmoille ´voiton kasvun pienentyminen´ on yhtä suuri tappio kuin oikeasti tappion tekeminen. Olen myös miettinyt etät tuleeko seinä joskus vastaan? mitä sitten tapahtuu? Tuleeko suuret pörssiromahdukset? Uusi lama..

ihan noin niikun liikeelämän perusasiota on että lidil tulee halvalla inee ja sit jossain vaiheessa se haluu kakusta sen osan jonka jää saamatta jonka ne saisi jos vaan pistäisi hinnat vähän ylemmäs

Mark Hamilton:
ihan noin niikun liikeelämän perusasiota on että lidil tulee halvalla inee ja sit jossain vaiheessa se haluu kakusta sen osan jonka jää saamatta jonka ne saisi jos vaan pistäisi hinnat vähän ylemmäs

Tutustuppas hieman paremmin Lidl:n toimintaperiaatteisiin. Hinnan nostot eivät kuulu niihin. Kyllä ne tekee ihan kannattavaa bisnestä ja saavat osansa nykyisilläkin hinnoilla.

Mark Hamilton:
ihan noin niikun liikeelämän perusasiota on että lidil tulee halvalla inee ja sit jossain vaiheessa se haluu kakusta sen osan jonka jää saamatta jonka ne saisi jos vaan pistäisi hinnat vähän ylemmäs

Ei se ihan noinkaan taida mennä. Lidlin toimintamalliin kuuluu halvat tuotantokustannukset ja halvat tuotteet, sekä iso volyymi. Vaikka katteet eivät olisi per tuote kovin korkeat, tavaraa myydään enemmän, joten voittomarginaali pysyy isompana. Nostamalla hintoja Lidl karkottaisi ostajat pois kauppoihin, joissa on parempi palvelu ja mukavammat olosuhteet. Lildin ainoa kilpailuvaltti on nimenomaan hinta, jos se luopuu siitä, sille ei jää mitään, millä kilpailla muita isoja ketjuja vastaan. Aika harva laillinen bisnes toimii niin, että asiakkaat tuodaan sisään halvoilla hinnoilla ja sitten korotetaan, jos ei oteta huomioon palveluita tuottavia yrityksiä, kuten esim. kännykkäoperaattorit ja ISP:t, tai väliaikaiset tarjouskampanjat (esim. hullu päivät).

onomatopoeia:
Hesarissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen Matti Virtasen kirjoittama artikkeli Juha Siltalan kirjasta ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia”. Tässä muutama lainaus artikkelista:

Rahan vinha kierto pakottaa yritykset kaikin mahdollisin keinoin pitämään osakekurssinsa noususuunnassa. Ei riitä, että pörssifirma tekee tulosta, tuloksen täytyy koko ajan kasvaa ja paljon. Siksi menestyvät ja voitolliset yritykset järjestävät massairtisanomisia, koska sijoittajat tietävät niiden merkitsevän tuloksen roimaa parannusta. Työntekijöistä puristetaan säälimättä maksimaaliset tehot irti, ja jos paristosta uhkaa loppua virta, tietää olevansa mukana seuraavassa saaneerausaallossa.

Tähän perustuvat yritysjohtajien pilviin nousseet palkat, optiot ja erorahat. Heidät omistajat lahjovat katkomaan siteensä yrityksen työntelijäkuntaan ja katsomaan firmaa puhtasti omistajien ja sijoittajien eli shareholder-valuen näkökulmasta - ja hyväksymään sen, että heidät itsensä potkaistaan ulos, jos kolmaskaan vuosineljännes ei kaikista tempuista huolimatta nouse riittävästi plussalle.

”Turbokapitalismi” pyrkii Siltalan mukaan luomaan kokonaan uuden ihmistyypin, joka toimii koko ajan samanlaisella uhrimielellä kuin toimitaan sodissa ja katastrofeissa.
Työntekijöitä vaaditaan antamaan kaikensa jo normaalitilanteessa: normin alittajia soimataan ja normin ylittäjien katsotan yhä jäävän jälkeen siitä mihin ensi vuonna olisi yllettävä.

Ihmiset alkavat jo vierastaa tätä "turbokapitalismia", siitä voisi pitää merkkinä sitä, että Siltalan kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun jo muutamassa päivässä. Seuraava painos tulee ulos nyt syyskuun puolessavälissä. Itse menin ostamaan ko. kirjaa hesarin arvostelua seuraavana sunnuntaina ja helsingistä olisi kuulemma löytynyt muutama kappale vielä ;)

Mutta, kvartaalitalous ei putoa enää kaikille, siksi tällaisella kirjalla on kysyntää! Myös hallituksen edustajat ovat kovaan ääneen ihmetelleet suurien voittojen ja suurten irtisanomisten samanaikaisuutta.