Virallinen "kysy tyhmiä"-thread

UnityF, 25.8.2005 15:05:
---
Veivi, 25.8.2005 11:54:

Mut täs on sentäs jotain rotii. Puhtaana on kivempi kyl syödä ja suihkussa ei niin hirveen kauaa kuitenkaan mee etteikö sitä aikaa kärsis nälässä olla. Näin se käy.

Kiitos

---

> suihkuun

---


niih mut sit tossa on vaarana et sit kun oot just tullu suihkusta niin sotket ittes samalla kun syöt ja sitten joudut again suihkuu..

ok mä oon viel väsy.. huomenta

Joo, mut mä ennakoinki ton silleen et ku tulin suihkust nii puin päälle ja lähin ulos syömää.

voiks nännei lävistää uusiks? ku mul oli molemmis nänneis renkaat joskus, toinen kasvo skidisti ulos, ja toinen käskettii ottaa intis pois :(

Hasse L.Hoff, 25.8.2005 12:01:
---
Ja eikös äärimmäiseen kysymykseen ole jo vastaus: cogito ergo sum.

En nyt oo ihan varma mitä tarkoitat äärimmäisellä kysymyksellä, mutta cogito-argumentillakin on heikkoutensa. Quottaan nyt suoraan Wikipediasta, koska tää on sen verran kimurantti aihe että epäilen hieman omaa kykyäni selostaa juttua kunnolla käyttämättä siihen kohtuuttomasti aikaa ja eforttia (kun mun sen sijaan että hengailen Klubbarissa jauhamassa paskaa pitäis tehdä kuvitusta huomenna kiinni menevään lehteen):

There have been a numner of criticisms of the cogito. The first of the two under scrutiny here concerns the nature of the step from "I am thinking" to "I exist". The contention is that this is a syllogistic inference, for it appears to require the extra premise: "Whatever has the property of thinking, exists", and that extra premise must surely have been rejected at an earlier stage of the doubt.

It could be argued that "Whatever has the property of thinking, exists" is self-evident, and thus not subject to the method of doubt. This is because it is true that any premise of the form: "Whatever has the property F, exists", but within the method of doubt, only the property of thinking is indubitably a property of the meditator. - -

Perhaps a more relevant contention is whether the 'I' to which Descartes refer is justified. - - The main objection, as presented by Georg Lichtenberg, is that rather than supposing an entity that is thinking, Descartes should have just said: "there is some thinking going on". That is, whatever the force of the cogito, Descartes draws too much from it; the existence of a thinking thing, the reference of the "I", is more than the cogito can justify.

- -

other arguments have been advanced by Williams. He claims, for example, that what we are dealing with when we talk of thought, or when we say "I am thinking", is something conceivable from a third-person perspective; namely objective "thought-events" in the former case, and an objective thinker in the latter. The obvious problem is that, through introspection, or our experience of consciousness, we have no way of moving to conclude the existence of any third-personal fact, verification of which would require a thought necessarily impossible being, as Descartes is, bound to the evidence of his own consciousness alone.

http://en.wikipedia.org/wiki/Cogito

dominikh, 23.8.2005 18:17:
Jos mä näen tuolin, niin onko se tuoli siinä oikeesti olemassa, vai onko se vain joku mielikuva mikä tulee jostain ajatuksista että "tuollainen voisi olla tuossa oleva tuoli" jolloin joku muu näkee sen erilaisena?

Hienoa huomata, ettei ole ainoa, joka kyseenalaistaa erinäisten ilmiöiden ja asioiden olemassaoloa (= miettii kaikenlaista eriskummallista). Mulla on tullut aiemmin mieleen sellainen asia kuin värit ja niiden mahdollisesti subjektiivinen näkeminen.

Tätä on ehkä hivenen vaikea selittää, mut onko kukaan muu ajatellut, että ehkä näkemämme värit eivät näykään kaikille samanvärisinä? Nimitykset, kuten punainen tai sininen, ovat kuitenkin opeteltuja sanoja, jotka olemme oppineet yhdistämään tiettyyn väriin. Voisiko olla niin, että joku muu näkeekin keltaista silloin, kun minä näen sellaisen värin, jota olen punaiseksi tottunut nimittämään? Toinen henkilö kutsuisi siis 'punaiseksi' sellaista väriä, jonka minä näen keltaisena.

Kysymys saattaa olla varsin teoreettinen, mutta askarruttaa silti kummasti mieltä.

Peppi, 25.8.2005 19:46:
Voisiko olla niin, että joku muu näkeekin keltaista silloin, kun minä näen sellaisen värin, jota olen punaiseksi tottunut nimittämään? Toinen henkilö kutsuisi siis 'punaiseksi' sellaista väriä, jonka minä näen keltaisena.

Samasta on meillä ollut puhetta Esim. yksi naru mikä on mun mielestä pinkki on toisen mielestä oranssi, koska se on just siinä välimaastossa... Samoin tietyt sinisen sävyt näkyvät mulle violettina ja muille sinisenä - päädyttiin siihen että me ollaan vaan jossain vaiheessa opittu että tietyt värit on tietyn nimisiä ja nyt niistä on paha kiistellä

mekaanikko, 25.8.2005 18:17:

En nyt oo ihan varma mitä tarkoitat äärimmäisellä kysymyksellä, mutta cogito-argumentillakin on heikkoutensa.

Siis ihan aiheeseen liittyen äärimmäinen kysymys: voiko kaikkea epäillä/kyseenalaistaa.

Ulosantini on näköjään niin huonoa että pitää täst edespäin miettiä muutama minuutti mitä kirjottelee

sapeli, 25.8.2005 20:09:
---
Peppi, 25.8.2005 19:46:
Voisiko olla niin, että joku muu näkeekin keltaista silloin, kun minä näen sellaisen värin, jota olen punaiseksi tottunut nimittämään? Toinen henkilö kutsuisi siis 'punaiseksi' sellaista väriä, jonka minä näen keltaisena.

---

Samasta on meillä ollut puhetta Esim. yksi naru mikä on mun mielestä pinkki on toisen mielestä oranssi, koska se on just siinä välimaastossa... Samoin tietyt sinisen sävyt näkyvät mulle violettina ja muille sinisenä - päädyttiin siihen että me ollaan vaan jossain vaiheessa opittu että tietyt värit on tietyn nimisiä ja nyt niistä on paha kiistellä

Aivan! Ja jos ajatusrallia jatketaan edelleen, niin mietipä, jos toinen ihminen näkisikin esim. keltaisen samannäköisenä kuin sinä sinisen, mutta kutsuisi sitä keltaiseksi, koska sana keltainen on aina vastannut ko. väriä? Monimutkainen selittää - toivottavasti pointti käy edes jotenkin ilmi.

Peppi, 25.8.2005 19:46:
Hienoa huomata, ettei ole ainoa, joka kyseenalaistaa erinäisten ilmiöiden ja asioiden olemassaoloa (= miettii kaikenlaista eriskummallista). Mulla on tullut aiemmin mieleen sellainen asia kuin värit ja niiden mahdollisesti subjektiivinen näkeminen.

Tätä on ehkä hivenen vaikea selittää, mut onko kukaan muu ajatellut, että ehkä näkemämme värit eivät näykään kaikille samanvärisinä? Nimitykset, kuten punainen tai sininen, ovat kuitenkin opeteltuja sanoja, jotka olemme oppineet yhdistämään tiettyyn väriin. Voisiko olla niin, että joku muu näkeekin keltaista silloin, kun minä näen sellaisen värin, jota olen punaiseksi tottunut nimittämään? Toinen henkilö kutsuisi siis 'punaiseksi' sellaista väriä, jonka minä näen keltaisena.

Kysymys saattaa olla varsin teoreettinen, mutta askarruttaa silti kummasti mieltä.

Heh, toi on ehkä yks vanhimmista "whoa dude"-ajatuksista maailmassa.

Ana-5000, 25.8.2005 21:17:
---

Heh, toi on ehkä yks vanhimmista "whoa dude"-ajatuksista maailmassa.

Loistokasta. Epäilin jos hetken omaa mielenterveyttäni .

Miks vampyyrit syö aina niin sottaisesti?

sapeli, 25.8.2005 21:27:
Miks vampyyrit syö aina niin sottaisesti?

Ihmiset ei ehdi opettaa niitä tavoille?

Mietittiin tänään inventaarion keskellä, et haiseeko ihminen valkosipulille samalla lailla jos syö valkosipulikapseleita?

Peppi, 25.8.2005 19:46:
---
dominikh, 23.8.2005 18:17:
Jos mä näen tuolin, niin onko se tuoli siinä oikeesti olemassa, vai onko se vain joku mielikuva mikä tulee jostain ajatuksista että "tuollainen voisi olla tuossa oleva tuoli" jolloin joku muu näkee sen erilaisena?

---


Hienoa huomata, ettei ole ainoa, joka kyseenalaistaa erinäisten ilmiöiden ja asioiden olemassaoloa (= miettii kaikenlaista eriskummallista). Mulla on tullut aiemmin mieleen sellainen asia kuin värit ja niiden mahdollisesti subjektiivinen näkeminen.

Tätä on ehkä hivenen vaikea selittää, mut onko kukaan muu ajatellut, että ehkä näkemämme värit eivät näykään kaikille samanvärisinä? Nimitykset, kuten punainen tai sininen, ovat kuitenkin opeteltuja sanoja, jotka olemme oppineet yhdistämään tiettyyn väriin. Voisiko olla niin, että joku muu näkeekin keltaista silloin, kun minä näen sellaisen värin, jota olen punaiseksi tottunut nimittämään? Toinen henkilö kutsuisi siis 'punaiseksi' sellaista väriä, jonka minä näen keltaisena.

Kysymys saattaa olla varsin teoreettinen, mutta askarruttaa silti kummasti mieltä.

Kaikkihan ovat oletuksena valkoista=väritöntä, mutta me vain kuvittelemme niihin värit alitajunnasta.

P.S. Tää alkaa kuulostaa siltä et on hyvät aineet kehissä ainakin työpaikkapalaverissa työkavereitten mielestä

sapeli, 25.8.2005 21:27:
Miks vampyyrit syö aina niin sottaisesti?

Vampyyrit syö sottaisesti jotta yleisö, mikä on tullut katsomaan vampyyri elokuvaa, näkisi selvästi milloin vampyyri ruokailee ja milloin se tekee fritsuja.

Mytologisessa mielessä vampyyrit ovat ylimielisä ja pitävät itseään ylempinä olentoina kuin ihmiset, joten aika ajoin niiden täytyy pönkittää uskomustaan "mässäilemällä".

dominikh, 25.8.2005 22:30:
---
Kaikkihan ovat oletuksena valkoista=väritöntä, mutta me vain kuvittelemme niihin värit alitajunnasta.

Mitä ihmettä oikein tarkoitat tuolla?

dominikh, 25.8.2005 22:30:
Kaikkihan ovat oletuksena valkoista=väritöntä, mutta me vain kuvittelemme niihin värit alitajunnasta.

No ei nyt ihan noinkaan. Tietyt "värit" heijastavat valon spektristä vain sen tietyn "värin" takaisin. Näinollen "sininen" on kaikille se sama "sininen". Toki joskus alkuaikoina kyseistä väriä oltaisiin voitu kutsua myös "punaiseksi", jolloin sen nimi olisi "punainen", väri kuitenkin olisi aivan sama.

sapeli, 25.8.2005 21:27:
Miks vampyyrit syö aina niin sottaisesti?

Ei ne aina syö sottasesti, riippuu siitä onko elokuva k-15 vai k-18

Miksi taas ihminen ei voi oksentaa siististi, ja miksi sitä saatanan oksennusta pitää tulla myös nenästä

Coon, 26.8.2005 10:19:
Miksi taas ihminen ei voi oksentaa siististi, ja miksi sitä saatanan oksennusta pitää tulla myös nenästä

Mul on kyl ollu tapana oksentaa suun kautta. En ainakaan muista et ois ikinä nenän kautta tullu.

Saako amkssa opiskelija-alennusta koulumatkoista?
(vai joudunko tosiaan maksaan n70/kk siitä lipusa)