Epailija:
Miksi näin? Mitä kamalaa kotona asuminen mielestäsi kertoo ihmisestä?
Samassa vastauksentynkää myös hallaaa:lle ja muille, jotka kauhistuivat tylyä kommenttiani.
Eli. Mielestäni sanotaan nyt sellaisen 20+ ikäisen ihmisen tulee katkaista napanuora ja lähteä omaan elämään. Kotona asuminen on ehkä rahallisesti turvallinen vaihtoehto, mutta siinä jää jotain olennaista kokematta ja oppimatta.
Kotona asuva ihminen on ihan ulapalla, kun tulee puhetta sähkösopimuksista tai muista jutuista, mitkä äippä ja iskä on aina hoitanu. En väitä, että vaikkapa juuri tämän sopimuksen teko tekee ihmisestä aikuisen ja fiksumman, mutta se on eräs etappi itsenäistymisessä. Se on asia muiden joukossa, mikä tulee osata hoitaa ihan yksin, ilman, että äiti kannustaa vieressä.
Jääkaapin näkeminen tyhjänä on elämys, mitä ei vanhusten luona usein koe. Kotona asuva ihminen ei joudu laskemaan rahojaan ja miettimään sitä kautta vastuullisesti elämäänsä, sillä murua löytyy aina rinnan (jos toisenkin) alle, kun äiti on käynyt kaupassa.
Mielestäni suhde vanhempiin muuttuu aidoksi ihmissuhteeksi vasta, kun lapsi ei enää asu kotona. Niin kauan, kun äidillä on mahdollisuus tarkkailla muksunsa kotiintuloaikoja, hän pitää lasta
lapsena. Se ei välttämättä näy jokaisen äidin käytöksessä, mutta se on siellä taustalla.
Kun lapsi (20+ jo aikuinen) lähtee kotoa, yhteydenpito muuttuu vapaaehtoiseksi ja sen tiiviyden voi itse valita.
Tärkeänä pointtina kuitenkin se, että äiti ja isi eivät ole koko ajan lähellä auttamassa.
Vastuu raha-asioissa ja oman talouden huolto ovat siis mielestäni tärkeimpiä seikkoja kotoa muutossa. Onhan sitä ihmisillä tiskivuoroja ja ties mitä jo vanhusten helmoissa, mutta vasta omassa kodissa huomaa, että jos ei tiskaa, likaiset lautaset eivät katoa.
Kun ihminen on 26 ja asuu vanhempien kanssa, on siinä mielestäni ihan oikeasti jotain häikkää. Tällä henkilöllä ei ole voinut olla tervettä parisuhdetta kenenkään kanssa. (Tämä pointti liittyy siis siihen, että edellytän itse tulevalta kumppaniltani kokemusta pitkästä suhteesta). Voihan se olla, että tyttöystävä on saanut yöpyä vapaasti tämän miehen luona, mutta hei oikeesti. Mikä siitä tekee aikuismaisen suhteen, kun miehen
äiti tekee pariskunnalle aamupalan
Voin vielä jotenkin ymmärtää 20-vuotiaan miehen (naisen) asuvan kotonaan, mutta kun alkuperäinen kysymys mihin vastasin oli, että edellytänkö tulevalta kumppaniltani omaa asuntoa (tjsp), niin vastaus on kyllä ja lisäyksenä se, että etsinkin reippaasti tota vanhempaa.
Tämä on nyt siis kaikki ollut minun mielipidettäni ja voi olla, että jollain teistä on jotenkin erilaiset vanhemmat, joiden kanssa voisi muka asua vaikka eläkeikään asti, mutta...
Minä olen sitä mieltä, että kotoa muuttaminen on kehitysvaihe, joka tulee täysi-ikäisyyden kanssa käsikkäin.
Ja vielä siitä rahasta. Opiskelijabudjetilla minäkin elän. Onhan se veemäistä laskeskella senttejä ruokakaupassa, mutta en aseta rahaa niin korkealle elämässäni, että se menisi poissa vanhempien silmien alta, ympäri kotia harrastettavan villin seksin edelle
Vetäsinpäs ässän hihasta tähän loppuun
Hyvä silti, että jonkun arvot ovat oikeassa järjestyksessä.
tosin joku solu, mut ne on taas ihan ääh 
