---
Tiiättekö, mä luulen että ehkä aika alkaisi jopa pikkuhiljaa olla kypsä ihan oikealle seurustelusuhteelle.
Ehkä.
Ai kauhia!
---
Niin se elämä kuljettaa ^____^
---
monen sinkun tapauksessa ongelma on siinä ettei sitä sopivaa kummppania tunnu löytyvän...
Mä opin näkemään tuon asian vähän eri tavalla. Luovutin täysin sen "sopivan kumppanin" etsimisen, ja opettelin itse olemaan "sopiva kumppani" just itselleni. Kun tuntee itsensä, osaa paremmin analysoida ja käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan, huolehtii itsestään, tietää mitä tahtoo ja ennen kaikkea opettelee pitämään itsestään, niin eiköhän se "sopiva" sieltä vielä putkahda.
Tiiän, että kun on haku päällä, tuollainen on silkkaa sanahelinää, mutta toivon että se jättäisi jonkun ajatuksen itämään. :)
Eräs viisaus jota olen aiemmin quotannut Sinkkuluukussa:
"Fall in love when you’re ready, not when you’re lonely."
Jahas, siihen loppui se loru, 4 kuukautta kesti. Toinen haluaa vielä juosta vapaalla jalalla, kun on eronnut hetki sitten. Että kavereina sitten vaan, hassuinta on, että haluaa kokoajan tapailla ja olla mun kavereiden kanssa tekemisissä, ota nyt sitten tuostakin selvää :P
Tuosta etsimisestä, itellä kaikki suhteet on kyllä alkanut enemmän tai vähemmän sattumalta kohdattujen ihmisten kanssa. Varmaan vaikuttaa sekin, kun itsellä on sillä hetkellä hyvä fiilis, niin toisiin tutustuminenkin on helpompaa. :)
---
^ Nyt ei kyllä kuulostanu yhtään siltä aada:lta jonka juttuja mä oon täällä aiemmin lukenu :D
---
Miten niin ei muka? Kato nykynen on kaluttu tyhjäks niin uutta kehiin XD
Hahaa, juuri näin! :D No ei, himottaisi vaan yksi ja tää on vähän tylsää... Voi ei.
Kuulin vielä luotettavalta lähteeltä, että tää jota himoitsen oli aikanaan hyvin kiinnostunut musta (valmis aloittamaan seurustelun). Ja tiedän että sekin himoitsee mua edelleen... (on aina valmis :D)...
monen sinkun tapauksessa ongelma on siinä ettei sitä sopivaa kummppania tunnu löytyvän...
---
Mä opin näkemään tuon asian vähän eri tavalla. Luovutin täysin sen "sopivan kumppanin" etsimisen, ja opettelin itse olemaan "sopiva kumppani" just itselleni. Kun tuntee itsensä, osaa paremmin analysoida ja käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan, huolehtii itsestään, tietää mitä tahtoo ja ennen kaikkea opettelee pitämään itsestään, niin eiköhän se "sopiva" sieltä vielä putkahda.
Tiiän, että kun on haku päällä, tuollainen on silkkaa sanahelinää, mutta toivon että se jättäisi jonkun ajatuksen itämään. :)
Eräs viisaus jota olen aiemmin quotannut Sinkkuluukussa: "Fall in love when you’re ready, not when you’re lonely."
Komppaan sielunsiskoani <3
Muutama rönsyilevä ajatukseni aiheesta;
Tärkein ihmissuhde mikä meillä koskaan tämän elämän aikana tulee olemaan on omaan itseemme. Se on pitkä mutkainen polku sisäisen oikean minuuden sekä opitun persoonallisuuden piirteiden (/ egon) välisiä kasvukokemuksia sekä ristiriitoja, mutta kokemus kerrallaan huomaa sen olevan sen arvoista. Jos laiminlyömme tämän ihmissuhteen tutkimista, ymmärtämistä, hyväksymistä sekä kehittämistä laiminlyömme samalla myös läheisiämme.
Joskus parisuhteet päättyvät suhteessa olevien yksilöiden eriaikaisten kasvukokemusten aiheuttamien sekaannusten sekä väärinymmärrysten johdosta, jotka olisi todennäköisesti voinut selvittää kommunikoimisella, avoimuudella sekä omien pelkojen käsittelemisellä. Sisäinen kasvu tapahtuu useimmiten ns. täysin puun takaa sekä odottamatta mikä voi säikäyttää, turhauttaa ja jopa suututtaa, mutta on vain uskottava että kävi miten kävi, kaikki kääntyy aina parhain päin.
Ja on hyvä muistaa että tässä ei ole mitään "maalia" johon pääsisimme, päätepistettä joilloin olisimme valmiita, koska elämämme ja kasvumme aikana käyttämämme peilit (kumppanit, ystävät, työkaverit, perhe, etc) joihin itseämme suhtautamme vaihtuvat sekä muuttuvat itsekin vuosien aikana.
Itelläni on monen monta kompastusta takana ja oletettavasti vielä tullaan rähmällään olemaan muutamaankin otteeseen Mutta kun tiedostaa, että se vaan on niin sen arvoista joka ikinen kerta, niin pieni pilke silmäkulmassa on helppo ottaa vastaan kaikki uudet kasvukokemukset - luottaa siihen että elämä kantaa <3
Kumppanin metsästyksestä...
Kun hakemalla haemme itsellemme kumppania, sitä "toista puolikasta" jotta tuntisimme olevamme kokonaisia, haemme yleensä egon määrittelemien ja hyväksymien piirteiden mukaista ihmistä, ja usein nämä hakukriteerit ovat suoraan sanottuna aika mahdottomia.
Nämä hakukriteerit ovat aina egon määrittelemiä, jonka takia voi käydä niin ettei kyseinen kriteerejä vastaava puoliso välttämättä resonoikaan "sisäisen minuuden" kanssa tasapainoa ja harmoniaa luoden. Sitä ei alkuhuumassa yleensä huomaa, mutta suhteen edetessä se voi tuottaa ongelmia sekä tyytymättömyyttä, kun jostain kumman syystä pintapuolisesti täydellinen kumppani ei enää tunnukaan hyvältä.
Tässä vaiheessa on vaikea myöntää itselleen että tuli tehtyä ns. väärä valinta, mutta egon omantunnonarvo ei anna luovuttaa; Eihän ego voi olla väärässä ;)
Aihetta sivuten viisaan miehen sanoja:
"Sitä parempi jos molemmat olette yhtä mieltä siitä, että parisuhteesta
tulee henkinen harjoituksenne. Silloin voitte ilmaista toisillenne ajatuksenne
ja tunteenne heti niiden syntyessä – tai niin pian kuin reaktio nousee -
jolloin ette anna muodostua aikaviivettä, jossa peitelty tai kielletty
emootio voi kylvää myrkkyä ja kasvaa.
Oppikaa ilmaisemaan tuntemuksianne moittimatta.
Oppikaa kuuntelemaan kumppanianne avoimesti ja puolustelematta itseänne.
Antakaa kumppanillenne tilaa ilmaista itseään. Olkaa läsnä.
Syyttäminen, puolustautuminen ja hyökkäily käyvät silloin
tarpeettomiksi, sillä niiden kaikkien tarkoituksena on vain egon
vahvistaminen tai suojeleminen tai sen tarpeiden tyydyttäminen.
Tilan antaminen toiselle – ja itsellesi – on elintärkeää.
Rakkaus ei voi kukoistaa ilman sitä.
Kun olet poistanut kaksi parisuhteita tuhoavaa tekijää eli
kärsimyskehon ja mieleen ja asenteisiin samastumisen,
parisuhteessanne alkaa kukoistaa onni, jos myös kumppanisi
tekee samoin.
Sen sijaan että peilaisitte toisiinne tuskaanne ja
tiedostamattomuuttanne, sen sijaan että tyydyttäisitte egojenne
keskinäisiä riippuvuuden tarpeita, te heijastattekin toisiinne syvältä
sisältä kumpuavaa rakkautta, joka syntyy, kun oivallatte ykseytenne
kaiken olevan kanssa.
Tämä on rakkautta, jolla ei ole vastakohtaa."
“Love is not selective, just as the light of the sun is not selective. It does not make one person special. It is not exclusive. Exclusivity is not the love of God but the "love" of ego.
However, the intensity with which true love is felt can vary. There may be one person who reflects your love back to you more clearly and more intensely than others, and if that person feels the same toward you, it can be said that you are in a love relationship with him or her.
The bond that connects you with that person is the same bond that connects you with the person sitting next to you on a bus, or with a bird, a tree, a flower.
Only the degree of intensity with which it is felt differs.”
Itse täällä taas 5 vuoden tauon jälkeen. Tai en mä muistaakseni tähän topikkiin oo kirjoittanutkaan. Täytyy kompata 2la:ta ja noenaa. Elämä hymyilee, oli sitten suhteessa tai sinkkuna, kun on sinut itsensä kanssa. Uudet haasteet tulee sit kun on niiden aika. Egon luomat kuoret on vaan keinotekosii. Kaikki ollaan loppupeleissä erilaisia heijastuksia yhdestä samasta.
Hehkutampa olevani onnellinen itsekseni. Varsinkin ko tielleni on tullut kaikenlaisia tapauksia. Seksuaalinen vetovoima ei toimi eikä riitä pelkästään. Annan siis sydämeni johdattaa etiäpäin. Kaikkea ihanaa tapahtuu elämässä koko ajan.
Kun hakemalla haemme itsellemme kumppania, sitä "toista puolikasta" jotta tuntisimme olevamme kokonaisia, haemme yleensä egon määrittelemien ja hyväksymien piirteiden mukaista ihmistä, ja usein nämä hakukriteerit ovat suoraan sanottuna aika mahdottomia.
Ihan mielenkiinnosta.. Onko ihmisillä siis oikeasti yleisestikin ottaen jotain selkeitä kriteereitä etukäteen? Itselläni homma tuntuu toimivan enemmänkin sillain että on jotain heikkoja preferensseja, mutta ne ei muodosta mitään selkeitä rajoja vaan lähinnä ohjaa huomiota herkemmin tiettyihin suuntiin..
Yritän olla kohtaamieni ihmisten suhteen lähtökohtaisesti avoimella mielellä, mutta sitten matkan varrella (usein ikävän nopeastikin) poimin toisesta kaikenlaista ominaisuuksia, jotka herättää mun sisälläni varoituskelloja ja ikäviä tuntemuksia kunnes totean, että ei tää tyyppi nyt ehkä kuitenkaan oo semmonen jota mä haluaisin elämääni.. "I'm pretty fine without you, thank you!"
Dear Eki, olenko normaali?
Ps. Voisko joku kertoa mulle, että mikä toi ego on? Sillai että tämmönen vähän tyhmempikin ihminen tajuaa..
Hehkutampa olevani onnellinen itsekseni. Varsinkin ko tielleni on tullut kaikenlaisia tapauksia. Seksuaalinen vetovoima ei toimi eikä riitä pelkästään. Annan siis sydämeni johdattaa etiäpäin. Kaikkea ihanaa tapahtuu elämässä koko ajan.
Yes. En jaksa kuolata naisten perässä enää, kun on edellisistä meiningeistä tullut melkoiset luottamusongelmat. Ei mun sydän kestä enää, joten olen perehtynyt itseeni ja opetellut olemaan onnellinen yksin. Mulla on aikaa odottaa, kun joku vastustamaton tulee vastaan, enkä aio sitä aikaa täyttää turhilla suhteilla, joista ei kuitenkaan tulisi mitään. Saattaa kuulostaa torjuvalta mutta en sitä tahdo edes yrittää jos tyttö ei vedä mattoa alta heti alussa, ei siltikään niin, että en pitäisi ujoista ihmisistä, mutta mun kriteereitä on vaikea täyttää.
Paljon mukavampaa päästää kokonaan irti suhdekiemuroista ja olla vihdoin taas oma itseni, nauttia pienistä asioista ja aikaakin riittää mihin vain. Eikä kukaan ole arvostelemassa urpoja ideoitani. Kyllä se unelmien nainen jostain vielä löytyy, tai jos ei löydy niin ei sitten. =) Parisuhteessa eläminen on kyllä kivaa oikean henkilön kanssa. Ja luottamus kumppaniin on mulle erittäin tärkeää.
---
Hehkutampa olevani onnellinen itsekseni. Varsinkin ko tielleni on tullut kaikenlaisia tapauksia. Seksuaalinen vetovoima ei toimi eikä riitä pelkästään. Annan siis sydämeni johdattaa etiäpäin. Kaikkea ihanaa tapahtuu elämässä koko ajan.
---
Paljon mukavampaa päästää kokonaan irti suhdekiemuroista ja olla vihdoin taas oma itseni, nauttia pienistä asioista ja aikaakin riittää mihin vain. Eikä kukaan ole arvostelemassa urpoja ideoitani. Kyllä se unelmien nainen jostain vielä löytyy, tai jos ei löydy niin ei sitten. =) Parisuhteessa eläminen on kyllä kivaa oikean henkilön kanssa. Ja luottamus kumppaniin on mulle erittäin tärkeää.
Allekirjoitan aivan täysin! Avioeron jälkeen tuntuu, että olen vihdoinkin saanut ELÄÄ, toteuttaa itseäni ja hengittää. Eli olla oma itseni täysillä, enkä mikään barbie-nukke. Kyllä sitä kumppania välillä kaipaa, mutta on tässä sinkkuudessa puolensakin. Olishan se hienoa löytää samanhenkinen ihminen rinnalle, joka vielä kestää minua
---
Hehkutampa olevani onnellinen itsekseni. Varsinkin ko tielleni on tullut kaikenlaisia tapauksia. Seksuaalinen vetovoima ei toimi eikä riitä pelkästään. Annan siis sydämeni johdattaa etiäpäin. Kaikkea ihanaa tapahtuu elämässä koko ajan.
---
Yes. En jaksa kuolata naisten perässä enää, kun on edellisistä meiningeistä tullut melkoiset luottamusongelmat. Ei mun sydän kestä enää, joten olen perehtynyt itseeni ja opetellut olemaan onnellinen yksin. Mulla on aikaa odottaa, kun joku vastustamaton tulee vastaan, enkä aio sitä aikaa täyttää turhilla suhteilla, joista ei kuitenkaan tulisi mitään. Saattaa kuulostaa torjuvalta mutta en sitä tahdo edes yrittää jos tyttö ei vedä mattoa alta heti alussa, ei siltikään niin, että en pitäisi ujoista ihmisistä, mutta mun kriteereitä on vaikea täyttää.
Paljon mukavampaa päästää kokonaan irti suhdekiemuroista ja olla vihdoin taas oma itseni, nauttia pienistä asioista ja aikaakin riittää mihin vain. Eikä kukaan ole arvostelemassa urpoja ideoitani. Kyllä se unelmien nainen jostain vielä löytyy, tai jos ei löydy niin ei sitten. =) Parisuhteessa eläminen on kyllä kivaa oikean henkilön kanssa. Ja luottamus kumppaniin on mulle erittäin tärkeää.
Olen törmännyt tyyppeihin, jotka ovat olleet vastakohtiani. Olen lennokas, ilmaisen avoimesti tunteitani ja ajatuksiani. Tanssilattialla nämä miehet ovat yrittäneet hillitä minua menossani. Joten vastakohdat eivät ehkä aina täydennä toisiaan. Pitää saada hengittää vapaasti. Tuntea kahlitsemattomaksi. Olen itsenäinen. Haluan sellaisen miehen. en halua olla terapeutti, holhoaja, äiti. Pitää olla tasavertainen.
Friends with Benefitsejä vaan kehiin immeiset. Selkeästi parisuhteet ei oo se pop mitä täällä etsitään niin miksi sitä etsiä. FwB tai FB immeisiä vaan kehiin niin saa elää vapaasti, olla vapaasti, hengittää vapaasti yms. Sitähän täällä kaikki tuntuu haluavan enemmän tai vähemmän.
Kun hakemalla haemme itsellemme kumppania, sitä "toista puolikasta" jotta tuntisimme olevamme kokonaisia, haemme yleensä egon määrittelemien ja hyväksymien piirteiden mukaista ihmistä, ja usein nämä hakukriteerit ovat suoraan sanottuna aika mahdottomia.
---
Ihan mielenkiinnosta.. Onko ihmisillä siis oikeasti yleisestikin ottaen jotain selkeitä kriteereitä etukäteen? Itselläni homma tuntuu toimivan enemmänkin sillain että on jotain heikkoja preferensseja, mutta ne ei muodosta mitään selkeitä rajoja vaan lähinnä ohjaa huomiota herkemmin tiettyihin suuntiin..
Yritän olla kohtaamieni ihmisten suhteen lähtökohtaisesti avoimella mielellä, mutta sitten matkan varrella (usein ikävän nopeastikin) poimin toisesta kaikenlaista ominaisuuksia, jotka herättää mun sisälläni varoituskelloja ja ikäviä tuntemuksia kunnes totean, että ei tää tyyppi nyt ehkä kuitenkaan oo semmonen jota mä haluaisin elämääni.. "I'm pretty fine without you, thank you!"
Dear Eki, olenko normaali?
Ps. Voisko joku kertoa mulle, että mikä toi ego on? Sillai että tämmönen vähän tyhmempikin ihminen tajuaa..
Freud on kertonut tästä egosta... Ego = aikuinen. Yksi selitys. Ota itse selvää enemmän :)
Mulla on ehkä ainoana ehtona se et toinen tajuaa todellisuuden luonteen suurinpiirtein samanlailla kun mä. Sit molemmat tajuaa et pitää toteuttaa itseään vapaasti jos haluaa kehittyä henkisesti. Edellinen suhde oli tällainen enkä kadu hetkeäkään arvokkaasta kokemuksesta. Oishan se voinut paljon huonomminkin mennä, mutta jokainen kokemus on kuitenkin arvokas ja opettavainen omalla tavallaan. Jossain astrologisessa kartassa jonka tuttu teki mun täydelliseks kumppaniks suositeltiin tosin uranaista joka mun pitäis välillä vetää alas mun taiteilijan maailmaan *reps*. Ehkä kärjistetymmätkin haasteet on hyväksi loppupeleissä, emt. Tällä hetkellä introspektio näyttää kuitenkin ajankohtaisemmalta. FwB ja one night standit ei oo koskaan oikeen olleet mun juttuja. Siinä vie vaan itseltä ja toiselta energiaa hetken nousuja varten ja jälkeenpäin on turtunut mieli.