SINKKULUUKKU

Aika jännä tää romanttisen rakkauden ihannointikulttuuri. Mitäköhän tapahtuisi jos ihmiset suhtautuisi toisiinsa ennen kaikkea ihmisinä eikä erilaisilla kiinnostavuusasteikoilla. (Esimerkiksi kaikki aikalailla tiedostamattaan lajittelee mielessään tapaamansa tyypit iän, sukupuolen, ensivaikutelman yms. perusteella seksuaalisesti kiinnostaviin, kavereihin, inhokkeihin jne.) Jotenkin tätäkin luukkua lueskellessa huomaa niin selkeästi meidän päihin iskostuneet ajattelutavat siitä miten "oikeanlainen" suhde alkaa ja etenee. Mitä jos vaan koittaisi hylätä tollaset ennakko-odotukset ja pyrkisi vaan tutustumaan kiinnostaviin persooniin ja jättäisi turhat analyysit sikseen. Mitä tapahtuisi jos kaikki tekisi niin...?

Tuli vaan mieleen tälleen nopeesti. Ei oo kauheen jäsennelty ajatus.

onni3mk, 17.11.2005 16:46:
Ja tosta "oikean" tapaamisesta: Miten sä voit tietää onko joku oikea, ellet eka "testaa" sitä sen parin viikon tai kuukauden ajan? Tuskin kukaan heti ensimmäisestä tapaamisesta tietää, että tää on se, jonka kanssa perustan perheen. Mä en ainakaan usko "rakkautta ensisilmäyksellä" juttuun.

Nauskiss: punastuminen ärsyttää ihan vitusti, eikä ole harvinaista, silloin kun olen jostakusta erityisen kiinnostunut jne...

Sama täällä. Se on ihan yyberraivostuttavaa tuo punastelu. Mulla kiihtyy kasvojen pintaverenkierto joskus ihan mitättömissä tilanteissa, ja sitku tuntee sen pienen punan vivahteen, ni sit nolostuu sitä ja punastuu lisää.. kunnon noidankehä
Mä kyl punastun aika ajoin ihan "muuten vaan" vaik ei ois ketään 'kiinnostuksen kohdetta' näkyvillä eikä mitään konkreettista syytä. Mulla kyl menee kausittain toi punastelu; joskus oon koko ajan "kahvikupin takana piilossa" ja joskus ei oo mitään onkelmii.

Nauskiss, 17.11.2005 18:13:
Ärsyttää kun unohtelen olennaisia asioista, jotka tiedän tietäväni; ärsyttää, jos esitän asiat kömpelöin sanakääntein; ärsyttää jos änkytän/sekoilen sanoissani; punastuminen ärsyttää ihan vitusti, eikä ole harvinaista, silloin kun olen jostakusta erityisen kiinnostunut jne... Että semmosta.

Mun mielestä pieni hämillään olo ja punastelu on vaan söpöä :)

Joo mäkin punastelen ja kylhän se meinaa välillä hävettää vaiks useimmiten järki sanoo et ei se ketään haittaa tai kiinnosta. :) Ja sitten vaikka tollaseen sanojen sekaisin meneemiseen tjsp, oikeesti, mitä väliä? Tuskin ne treffit pelkästään siitä on kiinni. Näin mä ainakin toivon.

Itekin puhun tosi tosi nopeasti joten muiden ihmisten ymmärrys ei aina kulje aina ihan mun puheen nopeudella niin sit mä vaan toivon et ne uskaltaa kysyä et mitä niin yritän selittää saman hiukka hitaammin. :) Mut onhan toi sinänsä paha tapa, varsinkin kun innoissani selitän jostain niin vaikeudet on taattuja.

Nauskiss, 17.11.2005 17:07:
---
onni3mk:
Mä myös mietin todella paljon, mitä toisen teot tai sanomiset oikeasti merkitsevät ja usein mun omat pähkäilyt menee todella pieleen. Tosi asiassa niillä ei välttämättä ole mitään sen kummempia merkityksiä, mut mä saatan lukea asiat niin, että toinen ärsyyntyy mun läsnäolosta tai sanomisista ja unohdan koko tyypin tai yritän ainakin.

---


Erittäin, erittäin tuttua!

Mua ei kovin helposti voi syyttää ainakaan itsekritiikin puutteesta. Olen aivan liiankin huolestunut kaikista pikku ´mogista´, joita mielestäni teen sosiaalisessa elämässä. Ja, sitten kuvittelen, että esim. joku mulle tärkeä tyyppi ei voikaan enää sietää mua, kun olen sanonut tai tehnyt jotain ´typerää´. Olen sanalla sanoen liian harkitsevainen. Pitäis olla rennompi ja rohkeampi, silloin kun on kiinnostunut jostakusta.

Mun on helppoa ottaa iisisti niiden suhteen, jotka on mulle todellakin vain kavereita, mutta jos kiinnostun jostakin henkilöstä enemmänkin alan kompastelemaan ihan mahdottomaan itsekritiikin suohon. Ja, jos katson ´typeryydelläni´´ärsyttäneeni´ jotakin mulle merkityksellistä henkilöä, väistyn hyvin liukkaasti takavasemmalle, etten vain olisi enempää häiriöksi.

Tämä sisäinen kompurointi yhdistettynä ihan järkkyyn ujouteen, joka iskee muhun ainoastaan silloin, kun mulla on syvempiä tunteita jotakuta kohtaan, on kyllä aiheuttanut erinäisiä surkuhupaisia episodeja mun elämässä. Onneksi pystyn niille nauramaankin, mutta... Olis silti kivempi olla vähän reippaampaa ja rohkeampaa sorttia!

[pieni][Rohkea saatan olla kyllä muuten, mutta EN miesasioissa.][/pieni]

Nyt kyllä joku vastakkaisen sukupuolenkin edustaja on samoilla linjoilla....mul itellä on ihan samanlaiset jutut ollu meneillään jo pitkän aikaa..

Siis se tunne kun tuntuu et on tehny jotai pahaa, ja sit on pakko lähtee vähän sivummalle...ai jai...

onni3mk, 17.11.2005 16:46:
Mulla on yks suhde kestäny 2,5 vuotta ja niitä muutamaa parin viikon juttua en edes laske seurusteluks.
Mä en kauheesti oo edes tapaillu "sillä mielellä" miehiä, koska en oo ainakaan tähän mennessä päässyt edes siihen asti. Ongelma mulla onkin siis se, että vaikka tälläkin hetkellä tiedän monia kiinnostavia tyyppejä, joita haluaisi "sillä mielellä" oppia tuntemaan paremmin, niin en tiedä, miten siihen tapailuun asti pääsee. Siis että toinenkin tietäisi millä mielellä lähdetään leffaan tai kahville. Mä en vaan osaa lukea ihmisiä niin, että tietäisin olisiko toisella samantapasia ajatuksia mun suhteen. Mulle pitäis se sanoa suoraan, mut tuskin kukaan niin tekee, enhän mäkään tee.
Mä myös mietin todella paljon, mitä toisen teot tai sanomiset oikeasti merkitsevät ja usein mun omat pähkäilyt menee todella pieleen. Tosi asiassa niillä ei välttämättä ole mitään sen kummempia merkityksiä, mut mä saatan lukea asiat niin, että toinen ärsyyntyy mun läsnäolosta tai sanomisista ja unohdan koko tyypin tai yritän ainakin.

Kauhee vuodatus, mut pääsinpäs sanomaan tän ääneen

Ja tosta "oikean" tapaamisesta: Miten sä voit tietää onko joku oikea, ellet eka "testaa" sitä sen parin viikon tai kuukauden ajan? Tuskin kukaan heti ensimmäisestä tapaamisesta tietää, että tää on se, jonka kanssa perustan perheen. Mä en ainakaan usko "rakkautta ensisilmäyksellä" juttuun.

On niin ärsyttävää kun ihmiset ei vain vois puhua asioista kunnolla ja rehellisesti....niinkuin mitä tos sanot niin on mulla ihan samat fiilikset, en mäkään puhu viel tossa vaiheessa aj tiedän et se on huono juttu.

Tosta nopeasta oikean löytämisestä viel sen verran et mä näin kerran baarissa yhden ihan hiton kivan tytsyn ja kysyin kaverilta et mistä tollaisia saa? niin se vastas et tossahan tuo on, ota siitä. Silloin kuulkaas taivas löi tulta ja kaikki salamoi ja kipinöi...tiesin et täs on jotai... No menin juttelee ja sen jälkeen seurusteltiin melkein neljä vuotta ja mä pidän häntä edelleen itselleni juuri sinä oikeana.

GoA, 17.11.2005 17:28:
Manolo, tää on niin klassista ja tätä oot kuullu varmasti paljon muiltakin mutta se tekee kipeää siihen asti kunnes löytää uuden. Yhtäkkiä vanhat asiat kaikkoo kohtuu nopsaa pois mielestä. :) Enkä myöskään tiedä sun tilannettas tarkemmin tai muutakaan mut itelle ainakin on ero paljon helpompaa kun ei vaan yksinkertaisesti pidä mitään yhteyttä. Julmaa mutta tehokasta. Unohdus toimii pirun hyvin omalla kohdalla. Tohon päälle viel kovat reenit ja duuni niin ei mulla jää ees aikaa mietiskellä mitn eroa.

Ja sitten noin yleisesti ujouteen. Tohon en osaa antaa mitn vastausta. Itekin olen ujo, mut kyl se siitä. Ei pidä nyt liikaa kuitenkaan jännittää. Vaiks tiedänkin kuinka vaikeeta saattaa olla kysyä jotain ulos. Mut toisaalta, tääkin on niin klassista mutta kuitenkin, mitä voi menettää jos joltakin jotain kysyy?

Ja sitten noihin pikku mogiin, jos joku mies on susta vähänkin kiinnostunut niin ei sitä kiinnosta vaikka joskus päästäisitkin pierun. Se on kuitenkin ihan normaalia ja varsinkin me miehet tykätään siitä. Tämä antaa katsos meille myös vapauden olla oma itsemme ja pieraista jos siltä tuntuu. :) Eli vaikka välillä pitääkin olla harkitsevainen mut ei aina. Se saattaa kuitenkin antaa sellaisen kuvan että yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Tosin treffeillä kyllä jännitys on yleensä molemminpuolista ja kummatkin haluaa antaa parastaan (toivottavasti) mutta asian edessä tollasista pikku mogista ei kannata välittää. Helppohan tämä on sanoa mut ainakin kantsii yrittää olla välittämättä.

Semmosta tällä kertaa. Mut nyt reenaamaan. Katotaan jos tulee jotain hempeetä tekstiä sit illalla kyykky/sjmv reenin jälkeen. Ainakin yleensä olo on tuolloin kohtuu raukea/lempeä/herkkä.

just.......................................................................

Manolo,
just.......................................................................

Voit sä myös itkeä itses uneen joka ilta ja kirota täällä klubbarissa omaa elämääs jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. ;)

Tai sitten hakea ilopillereitä jos kerta et itse pääse erosta yli.

rose, 17.11.2005 18:21:
Aika jännä tää romanttisen rakkauden ihannointikulttuuri. Mitäköhän tapahtuisi jos ihmiset suhtautuisi toisiinsa ennen kaikkea ihmisinä eikä erilaisilla kiinnostavuusasteikoilla. (Esimerkiksi kaikki aikalailla tiedostamattaan lajittelee mielessään tapaamansa tyypit iän, sukupuolen, ensivaikutelman yms. perusteella seksuaalisesti kiinnostaviin, kavereihin, inhokkeihin jne.) Jotenkin tätäkin luukkua lueskellessa huomaa niin selkeästi meidän päihin iskostuneet ajattelutavat siitä miten "oikeanlainen" suhde alkaa ja etenee. Mitä jos vaan koittaisi hylätä tollaset ennakko-odotukset ja pyrkisi vaan tutustumaan kiinnostaviin persooniin ja jättäisi turhat analyysit sikseen. Mitä tapahtuisi jos kaikki tekisi niin...?

Tuli vaan mieleen tälleen nopeesti. Ei oo kauheen jäsennelty ajatus.

Mä oon omasta mielestäni jonkinlainen realisti joka ajattelee kaikki ihmiset omina persooninaan ja sitä mukaa jos jonkun kanssa alkaa jotain juttua niin se on täysin erilaista joka suhteessa. Musta jokainen ihminen on oma itsensä aina kun se on vaiks se esittäiskin jotain mut sekin kertoo jo ihmisen luonteesta jotain(vaikea lause). Mut siis pointti on se, että kyllä pitää olla valmis siihen että ei kaikkien ihmisten kanssa tule olemaan samanlaista ja minkään tietyn kaavan mukaan ei voi jokaikisen ihmisen kanssa olla.

Mua niin ärsyttää kun jotkut ihmiset ois aivan täydellisesti mukana jossain jutussa mut sit ne sanoo vaiks et sori että sulla ei sattunu tänää olee punaista paitaa niin en mä voi sun kanssa olla....koska se punainen paita sinä päivänä on ollu niiden unelma ja ne haluaa elää vain omaa unelmaansa...

Oon huomannu tässä aikuistuessani että ihmiset liikaa yrittää elää omia unelmiaan mitkä ei oo niistä itsestään kiinni. tottakai unelmia pitää olla ja niitä pitää toteuttaa mutta jos ne ei enää itsestä ole kiinni niin se menee jo liian vaikeaksi...

Meni kyl munkin jutut jo vaikeaksi mut kaipa tosta joku sai jotai selvää...

GoA, 17.11.2005 22:20:
---
Manolo,
just.......................................................................

---


Voit sä myös itkeä itses uneen joka ilta ja kirota täällä klubbarissa omaa elämääs jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. ;)

Tai sitten hakea ilopillereitä jos kerta et itse pääse erosta yli.

Voin voin mutta toi just viittas siihen pieru juttuun mikä TOIVOTTAVASTi ei ollu mulle tarkoitettu =)

Manolo, 17.11.2005 22:25:
---
GoA, 17.11.2005 22:20:
---
Manolo,
just.......................................................................

---


Voit sä myös itkeä itses uneen joka ilta ja kirota täällä klubbarissa omaa elämääs jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. ;)

Tai sitten hakea ilopillereitä jos kerta et itse pääse erosta yli.

---


Voin voin mutta toi just viittas siihen pieru juttuun mikä TOIVOTTAVASTi ei ollu mulle tarkoitettu =)

No se ei tod. ollut sulle. *Nauru* Anteeksi väärinkäsitys. :)

GoA, 17.11.2005 22:27:
---
Manolo, 17.11.2005 22:25:
---
GoA, 17.11.2005 22:20:
---
Manolo,
just.......................................................................

---


Voit sä myös itkeä itses uneen joka ilta ja kirota täällä klubbarissa omaa elämääs jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. ;)

Tai sitten hakea ilopillereitä jos kerta et itse pääse erosta yli.

---


Voin voin mutta toi just viittas siihen pieru juttuun mikä TOIVOTTAVASTi ei ollu mulle tarkoitettu =)

---


No se ei tod. ollut sulle. *Nauru* Anteeksi väärinkäsitys. :)

Tekevälle sattuu =)

Manolo, 17.11.2005 22:07:
---
onni3mk, 17.11.2005 16:46:

Mä en kauheesti oo edes tapaillu "sillä mielellä" miehiä, koska en oo ainakaan tähän mennessä päässyt edes siihen asti. Ongelma mulla onkin siis se, että vaikka tälläkin hetkellä tiedän monia kiinnostavia tyyppejä, joita haluaisi "sillä mielellä" oppia tuntemaan paremmin, niin en tiedä, miten siihen tapailuun asti pääsee. Siis että toinenkin tietäisi millä mielellä lähdetään leffaan tai kahville...

Tähän itsekin tulee kompastuttua. Kun ei ole varsinaisesti haku päällä, niin sitä ei tule tehtyä oikeen minkäänsortin aloitetta asian suhteen. Kaipa sitä sitten on pakostakin vaikeastilähestyttävä

wammi, 17.11.2005 22:43:
---
Manolo, 17.11.2005 22:07:
---
onni3mk, 17.11.2005 16:46:

Mä en kauheesti oo edes tapaillu "sillä mielellä" miehiä, koska en oo ainakaan tähän mennessä päässyt edes siihen asti. Ongelma mulla onkin siis se, että vaikka tälläkin hetkellä tiedän monia kiinnostavia tyyppejä, joita haluaisi "sillä mielellä" oppia tuntemaan paremmin, niin en tiedä, miten siihen tapailuun asti pääsee. Siis että toinenkin tietäisi millä mielellä lähdetään leffaan tai kahville...

Tähän itsekin tulee kompastuttua. Kun ei ole varsinaisesti haku päällä, niin sitä ei tule tehtyä oikeen minkäänsortin aloitetta asian suhteen. Kaipa sitä sitten on pakostakin vaikeastilähestyttävä

Sait mut hymyilemään =) Kiitos!

manolo, enitaim*hali*

nojoo, tänne sit taas 1.5v seurustelun jäljiltä, no eipä hassumpaa

rose:

Aika jännä tää romanttisen rakkauden ihannointikulttuuri. Mitäköhän tapahtuisi jos ihmiset suhtautuisi toisiinsa ennen kaikkea ihmisinä eikä erilaisilla kiinnostavuusasteikoilla. (Esimerkiksi kaikki aikalailla tiedostamattaan lajittelee mielessään tapaamansa tyypit iän, sukupuolen, ensivaikutelman yms. perusteella seksuaalisesti kiinnostaviin, kavereihin, inhokkeihin jne.) Jotenkin tätäkin luukkua lueskellessa huomaa niin selkeästi meidän päihin iskostuneet ajattelutavat siitä miten "oikeanlainen" suhde alkaa ja etenee. Mitä jos vaan koittaisi hylätä tollaset ennakko-odotukset ja pyrkisi vaan tutustumaan kiinnostaviin persooniin ja jättäisi turhat analyysit sikseen. Mitä tapahtuisi jos kaikki tekisi niin...?

Tossapa olikin viisasta puhetta mun mielestä.

Mä pyrin aina tutustumaan kaikkiin avoimin mielin - mulla kun ei edes ole mitään ´ihannemiestyyppiä´ siinä mielessä, että joku tietynlainen ulkonäkö, tyyli, ikä, tausta, koulutus tms. olis mulle mitenkään tärkeä juttu.

Tunteista: Mä en juurikaan noteeraa omia ihastuksen tunteitani*, koska mä lasken ihastumisen aika pinnalliseks ja ohimeneväks tunteeks. Tärkeempää mulle on tutustua oikeesti johonkin ihmiseen ja oppia ymmärtämään hänen tapaansa ajatella ja elää elämäänsä. Silloin alkaa mun puolelta olemaan ehkä jopa valmiuksia rakastaa häntä. Mun mielestä rakkautta edeltää kunnioitus ja toisen ymmärtäminen [niin hyvin kuin pystyy] sekä hyväksyminen.

Romanttinen hullaantuminen, ihastuminen tms. ovat ailahtelevaisia tunteita, joiden sokea noudattaminen on omassa elämässäni osoittautunut hullun hommaksi; ei siis enää sitä.

* Toki mä huomaan ihastuksen tunteet, mutta en niiden varaan rakenna/aloita suhdetta.

APUA! Nyt mä taas profiloidun ammattisinkuksi, kun mun profiilisivulla viimeksi vastatuissa aiheissa näkyy vain:

SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU



Äkkiä vastailemaan muihin aiheisiin!!! Keksispä vaan jotain sanottavaakin...

Nauskiss, 17.11.2005 17:07:
---
onni3mk:
Mä myös mietin todella paljon, mitä toisen teot tai sanomiset oikeasti merkitsevät ja usein mun omat pähkäilyt menee todella pieleen. Tosi asiassa niillä ei välttämättä ole mitään sen kummempia merkityksiä, mut mä saatan lukea asiat niin, että toinen ärsyyntyy mun läsnäolosta tai sanomisista ja unohdan koko tyypin tai yritän ainakin.

---


Erittäin, erittäin tuttua!

Mua ei kovin helposti voi syyttää ainakaan itsekritiikin puutteesta. Olen aivan liiankin huolestunut kaikista pikku ´mogista´, joita mielestäni teen sosiaalisessa elämässä. Ja, sitten kuvittelen, että esim. joku mulle tärkeä tyyppi ei voikaan enää sietää mua, kun olen sanonut tai tehnyt jotain ´typerää´. Olen sanalla sanoen liian harkitsevainen. Pitäis olla rennompi ja rohkeampi, silloin kun on kiinnostunut jostakusta.

Mun on helppoa ottaa iisisti niiden suhteen, jotka on mulle todellakin vain kavereita, mutta jos kiinnostun jostakin henkilöstä enemmänkin alan kompastelemaan ihan mahdottomaan itsekritiikin suohon. Ja, jos katson ´typeryydelläni´´ärsyttäneeni´ jotakin mulle merkityksellistä henkilöä, väistyn hyvin liukkaasti takavasemmalle, etten vain olisi enempää häiriöksi.

[pieni][Rohkea saatan olla kyllä muuten, mutta EN miesasioissa.][/pieni]

Tää pätee muhunkin. Tätä juuri ajoin takaa vuodatuksellani

Ja kyllä mä oon huomannu, et joihinkin ihmisiin tutustun vaan koska..tutustun. En siksi, että olisin "sillä tavalla" kiinnostunut, tai koska he ovat jotain...tai siis... Taas on en-saa-ajatuksia-lauseiksi-päivä. Mut siis tutustun joihinkin ihmisiin juuri sillä Rosen ehdottamalla tavalla. Harvemmin kyllä, mutta onneksi edes muutamiin Usein tulee jo parin tapaamisen jälkeen todellakin luokiteltua ihmiset niihin joista ei tule muita kun kavereita, niihin joista haluaisi tulevan hyviä ystäviä ja niihin kiinnostaviin miehiin, joista voisi haluta enemmänkin kuin kaveruutta. Unohtamatta niitä "inhokkeja" Niitä ei onneksi ole kuin pari hassua.

[pieni]Tää voi taas olla semmonen postaus, et joudun selittelemään sanojani, kun ei tästä kovin selkeää taas tullut [/pieni]

Nauskiss, 18.11.2005 00:01:
APUA! Nyt mä taas profiloidun ammattisinkuksi, kun mun profiilisivulla viimeksi vastatuissa aiheissa näkyy vain:

SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU
SINKKULUUKKU



Äkkiä vastailemaan muihin aiheisiin!!! Keksispä vaan jotain sanottavaakin...

Heheh

Eipä se näytä mullakaan yhtään paremmalta..