Tuli vaan mieleen tälleen nopeesti. Ei oo kauheen jäsennelty ajatus.
19,912 posts, 996 pages, 8,095,055 views
onni3mk, 17.11.2005 16:46:
Ja tosta "oikean" tapaamisesta: Miten sä voit tietää onko joku oikea, ellet eka "testaa" sitä sen parin viikon tai kuukauden ajan? Tuskin kukaan heti ensimmäisestä tapaamisesta tietää, että tää on se, jonka kanssa perustan perheen. Mä en ainakaan usko "rakkautta ensisilmäyksellä" juttuun.
Nauskiss: punastuminen ärsyttää ihan vitusti, eikä ole harvinaista, silloin kun olen jostakusta erityisen kiinnostunut jne...
Nauskiss, 17.11.2005 18:13:
Ärsyttää kun unohtelen olennaisia asioista, jotka tiedän tietäväni; ärsyttää, jos esitän asiat kömpelöin sanakääntein; ärsyttää jos änkytän/sekoilen sanoissani; punastuminen ärsyttää ihan vitusti, eikä ole harvinaista, silloin kun olen jostakusta erityisen kiinnostunut jne... Että semmosta.
Nauskiss, 17.11.2005 17:07:
---
onni3mk:
Mä myös mietin todella paljon, mitä toisen teot tai sanomiset oikeasti merkitsevät ja usein mun omat pähkäilyt menee todella pieleen. Tosi asiassa niillä ei välttämättä ole mitään sen kummempia merkityksiä, mut mä saatan lukea asiat niin, että toinen ärsyyntyy mun läsnäolosta tai sanomisista ja unohdan koko tyypin tai yritän ainakin.
---
Erittäin, erittäin tuttua!
Mua ei kovin helposti voi syyttää ainakaan itsekritiikin puutteesta. Olen aivan liiankin huolestunut kaikista pikku ´mogista´, joita mielestäni teen sosiaalisessa elämässä. Ja, sitten kuvittelen, että esim. joku mulle tärkeä tyyppi ei voikaan enää sietää mua, kun olen sanonut tai tehnyt jotain ´typerää´. Olen sanalla sanoen liian harkitsevainen. Pitäis olla rennompi ja rohkeampi, silloin kun on kiinnostunut jostakusta.
Mun on helppoa ottaa iisisti niiden suhteen, jotka on mulle todellakin vain kavereita, mutta jos kiinnostun jostakin henkilöstä enemmänkin alan kompastelemaan ihan mahdottomaan itsekritiikin suohon. Ja, jos katson ´typeryydelläni´´ärsyttäneeni´ jotakin mulle merkityksellistä henkilöä, väistyn hyvin liukkaasti takavasemmalle, etten vain olisi enempää häiriöksi.
Tämä sisäinen kompurointi yhdistettynä ihan järkkyyn ujouteen, joka iskee muhun ainoastaan silloin, kun mulla on syvempiä tunteita jotakuta kohtaan, on kyllä aiheuttanut erinäisiä surkuhupaisia episodeja mun elämässä. Onneksi pystyn niille nauramaankin, mutta... Olis silti kivempi olla vähän reippaampaa ja rohkeampaa sorttia!
[pieni][Rohkea saatan olla kyllä muuten, mutta EN miesasioissa.][/pieni]
onni3mk, 17.11.2005 16:46:
Mulla on yks suhde kestäny 2,5 vuotta ja niitä muutamaa parin viikon juttua en edes laske seurusteluks.
Mä en kauheesti oo edes tapaillu "sillä mielellä" miehiä, koska en oo ainakaan tähän mennessä päässyt edes siihen asti. Ongelma mulla onkin siis se, että vaikka tälläkin hetkellä tiedän monia kiinnostavia tyyppejä, joita haluaisi "sillä mielellä" oppia tuntemaan paremmin, niin en tiedä, miten siihen tapailuun asti pääsee. Siis että toinenkin tietäisi millä mielellä lähdetään leffaan tai kahville. Mä en vaan osaa lukea ihmisiä niin, että tietäisin olisiko toisella samantapasia ajatuksia mun suhteen. Mulle pitäis se sanoa suoraan, mut tuskin kukaan niin tekee, enhän mäkään tee.
Mä myös mietin todella paljon, mitä toisen teot tai sanomiset oikeasti merkitsevät ja usein mun omat pähkäilyt menee todella pieleen. Tosi asiassa niillä ei välttämättä ole mitään sen kummempia merkityksiä, mut mä saatan lukea asiat niin, että toinen ärsyyntyy mun läsnäolosta tai sanomisista ja unohdan koko tyypin tai yritän ainakin.
Kauhee vuodatus, mut pääsinpäs sanomaan tän ääneen
Ja tosta "oikean" tapaamisesta: Miten sä voit tietää onko joku oikea, ellet eka "testaa" sitä sen parin viikon tai kuukauden ajan? Tuskin kukaan heti ensimmäisestä tapaamisesta tietää, että tää on se, jonka kanssa perustan perheen. Mä en ainakaan usko "rakkautta ensisilmäyksellä" juttuun.
GoA, 17.11.2005 17:28:
Manolo, tää on niin klassista ja tätä oot kuullu varmasti paljon muiltakin mutta se tekee kipeää siihen asti kunnes löytää uuden. Yhtäkkiä vanhat asiat kaikkoo kohtuu nopsaa pois mielestä. :) Enkä myöskään tiedä sun tilannettas tarkemmin tai muutakaan mut itelle ainakin on ero paljon helpompaa kun ei vaan yksinkertaisesti pidä mitään yhteyttä. Julmaa mutta tehokasta. Unohdus toimii pirun hyvin omalla kohdalla. Tohon päälle viel kovat reenit ja duuni niin ei mulla jää ees aikaa mietiskellä mitn eroa.
Ja sitten noin yleisesti ujouteen. Tohon en osaa antaa mitn vastausta. Itekin olen ujo, mut kyl se siitä. Ei pidä nyt liikaa kuitenkaan jännittää. Vaiks tiedänkin kuinka vaikeeta saattaa olla kysyä jotain ulos. Mut toisaalta, tääkin on niin klassista mutta kuitenkin, mitä voi menettää jos joltakin jotain kysyy?
Ja sitten noihin pikku mogiin, jos joku mies on susta vähänkin kiinnostunut niin ei sitä kiinnosta vaikka joskus päästäisitkin pierun. Se on kuitenkin ihan normaalia ja varsinkin me miehet tykätään siitä. Tämä antaa katsos meille myös vapauden olla oma itsemme ja pieraista jos siltä tuntuu. :) Eli vaikka välillä pitääkin olla harkitsevainen mut ei aina. Se saattaa kuitenkin antaa sellaisen kuvan että yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Tosin treffeillä kyllä jännitys on yleensä molemminpuolista ja kummatkin haluaa antaa parastaan (toivottavasti) mutta asian edessä tollasista pikku mogista ei kannata välittää. Helppohan tämä on sanoa mut ainakin kantsii yrittää olla välittämättä.
Semmosta tällä kertaa. Mut nyt reenaamaan. Katotaan jos tulee jotain hempeetä tekstiä sit illalla kyykky/sjmv reenin jälkeen. Ainakin yleensä olo on tuolloin kohtuu raukea/lempeä/herkkä.
rose, 17.11.2005 18:21:
Aika jännä tää romanttisen rakkauden ihannointikulttuuri. Mitäköhän tapahtuisi jos ihmiset suhtautuisi toisiinsa ennen kaikkea ihmisinä eikä erilaisilla kiinnostavuusasteikoilla. (Esimerkiksi kaikki aikalailla tiedostamattaan lajittelee mielessään tapaamansa tyypit iän, sukupuolen, ensivaikutelman yms. perusteella seksuaalisesti kiinnostaviin, kavereihin, inhokkeihin jne.) Jotenkin tätäkin luukkua lueskellessa huomaa niin selkeästi meidän päihin iskostuneet ajattelutavat siitä miten "oikeanlainen" suhde alkaa ja etenee. Mitä jos vaan koittaisi hylätä tollaset ennakko-odotukset ja pyrkisi vaan tutustumaan kiinnostaviin persooniin ja jättäisi turhat analyysit sikseen. Mitä tapahtuisi jos kaikki tekisi niin...?
Tuli vaan mieleen tälleen nopeesti. Ei oo kauheen jäsennelty ajatus.
GoA, 17.11.2005 22:20:
---
Manolo,
just.......................................................................
---
Voit sä myös itkeä itses uneen joka ilta ja kirota täällä klubbarissa omaa elämääs jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. ;)
Tai sitten hakea ilopillereitä jos kerta et itse pääse erosta yli.
Manolo, 17.11.2005 22:25:
---
GoA, 17.11.2005 22:20:
---
Manolo,
just.......................................................................
---
Voit sä myös itkeä itses uneen joka ilta ja kirota täällä klubbarissa omaa elämääs jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. ;)
Tai sitten hakea ilopillereitä jos kerta et itse pääse erosta yli.
---
Voin voin mutta toi just viittas siihen pieru juttuun mikä TOIVOTTAVASTi ei ollu mulle tarkoitettu =)
GoA, 17.11.2005 22:27:
---
Manolo, 17.11.2005 22:25:
---
GoA, 17.11.2005 22:20:
---
Manolo,
just.......................................................................
---
Voit sä myös itkeä itses uneen joka ilta ja kirota täällä klubbarissa omaa elämääs jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. ;)
Tai sitten hakea ilopillereitä jos kerta et itse pääse erosta yli.
---
Voin voin mutta toi just viittas siihen pieru juttuun mikä TOIVOTTAVASTi ei ollu mulle tarkoitettu =)
---
No se ei tod. ollut sulle. *Nauru* Anteeksi väärinkäsitys. :)
Manolo, 17.11.2005 22:07:
---
onni3mk, 17.11.2005 16:46:
Mä en kauheesti oo edes tapaillu "sillä mielellä" miehiä, koska en oo ainakaan tähän mennessä päässyt edes siihen asti. Ongelma mulla onkin siis se, että vaikka tälläkin hetkellä tiedän monia kiinnostavia tyyppejä, joita haluaisi "sillä mielellä" oppia tuntemaan paremmin, niin en tiedä, miten siihen tapailuun asti pääsee. Siis että toinenkin tietäisi millä mielellä lähdetään leffaan tai kahville...
Tähän itsekin tulee kompastuttua. Kun ei ole varsinaisesti haku päällä, niin sitä ei tule tehtyä oikeen minkäänsortin aloitetta asian suhteen. Kaipa sitä sitten on pakostakin vaikeastilähestyttävä
wammi, 17.11.2005 22:43:
---
Manolo, 17.11.2005 22:07:
---
onni3mk, 17.11.2005 16:46:
Mä en kauheesti oo edes tapaillu "sillä mielellä" miehiä, koska en oo ainakaan tähän mennessä päässyt edes siihen asti. Ongelma mulla onkin siis se, että vaikka tälläkin hetkellä tiedän monia kiinnostavia tyyppejä, joita haluaisi "sillä mielellä" oppia tuntemaan paremmin, niin en tiedä, miten siihen tapailuun asti pääsee. Siis että toinenkin tietäisi millä mielellä lähdetään leffaan tai kahville...
Tähän itsekin tulee kompastuttua. Kun ei ole varsinaisesti haku päällä, niin sitä ei tule tehtyä oikeen minkäänsortin aloitetta asian suhteen. Kaipa sitä sitten on pakostakin vaikeastilähestyttävä
rose:
Aika jännä tää romanttisen rakkauden ihannointikulttuuri. Mitäköhän tapahtuisi jos ihmiset suhtautuisi toisiinsa ennen kaikkea ihmisinä eikä erilaisilla kiinnostavuusasteikoilla. (Esimerkiksi kaikki aikalailla tiedostamattaan lajittelee mielessään tapaamansa tyypit iän, sukupuolen, ensivaikutelman yms. perusteella seksuaalisesti kiinnostaviin, kavereihin, inhokkeihin jne.) Jotenkin tätäkin luukkua lueskellessa huomaa niin selkeästi meidän päihin iskostuneet ajattelutavat siitä miten "oikeanlainen" suhde alkaa ja etenee. Mitä jos vaan koittaisi hylätä tollaset ennakko-odotukset ja pyrkisi vaan tutustumaan kiinnostaviin persooniin ja jättäisi turhat analyysit sikseen. Mitä tapahtuisi jos kaikki tekisi niin...?
Nauskiss, 17.11.2005 17:07:
---
onni3mk:
Mä myös mietin todella paljon, mitä toisen teot tai sanomiset oikeasti merkitsevät ja usein mun omat pähkäilyt menee todella pieleen. Tosi asiassa niillä ei välttämättä ole mitään sen kummempia merkityksiä, mut mä saatan lukea asiat niin, että toinen ärsyyntyy mun läsnäolosta tai sanomisista ja unohdan koko tyypin tai yritän ainakin.
---
Erittäin, erittäin tuttua!
Mua ei kovin helposti voi syyttää ainakaan itsekritiikin puutteesta. Olen aivan liiankin huolestunut kaikista pikku ´mogista´, joita mielestäni teen sosiaalisessa elämässä. Ja, sitten kuvittelen, että esim. joku mulle tärkeä tyyppi ei voikaan enää sietää mua, kun olen sanonut tai tehnyt jotain ´typerää´. Olen sanalla sanoen liian harkitsevainen. Pitäis olla rennompi ja rohkeampi, silloin kun on kiinnostunut jostakusta.
Mun on helppoa ottaa iisisti niiden suhteen, jotka on mulle todellakin vain kavereita, mutta jos kiinnostun jostakin henkilöstä enemmänkin alan kompastelemaan ihan mahdottomaan itsekritiikin suohon. Ja, jos katson ´typeryydelläni´´ärsyttäneeni´ jotakin mulle merkityksellistä henkilöä, väistyn hyvin liukkaasti takavasemmalle, etten vain olisi enempää häiriöksi.
[pieni][Rohkea saatan olla kyllä muuten, mutta EN miesasioissa.][/pieni]
Nauskiss, 18.11.2005 00:01:
APUA! Nyt mä taas profiloidun ammattisinkuksi, kun mun profiilisivulla viimeksi vastatuissa aiheissa näkyy vain:
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
Äkkiä vastailemaan muihin aiheisiin!!! Keksispä vaan jotain sanottavaakin...