SINKKULUUKKU

Mar6, 24.5.2008 09:00:
---
jammyG, 24.5.2008 03:40:
---
Mar6, 23.5.2008 23:12:
Kyl mä vähän luulen että tää klubbari tai bile-elämä ei ole se mistä mä lähen kunnon parisuhdetta etsimään.. Näin yhden melkein parinvuoden avoliiton sekä klubielämän tarjoamien osittaisten "pikasuhteiden" jälkeen luulen että rauhallisempia sekä tervehenkisempiäkin treffailumestoja on kun diskovalojen välke ja lasejen kilinä

---


Ei sitten mennyt ihan perille mikä on teikäläisen ajatus mutta kerrohan mulle mitä mahtaa olla tämä "tervehenkisyys"? Itse olen tullut siihen tulokseen että toisen normi voi olla toiselle hyvinkin epänormi elämänasenne/ ajatusmaailma/ ihan se arjen toiminta. Olisikon nyt kuitenkin lausuttu maailman totuuksina ihan vaan omia mielipiteitä ajattelematta sitä, että disko voi hyvinkin olla joillekkin se luonnollisin paikka tutustua ihmisiin tai elämänkumppaneihin?

---


Voi tietysti olla, ihan et ymmärtänyt juttua kuten tarkoitin..Itsekin meinaan bileet ovat olleet lähde moniin hienoihin ihmissuhteisiin, esimerkiksi nykyiset parhaimmat ystäväni ovat varmasti pitkälti sieltä!! Ei se toki mahdotonta ole että tulevien lasteni äiti kävelee aamubileissä vappuaattona vastaan mutta epäilen sitä vahvasti. Tervehenkisyydellä tarkoitan taas sitä että joka viikonloppuinen parin päivän dokaaminen ja valvominen bileissä ei välttämättä ole se mitä haluan elämältäni, monella himobilettäjällä (Kuten ehkä aikoinaan mullakin) elämän keskeinen sisältö ja tekeminen liittyy jollain tavalla noihin.. Absoluuttisia "maailmantotuuksia" tässä tuskin on kukaan taasen lausunut missään, ihan oma mielipiteeni asiasta(johon aika moni enemmän klubittanut varmasti yhtyy)

Olen tuota samaa dilemmaa usein pohdiskellut. Kuinka löytää sydänkäpynen, joka ymmärtää bilettämistä ja jolle on ihan OK, että mä lähden joskus jatkoille tai saatan hiihdellä menemään ties missä viikonlopun. Sellaisen, joka itsekin tekee sitä ehkä 4-8 kertaa vuodessa, mutta jolle se ei ole viikonloppujen pääsisältö ja jolla on muitakin harrastuksia tai joka on ainakin kiinnostunut sitten keksimään yhdessä muita harrastuksia. Joka ei muutaman kuukauden hengailun jälkeen ole sitä mieltä, että mä olen ihan tylsimys, kun mä haluan klubittamisen sijaan mennä mökille, porukoille, hengailla vaan kotisohvalla/peitonalla, lähteä eväsretkellä Vuosaaren täytemäelle, melomaan, golfaamaan jne jne.

Ihan helposti semmoiset "normibaari" ihmiset eivät tuohon bile-elämään solahda ja sitten taas toisaalta mitään ratahirviötä en halua. Perrrrrskeles

Lyylikki, 24.5.2008 10:29:
--clip--

Mutta eikös se ole usein niin et elämä rauhottuu helpommin sitten kun sen sydänkäpysen löytää? Tai ei ainakaan tuu niin tylsää himas yksin istuskellen ku sinkkuna tulee :D ni voi sit useemmin jäädä sinne tai miettii jotai muuta kehittävää tekemistä. Niinkuin nyt vaikka se luontoon meneminen tai näyttelyis käyminen <3

Mar6, 24.5.2008 09:00:
---
jammyG, 24.5.2008 03:40:
---
Mar6, 23.5.2008 23:12:
Kyl mä vähän luulen että tää klubbari tai bile-elämä ei ole se mistä mä lähen kunnon parisuhdetta etsimään.. Näin yhden melkein parinvuoden avoliiton sekä klubielämän tarjoamien osittaisten "pikasuhteiden" jälkeen luulen että rauhallisempia sekä tervehenkisempiäkin treffailumestoja on kun diskovalojen välke ja lasejen kilinä

---


Ei sitten mennyt ihan perille mikä on teikäläisen ajatus mutta kerrohan mulle mitä mahtaa olla tämä "tervehenkisyys"? Itse olen tullut siihen tulokseen että toisen normi voi olla toiselle hyvinkin epänormi elämänasenne/ ajatusmaailma/ ihan se arjen toiminta. Olisikon nyt kuitenkin lausuttu maailman totuuksina ihan vaan omia mielipiteitä ajattelematta sitä, että disko voi hyvinkin olla joillekkin se luonnollisin paikka tutustua ihmisiin tai elämänkumppaneihin?

---


Voi tietysti olla, ihan et ymmärtänyt juttua kuten tarkoitin..Itsekin meinaan bileet ovat olleet lähde moniin hienoihin ihmissuhteisiin, esimerkiksi nykyiset parhaimmat ystäväni ovat varmasti pitkälti sieltä!! Ei se toki mahdotonta ole että tulevien lasteni äiti kävelee aamubileissä vappuaattona vastaan mutta epäilen sitä vahvasti. Tervehenkisyydellä tarkoitan taas sitä että joka viikonloppuinen parin päivän dokaaminen ja valvominen bileissä ei välttämättä ole se mitä haluan elämältäni, monella himobilettäjällä (Kuten ehkä aikoinaan mullakin) elämän keskeinen sisältö ja tekeminen liittyy jollain tavalla noihin.. Absoluuttisia "maailmantotuuksia" tässä tuskin on kukaan taasen lausunut missään, ihan oma mielipiteeni asiasta(johon aika moni enemmän klubittanut varmasti yhtyy)

Puhut Markus vähän, mutta ASIAA!!!

Se on kyllä vähän ongelmallista kun tulevalla tyttöystävällä pitäisi olla jonkinlainen kiinnostus konemusaa kohtaan. Ja eipä sitä hirveästi ole vaihtoehtoja mistä moisia löytää. En nyt täältä klubbarista hirveän tosissaan seuraa etsi (Joo kyllä mulle toki voi niitä treffikutsuja laittaa ). Jotenkin vaan on sellainen tunne (epäilemättä virheellinen ja yltiöromanttinen), että siihen oikeaan vaan törmää ainoastaan ihan oikeassa elämässä. Bileissä tai jossain muualla, saas nähdä...

Hyvästi, kahtellaan koska nähdään taas tässä threadissa.

khihi.

Mar6, 24.5.2008 09:00:
Ei se toki mahdotonta ole että tulevien lasteni äiti kävelee aamubileissä vappuaattona vastaan mutta epäilen sitä vahvasti. Tervehenkisyydellä tarkoitan taas sitä että joka viikonloppuinen parin päivän dokaaminen ja valvominen bileissä ei välttämättä ole se mitä haluan elämältäni, monella himobilettäjällä (Kuten ehkä aikoinaan mullakin) elämän keskeinen sisältö ja tekeminen liittyy jollain tavalla noihin..

Ehkä pitäisi kehittää joku kerho tai yhteisö klubittajille joilla on aiemmin mennyt lujaa mutta jotka ovat nyt rauhoittuneet mutta yhä diggailevat konemusiikista ja käyvät välillä bileissä? Siinä ois koko paketti!

Eron jälkeen on tullut pohdittua kliseitä, onko ruoho vihreempää...
Kannattaako muuttaa omaa tapaa toimia seuran etsimisen suhteen.

Edellinen iso suhde oli iso ja ainakin mun kohdalla pitkä. 6,5 vuotta.
Tuon jälkeen on ollut ongelmana että ei jaksais käydä kaikkea läpi uudestaan...... mutta en ole varmaan tarpeeksi erakoitunut, jotta uudestaan käyminen olisi jees.
"tai sit oon vaan jo kalkkis"

Lähdin kokeilemaan tässä erilaista lähestymistapaa, mutta lopputulos oli hankala.
Ajoin itseni pahaan tilaan oman terveyteni kanssa.


Tiedä sitten pitääkö odottaa sitä ns. oikeata vai annanko ajan huljua.

ravec, 27.5.2008 11:17:
Eron jälkeen on tullut pohdittua kliseitä, onko ruoho vihreempää...
Kannattaako muuttaa omaa tapaa toimia seuran etsimisen suhteen.

Edellinen iso suhde oli iso ja ainakin mun kohdalla pitkä. 6,5 vuotta.
Tuon jälkeen on ollut ongelmana että ei jaksais käydä kaikkea läpi uudestaan...... mutta en ole varmaan tarpeeksi erakoitunut, jotta uudestaan käyminen olisi jees.
"tai sit oon vaan jo kalkkis"

Lähdin kokeilemaan tässä erilaista lähestymistapaa, mutta lopputulos oli hankala.
Ajoin itseni pahaan tilaan oman terveyteni kanssa.


Tiedä sitten pitääkö odottaa sitä ns. oikeata vai annanko ajan huljua.

Nii, ei sitä koko koulutusrumbaa jaksa kokonaan alusta loppuun hoitaa, mutta yli- tai kieroonkoulutettu on ehkäpä vielä pahempi juttu

Eikö oikean odottaminen ja ajan huljuminen ole sama asia ja vastakkaisella puolella sitten se amorin nuolen kanssa valojen välkeessä väijyminen? Itse olen kyllä välkkynyt siellä valoissa taas viimekin viikonloppuna, mutta en muista miten sitä jousipyssyä oikein käytetään. Pitäisi siis varmaankin siirtyä johonkin tarkempaan ja helpompaan peliin; metsästysritsa tai ilmakko ehkäpä

(Tajusin sitten, että jos on jo vierellä joku, josta voisi tulla ajan huljuessa potentiaalinen ja toisella puolella salamarakastuminen/se oikeia, niin silloin ei ole sama asia. Joskin tiedän, että "se oikea" voi tulla salaman iskusta ja uskon, että ajan oloonkin joku saattaa muotoutua "oikeaksi".)

_nua, 27.5.2008 12:07:
Ja mitä tohon oikeen odottamiseen tulee, niin ite en ainakaa usko siihen.
Koska kukaan ei varmasti oo "se oikee heti" jotta pystyy kunnolla ihastumaan /rakastumaan. Pitää oppia tuntemaan toinen hyvin ja sitä ei tapahdu jos ei anna kenellekkään mahdollisuutta.

itsellä taas käyny peräti 2 kertaa niin että heti ensi tapaamisella on osunut ja uponnut. eli kyllä, olen niitä harvinaisia jotka uskoo rakkauteen ensi silmäyksellä. aina ei välttämättä tunne ole ihan molemminpuolinen, ja jälkimmäistä näistä tapauksistakin jouduin metsästämään sitten hetken aikaa ennenkuin tärppäsi, mutta omalta osalta homma oli selvä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

_nua, 27.5.2008 12:07:

Pitää oppia tuntemaan toinen hyvin ja sitä ei tapahdu jos ei anna kenellekkään mahdollisuutta.

Mie en annakkaan. Pelottaa vaan että säikäytän ihmiset pois sillä millanen olen. Tutustumisessakin tietty kestää useampi vuosi ja monikaan sellaista jaksa, jos vähänkää tietää minusta. Aattelen että on helpompi olla hiljaa asioista ja loppu tulos että oon yksin. Enkä halua sitäkään, ajatustapoja pitäs muuttaa, niissäkin kestää ennenkuin ne muuttuvat. Ajatukset on niin että ajattelen ettei monikaan ymmärrä minua, ehkä pitäisi antaa jotain esitteitä että lue nuo enneku mietit haluatko tutustua minuun. Vai pitäskö ekaksi kertoa nuita asioita sit huomata ettei toisesta kuulu mittää enää, vai antaa olla ja sit tulee yllättäen joku psykoosi ja toinen on ihan hukassa*ding* Ja mulle on sanottu ettei monikaan mies jaksais mua yli 2vuotta ja sehän parantaa minun itsetuntoa hirveästi tollain sanoa.
Tämäkin menee jo liian sekavaksi enkä mie pysy ite mukana mutta jotakin epäselkeää vuodatusta ja mietintää.

tuntuu ees turhauttavalta alkaa kertoo mittään ko se loppu tulos on se että mielisairaita pelätään

o/

_o/

Just nyt tuntuu silta etten ma lahtis tasta luukusta menee vaikka raahattais. En. Taa on mun koti.

Pois täältä :)

ei tietenkää piä alkaa muuttamaan, pittää olla oma itteni. Kyllä mie sen tiän. Mutta kyllä minua toisaalta pitää muuttaa kun on vanhoja automaatioita ja suojautumiskeinoja joita enää ei tarvitse tässä nykyelämän tilanteessa. Miten saa varmuutta ensin ennekun alkaa kertomaan ees pikkuhiljaa. Jos tekee sellaista mitä ei oikeasti halua tai ei hallitse, leimataanko minut sitten sellaiseksi m itä on tehny, jos johtuu jostain psyykkisestä sairaudesta?
En halua että kuvittelen että ihmiset pelkää minua ja sitten oon aina vaan yksin. Pitääks mun mennä itseluottamuskurssille, vai oliko se vain 80-luvun muotivillitys?

Hm, tää luukku tekee mulle nyt ihan hyvää.

Hmm, luulen että haluan pois.

AlexS, 29.5.2008 14:39:
Hmm, luulen että haluan pois.

Ei käy! "Jos ei heilaa helluntaina..."

Kiralia, 29.5.2008 18:43:

Ei käy! "Jos ei heilaa helluntaina..."

"... ni niitä on jonossa juhannuksena!"

Kiralia, 29.5.2008 18:43:
---
AlexS, 29.5.2008 14:39:
Hmm, luulen että haluan pois.

---


Ei käy! "Jos ei heilaa helluntaina..."

Oli kyl helluntaina...:I