Posts: 8,775
Posts: 3,891
Replying to SINKKULUUKKU:
astaroth, 17.7.2009 00:00:
luepa mitä toi videon ladannu kundi on kirjottanu tageihin. mulle ei ainakaan tullu ensimmäisenä mikään romanttinen ja ah-niin-kaihoisa tunne :D
Mä luulin aluks et sä tarkotit mua tolla, mut nyt rupesin miettii ettet ehkä tarkottanutkaan?
Replying to SINKKULUUKKU:
vala, 17.7.2009 23:15:
Mä luulin aluks et sä tarkotit mua tolla, mut nyt rupesin miettii ettet ehkä tarkottanutkaan?
joo siis ihan tota youtube-pätkää meinasin, en sua :]
Posts: 20
Replying to SINKKULUUKKU:
Fakiiri, 17.7.2009 19:27:
---
Doriana, 17.7.2009 00:04:
Hei mä haluun kanssa postimyyntimiehen, semmosen joka siivoo eikä kuolaa tyynyille ja tuo ruusuja ja.. Mitenniin epärealistista? :)
---
Eipö kovin pahat vaatimukset.
En kuolaa, siivoankin jos sille tuulelle satun, auringonkukat > ruusut.
Toisaalta ei kiinnosta seurustelut yhtään
Ei voi kato nirsoilla liikaa ;D Ja kukat menee kuitenki kissanruoaks. Joo, töihinpäin kattelemaan aamun krapulaisia, joskohan joku tänäänki aamulla kosis. Yäh.
Posts: 3,891
Replying to SINKKULUUKKU:
astaroth, 18.7.2009 03:14:
---
vala, 17.7.2009 23:15:
Mä luulin aluks et sä tarkotit mua tolla, mut nyt rupesin miettii ettet ehkä tarkottanutkaan?
---
joo siis ihan tota youtube-pätkää meinasin, en sua :]
Tästä väärinkäsityksestä johtui siis tuo "ei oo pakko uskoa" viesti
Olen hirmuisen ihastunut yhteen baarityttöön. Voi voi voi minua. No niin, nyt minä lähden baariin ja todennäköisesti yritän jutella hänen kanssaan jotain kehittävää, tyyliin:
Se: "Mitäs sulle saisi olla."
Mä: "Olut"
Se: "Se on sitten 5.20."
Mä: "Tossa. Pannaan visalle."
Se: "Ok, ja kuittaus tohon".
Se: "Mitäs sulle saisi olla."
Mä: "Olut"
Se: "Se on sitten 5.20."
Mä: "Tossa. Pannaan visalle."
Se: "Ok, ja kuittaus tohon".
Posts: 102
Replying to SINKKULUUKKU:
hyvää yötä halusin vain toivotella.
Replying to SINKKULUUKKU:
opmdevil, 19.7.2009 00:29:
Voi voi voi minua.
anteeksi, että sanon tämän, mutta jätkä on kyllä niin surullisen kuuloinen tapaus, että alkaa mennä jo surkuhupaisuuden puolelle :D
Posts: 402
No itsehän olen nyt ollut sen 28 vuotta parisuhdetta vailla, mutta ei kai nyt niin voi sanoa! Mistä se laskeminen ees alkaa? Siitä hetkestä ku haaveilee ensisuudelmasta tai jotain? Vai siinä vaiheessa kun huomaa että muilla on tyttö- tai poikaystävät :D
Hmm, no sanotaan silti et vähintään 12v sinkkuna ^^
Hmm, no sanotaan silti et vähintään 12v sinkkuna ^^
Posts: 8,775
Replying to SINKKULUUKKU:
opmdevil, 19.7.2009 00:29:
Olen hirmuisen ihastunut yhteen baarityttöön. Voi voi voi minua. No niin, nyt minä lähden baariin ja todennäköisesti yritän jutella hänen kanssaan jotain kehittävää, tyyliin:
Se: "Mitäs sulle saisi olla."
Mä: "Olut"
Se: "Se on sitten 5.20."
Mä: "Tossa. Pannaan visalle."
Se: "Ok, ja kuittaus tohon".
Ent se kassatyttö?
Replying to SINKKULUUKKU:
Freja, 23.7.2009 11:15:
---
opmdevil, 19.7.2009 00:29:
Olen hirmuisen ihastunut yhteen baarityttöön. Voi voi voi minua. No niin, nyt minä lähden baariin ja todennäköisesti yritän jutella hänen kanssaan jotain kehittävää, tyyliin:
Se: "Mitäs sulle saisi olla."
Mä: "Olut"
Se: "Se on sitten 5.20."
Mä: "Tossa. Pannaan visalle."
Se: "Ok, ja kuittaus tohon".
---
Ent se kassatyttö?
Joo, se kassatyttö oli varattu.
Posts: 2,975
Replying to SINKKULUUKKU:
opmdevil, 23.7.2009 12:10:
Joo, se kassatyttö oli varattu.
Uskaltauduitko kysymään vai huomasitko ensi huuman hälvettyä sormuksen sormessa?
Posts: 2,492
Olin aika otettu siitä kuinka moni vastasi kysymykseeni ihan ajatuksella <3 Ikävä kyllä suurin osa jäi vaille vastausta siksi, että halusin oikeasti ottaa aikaa asian pohtimiseen, enkä löytänyt aikataulustani rakoa niin pitkäjänteiselle hommalle, mutta yritetään korjata tilannetta vielä näin jälkikäteen yhdellä kokoavalla viestillä - pahoitteluni siis niille, jotka eivät jaksa lukea pitkiä viestejä, mutta enpä minä varmaan teidän mielipiteistänne olisi niin kiinnostunut ollutkaan ;)
Ensinnäkin lienee taas hyvä avata käytettyä terminologiaa kun se näyttää johtavan ihmisiä harhaan ;) Kun puhun vakituisesta monogamisesta parisuhteesta, en tarkoita sitä, että tämä on nyt se yksi ja ainoa ikuinen aviopuoliso. En tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joku eksyy mukaan matkaan koko loppuelämäkseni, mutta en myöskään näe suhteen päättymistä epäonnistumisena tai päättyneeseen suhteeseen kulutettua aikaa hukkaan heitettynä.
Vakituisuudella haen takaa kutakuinkin sitä, että kummallankin osapuolella on halu pitää elämän vakautta ylläpitävää suhdetta yllä myös lähitulevaisuudessa. Käytännössä tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että suhteen osapuolet luottavat välittävänsä toisesta niin paljon, että haluavat sitoutua vaikkapa kolmen kuukauden mittaiseen käsittelyaikaan ennen suhteen päättämistä. Käsittelyajalla tarkoitan tässä aikaa, jonka toinen osapuoli viettää edelleen normaalisti kumppaninsa kanssa ja pyrkii avoimesti selvittämään suhteessa tai elämäntilanteissa ilmenneet ongelmat ja muutoksien tuomat haasteet.
Monogamisuudella taas tarkoitan sitä, että yhteisen elämän suunnittelu ja ylläpitäminen yhden tietyn ihmisen kanssa nousee kummankin arvoasteikossa tärkeimpien asioiden joukkoon. Yleisesti monogamisuuteen yhdistetty seksuaalinen eksklusiivisuus ei kuitenkaan ole minulle tärkeätä jos suhteen muut osat on kunnossa. Uskon kyllä itse kykeneväni sopimuksesta pysyttelemään riittävän kaukana tilanteista, joissa housut eivät pysy jalassa (olenhan edelleen neitsytkin :D), vaikka itse en tällaista haluaisikaan kumppaniltani ainakaan oletusarvoisesti pyytää.
Voi tietenkin olla, että käsitykseni näistä asioista on jo persoonallisuusvikojeni takia varsin teoreettisella tasolla, mutta ehkä tämä sinkkuluukkuperseily ei kuitenkaan anna hirveän hyvää pohjaa arvioida sitä kuinka paljon tuota niomicin "live a little"-ohjenuoraa on näiden lähes 30 vuoden aikana tullut noudatettua. Se, että en ole vakavissani miettinyt edellisen yli 6 vuotta kestäneen vakituisen ja monogamisen parisuhteeni jälkeen aloittavani uutta ei tarkoita sitä, että olisin elänyt elämäni erakkona luolassa filosofisia teorioita päässäni pyöritellen. Jos otetaan vertailukohteeksi keskimääräinen kadun tallaaja niin allekirjoittaneella saattaa olla kertynyt jopa vähän enemmän kokemusta ihmissuhteiden parissa säätämisestä, söheltämisestä, nautiskelemisesta ja turpaan ottamisesta - puhumattakaan sitten niiden yksin ja yhdessä analysoimisesta sekä siinä ohessa ihmisenä kasvamisesta.
En luonnollisesti kuitenkaan koe olevani millään tapaa valmis ja jo ihan periaatteellisella tasolla jaan niomicin ja Lyylikin näkemyksen siitä, että rohkeasti kokeilemalla oppii paljon sellaisia asioita mitä ei olisi pienessä päässään osannut koskaan tyhjältä pöydältä kuvitella. Tässä nimenomaisessa tapauksessa näen kuitenkin aika isona ongelmana sen, että ehdokkaita ei varsinaisesti ole jonossa oveni takana odottamassa sitä, että minä nyt vähän haluaisin kokeilla näitä vakituisia parisuhdejuttuja oppiakseni jotakin itsestäni ;) Lisäksi tämä "opiskelemaan lähteminen" on myös hitusen ristiriidassa ajatukset aluillepanneen haluni kanssa, joka on enemmänkin ollu tasoittaa elämääni, vähentää ihmissuhteiden kanssa säätämistä sekä keskittää energiaani enemmän elämän muilla osa-alueilla seikkailemiseen ja siellä kehittymiseen.
Ymmärrän kyllä hyvin, että ei tämä mikään mittatilaustyö ole ja hyvän ihmissuhteen syntyminen vaatii aina molemminpuolista kasvua, mutta en minä kuitenkaan ihan aakkosista usko olevan tarvetta lähteä. Siksi tämä valinnan taakka minua ehkä painaakin, että kuvittelen kuitenkin lopulta omaavani suhteellisen hyvän pohjan vakituisessa parisuhteessa onnellisena elämiseen ja siihen minulle soveltuvan ihmisen intuitiivisesti tunnistamiseen. Ounastelen tämän pohjan turvin joustavani ja tulevani vastaan heti ensimmäisen minut kelpuuttavan yritelmän kohdalla niin runsaasti, että tämä ensimmäinen ehdokas jää vierelleni hyvin pitkäksi aikaa.
Kysymykseni voisikin siis ehkä pukea myös siihen muotoon, että kuinka ronkeli minun kannattaa parinvalinnassani olla? Kuinka heppoisin perustein voin työntää syrjään ihmisen, joka haluaisi perustaa kanssani kummallekin onnea tuovan vakituisen parisuhteen? Vai pitäisikö tilannetta katsella vallan toisesta suunnasta ja ensimmmäiseen riittävän hyvään vaihtoehtoon tyytymisen sijaan kerätä ensin suuri joukko vaihtoehtoja (vaikkapa tuolla 2lan metodologialla :D) ja lähteä tavoittelemaan näistä vain ehdottomasti parhaita kumppaniehdokkaita? Ja kuinka pitkälle keinoja kaihtamatta tätä tavoittelua kannattaa kiivaasti kilpailuilla markkinoilla tehdä?
PS. juu juu.. lupasin logata klubbariin seuraavan kerran vasta hieman yli 21 tunnin päästä, mutta kun nyt sain tämän kirjoitettua niin ajattelin livuttaa sen tutkanne alle vielä ennen kuin viikonloppu vie huomion kaikelta sinkkuluukkuperseilyltä ;) priva- tai ryhmäviesteihin saatika ässäboksiin en kuitenkaan ajatellut sortua, sillä kuvittelen vielä kuitenkin jonkinlaisen hataran selkärangan omistavani ;)
Ensinnäkin lienee taas hyvä avata käytettyä terminologiaa kun se näyttää johtavan ihmisiä harhaan ;) Kun puhun vakituisesta monogamisesta parisuhteesta, en tarkoita sitä, että tämä on nyt se yksi ja ainoa ikuinen aviopuoliso. En tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että joku eksyy mukaan matkaan koko loppuelämäkseni, mutta en myöskään näe suhteen päättymistä epäonnistumisena tai päättyneeseen suhteeseen kulutettua aikaa hukkaan heitettynä.
Vakituisuudella haen takaa kutakuinkin sitä, että kummallankin osapuolella on halu pitää elämän vakautta ylläpitävää suhdetta yllä myös lähitulevaisuudessa. Käytännössä tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että suhteen osapuolet luottavat välittävänsä toisesta niin paljon, että haluavat sitoutua vaikkapa kolmen kuukauden mittaiseen käsittelyaikaan ennen suhteen päättämistä. Käsittelyajalla tarkoitan tässä aikaa, jonka toinen osapuoli viettää edelleen normaalisti kumppaninsa kanssa ja pyrkii avoimesti selvittämään suhteessa tai elämäntilanteissa ilmenneet ongelmat ja muutoksien tuomat haasteet.
Monogamisuudella taas tarkoitan sitä, että yhteisen elämän suunnittelu ja ylläpitäminen yhden tietyn ihmisen kanssa nousee kummankin arvoasteikossa tärkeimpien asioiden joukkoon. Yleisesti monogamisuuteen yhdistetty seksuaalinen eksklusiivisuus ei kuitenkaan ole minulle tärkeätä jos suhteen muut osat on kunnossa. Uskon kyllä itse kykeneväni sopimuksesta pysyttelemään riittävän kaukana tilanteista, joissa housut eivät pysy jalassa (olenhan edelleen neitsytkin :D), vaikka itse en tällaista haluaisikaan kumppaniltani ainakaan oletusarvoisesti pyytää.
Voi tietenkin olla, että käsitykseni näistä asioista on jo persoonallisuusvikojeni takia varsin teoreettisella tasolla, mutta ehkä tämä sinkkuluukkuperseily ei kuitenkaan anna hirveän hyvää pohjaa arvioida sitä kuinka paljon tuota niomicin "live a little"-ohjenuoraa on näiden lähes 30 vuoden aikana tullut noudatettua. Se, että en ole vakavissani miettinyt edellisen yli 6 vuotta kestäneen vakituisen ja monogamisen parisuhteeni jälkeen aloittavani uutta ei tarkoita sitä, että olisin elänyt elämäni erakkona luolassa filosofisia teorioita päässäni pyöritellen. Jos otetaan vertailukohteeksi keskimääräinen kadun tallaaja niin allekirjoittaneella saattaa olla kertynyt jopa vähän enemmän kokemusta ihmissuhteiden parissa säätämisestä, söheltämisestä, nautiskelemisesta ja turpaan ottamisesta - puhumattakaan sitten niiden yksin ja yhdessä analysoimisesta sekä siinä ohessa ihmisenä kasvamisesta.
En luonnollisesti kuitenkaan koe olevani millään tapaa valmis ja jo ihan periaatteellisella tasolla jaan niomicin ja Lyylikin näkemyksen siitä, että rohkeasti kokeilemalla oppii paljon sellaisia asioita mitä ei olisi pienessä päässään osannut koskaan tyhjältä pöydältä kuvitella. Tässä nimenomaisessa tapauksessa näen kuitenkin aika isona ongelmana sen, että ehdokkaita ei varsinaisesti ole jonossa oveni takana odottamassa sitä, että minä nyt vähän haluaisin kokeilla näitä vakituisia parisuhdejuttuja oppiakseni jotakin itsestäni ;) Lisäksi tämä "opiskelemaan lähteminen" on myös hitusen ristiriidassa ajatukset aluillepanneen haluni kanssa, joka on enemmänkin ollu tasoittaa elämääni, vähentää ihmissuhteiden kanssa säätämistä sekä keskittää energiaani enemmän elämän muilla osa-alueilla seikkailemiseen ja siellä kehittymiseen.
Ymmärrän kyllä hyvin, että ei tämä mikään mittatilaustyö ole ja hyvän ihmissuhteen syntyminen vaatii aina molemminpuolista kasvua, mutta en minä kuitenkaan ihan aakkosista usko olevan tarvetta lähteä. Siksi tämä valinnan taakka minua ehkä painaakin, että kuvittelen kuitenkin lopulta omaavani suhteellisen hyvän pohjan vakituisessa parisuhteessa onnellisena elämiseen ja siihen minulle soveltuvan ihmisen intuitiivisesti tunnistamiseen. Ounastelen tämän pohjan turvin joustavani ja tulevani vastaan heti ensimmäisen minut kelpuuttavan yritelmän kohdalla niin runsaasti, että tämä ensimmäinen ehdokas jää vierelleni hyvin pitkäksi aikaa.
Kysymykseni voisikin siis ehkä pukea myös siihen muotoon, että kuinka ronkeli minun kannattaa parinvalinnassani olla? Kuinka heppoisin perustein voin työntää syrjään ihmisen, joka haluaisi perustaa kanssani kummallekin onnea tuovan vakituisen parisuhteen? Vai pitäisikö tilannetta katsella vallan toisesta suunnasta ja ensimmmäiseen riittävän hyvään vaihtoehtoon tyytymisen sijaan kerätä ensin suuri joukko vaihtoehtoja (vaikkapa tuolla 2lan metodologialla :D) ja lähteä tavoittelemaan näistä vain ehdottomasti parhaita kumppaniehdokkaita? Ja kuinka pitkälle keinoja kaihtamatta tätä tavoittelua kannattaa kiivaasti kilpailuilla markkinoilla tehdä?
PS. juu juu.. lupasin logata klubbariin seuraavan kerran vasta hieman yli 21 tunnin päästä, mutta kun nyt sain tämän kirjoitettua niin ajattelin livuttaa sen tutkanne alle vielä ennen kuin viikonloppu vie huomion kaikelta sinkkuluukkuperseilyltä ;) priva- tai ryhmäviesteihin saatika ässäboksiin en kuitenkaan ajatellut sortua, sillä kuvittelen vielä kuitenkin jonkinlaisen hataran selkärangan omistavani ;)
Posts: 800
Tykästyminen kaikkosi jo ajat sitten ja viha jäi jäljelle ja olin mielessäni käynyt miljoona kertaa kohtausta jossa sattumalta törmäämme toisiimme, sanoisin ison pahan sanan ja kääntyisin pois ja jatkaisin matkaa hymysuin. Noh, aina ei mee asiat suunnitelmien mukaan ja tasan ei käy onnen lahjat, nimittäin tänään sitten näin miekkosen, kaupassa, tytön kanssa, onnellisen näköisenä. Menin lukkoon, ahdisti, vitutti, suututti, en kyennyt kohtamaan miekkosta. Kun pääsin kaupasta tunnekuohun vallassa ulos, jatkoin matkaani ystäväni kanssa leffaan ja ylläripylläri, näen miekkosen uudestaan, leffateatterissa, käsi kädekkäin, onnellisina. Sentään emme samaan leffaan päädytty, onnekas minä.
Tämä on katkeran naisen tilitystä koska mulle ei ole missään vaiheessa sanottu kiitos mutta ei kiitos. Mulle on laitettu tasasen epäsäännöllisin aikavälein viestejä joissa kaikki asiat on auki, viestejä jotka ei kerro minkään päättyneen, viestejä jotka ovat antaneet toivoa vaikka olenkin tiennyt että toivoa ei ole eikä tule. Miekkonen ilmoitti, että kykenee sanomaan kiitos mutta ei kiitos, mutta ei kumminkaan sitä koskaan tehnyt. Kaikesta huolimatta ja huolimatta kaikesta olen ollut alusta asti järkevä ja olen mielestäni toiminut järkevästi vaikkakin tykkäsin jossain vaiheessa isosti miekkosesta.
Nyt on jäljellä vain megasuuri vitutus ja viha joka ei tunnu loppuvan sitten millään. En ymmärrä & tajua kuinka helvetin vaikeeta on toivottaa hyvät jatkot kun kerran kainalosta löytyy jo se jokin josta tykkää ja jota haluaa?! Itse toivotin hyvät jatkot, itse sanoin että homma ei toimi ja mulle voi hyvät jatkot toivottaa mutta ei ni ei. Perkele!
Pienet on ehkä murheet mulla mutta vitutus & suuttumus sitäkin isompi. Huoh. Kiitos. Helpotti.
Tämä on katkeran naisen tilitystä koska mulle ei ole missään vaiheessa sanottu kiitos mutta ei kiitos. Mulle on laitettu tasasen epäsäännöllisin aikavälein viestejä joissa kaikki asiat on auki, viestejä jotka ei kerro minkään päättyneen, viestejä jotka ovat antaneet toivoa vaikka olenkin tiennyt että toivoa ei ole eikä tule. Miekkonen ilmoitti, että kykenee sanomaan kiitos mutta ei kiitos, mutta ei kumminkaan sitä koskaan tehnyt. Kaikesta huolimatta ja huolimatta kaikesta olen ollut alusta asti järkevä ja olen mielestäni toiminut järkevästi vaikkakin tykkäsin jossain vaiheessa isosti miekkosesta.
Nyt on jäljellä vain megasuuri vitutus ja viha joka ei tunnu loppuvan sitten millään. En ymmärrä & tajua kuinka helvetin vaikeeta on toivottaa hyvät jatkot kun kerran kainalosta löytyy jo se jokin josta tykkää ja jota haluaa?! Itse toivotin hyvät jatkot, itse sanoin että homma ei toimi ja mulle voi hyvät jatkot toivottaa mutta ei ni ei. Perkele!
Pienet on ehkä murheet mulla mutta vitutus & suuttumus sitäkin isompi. Huoh. Kiitos. Helpotti.
Posts: 260
Oon huomannut itsessäni tapahtuneen muutoksen vuoden aikana. Olen entistä valikoivampi ja ahdistun helpommin liiasta läheisyydestä. Ilmeisesti reissun aikana totuin olemaan itsekseni niin paljon, että nyt toisen jatkuva seura tuntuu piinaavalta.
Kukaan miehistä ei tunnu olevan mun tyyppiä. Ehdokkaita siis riittää, mutta ei niitä nyt ihan vakavissaan voi ottaa. Semmosta kaunopuheisuutta ja lipevää lässytystä, ettei niillä mikään muu voi olla mielessä kuin saaminen.
Toisaalta, jos tarkemmin mietin niin en edes halua seurustella. Ainakaan nyt. Reissaan paljon ja haluan tehdä spontaaneja päätöksiä elämästäni edelleen, joten toinen osapuoli (luultavasti ei niin spontaani kuin minä) aiheuttaisi vain ongelmia mun unelmien toteuttamiselle.
Kukaan miehistä ei tunnu olevan mun tyyppiä. Ehdokkaita siis riittää, mutta ei niitä nyt ihan vakavissaan voi ottaa. Semmosta kaunopuheisuutta ja lipevää lässytystä, ettei niillä mikään muu voi olla mielessä kuin saaminen.
Toisaalta, jos tarkemmin mietin niin en edes halua seurustella. Ainakaan nyt. Reissaan paljon ja haluan tehdä spontaaneja päätöksiä elämästäni edelleen, joten toinen osapuoli (luultavasti ei niin spontaani kuin minä) aiheuttaisi vain ongelmia mun unelmien toteuttamiselle.
Posts: 2,220
Replying to SINKKULUUKKU:
isokeksi, 24.7.2009 12:29:
--- haluan tehdä spontaaneja päätöksiä elämästäni edelleen, joten toinen osapuoli (luultavasti ei niin spontaani kuin minä) aiheuttaisi vain ongelmia mun unelmien toteuttamiselle.
jännä ajattelukanta. itse en näe toisen ihmisen rajoittavan yhtään spontaaniutta, korkeintaan lisäävän. mutta tämä tietty on niin yksilökohtaista.
Posts: 260
Replying to SINKKULUUKKU:
Sallakat, 24.7.2009 12:33:
---
isokeksi, 24.7.2009 12:29:
--- haluan tehdä spontaaneja päätöksiä elämästäni edelleen, joten toinen osapuoli (luultavasti ei niin spontaani kuin minä) aiheuttaisi vain ongelmia mun unelmien toteuttamiselle.
---
jännä ajattelukanta. itse en näe toisen ihmisen rajoittavan yhtään spontaaniutta, korkeintaan lisäävän. mutta tämä tietty on niin yksilökohtaista.
Juu. Mulla on ehkä aiemmat suhteet saanu tällaisen ajattelutavan pysymään. Siinä kävi meinaan juuri näin, en tehny enää niitä asioita, joita ennen suhdetta tein. Esim, en käynyt keikoilla niin usein, taikka muutenkaan treenannut musajuttuja. Riippuu tietenkin henkilöstä.. kyllä tapailin vastikään hienoa miestä, joka ymmärsin mun unelmien päälle, eikä halunnut rajoittaa mun menemistä lainkaan. Harmi siis, ettei se muuten toiminut.
Posts: 510
Replying to SINKKULUUKKU:
isokeksi
Juu. Mulla on ehkä aiemmat suhteet saanu tällaisen ajattelutavan pysymään. Siinä kävi meinaan juuri näin, en tehny enää niitä asioita, joita ennen suhdetta tein. Esim, en käynyt keikoilla niin usein, taikka muutenkaan treenannut musajuttuja. Riippuu tietenkin henkilöstä.. kyllä tapailin vastikään hienoa miestä, joka ymmärsin mun unelmien päälle, eikä halunnut rajoittaa mun menemistä lainkaan. Harmi siis, ettei se muuten toiminut.
Musta toi on hienoa, että pystyy ajattelemaan itseään! Mä oon vähän sellainen, että liikaa elän miehen kautta ts. jätän omat juttuni liian helposti pois, vaikkei toinen sitä toki vaatisi ja ehkä toivoisi, että harrastaisin enemmän itsekseni.
No nyt tällä hetkellä olen "kaukosuhteessa", eikä voida nähdä kuin viikonloppuisin, niin jää sitä omaa aikaa arki-illat. Mulla on tähän asti mennyt suhteet liian helposti/nopeasti arkeen, kun nähty alusta asti liikaa jne.
Posts: 2,975
mini_mi, 23.7.2009 22:23:
"Jos ei ole varma niin vastaus on ei." Tässähän tämä asia on muotoiltu kovin yksipuoliseen muotoon ja jos oletetaan, että lähtökohtaisesti toinen osapuoli haluaisi parisuhteen niin onko se sitten ymmärrettävä sellaisena "lahjana" tai mahdollisuutena, josta ei sovi kieltäytyä. Jos ei itse sisimmissään tiedä, mitä haluaa, vastaus on mielestäni silloin se, ettei ryhdy siihen parisuhteeseen. Ei ainakaan omien arvojeni mukaan ole oikein johtaa toista harhaan tai tuhlata toisen aikaa ja elämää ja ehkä loppupeleissä vielä satuttaa toisen tunteita lähes tahallaan.
Koko kysymyksenasettelu on mielestäni aika jännä. Miten ihmeessä kummallekin onnea tuova vakituinen parisuhde tietoisesti _perustetaan_? Nyt on kuulkaas ihmissuhteista kyse eikä legopalikoista.
Mut mut...onhan niitäkin parisuhteita, joissa toinen osapuoli (tässä esimerkikssä mies) on "päättänyt" ottaa sen toisen puolisokseen (tässä esimerkissä sen naisen). No nainen on sitä mieltä, että vaikka toi olisi viimeinen mies maapallolla, niin siihen en koskisi pitkällä tikullakaan. Nyt ollaan sitten onnellisesti naimisissa ja tontilla tepastelee useampi mukelokin. Tässä kohtaa on moneen kertaan sanottu, että ei ei ja vielä kerran ei, mutta kylläksi se on kuitenkin loppujen viimein kääntynyt.
Toisaalta taas. Avioliitto, jossa ei ehkä ole suurta tunteen paloa, mutta joka perustuu kunnioitukselle ja toisen arvostamiselle, sekä loistaville keskusteluille, menestyy loistavasti. Siinä samalla, kun repivät ja raastavat liitot mylleryksineen kaatuvat.
Ja sitten on vielä se pari, joka huutaa ja raivoaa, uhkailee erolla ja heittää sormuksen jorpakkoon, mutta kuitenkin yhteistä taivalta takana kohta neljällä vuosikymmenellä.
Parisuhteita ja parisuhteen alkuja on varmasti yhtä monta, kuin on parisuhteitakin. Kyllä mä olen sitä mieltä, että hyvän parisuhteen voi myös järkisyin perustaa. En tiedä osaisinko siihen itse lähteä, mutta ymmärrän toisaalta niitäkin ihmisiä, jotka niin päättävät.
Posts: 1,224
Replying to SINKKULUUKKU:
Lyylikki, 23.7.2009 12:23:
---
opmdevil, 23.7.2009 12:10:
Joo, se kassatyttö oli varattu.
---
Uskaltauduitko kysymään vai huomasitko ensi huuman hälvettyä sormuksen sormessa?
Asiaa sivuten, meikäläinen on tasan kerran elämässään saanut nätille vakkari(mäkin)kassalle suun auki, en edes tiedä miten, kunhan juoksin sen perään kun sillä sattumalta työvuoro loppui. Ja tottakai, varattuhan sekin oli.
Vieläkin naurattaa koko homma, mutta jännällä tavalla samalla tuntuu hyvältä se, että sai suunsa auki
