Nauskiss, 17.11.2005 17:07:
Tämä sisäinen kompurointi yhdistettynä ihan järkkyyn ujouteen, joka iskee muhun ainoastaan silloin, kun mulla on syvempiä tunteita jotakuta kohtaan, on kyllä aiheuttanut erinäisiä surkuhupaisia episodeja mun elämässä. Onneksi pystyn niille nauramaankin, mutta... Olis silti kivempi olla vähän reippaampaa ja rohkeampaa sorttia!
[pieni][Rohkea saatan olla kyllä muuten, mutta EN miesasioissa.][/pieni]
Mulla vähän sama vika.. Tosin mulla toi iskee jo ennen kuin mitään on edes tapahtunutkaan, kun alan miettimään liika jo sitä, että mitä sitä tytölle sanoisi. Ja siinä vaiheessa, ku sitä on hetken miettinyt niin on jo jännitys kasvanut aivan liian suureksi, ettei enää mitään pystyisi sanomaankaan niin jää sitten sekin tutustumis yritys väliin. Eli suomenkielellä normaali tilanteessa, kun nään kiinnostavan tuntuisen tytön niin toteen vaan mielessäni, että en mä tolle mitään uskalla kumminkaan sanoa ja jätän asian siihen..

Mikä ihme siinä viehättää? Miks ihmeessä ei voi vaan sanoa, et emmä sittenkään halua sulta mitään? Eka ollaan niin ystäviä ja puhutaan ja kaikkee, sit mennään vähän pidemmälle ja sit loppuu se ystävyyskin
Ja kumminkaan ei voida puhua suoraan, vaikka kysyiskin, et mikä on!
Pitää ihmiset olla itselleen ja toisilleen rehellisiä, sillä kuitenkin säästyy parhaiten särkyneiltä sydämeiltä pitkällä tähtäimellä
Tää on siitä jännä peli että jokaisella pelaajalla on ihan oma taktiikka, jokaisella "vastapelaajalla" on oma taktiikkansa, eri tilanteissa pätee eri säännöt, ja siitä ei välttämättä ole edes yhteisymmärrystä mikä on maali...