Jaahas. Täällä on saavutettu tyhjentävä konsensus. :) --->
Posts: 8,060
aada, 16.12.2009 23:07:
---
siveys, 16.12.2009 19:29:
Mitä siis tarkoitit?
---
Lähinnä joitain tekoja. Esimerkiksi itse toivoisin parisuhteessani, että ulkona ollessamme mieheni ostaisi minulle aina juomani. Mielestäni on miehen tehtävä hakea juoma, kokisin sen jotenkin alentavaksi, jos minun täytyisi se itse hakea. Ymmärrän kyllä, jos mieheni ei tästä ole täysin samaa mieltä, mutta oletan kuitenkin, että hän haluaa miellyttää minua ja hakea sen, koska se on minulle tärkeää. Samalla tavalla voisin itse esimerkiksi tuoda aamupalaa sänkyyn, silittää mieheni paidat, toteuttaa hänen seksuaalisia toiveitaan tms. mikä ikinä hänelle onkaan tärkeää tai mitä hän toivoo.
Eli en todellakaan alkaisi itseäni toisen vuoksi muuttamaan, mutta mielestäni parisuhteessa molempien osapuolten tulee haluta miellyttää toisiaan ja ainakin itse oletan, että mieheni myös haluaa ottaa minun toiveitani huomioon samalla tavalla kuin itse haluan ottaa hänen.
Sinänsä hassua, että suhde kaatuis siihen, että en itse juo, enkä myöskään osta koskaan muille alkoholia (ok, "juoma" voi tarkoittaa muutakin).
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
Replying to SINKKULUUKKU:
ezzy, 17.12.2009 12:36:
Sinänsä hassua, että suhde kaatuis siihen, että en itse juo, enkä myöskään osta koskaan muille alkoholia (ok, "juoma" voi tarkoittaa muutakin).
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
Kyllä mä jättäisin akan joka ei kaljaa kotiin kantais edes pyydettäessä. Sellanen hurskasteleva holhooja ei saman katon alle mahtuis.
Posts: 8,258
Replying to SINKKULUUKKU:
ezzy, 17.12.2009 12:36:
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.
Yhtenä esimerkkinä:
En mitenkään erityisesti nauttinut siitä että mut pyydettiin heilumaan moottorisahan kanssa erääseen semikettumaiseen raivaussavottaan appiukko-kokelaan toimesta taannoin. Moottorisahan kanssa heiluminen on lähinnä perseestä ensimmäisen kahden minuutin jälkeen, joina saa sentään jotain tyydytystä itsensä kovin miehekkääksi tuntemisesta. Mun mielestäni oli joka tapauksessa ihan itsestäänselvyys että otan ton nakin itselleni, koska sen tekemisestä ei ollut mulle mitään haittaa ja tiedän että oli useamman kuin yhden mielestä kivaa että jeesasin.
Toi pätee lähes kaikkeen muuhunkin. Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.
Posts: 736
Replying to SINKKULUUKKU:
ezzy, 17.12.2009 12:36:
Sinänsä hassua, että suhde kaatuis siihen, että en itse juo, enkä myöskään osta koskaan muille alkoholia (ok, "juoma" voi tarkoittaa muutakin).
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
Se kyllä kaatuisi jo siihen, ettet juo. Mutta toki se ei ole niin mustavalkoista - jos esimerkiksi toiselle joku asia olisi todella suuri juttu, niin tietenkin voisin toimia siinä hänen mukaansa ja jättää oman vähemmän tärkeän tarpeeni huomioimatta.
Itse taas pidän siitä, että toinen saa minut tekemään asioita, joita muuten en välttämättä tekisi. Ei minun tarvitse välttämättä nauttia niistä, saan tarpeeksi nautintoa siitä, että toinen pitää siitä ja että luotan häneen sen verran, että voin tavallaan alistua hänen tahtoonsa. Samalla tavalla pidän siitä, että se toinen tekisi minun hyväkseni asioita, joita ei muuten tekisi ja haluaisi näin miellyttää minua niin paljon, että alistuisi tekemään asioita, joita tahdon. Ehkä tämä on jonkinlaista vallan kanssa pelaamista?
Posts: 736
Replying to SINKKULUUKKU:
Jone, 17.12.2009 13:28:
---
ezzy, 17.12.2009 12:36:
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
---
Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.
Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.
Juurikin näin.
Ei parisuhteessa voi mielestäni lähteä siitä, että "en tee tätä, tätä enkä tätä." Onko sitten esimerkiksi seksistä aina pakko nauttia, että siihen voi parisuhteessa suostua? Ainakin itse lähden siitä, että parisuhteessa on tiettyjä velvoitteita ja esimerkiksi juuri seksiin tulee lähtökohtaisesti aina suostua.
Replying to SINKKULUUKKU:
Jone, 17.12.2009 13:28:
Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.
Yhtenä esimerkkinä:
En mitenkään erityisesti nauttinut siitä että mut pyydettiin heilumaan moottorisahan kanssa erääseen semikettumaiseen raivaussavottaan appiukko-kokelaan toimesta taannoin. Moottorisahan kanssa heiluminen on lähinnä perseestä ensimmäisen kahden minuutin jälkeen, joina saa sentään jotain tyydytystä itsensä kovin miehekkääksi tuntemisesta. Mun mielestäni oli joka tapauksessa ihan itsestäänselvyys että otan ton nakin itselleni, koska sen tekemisestä ei ollut mulle mitään haittaa ja tiedän että oli useamman kuin yhden mielestä kivaa että jeesasin.
Toi pätee lähes kaikkeen muuhunkin. Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.
Jos sä oot mukava ihminen toisille sata kertaa, ja niistä 10 kerralla se on osoittautunut sinulle edulliseksi, niin koetko olleesi tappiollinen, vai voitollinen?
Posts: 8,258
Replying to SINKKULUUKKU:
Reivaaja, 17.12.2009 13:40:
Jos sä oot mukava ihminen toisille sata kertaa, ja niistä 10 kerralla se on osoittautunut sinulle edulliseksi, niin koetko olleesi tappiollinen, vai voitollinen?
En mä tee kauppaa tolla asialla tai laske saatuja vastapalveluksia. Niin kauan kuin mulla on sellainen yleisfiilis että kyseessä on symbioottinen ihmissuhde eikä kyse ole jostain toistuvasta loisimisen muodosta suuntaan tai toiseen niin homma toimii mulle ihan hyvin.
Posts: 188
Replying to SINKKULUUKKU:
aada, 17.12.2009 13:34:
Ei parisuhteessa voi mielestäni lähteä siitä, että "en tee tätä, tätä enkä tätä." Onko sitten esimerkiksi seksistä aina pakko nauttia, että siihen voi parisuhteessa suostua? Ainakin itse lähden siitä, että parisuhteessa on tiettyjä velvoitteita ja esimerkiksi juuri seksiin tulee lähtökohtaisesti aina suostua.
Tässäkin asiassa on aika paljon tasoja. Tottakai parisuhteessa kuuluu tehdä kompromissejä ja tehdä asioita mitkä ei just sillä hetkellä tunnu kivalta. Asioita tehdään miellyttääkseen toista. Ei mua välttämättä kiinnosta aina pestä miehen pyykkejä tai hieroa sen niskoja mutta teen sen koska tiedän, että toinen arvostaa sitä ja saa hyvän mielen.
Seksin harrastaminen niin että ei sitä halua on mulle melkeinpä väkivaltaan rinnastettavissa. Jos mies sitä haluaa vaikka sanon "ei" kertoo se miehestä jotain minkä vuoksi en haluaisi hänen kanssaan enää edes seurustella. Toki joskus on hetkiä milloin ei nyt ihan hirveesti tee mieli mutta sen oman fiiliksen saa päälle sillä kun tietää että toinen haluaa, mikä on tietysti eri asia. Mielestäni lähtökohtaisesti seksiin ei todellakaan tarvitse aina suostua, kummaltakaan puolelta tietenkään. On mullekin monesti miehet sanoneet että ei nyt, väsyttää, ei jaksa. Eikä se mun itsetuntoa ole horjuttanut eikä mielestäni ole merkki huonosta suhteesta tai paskasta seksielämästä.
Onko sulla jotain kriteereitä minkälaiseen seksiin on lähtökohtaisesti aina suostuttava? Jos mies sanoo et "nytpä tahdon painaa sua kuivana kakkoseen" niin onko siihen sun mielestä suostuttava vain siksi että miestä pitää miellyttää? En usko että kovin moni mieskään mielellään pitkään katselee naista joka suostuu mihin vaan ilman että oikeasti edes nauttii siitä.
Replying to SINKKULUUKKU:
Miltzu, 17.12.2009 14:02:
Jos mies sanoo et "nytpä tahdon painaa sua kuivana kakkoseen" niin onko siihen sun mielestä suostuttava vain siksi että miestä pitää miellyttää?
Toi on aika must..
Posts: 2,492
aada, 17.12.2009 13:08:
Tarkoitan nimenomaan "innocent".
Käsitän viattoman rakkauden sellaiseksi, jossa toista ei tavallaan nähdä ihan kokonaisena, hyvine ja huonoine puolineen.
Fair enough. Itse vain tosiaan tulkitsen "no expectations at all" varsin erilaisella tavalla.
Haluaisin itse ehkä pikemminkin rakentaa suhteeni alun perinkin tälläisen kumppanuuden varaan, jossa tahto olla yhdessä on sen suurin voimatekijä, eikä toisen satunnaiset erehdykset tms. kaataisi suhdetta tai luottamusta toiseen. Jos päätän nimittäin seurustella, todellakin haluaisin olla tämän ihmisen kanssa lopun ikääni ja olen sen verran realisti, että mielestäni on hyvin todennäköistä, että tälläisiä tilanteita, joissa luottamus petetään tulee suhteen aikana olemaan. Eli haluaisin että suhde olisi rakentunut vähitellen luottamuksen varaan, eikä siten toisen luottamuksen pettäminen olisi mikään viattomuuden tuhoava voima ja suhteen kaatava tekijä, vaan tämän virheen osaisi suhteuttaa ja tämän jälkeen kykenisi kuitenkin näkemään myös toisen hyvät puolet.
Tämä kuvaa varsin hyvin sitä tapaa, jolla olen itsekin ajatellut useita vuosia elämäni varrella - erityisesti suurimman osan siitä 6+ vuotta kestäneestä pisimmästä parisuhteestani. Uskon lisäksi edelleen siihen, että jos kaksi kypsää ihmistä haluavat panostaa viisaasti yhteiseen elämään niin on varsin suuri todennäköisyys, että tällainen elämän kestävä parisuhde saadaan säiymään onnellisena loppuun saakka. Tavoitteesi on siis ainakin minun näkökulmastani varsin ymmärrettävä ja arvostan sitä ajatuksen selkeyttä, jolla olet mietteesi maalannut.
Itse en kuitenkaan tällä hetkellä koe haluavani niitä seurauksia, joita oletan tällaisella valinnalla olevan minuun ihmisenä. Voin kyllä kuvitella jossakin vaiheessa elämääni haluavani sitoutua hetkellisesti myös monogamiseen parisuhteeseen, mutta toivon etten koskaan enää lähde tälle tielle oletusarvoisesti pysyvänä järjestelynä.
Yhteisen kodin ja sopusointuisan parisuhde-elämän ylläpitäminen oletusarvoisesti pysyvänä järjestelynä on vain yksinkertaisesti tämänhetkisessä arvomaailmassani liian merkityksetön asia suhteessa sen vaatimaan panostukseen, sen asettamiin rajoitteisiin ja sen aiheuttamiin arvomaailmamuutoksiin. Tästä syystä pyrin myös ihmisenä muovautuessani siirtymään sellaiseen suuntaan, että arvomaailmani ei tältä osin pääse liukumaan takaisin kohti tilaa, jossa seesteinen ja tasapainoinen perhe-elämä näyttelee hyväksyttävästi pääasiallisen onnellisuuden tukijalan roolia.
En luonnollisesti kuitenkaan oleta tällaista suhtautumista elämään muilta kuin itseltäni. Kirjoitan tätä pääosin selventääkseni omia ajatuksiani kirjallisessa muodossa itselleni, mutta kai minua jossain määrin motivoi myös se, että joku saattaa joskus näistä kirjoituksista inspiroitua oman maailmankuvansa syvällisempään tarkasteluun tai jopa avaamaan minulle uusia ajatuspolkuja :)
Posts: 8,060
Replying to SINKKULUUKKU:
aada, 17.12.2009 13:34:
---
Jone, 17.12.2009 13:28:
---
ezzy, 17.12.2009 12:36:
Ja toi toisen seksuaalisten toiveiden (tai muidenkin) toteuttaminen ilman, että itse varsinaisesti nauttii siitä tai edes pitää siitä, kuulostaa tosi ankealta, koska itse ainakin saan suuremmat kiksit siitä, että toinen nauttii myös. Se on olennaista itselleni.
---
Musta on vähän hassua ajatella että kaikesta pitäis aina nauttia että sen voi tehdä.
Jos jostain ei ole mulle haittaa tai kohtuutonta vaivaa ja toinen saa siitä jotain irti, niin what the hell. Totta kai mä teen. Uskon tän asenteen olevan myös itselleni eduksi.
---
Juurikin näin.
Ei parisuhteessa voi mielestäni lähteä siitä, että "en tee tätä, tätä enkä tätä." Onko sitten esimerkiksi seksistä aina pakko nauttia, että siihen voi parisuhteessa suostua? Ainakin itse lähden siitä, että parisuhteessa on tiettyjä velvoitteita ja esimerkiksi juuri seksiin tulee lähtökohtaisesti aina suostua.
Näemmä joka asiassa tulee vaa tiiliseinä vastaan, kun on ihan mahdotonta edes kuvitella millasta sun kanssa eläminen olis...Mielenkiintoisia näkökantoja, mutta vaa niin kaukaisia itselleni ja näemmä monelle muullekin.
2 vapaata ihmistä elää parisuhteessa, niin miks siinä olis jotain "velvoitteita"?
Posts: 736
Replying to SINKKULUUKKU:
ezzy, 17.12.2009 14:30:
Näemmä joka asiassa tulee vaa tiiliseinä vastaan, kun on ihan mahdotonta edes kuvitella millasta sun kanssa eläminen olis...Mielenkiintoisia näkökantoja, mutta vaa niin kaukaisia itselleni ja näemmä monelle muullekin.
2 vapaata ihmistä elää parisuhteessa, niin miks siinä olis jotain "velvoitteita"?
Koska kun sitoutuu toiseen ihmiseen, niin samalla mielestäni lupaa tiettyjä asioita ja täyttää tiettyjä tarpeita. Jos tähän ei suostu, rikkoo mielestäni näitä luvattuja asioita ja ainakin itse alkaisin miettimään, että tahtooko toinen tosissaan olla kanssani parisuhteessa.
En sitten tiedä, itse olen kyllä sitä mieltä, että kanssani olisi aika helppoa ja tasaista elää kun haluan miellyttää sitä toista ja toisaalta teen hyvin selväksi kuka olen, mitä haluan, mitä odotan ja toivon. En halua muuttaa ketään, vaan sidon itseni toiseen vain jos pidän siitä ihmisestä joka hän tällä hetkellä on ja toisaalta kun olen päätökseni tehnyt hyväksyn toisen sellaisena kuin hän on. En myöskään eläisi jatkuvassa tunnemyrskyissä, vaan haluaisin elää tasaisessa ympäristössä, joten toisen ei tarvitsisi olla jatkuvasti varuillaan.
Posts: 736
Replying to SINKKULUUKKU:
Miltzu, 17.12.2009 14:02:
On mullekin monesti miehet sanoneet että ei nyt, väsyttää, ei jaksa. Eikä se mun itsetuntoa ole horjuttanut eikä mielestäni ole merkki huonosta suhteesta tai paskasta seksielämästä.
Onko sulla jotain kriteereitä minkälaiseen seksiin on lähtökohtaisesti aina suostuttava? Jos mies sanoo et "nytpä tahdon painaa sua kuivana kakkoseen" niin onko siihen sun mielestä suostuttava vain siksi että miestä pitää miellyttää? En usko että kovin moni mieskään mielellään pitkään katselee naista joka suostuu mihin vaan ilman että oikeasti edes nauttii siitä.
Minulla ei ole koskaan sanottu noin, enkä oikein tiedä miten suhtautuisin siihen. Kaipa se riippuu aika paljon tilanteesta, jos toinen olisi oikeasti sairaana tms. niin ymmärtäisin kyllä, mutta jos se olisi vain sellaista, että "ei jaksa/viitsi" ja menisi katsomaan jotain tv:tä, niin ei kyllä vetelisi. Olen ehkä vähän herkkä tälläiselle torjumiselle, minkä vuoksi olisin siis valmis toimimaan pitkälti myös mieheni halujen mukaan, ettei hänenkään tarvitsisi tuntea itseään torjutuksi.
On jotain kriteereitä toki siitä mihin on aina suostuttava, mutta sitten on jotain sellaisia juttuja, joihin on hyvä suostua, jos toinen sitä haluaa. Ja tuosta esimerkistä - niin kyllä siihen mielestäni pitää suostua aina, enkä ymmärrä miksi en suostuisi.
En sitten tiedä siitä, katsooko moni mies pitkään tälläistä, enkä oikeastaan siitä välitäkään tai ole siitä kiinnostunut. En kuitenkaan ala itseäni muuttamaan sen vuoksi, että joku olisi kanssani pidempään. Jos ei ajattele samalla tavalla, eikä arvosta samoja asioita, niin sitten ei ja mielestäni silloin onkin parempi jos lähtee.
Replying to SINKKULUUKKU:
aada, 17.12.2009 15:09:
Minulla ei ole koskaan sanottu noin, enkä oikein tiedä miten suhtautuisin siihen. Kaipa se riippuu aika paljon tilanteesta, jos toinen olisi oikeasti sairaana tms. niin ymmärtäisin kyllä, mutta jos se olisi vain sellaista, että "ei jaksa/viitsi" ja menisi katsomaan jotain tv:tä, niin ei kyllä vetelisi. Olen ehkä vähän herkkä tälläiselle torjumiselle, minkä vuoksi olisin siis valmis toimimaan pitkälti myös mieheni halujen mukaan, ettei hänenkään tarvitsisi tuntea itseään torjutuksi.
On jotain kriteereitä toki siitä mihin on aina suostuttava, mutta sitten on jotain sellaisia juttuja, joihin on hyvä suostua, jos toinen sitä haluaa. Ja tuosta esimerkistä - niin kyllä siihen mielestäni pitää suostua aina, enkä ymmärrä miksi en suostuisi.
On hyvin epätodennäköistä, että kahdella ihmisellä menisivät seksuaalivietit koko elämän ajan käsi kädessä samoilla taajuuksilla. Elämässä tulee hyvin todennäköisesti vastaan hetkiä, kun toisella on stressiä tai vaikka läheisen ihmisen kuolemasta johtuva suruprosessi meneillään, eikä tällöin seksi ole useinkaan se asia, joka on päällimmäisenä tarvehierarkiassa. En tiedä oletko koskaan elänyt pitkään parisuhteessa, ts. useita vuosia, mutta mikäli tämä on sinulla vielä edessä, niin sitten ymmärrän, miksi ajattelet tuolla tavoin. Monia asioita oppii näkemään laajemmalla perspektiivillä vasta kokemuksen myötä.
Ihmisellä on oikeus omaan tahtoon, ja minusta olisi karmivaa, jos täytyisi aina ajatella, mitä toinen ihminen haluaa. Asioita voi toki ilmaista monella eri tapaa, ja keskusteleminen onkin mielestäni se oleellisin juttu. Toiselle ihmiselle täytyy tehdä selväksi, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaan omassa elämässä kenties tapahtuu tiettyjä juttuja, jotka vaikuttavat omaan oloon.
Mun mielestä seksi on kivaa silloin, kun molemmat siitä nauttivat. En halua teeskennellä kenellekään, että pidän jostakin, mistä en oikeasti pidä - tämä on mielestäni halveeraavaa myös toista ihmistä kohtaan. Jälleen kerran asioista avoin keskustelu on mielestäni hyvän seksin a ja o, varsinkin pidemmällä tähtäimellä.
Posts: 8,060
Replying to SINKKULUUKKU:
Vampyrella, 17.12.2009 15:49:
---
En tiedä oletko koskaan elänyt pitkään parisuhteessa, ts. useita vuosia, mutta mikäli tämä on sinulla vielä edessä, niin sitten ymmärrän, miksi ajattelet tuolla tavoin. Monia asioita oppii näkemään laajemmalla perspektiivillä vasta kokemuksen myötä.
Kieltämättä tää on käyny kans muutaman kerran mielessä keskusteluja seuratessa.
Posts: 935
aada, 16.12.2009 22:19:
Mielestäni itseään ja valintojaan voi pohtia myös muuten kuin ihmissuhteiden tai parisuhteen kautta. Ja en kyllä välttämättä halua jatkuvasti kyseenalaistaa huvin vuoksi itseäni ja valintojani - aika rankkaa joka päiväisen elämän kannalta. Ei elämää mielestäni kannata huvin vuoksi tehdä turhan vaikeaksi, se kun on aika yksinkertaista loppujen lopuksi.
Herrajumala, eihän sitä kyseenalaistamista minkään huvin vuoksi tehdä, vaan siksi että kasvetaan ihmisinä ja sopeudutaan paremmin ympäröivään maailmaan (ja loppuviimeks pysäytetään karman pyörä, katkaistaan jälleensyntymien loputon ketju ja päästään lopulliseen nirvanaan).
Ihannoinniiku silt varalta ettet tienny, sä et ikävä kyllä suinkaan ole täydellinen (koska säkin olet vain, niin, ihminen). Jos haluaa tätä asiantilaa korjata, on välillä ihan hyvä aina silloin tällöin miettiä et olikohan ne omat valinnat ihan kaikissa suhteissa okei, ja olisko mahdollista että maailmassa olis muitakin tapoja olla ja elää kuin se oma pieni kupla jonka on itselleen rakentanut.
Toisaalta sit taas, jos ei halua korjata sitä niin ei tietenkään oo mikään pakko, mut onko sekään nii fiksuu.
Posts: 8,258
Replying to SINKKULUUKKU:
ezzy, 17.12.2009 14:30:
2 vapaata ihmistä elää parisuhteessa, niin miks siinä olis jotain "velvoitteita"?
Mä tiedän että kirjoitat Aadalle, mutta kirjoitan silti sulle. Bare with me.
Miksi kaikki pitää aina nähdä velvoitteina? Siinä tilanteessa kun seukkaan jonkun kanssa näen seukkaamisen itsessään hienona asiana, jota haluan vaalia mikäli toinen osapuoli ei tavalla tai toisella heittäydy sellaiseksi etten jaksa sitä katsella. Jos suhde ei mene päin persettä jotenkin massiivisesti, niin seurustelukumppanini onnellisuus on mulle hirveän tärkeä asia ja olen valmis tekemään paljon sen eteen ilman että musta tuntuu missään vaiheessa siltä kuin mua pakotettaisiin yhtään mihinkään. En oleta seurustelukumppanini toimivan automaattisesti samalla tavalla, mutta kokemukseen pohjautuen oma toisen onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tukeva käytös pääsääntöisesti palkitaan - jos pidemmällä aikavälillä ei palkita, niin sitten kyse ei enää ole sellaisesta symbioottisesta parisuhteesta, jossa toivon voivani elää ja otan varmaan jalat alleni.
Olis hirveän raskasta jos jokaisesta helkkarin asiasta joutuisi käymään kauppaa seurustelukumppaninsa kanssa ("okei, mä vaihdan talvirenkaat ja avaan kylppärin putkitukoksen jos sä teet safkat, tuot pari bisseä ja otat kakkoseen.") tai jos kaiken toisen eteen tekemänsä kokisi velvollisuutena ("Oh noes, TAAS on vuosipäivä ja TAAS mun PITÄÄ keksiä sille jotain kivaa. Kohta on varmaan PAKKO myöntyä vuosittaiseen suuseksin antamiseenkin."). Totta kai kaikesta voi tehdä kohtuuttoman vaikeaa itselleen ja sille toiselle jos haluaa, mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi? Se kun ei oikein tue ajatusta yhteisestä tulevaisuudesta.
Välidisclaimerina mainittakoon, että puhun kyl eri asiasta kuin Aada. Ei musta kaikkeen pidä aina suostua eikä toisella ole mun mielestäni oikeutta kilaroida jos tänään ei jaksa paistaa pullia / harrastaa seksiä / pistää pusikkoa moottorisahalla sileäksi / whatever. Oon vaan sellaista yleistä nihkeyttä vastaan, jossa oma ja toisen elämä tehdään kamalaksi olemalla tosi hankalia joka ainoasta asiasta jatkuvasti. Been there, done that, tossed away the shirt.
-
Onneksi mut on helppo pitää tyytyväisenä: osaa vaan olla hiljaa joskus, kysyy kerran kuussa että haluanko jääkaapista oluen, jättää henkisen kastraation tekemättä mulle, antaa ymmärtää etten ole aivan perseestä ja sanoo "kyllä se siitä" halauksen kanssa kun kerran viikossa päätän että maailmanloppu on tulossa.
Posts: 5,301
Replying to SINKKULUUKKU:
Jone, 17.12.2009 16:48:
Kohta on varmaan PAKKO myöntyä vuosittaiseen suuseksin antamiseenkin.
Kyl mulle kelpais suhde, jossa on pakko antaa suuseksiä vuosittain :(
Posts: 188
Replying to SINKKULUUKKU:
aada, 17.12.2009 15:09:
Minulla ei ole koskaan sanottu noin, enkä oikein tiedä miten suhtautuisin siihen. Kaipa se riippuu aika paljon tilanteesta, jos toinen olisi oikeasti sairaana tms. niin ymmärtäisin kyllä, mutta jos se olisi vain sellaista, että "ei jaksa/viitsi" ja menisi katsomaan jotain tv:tä, niin ei kyllä vetelisi. Olen ehkä vähän herkkä tälläiselle torjumiselle, minkä vuoksi olisin siis valmis toimimaan pitkälti myös mieheni halujen mukaan, ettei hänenkään tarvitsisi tuntea itseään torjutuksi.
On jotain kriteereitä toki siitä mihin on aina suostuttava, mutta sitten on jotain sellaisia juttuja, joihin on hyvä suostua, jos toinen sitä haluaa. Ja tuosta esimerkistä - niin kyllä siihen mielestäni pitää suostua aina, enkä ymmärrä miksi en suostuisi.
Wow. Olipahan taas sellanen vastaus että luulin kaiken nähneeni mutta aina sä vaan yllätät
Ensinnäkin, kuten joku muukin jo sanoi, niin AINA pidemmässä suhteessa tulee kausia jolloin jompaa kumpaa ei kiinnosta. Jos mun poikaystävä haluaa katsoa mielummin lätkämatsia telkkarista kuin harrastaa mun kanssa seksiä niin se on ihan täysin hänen oma asiansa päättää. Jos se tapahtuu joka päivä viikosta toiseen niin voi ehkä todeta että me ollaan vähän liian erilaisia olemaan yhdessä, mutta sitä ihan taatusti tapahtuu joskus ja jokaisella on siihen oikeus.
Tuohon että "siihen pitää mielestäni suostua aina" ei voi muuta sanoa kun että... ei helvetti, en mä ees tiedä mitä sanoa. Ootko sä koskaan kokeillut miltä se tuntuu? Jos olet niin aika rautasielu olet jos pystyt hymyssä suin sanomaan että siihen pitää suostua aina... No tietysti jos kipu tuottaa tyydytystä...
Näitä lukiessa tulee väkisin mieleen että sä et arvosta ittees eikä sulla oo omaa tahtoa vaan oot mielummin jonkun toisen räsynukkena. Näinhän ei varmasti ole mutta siltä nää pari viimeistä postausta on kuulostanut!