SINKKULUUKKU

Noi oli kyl niin naisen kirjottamia vastauksia

Eli siis pysyttelen mukaavuuden tiellä ihan omissa oloissani ja yritän löytää paljon haleja..

Vois ihan tyhmyyttäni kysyä mikä ajaa kansan aviotumaan vasta päälle 30 vuotiaina ja sit ne teinikihlat, mitäs järkeä niissä on? muistan tossa pari vuotta sitten kun itse ostin sormuksia niin joku about öö 16 vuotias kysyy kihlasormuksia, tai no, hintaa sit ku se sano jotain 60 euroo... niin tää vaan et "vähän liian kallis" en mä voi teiltä ostaa =)) mä en tietenkään tänne luukkuun kuulu, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn miksi suomessa on tälläinen tapa: mennään kihloihin jotta meil olis sormukset, mut avioudutaan vasta parin vuoden kuluttua. Itse menin kihloihin 2kk ennen häitä, koska se pointtihan on, että hän vastaanottaa sormuksen ja sillä sanoo tahdon =))

edit:

oon huono ihminen. oon ymmärtänyt kaiken ihan väärin. kaikki on ihan väärinä päivinä. kaikki on pilalla.

onneksi aurinko paistaa :D

FS, 11.4.2009 13:50:
mutta ihan mielenkiinnosta kysyn miksi suomessa on tälläinen tapa

Suomalaisilta puuttuu usein kaksi keskeistä komponenttia, jotka ajaisivat tällaiseen toimintaan: yltiöromanttisuus ja anaaliretentiivisyys.

Mulle kihlat on lupaus avioliitosta, joten kihloihin mun mielestä mennään vasta sitten, kun tuntee, että tämän ihmisen kanssa voin elää loppuelämäni yhdessä. Mutta kuitenkaan mun mielestä heti kihlojen jälkeen ei tarvitse mennä vihille. Mä voisin ihan hyvin kuvitella itseni elämässä avoliitossa pitkäänkin.

Teinikihloja ei mäkään ymmärrä, koska musta kihlat on lupaus avioliitosta, tapahtu se sitten minkä ikäsenä tahansa.

onni3mk, 11.4.2009 14:24:
Mulle kihlat on lupaus avioliitosta, joten kihloihin mun mielestä mennään vasta sitten, kun tuntee, että tämän ihmisen kanssa voin elää loppuelämäni yhdessä. Mutta kuitenkaan mun mielestä heti kihlojen jälkeen ei tarvitse mennä vihille. Mä voisin ihan hyvin kuvitella itseni elämässä avoliitossa pitkäänkin.

Teinikihloja ei mäkään ymmärrä, koska musta kihlat on lupaus avioliitosta, tapahtu se sitten minkä ikäsenä tahansa.

Avoliitto ja kihlat on eri asia, voi elää yhdessä ilman mitään lupauksi sun muuta, mä en tätä sormusten hulluutta ole koskaan ymmärtänyt. Tai no sormuste, pikemminkin kihloihin menoa ja sit ihan btw siihen kuuluu perinteitä ja asioita, et se ei oikeesti oo vaan sitä et päätetään ostaa sormukset. Mutta kai tää eurooppalaisuus on vaan tällääistä aivotonta touhua, missä ei ole mitään vastuuta. Kihloihin mennään silloin kun halutaan naimisiin ja kun halutaan vihdoin naimisiin niin se todellakin tarkoittaa sitä että mitä aikaisemmin on häät sitä parempi.

FS, 11.4.2009 13:50:
Vois ihan tyhmyyttäni kysyä mikä ajaa kansan aviotumaan vasta päälle 30 vuotiaina

Parahin FS, kirjoitan vastauksen kysymykseesi kärjistetysti ja yleistäen.

Tuon vain esiin mielipiteeni eikä sillä ole tarjoitus loukata ketään, etenkään virolaisia.

Olen suomalainen ja asun Virossa opintojeni vuoksi. Olen sinkku ja mielestäni Virossa on viehättäviä neitejä. Sitten tuleekin ongelma:

Kaikki virolaiset seurustelevat ja aloittavat seurustelun jo nuoressa iässä.

Vuosikurssillani on 170 opiskelijaa joista vain harva myöntää olevansa sinkku. Ikään kuin fakta, että ei ole jonkun vastakappaleen kanssa koettaisiin häpeälliseksi. Orkutissa joka on siis paska kehitysmaa-Facebook (ei viittausta Viroon), moni ilmoittaakin statuksensa olevan "Comitted". Sieltä voi poimia statistiikkaa.

Parinmuodostus syntyy kohtalaisen nopeasti. Tästä ovat kaikki maassa asuvat tuntemani virolaiset, suomalaiset ja muut ulkomaalaiset samaa mieltä. Treffeillä ei tarvitse käydä montaakaan kertaa kun jo mielletään kestävä suhteen syntyneen. Ajelu bemarissa, käynti kahvilassa tai elokuvateatterissa on yleistä. Kotiin harvemmin kutsutaan. Seksin suojaikäraja on 14 vuotta joka kielii myös yleisestä mentaliteetista, että hommat aloitetaan aikaisin. Tästä huolimatta suuria ikäeroja parien välillä ei juuri ilmene.

Valtauksesta pidetäänkin sitten kiinni kynsin ja hampain miehen toimesta. Vaikka sattuisi keskustelemaan jostain kouluun liittyvästä asiasta, mies on heti esillä. Tämä kielii mielestäni huonosta itsetunnosta ja sairaanloisesta mustasukkaisuudesta. Neidit käyvätkin usein bilettämässä keskenään ja jättävät äijät kotiin rassaamaan "bemmiä" ja juomaan kaljaa. Tai sitten varatut äijät lähtevät keskenään baariin pokailemaan naisia kun oma on poissa jaloista.

Virolaiset neidit, varatutkin, tuntuvat nauttivan saamastaan huomiosta. Jos ei huomio kiinnosta, se tehdään kyllä selväksi. Mä olen kohtelias ja siitä saa paljon kiitosta virolaisilta neideiltä. Yleensä vielä verrataan virolaisiin miehiin jotka sitten lytätään itsekkäiksi jurnuiksi ja kiitellään kuinka kohteliaita Suomessa ollaan. Yleensä seurustelukumppanista kerrotaan vasta puhelinnumeroa kysyttäessä vaikka olisikin viettänyt suuren osan illasta tämän virottaren kanssa. Tämä on sääntö eikä poikkeus.

Analyysini mukaan Virossa parisuhteessa ollaan aikalailla paremman puutteessa. Romantiikka ei paista läpi kuin harvoin. Opintojeni puolesta on tullut seurattua myös Tarttolaisia avioero-oikeudenkäyntejä. Yleinen syy on se, että miehen mielenkiinto on loppunut naiseen ja yhteisten lasten elätykseen, mutta ei silti hyväksy eroa.

"Naimissa", Viron kielessä "abielus", tarkoittaakin suomeksi "apu-elämässä" joka kuvastaa aika hyvin meininkiä.

Moni 3. vuosikurssin opiskelija onkin jo naimissa. (Yliopisto-opinnot aloitetaan yleensä 18-20 vuotiaana. Siksi minuakin luullaan yleisesti 21-23 vuotiaaksi.) Viron lääkiksessä opiskeleva 30-vuotias suomalaisnainen ei käy juuri missään bileissä, sillä ikänsä puolesta hän ei saa miehiltä juuri mitään huomiota. Virossa fakta vaan on, että 30-vuotiaat naiset ovat kotiäitejä, sanovat feministit mitä vain. Siksi hän käykin Helsingissä hakemassa säpinää :)

Kenties Suomessa vaan haetaan sitä (lähes) täydellistä parisuhdetta eikä tyydytä vähempään. Yleisesti naimisiin ei mennä yhtä heppoisin perustein kuin Virossa. Monet sukupolvemme vanhemmat ovat kyllä menneet aikaisin naimisiin, mutta luulisin etteivät paineet ole enää siihen niin suuret.

Se ainut kerta kun esiinnyin Viron televisiossa, minulta toki kysyttiin seurustelenko. Teema koski uutta vuotta 2009 :)

Ja yllätys, FS, mainitsitkin ettet kuulu tähän luukkuun

Freja, 11.4.2009 13:39:
---
onni3mk, 11.4.2009 13:34:
Mä oon sitä mieltä, et jos se sulautuminen siihen toisen elämään on niin kovin vaikeeta, niin se tyyppi ei vaan oo oikee sulle. Ehkä mä ajattelen liian romanttisesti ja epärealistisesti, mut mun mielestä sillon, kun löytää sen hyvän kumppanin, niin sen kanssa elämä soljuu hyvin ja kauniisti eteenpäin. Vaikka niitä riitoja ja erimielisyyksiäkin on, mutta ne saadaan selviettyä ja voidaan jatkaa yhdessäoloa ja elämää.

---

Samisajattelija

mäkin komppaan

FS, 11.4.2009 15:21:
---
onni3mk, 11.4.2009 14:24:
-clips-

---


Avoliitto ja kihlat on eri asia, voi elää yhdessä ilman mitään lupauksi sun muuta, mä en tätä sormusten hulluutta ole koskaan ymmärtänyt. Tai no sormuste, pikemminkin kihloihin menoa ja sit ihan btw siihen kuuluu perinteitä ja asioita, et se ei oikeesti oo vaan sitä et päätetään ostaa sormukset. Mutta kai tää eurooppalaisuus on vaan tällääistä aivotonta touhua, missä ei ole mitään vastuuta. Kihloihin mennään silloin kun halutaan naimisiin ja kun halutaan vihdoin naimisiin niin se todellakin tarkoittaa sitä että mitä aikaisemmin on häät sitä parempi.

Mun mielestä sillon kun mies kosii niin mennään kihloihin ja sitten siitä usein menee n. vuosi että saadaan häät järjestettyä pitemmän kaavan mukaan jos niin halutaan tehdä. Niin tässä tapauksessa kihlasormukset on merkkinä siitä, että on tehty lupaus avioliitosta. Mä en kans ymmärrä niitä jotka menee kihloihin vaan sen takia että pitää saada jotain enemmän seurustelusuhteesta jos ei ole vielä suunnitelmia avioliitosta tai siitä että haluaa toisen kanssa viettää loppuelämänsä.

Sitä _oikeaa_ odotellessa...

Itse saisin kanssa kirjan kirjoitettua siitä miten olin 5 vuotta liian riippuvainen puoliskostani, vaikka suhteessa ei oikein ollut mitään sellaisia elementtejä, mitä ehkä pitäisi. Riitti kun oli lojaali kumppani vierellä, mutta jopa eksä todennut että olen paljon onnellisemman oloinen nyt sinkkuna ja niin mielestäni hänkin. Minulla vaan ei ollut muuta elämää kuin hän ja olin tavallaan liian "läheisriippuvainen". .

Opin tuosta suhteesta sen että nyt pyrin itsenäisyyteen. On toki hetkiä kun olisi kiva käpertyä vaan jonkun kainaloon "pakoon pahaa maailmaa" mutta ystävät ovat juuri niitä! Helposti voisi senkin virheen tehdä että yrittää pakolla väkertää suhdetta ystävän kanssa siksi että sattuu nyt synkkaamaan yleisesti. Ei.

Tykkään itse ehkä liikaakin alkuihastumistunteista, mitkä katoavat kun arki tulee vastaan. (Ei, en halua aikuistua). Yleensä nämä ihmiset kuitenkin ovat jääneet hyviksi ystäviksi eli tietääkseni en leiki kenenkään tunteilla eikä minun tunteillanikaan ole leikitty sitten teinivuosien.

En oikein itse luota enää edes siihen että tarpeeksi "oikea" koskaan vastaan tulisi. Ehkä ennemmin voitan pääpotin lotossa. Ja tuossa ei ollut mitään katkeruutta tai kyynisyyttä.
Jos sellainen "the oikea" tulee elämääni niin varmasti kirjoitan itsenäisyydestäni ja suhteista ihan eri tavalla. Mutta kuten sanoin niin hyvä näin. Jos ystävät otettaisiin minulta pois ja jäisin totaalisen yksin, niin silloin tilanne olisi täysin erilainen enkä "itsenäisyyteen" kykenisi. Mutta en vaan enää 5 vuoden jälkeen osaa ajatella parisuhdetta elämän tärkeimpänä asiana ja olen aika tyytyväinen tähän "edistykseen". Kauheinta olisi seurustella jonkun kanssa siksi että on joku.

Freja, 11.4.2009 13:15:
---
Camomilli, 11.4.2009 01:05:
Ei tässä sinkkuudessa oikeesti mitään vikaa ole, tyhmä pakkomielle tuo että pitäisi joku olla .

---


Niin, joillekin yksinolo vain sopii paremmin kuin toisille, ja jotkut ovat luonteeltaan sellaisia, että tarvitsevat rakkautta jotta voisivat nauttia elämästä ihan täysin. Itse kuulun niihin juuri, joiden olisi parempi kaksin kuin yksin.

En siis tälläkään hetkellä etsimällä etsi kumppania, vaan tiedostan että se tulee jos on tullakseen.
Silti samalla tiedostan myös sen, että kumppanin kera osaisin nauttia elämästä kunnolla, jotta voisin jakaa tunteeni ja ajatukseni jonkun kanssa.

Jotta voisin iloita jonkun kanssa hyvistä hetkistä, sekä kulkea jonkun kanssa läpi myös ne pahat hetket.

Oonkohan mä tarpeeks tästä jo jankannu ja toitottanut? :D

FS, 11.4.2009 17:07:
Mutta tapansa kullakin, minä en vain halunnut perus ns. niikuin kaikilla "kirkko ja sit ryypätään kolme päivää"

En muuten tiedä yhtään ihmistä keillä olisi tämä ajattelutyyli. Taisit kärjistää hieman?

Camomilli, 11.4.2009 17:28:
Opin tuosta suhteesta sen että nyt pyrin itsenäisyyteen. On toki hetkiä kun olisi kiva käpertyä vaan jonkun kainaloon "pakoon pahaa maailmaa" mutta ystävät ovat juuri niitä! Helposti voisi senkin virheen tehdä että yrittää pakolla väkertää suhdetta ystävän kanssa siksi että sattuu nyt synkkaamaan yleisesti. Ei.
---
Kauheinta olisi seurustella jonkun kanssa siksi että on joku.

En tiedä olitko tämän tarkoittanut vain yleisesti, vai pelkästään mulle, mut sen verran voisin vielä itsestäni kertoa, että mä en ole ikinä seurustellut sen takia, että olisi vain joku. Jos näin olisi, mä en tässä luukussa kykkisi. Mä loin tulevaisuutta ihanan ihmisen kanssa sen 3,5 vuotta, kunnes vain huomasimme, että se ei sittenkään kannata. Liian paljon asioita parisuhderintamalla oli suhdetta vastaan, mutta siitä jäi ihana ystävyys kuitenkin.
Haluan siis painottaa sitä, et mä en halua seurustella sen takia, että mulla olisi vain joku. Mutta mä satun olemaan ihminen, jota ei ole luotu yksinäiseksi erakoksi. Oon ihminen, joka haluaa ihmisille hyvää, ja joka tarvitsee vierelleen kumppanin jotta voisi tuntea täysillä. Tällä hetkellä mun elämästä vaan puuttuu hieman asioita, ja yksi on kumppani.
Mä pärjään toki yksin, mutta se ei vain sovi minulle. Sitä on vaikea ehkä selittää ihmiselle, joka ei tunne parisuhdetta niin upeaksi asiaksi kuin itse, mutta minulla on vain niin paljon rakkautta sydämessäni, että toivon että en joutuisi yksin sitä vaalimaan.
Mä en silti lähde suinpäin suhteeseen, enkä pidä itseäni mitenkään säälittävänä parisuhteen etsijänä, vaikka sellaista kohdalleni toivoisinkin. Tiedän vain, että minut on luotu elämään toisen ihmisen kanssa, ei yksin.

Vielä tuosta itsenäisyydestä haluaisin sanoa, että silloin kun avoliitossa elin, olin silti itsenäinen. Se, että on parisuhteessa, ei automaattisesti tarkoita sitä, että ei olisi itsenäinen.
Minulla oli silti oma elämäni, enkä pitänyt itseäni mitenkään kahlittuna. Me olimme molemmat itsenäisiä ihmisiä, jotka rakastivat toisen läheisyyttä sekä yhdessäoloa, muista asioista puhumattakaan. Olimme pari, pärjäsimme yksinkin mutta olimme parhaimmillamme kaksin.

Toki mullakin on ystäviä, mutta mä en niiden kainaloon mene "pakoon kylmää maailmaa", niinkuin asian ilmaisit. Mulle ystävät ovat niitä, keiden kanssa puhun asioista ja toki tunnen läheisyyttä, mutta mä en tunne siltikään kumppanuutta heitä kohtaan. Jokainen ymmärtää varmasti, että elämänkumppani sekä ystävä on eri asia. Elämänkumppani on sekä sitä, sekä ystävä, mutta ystävä on vain ystävä. (voiko tässä verrata hieman sitä, että kaikki konjakki voi olla brandya mutta mikään brandy ei voi olla konjakkia?)

Siinä lisäksi se, että mulla jokaisella ystävälläni on myös se parisuhde-elämä, eikä minulla ole edes sellaista läheisyydenhalua heidän kainaloonsa kuin jonkun, kenen kanssa olisi suhde. Toki makoilen kavereiden kainaloissa, halailen ja olen lähellä, tarjoan olkapäätä ja tarvitsen olkapäätä, mutta tiedän kyllä että jokaikinen ymmärtää sen olevan täysin eri asia.

FS, 11.4.2009 17:45:
))) no mutta eikö se noin suurinpiirtein menekkin? okei vähän romanttisemmin ehkä, mut se kaava on silti sama) no sit sen jälkeen ulkomaille viikoks, mut nääh, en tykkää

Kukin tyylillään, ite taas pitäisin sitä rannalla naimisiinmenoa jossain tropiikissa kliseisimmäksi jenkkimeiningiksi ikinä, mutta en mä myöskään mitään kirkkohäitä tulevaisuudessani näe.
Puhumattakaan "3 päivän dokausputki ja sit viikoks ulkomaille"

Eiköhän se ole vain se pieni irtiotto arjesta, sekä toisilleen omistautuminen ja rauhoittuminen. Yleensä se sattuu vain olemaan helpointa ulkomailla

Enkä oikein näe kyllä mitään eroa sinunkaan "ulkomailla naimisiin"-tyylillesi, kuin sitten sille että halutaan Suomessa yhdessä juhlia ystävien sekä sukulaisten kesken, ja sitten lähteä rauhoittumaan muualle. Sä et vain taida olla tyyppiä, joka tykkää jakaa ilonsa muiden kanssa :)

Yleisesti olin tarkoittanut kaiken.

Aika monilla tyypeillä olen kyllä huomannut että seurustelu on yhtä kuin että kaikkialle mennään yhdessä, kavereiksi muodostuu pareja/yhteisiä ystäviä jne. Itsenäisyys? Olen menettänyt paljon etenkin miespuolisia, mutta myös naispuoleisia ystäviä silloin kun he ovat alkaneet seurustella ja ystäväpiiri on muodostunut uudelleen.. Ja erotessani myös itse huomasin etten voinut mennä samojen tyyppien kanssa kuin silloin kun seurustelin ja jouduin luomaan uusia ystävyyssuhteita, pois lukien pitkäaikaiset ystävät ketä oli jo ennen eksää jne.

Ja ymmärrän kyllä ystävän ja kumppanin eron. Myös sen koin suhteessa miten kumppanini oli henkisesti ylitse muiden ja ei oikeastaan ollut niin paljon ees kiinnostuksia muihin ihmisiin koska eivät he ymmärtäneet samalla tavalla. (Huh mitä virheitä tuli tehtyä) Ja tottakai tavallaan unelmoin omasta vastapuoliskostani, mutta samalla nautin asioista näin kun ne ovat.

Mutta siinäkin on ero että elää "voi kun löytäsin jonkun" -asenteella (anteeksi, mutta se juuri tuo sitä surkeutta siitä kun ei löydy), kuin että on päättänyt todella nauttia yksinolosta ja yhtenä päivänä vaan sattuu törmäämään tyyppiin kenen kanssa ajautuukin pitempään vakavaan suhteeseen. Eksäni kanssa kävi nimenomaan niin että pidin häntä ystävänä alusta asti enkä enää suhdetta hakenut mutta siitä kehkeytyikin vakavempaa. Mutta pelolla myös odotan sitä miten käy jos pidempi suhde mulle kehkeytyy. Pystynkö pitämään sen itsenäisyyteni vai toistuuko samat virheet uudelleen ja sitten taas 4 vuoden jälkeen mietin että voi perse mihin tuli 4 vuotta elämästä hukattua.

Enkä nyt voi oikeasti pitää itseäni niin itsenäisenä kuin annan näissä kirjotuksissani ehkä ymmärtää koska eroni jälkeen on melkein aina ollut jotain pientä päällä. Mutta ei ole mitään hinkua löytää suhdetta, joka kestää seuraavat 10 vuotta. Eli tällä hetkellä mulle sopii parhaiten tämä "sinkkuilu" ja onpas aika hassua että koen että minun tuntisi kokea siitä jotain pientä syyllisyyttäkin.

Freja, 11.4.2009 17:54:
---
Camomilli, 11.4.2009 17:28:
Opin tuosta suhteesta sen että nyt pyrin itsenäisyyteen. On toki hetkiä kun olisi kiva käpertyä vaan jonkun kainaloon "pakoon pahaa maailmaa" mutta ystävät ovat juuri niitä! Helposti voisi senkin virheen tehdä että yrittää pakolla väkertää suhdetta ystävän kanssa siksi että sattuu nyt synkkaamaan yleisesti. Ei.
---
Kauheinta olisi seurustella jonkun kanssa siksi että on joku.
---


En tiedä olitko tämän tarkoittanut vain yleisesti, vai pelkästään mulle, mut sen verran voisin vielä itsestäni kertoa, että mä en ole ikinä seurustellut sen takia, että olisi vain joku. Jos näin olisi, mä en tässä luukussa kykkisi. Mä loin tulevaisuutta ihanan ihmisen kanssa sen 3,5 vuotta, kunnes vain huomasimme, että se ei sittenkään kannata. Liian paljon asioita parisuhderintamalla oli suhdetta vastaan, mutta siitä jäi ihana ystävyys kuitenkin.
Haluan siis painottaa sitä, et mä en halua seurustella sen takia, että mulla olisi vain joku. Mutta mä satun olemaan ihminen, jota ei ole luotu yksinäiseksi erakoksi. Oon ihminen, joka haluaa ihmisille hyvää, ja joka tarvitsee vierelleen kumppanin jotta voisi tuntea täysillä. Tällä hetkellä mun elämästä vaan puuttuu hieman asioita, ja yksi on kumppani.
Mä pärjään toki yksin, mutta se ei vain sovi minulle. Sitä on vaikea ehkä selittää ihmiselle, joka ei tunne parisuhdetta niin upeaksi asiaksi kuin itse, mutta minulla on vain niin paljon rakkautta sydämessäni, että toivon että en joutuisi yksin sitä vaalimaan.
Mä en silti lähde suinpäin suhteeseen, enkä pidä itseäni mitenkään säälittävänä parisuhteen etsijänä, vaikka sellaista kohdalleni toivoisinkin. Tiedän vain, että minut on luotu elämään toisen ihmisen kanssa, ei yksin.

Vielä tuosta itsenäisyydestä haluaisin sanoa, että silloin kun avoliitossa elin, olin silti itsenäinen. Se, että on parisuhteessa, ei automaattisesti tarkoita sitä, että ei olisi itsenäinen.
Minulla oli silti oma elämäni, enkä pitänyt itseäni mitenkään kahlittuna. Me olimme molemmat itsenäisiä ihmisiä, jotka rakastivat toisen läheisyyttä sekä yhdessäoloa, muista asioista puhumattakaan. Olimme pari, pärjäsimme yksinkin mutta olimme parhaimmillamme kaksin.

Toki mullakin on ystäviä, mutta mä en niiden kainaloon mene "pakoon kylmää maailmaa", niinkuin asian ilmaisit. Mulle ystävät ovat niitä, keiden kanssa puhun asioista ja toki tunnen läheisyyttä, mutta mä en tunne siltikään kumppanuutta heitä kohtaan. Jokainen ymmärtää varmasti, että elämänkumppani sekä ystävä on eri asia. Elämänkumppani on sekä sitä, sekä ystävä, mutta ystävä on vain ystävä. (voiko tässä verrata hieman sitä, että kaikki konjakki voi olla brandya mutta mikään brandy ei voi olla konjakkia?)

Siinä lisäksi se, että mulla jokaisella ystävälläni on myös se parisuhde-elämä, eikä minulla ole edes sellaista läheisyydenhalua heidän kainaloonsa kuin jonkun, kenen kanssa olisi suhde. Toki makoilen kavereiden kainaloissa, halailen ja olen lähellä, tarjoan olkapäätä ja tarvitsen olkapäätä, mutta tiedän kyllä että jokaikinen ymmärtää sen olevan täysin eri asia.

FS, 11.4.2009 18:31:
Sattumoisin kaikki tuttuni ja kaveri asuvat pietarissa joten ihan senkin takia tuli näin valittua. Toki siinä jaettiin sitten kun tultiin, mutta se just, että tuli tehtyä se kaukana arjesta valtameren rannalla, muisto ikuiseksi ajoiksi, something special.

Mutta ymmärräthän, että vaikka missä menisi naimisiin, se on sille parille muisto ikuisiksi ajoiksi ja "something special"?

Voisko pilemimmeihin tehota jos näyttäin omatekosta technomixausviedota Nokia Communicaatorista jossa olisi alan kuuluisien nimien Testimonaalit alla..???

traumaattisimmat treffit oli kyl jonkun teekkari-insinööri what everin kanssa joka esitteli minulle kännykkänsä, läppärinsä ja autonsa ominaisuuksia. Yllätyksistä ei pitänyt koska haluaa analysoida asiat ennen kuin ne tapahtuvat ja kaikkeen sain aina perinpohjaisen teknologisen(?) selityksen . Kuvissa se oli ihan söpö

vittumaisimpia on sellaset että muija lupaa vaikka mitä ja sit se ei tuukkaan treffeille.. ja heittää sit vaikka mitä seliseliä että miks ei tullu kun asiaa kyselee jälkeen päin.. se on vähän noloa.. mutta yrittänyttä ei laiteta.

mark hamilton, 11.4.2009 22:02:
vittumaisimpia on sellaset että muija lupaa vaikka mitä ja sit se ei tuukkaan treffeille.. ja heittää sit vaikka mitä seliseliä että miks ei tullu kun asiaa kyselee jälkeen päin.. se on vähän noloa.. mutta yrittänyttä ei laiteta.

no siit vois jo päätellä et ei tuu kesää

mark hamilton, 11.4.2009 22:02:
vittumaisimpia on sellaset että muija lupaa vaikka mitä ja sit se ei tuukkaan treffeille.. ja heittää sit vaikka mitä seliseliä että miks ei tullu kun asiaa kyselee jälkeen päin.. se on vähän noloa.. mutta yrittänyttä ei laiteta.

No on kyl NOLOO.

Sori oli pakko, ollu ni nolo ässäboksi tänää illal