#3722
•
•
SilverJo I solemnly swear that I am up to no good.
Musta tuntuu et oon alkanut viihtyä tässä luukussa vähän liiankin hyvin.. Moni muukin on näköjään miettinyt samaa; mitäs jos ei enää osaakaan olla yhdessä, seurustella? Itsekkäästi vain elää omaa elämäänsä eikä enää muista miten toinen otetaan huomioon ja miten suhteen eteen täytyy nähdä vaivaa. Elämä on vain paljon helpompaa yksin, niin puuduttavaa kuin se onkin joskus. Kuka nyt ei haluaisi omaa kultaa kainaloon? Silti huomaan ajattelevani, että parempi näin.. Miten sitä jaksaisi kuunnella ja yrittää ymmärtää toista, kun ei aina jaksa ymmärtää itseäänkään? Jopas tuli synkkä viestintynkä, ei kyllä ollut tarkoitus.
SilverJo:
Miten sitä jaksaisi kuunnella ja yrittää ymmärtää toista, kun ei aina jaksa ymmärtää itseäänkään?
Moni viisas on sanonut että ihminen ei voi rakastaa toista jollei rakasta itseään; samoilla linjoilla sunkin pohdintas kulkee. Toista ihmistä ei pitäisi koskaan käyttää \kainalosauvana\ joka vaan paikkaa jotain omaa puutetta tai piilotraumaa - silloin ei oikeasti ole sen ihmisen kanssa sen ihmisen itsensä vuoksi, vaan vain sitä omaa puutettaan paikatakseen. Useimmiten on niin oudosti että kaksi ihmistä lyöttäytyy yhteen sen vuoksi (sitä tiedostamatta) että kummatkin paikkaa toisen puutteita. Sitten jos jossain vaiheessa tuo puutteen juuri löytyy ja puute poistuu, toista ihmistä ei enää ehkä tarvikaan siihen vierelle.
Ihmiset on outoja, mutta me itse ollaan se paras tiedonlähde. Jos tuntee itsensä ja on itselleen rehellinen, lähtevät kaikki ihmissuhteetkin terveemmältä pohjalta.
eksyinpä tässä (epätoivon partaalla) eurosinkkujen nettisivuille. ehkä en ole vielä täysin toivottomassa mielentilassa, koska juhannusvonka 2004 ei näyttänyt perin houkuttelevalta... ehkä sitten tulevaisuudessa jos en nappaa kenenkään onkeen =)
*vink vink*