mekaanikko, 31.7.2005 14:18:
---
m_a, 30.7.2005 13:33:
Eh,itämainen terveystieto perustuu tietynlaiseen elämiseen kokonaisuudessaan. Kulttuuri ohjaa tiettyyn ruokavalioon, terveisiin elämäntapoihin ja henkiseen hyvinvointiin. Ei mielenterveyttä muuten pidetä edes yllä jos ei nämä asiat ole kunnossa. Tuntuu siltä että täällä yleinen käsitys on että lääkkeillä saavutettu tila, joka on vähän sinne päin, on itse parantamista.
---
Eli sun mielestä ihmisiä ei pitäisi hoitaa lääkkeilläkään jos he ovat itsensä saaneet sellaiseen tilaan että elämäntavat ovat vituillaan? Reilu meininki. Totta kai suuri(n) osa mielenterveysongelmista olisi korjattavissa elämäntapoja muuttamalla, mutta se ei yksinkertaisesti vaan ole kovin helppoa edes lääkehoidolla tuettuna, saati ilman. Paljonko kokemusta sulla on mielenterveysongelmista lähipiirissä? Tuntuu äkkiseltään ettei kovin paljoa, jos väität ettei lääkehoidosta ole kuin haittaa.
Tollainen hörhöily että pitäisi "parantua oikeasti" eikä vaan saida oireita poistettua on mielestäni tuloksellisen mielenterveystyön pahin vihollinen. Osa vakavista mielenterveysongelmista on sellaisia, ettei niitä edes voida "parantaa", esim. persoonallisuushäiriöt. Olisi täysin edesvastuutonta kieltää vakavista psyykkisistä ongelmista kärsivältä ihmiseltä niiden oireita huomattavasti helpottava lääkitys vain sillä perusteella etteivät lääkkeet "paranna oikeasti" tautia.
Musta tää keskustelu alkaa tolla tavalla elämään omaa elämäänsä. "Eh" oli sun apinointia (=matkimista), jos sillä verukkeella haluat pistää mua tiukille. En ainakaan ole provosoinut,ainakaan tietoisesti, muuten.
"jos väität ettei lääkehoidosta ole kuin haittaa." Ei,en väitä. Lääkehoito vain ei riitä, se on lyhykäisyydessään asia minkä perään kuulutin. Tarkemmin jopa yhteisvastuuta. Mihin kuuluu myös lähipiirin tuki. Mainitsin kyllä että "parantumiseen" vaaditaan oikea ympäristö johon kuuluu hyvät sos. turvaverkostot. Ihminen on laumaeläin. Ja viitaten alkup. pointtiini: laittomuus mielestäni aiheuttaa läheisienkin yhteyksien vaarantumista.
"Reilu meininki!" :D
Hain niitä lääkehoidon ongelmakohtia, kun valitettavan usein juuri se on laitoshoitoa edeltävä hoitoporras. Itse auttamismahdollisuudet ovat _puutteellisia_. Kumma juttu kun mainitsin siitäkin. Ja sitäpaitsi täällä psyykelääkkeiden luvatussa maassa melkein jokainen tuntee mielenterveysongelmaisen. "Johtuu" se sitten kulttuurista, kaupungistumisesta vai yksinäisyyden yleisyydestä, lähtökohdat ovat silti tapauskohtaisia eikä yksinkertainen kaava ole ongelmille Ratkaisu. Ymmärrätkö? Elämän hallinta ei tule automaagisesti lääkkeiden avulla. Samalla linjalla, eri verkkarit vaan! Yritän etten provosoituis enempää tuosta kokemus-sheeba:sta, vaikka vetäsit sen ihan hatusta.