SINKKULUUKKU

Mä oon kyl 95% varma et joskus natsaa mullekin kohdalleen ja pääsen viettää rauhallista perhe-elämää, joka mun mielestä on kuitenki se idylli.
Ainoa brobleema on vaan se, et mä en oikeen oo semmonen etsijä-äijä, vaan ootan et kaikki tulee mun sylkkyyn..

Eli mä lähestyn 20:ä joten, jos nyt löydän sen "oikean" niin sit seurusteluu vaik kolme vuotta (23v) sit kihloihin pari vuotta (25v) sit naimisiin vuos ja sen jälkeen lapsi alulle joten se syntyy ku mä oon 27v--> eli tässähän meinaa tulla pikkuhiljaa kiire!!

*etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *eksyy*???

[muokattu 26.12.2002 15:21]

trix:

Eli mä lähestyn 20:ä joten, jos nyt löydän sen "oikean" niin sit seurusteluu vaik kolme vuotta (23v) sit kihloihin pari vuotta (25v) sit naimisiin vuos ja sen jälkeen lapsi alulle joten se syntyy ku mä oon 27v--> eli tässähän meinaa tulla pikkuhiljaa kiire!!

Hyvä että sulla on tarkka suunnitelma siitä minkä ikäisenä mitäkin pitää olla hoidettuna himaan, koska mun käsitykseni mukaan naiset on suorastaan hulluina siihen että niille ryhtyy kertomaan 30-vuotissuunnitelmaa ekoilla treffeillä. Toisin sanoen sido ihmeessä saaliseläimesi kiinni kunnon ketjulla vielä kun ehdit ennen niiden karkuun juoksemista ton sun suunnitellun systeemisi kuullessaan.

Hei camoon Jone kylhän sä nyt tiedät,et tää on erittäin hyvä suunnitelma, sillä mitä mä oon oppinu, niin elämässä kaikki menee aina omien suunnitelmien mukaan.

"moi, mul on kiire"

[muokattu 26.12.2002 17:05]

ei suunitelmat ikinä onnistu - ainakaan suhteis

trix:

Mä oon kyl 95% varma et joskus natsaa mullekin kohdalleen ja pääsen viettää rauhallista perhe-elämää, joka mun mielestä on kuitenki se idylli.
Ainoa brobleema on vaan se, et mä en oikeen oo semmonen etsijä-äijä, vaan ootan et kaikki tulee mun sylkkyyn..

Eli mä lähestyn 20:ä joten, jos nyt löydän sen "oikean" niin sit seurusteluu vaik kolme vuotta (23v) sit kihloihin pari vuotta (25v) sit naimisiin vuos ja sen jälkeen lapsi alulle joten se syntyy ku mä oon 27v--> eli tässähän meinaa tulla pikkuhiljaa kiire!!

*etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *etsii* *eksyy*???

Onpas sulla tarkat suunnitelmat. Ite oon 22 ja kaikki ihan auki. Vaikka voinki nyt jättää sinkkuluukun, niin eiköhän kannata kuitenki ottaa ihan päivä kerrallaan. Ei saa nuolasta ennenku tipahtaa. Suunnitelmat ei todellakaan toimi.

trix:

sen jälkeen lapsi alulle joten se syntyy ku mä oon 27v--> eli tässähän meinaa tulla pikkuhiljaa kiire!!

mä taidan olla täysin yhteiskuntakelvoton yksilö sitten.
tohon aikatauluun ei taida enää kyetä millään. sillon kun faija oli mun ikäinen, olin itse jo ala-asteella. 2v nuorempi sisko sai kolmannen kakaransa kesällä.. (joista vanhin taitaa menna kouluun ens vuonna :D )

mun mielestä 35v vois olla vielä aivan passeli ikä laittaa jälkikasvu alulle. mikäs kiire tässä on. kunhan on opastamassa tenavat oikeaan suuntaan siihen asti kunnes selviävät oikeasti yksin välillä niinkin kylmältä tuntuvassa maailmassa...

suunnitelmia on mukava tehdä, haaveilla ruusuisesta tulevaisuudesta ja pilvilinnoista. huomenna kaikki on sitten hyvin. kaikki paha on jätetty taakse ja voidaan iloiten ajella perheen kanssa volvolla kaupasta punaisen omakotitalon pihaan ja nauttia perheen kanssa uutteralla työllä ansaittua illallista. hyi vit. jooei mulle ainakaan vielä.

mukavempaa on muuttaa suunnitelmia paremmin todellisuutta vastaaviksi silloin kun siihen on tarve. jääräpäinen pään kiveen hakkaaminen jonkun terveestä järjestä kadonneen periaatesuunnitelman takia vaan on käsittämätöntä...

[muokattu 29.12.2002 20:05]

No jos mä nyt ihan tosissaan yrittäisin lähestyä tätä aihetta, eli:

Itse haluisin olla nuori faija, mut en sittenkään osaa kuvitella itseäni isänä 5-6 vuoden kuluessa(en tod.) Enhän mä osaa kuvitella itseäni edes isänä! Lievää kauhua tuntien oon vaan seurannu, ku jotkut mun entiset luokkalaiset on pyöräyttäny ekat skidit 19-vuotiaana.*voiei* Onhan se varmaan lapsesta mukavaa, et on nuoret vanhemmat, mut kuitenki..

Kun olin 15, kuvittelin, et oon varmaan naimisissa siinä 25-26- vuotiaana. Nyt taas kun mietin niin tuntuu, et toi, hmm mitenköhän sitä nyt kuvailis, vakavoitumis-ikä(?) lykkääntyy vaan mitä vanhemmaks tulee. Tosiaan kuten jo yana mainitsi niin tällä hetkellä se tuntuu olevan kolmenkympin puol välissä.

Mutta kuitenki mulle on aivan se ja sama, jos mä osun yhteen naisen kanssa josta diggaan niin voin kyl mennä vaikka namisiin, jos siltä tuntuu. Ei silloin varmaan aina ikää mietitä...Tällä tarkoitan vaan sitä, että yleinen malli tuntuu aina välillä olevan se että "nyt kun ollaan nuoria, niin pitää päästä 'testaamaan' mahdollisimman montaa naista ja sit, ku ollaan siel kolmenkympin korvilla niin vakavoidutaan ja mennään naimisiin". Onhan tuo aika mukava ajatus ja mikä siinä, mut se ei aina vain toimi noin...

P.S. ehkä mä ajattelen vähän naiivisti, mut toi ois mulla se perusidea( jota tosiaan joutuu aina välillä muokkaamaan modernimpaan muotoon ts. mukauttamaan ympäristöön)

P.P.S Sit viel niille, jotka on jo löytäny itselleen elämänkumppanin, niin pidä siitä kii!

...musta taitaa tulla ikuinen sinkku. Varsinkin tällä asenteella mikä tässä pääkopassa on.

Ikinä oikeastaan en "tuntemattomia" tyttöjä lähesty. Mä oon ruvennu oikeastaan pelkäämään tyttöjä noiden epäonnistuneiden suhteiden takia jotka on vääntäny henkisen osan minusta umpisolmuun...

...ja sit taidan olla liian vaativa tyttöjen suhteen... *voiei*

Sinkkuna oleminen on sitten tosi syvältä *mur*

trix:

Enhän mä osaa kuvitella itseäni edes isänä! Lievää kauhua tuntien oon vaan seurannu, ku jotkut mun entiset luokkalaiset on pyöräyttäny ekat skidit 19-vuotiaana.*voiei* Onhan se varmaan lapsesta mukavaa, et on nuoret vanhemmat, mut kuitenki..

Joo, no en mäkään osais kuvitella sua isänä, joten ei hätää :DD
Tämän lapsen pyöräyttänyt tyttönen ei muissakaan asioissa ikinä mielestäni kelvannut malliesimerkiksi, joten sitä ei pahemmin kannata välittää? Vai onko niitä nykyään muitakin lapsen hankkineita?

Jepa, itse en seurustele, mutten käytä itsestäni ilmaisua "sinkku", koska termi kuulostaa mielestäni siltä, että hakee hakemalla kumppania. Jonkin aikaa oon ollut yksin, ei ole sattunut kohdalle mitään vakavaa. Varmaan omastakin asenteesta kiinni kun en voisi kuvitella itseäni pokaamasta tyttöä mistään lihatiskimestasta tai oikeastaan muualtakaan.

Joskus edellisen suhteen aikaan tuli ajateltua kaikkea vakavampaa, lapsia ja sen sellaista. Nykyään olen sen verran hedonisti, että olen todella epävarma jälkikasvun hankinnan suhteen. Katsotaan sitten 10 vuoden päästä uudestaan.

Joo, tässä tarpeeksi lätinää tältä kertaa..

Liikaa viestejä -> montaa ei jaksanut lukea *suru*

Kuitenkin, suurin osa haluaa löytää sen oikean ja alkaa seurustella, mennä naimisiin ja saada lapsia... Olenko jotenkin eroava muista, sillä en rehellisesti sanoen kaipaa mitään seurusteluun liittyvää!!

Niin huonot kokemukset seurustelusta, et seurustelu ja sitoutuminen kuulostaa lähinnä huonolta vitsiltä Istun illat kotona koira kainalossa ja bilettän ankarasti viikonloppuisin Kavereille jää paljon aikaa, vanhoja hyviä harrastuksia on voinut taas jatkaa ja on oikeasti mahdollisuus tehdä ihan sitä mikä päähän vain juolahtaa!!! (Mm. viikon lomamatka Amsterdamiin ihan näin ekstempore ) Tietyt 'mielihalut' saa helposti täytettyä, eikä kainalo-ikävä ole iskenyt (rehellisesti sanoen ajatus läpertelystä takkatulen ääressä kuvottaa...). Näin vain on päässyt käymään, mutta toden totta olen löytänyt uskollisimman ja rakkaimman aviopuolison, mitä voi kuvitella. Nimittäin pieni ja iloinen villakoira on varastanut tämänkin tytön sydämen

Noonniin. Tulipahan taas luettua muutama sivu aiheesta sinkkuilu.

Minusta tuntuu, että jos suhteessa on tarpeeksi liikkumavaraa ja yhteiset kiinnostukset, on suhde helpompi pitää vireänä pidempään. Kyllä meillä ainakin tehdään kaikkea kivaa sekä sängyssä että seinien ulkopuolellakin. Voidaan lähteä ulos joko yhdessä tai joskus yksistään.

Suhde toimii jos ihmiset hyväksyvät toisensa (tämä paljon helpompaa, jos samat intressit) ja jaksavat välillä luopua jostakin omastaan.

Huomista ei pidä murehtia, myös parisuhteessa on lupa elää täysillä!

Meja:

Meja:Must tuntuu et mä oon jotenkin menettänyt uskoni todelliseen rakkauteen...
Joku sano mulle, et ei saa tyytyy toiseks parhaaseen, vaan aina on etsittävä sitä parasta...
En vaan enää usko, et koskaan löydän sitä...

Noin mä kirjottelin pari kuukautta sitten...
Ton jälkeen mun elämä on heittänyt kupperiskeikkaa niin että viuhuu!
Oon tainnu löytää vihdoinkin sen, joka on ku mulle tehty ja jonka mielestä mä sille! Eli ollaan niinku puolukka ja varpu, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi...
Ei ois kyl uskonu, ku olin niin toivoton. Mut niin se vaan näköjään on, et se löytyy, kun on sen aika, eikä sille itte mahda mitään. Se vaan tapahtuu ja hups se on menoa!
Oon niin onnellinen nyt!

Vooj ku sulosta Toivottavasti kestätte toisianne
Ja muille etsijöille, kyllä se oikea sieltä vielä tulee... Varmasti

Avernian:

_niXon_:
Ja muille etsijöille, kyllä se oikea sieltä vielä tulee... Varmasti

Ei.

Nojoo, mielipidekysymys

Marski:

milla:misjah:mä olinkin susta hetken huolissani..

no enää ei tartte olla:D

päästäkää sisäinen horonne ulos!

sehän me tehtiin..horokausi julistettiin alkaneeksi!!

Voisiko joku _PLIIS_ julistaa sen loppuneeksi??

Angeli:

Marski:milla:misjah:mä olinkin susta hetken huolissani..

no enää ei tartte olla:D

päästäkää sisäinen horonne ulos!

sehän me tehtiin..horokausi julistettiin alkaneeksi!!


Voisiko joku _PLIIS_ julistaa sen loppuneeksi??

sinä itse??

mulla se ei koskaan oo oikeen ees alkanut

Voi tyttörukkia ;)

HardSpanky:

Voi tyttörukkia ;)

äläs sä nyt ala!

ei muutenkaan meil hyvin mene! (kai?)

Angeli:

Voisiko joku _PLIIS_ julistaa sen loppuneeksi??

no ei nyt iha vielä jooko..

milla:

Angeli:

Voisiko joku _PLIIS_ julistaa sen loppuneeksi??


no ei nyt iha vielä jooko..

Joo kyl miel heti

killuska:

milla:Angeli:

Voisiko joku _PLIIS_ julistaa sen loppuneeksi??


no ei nyt iha vielä jooko..

Joo kyl miel heti

...ei sitä kannata viel lopettaa...
*nauraa**nauraa**nauraa*