dalifemme77:
TRES
En tarkoittanut hyvillä ja huonoilla esimerkeillä ystäviäni vaan tutkimustuloksia.Usein puoletkaan tuloksista ei näe päivän valoa,ja kuka on sanomaan että kaikki mitkä nakevät,ovat luotettavia tiedonlähteitä.Katsotaan asiaa kummalta puolelta vain.Jatkuvaa tutkimustulosta ei ole niinkuin joku sanoikin,joten pitkäaikaishaitat ovat epäselviä.Oletko lukenut sitten raportit joissa on puhuttu haittapuolista?
Hollannissa on kerätty kokemuksia vuodesta
1976, tämän pitkäaikaisempia tuloksia ei luonnollisesti
voi europpassa olla saatavilla, joten olet toki
oikeassa siinä ettei laillistamisen pitkäaikaisvaikutuksia
vielä tunneta.
Mitä haittaraportteihin tulee, en ole löytänyt
hollannin mallia kyseenalaistavaa tutkimustulosta -
sitä tunnutaan lähinnä kritisoivan kulttuurillisista
syistä, ts. 'se mikä toimii hollannissa ei voi toimia
täällä'. Mitä päihderaportteihin noin yleisestiottaen
tulee, ne käsittelevät yleensä haittoja tilastoina,
ja 'hyöty' -aspekti ilmenee vasta raportoitujen haittojen
pienuutena. Eli toki esimerkiksi lukemalla EMCDDA:n
raportteja saa käsityksen myös haittavaikutuksista
http://www.emcdda.org/
Osoite lienee tuttu?
Kuten todettu, asia ei ole joko tai, ja siksi
siitä pitää keskustella.
dalifemme77:
Mua henk.koht kauhistuttaa ajatus että jonain päivänä kun mulla itselläni on skidi,miten pitää se irtii röökistä,viinasta mutta myös huumeista. Ja tässä lähden omat kokemukset mielessäni. Eli miten pitää se mun Pirkko tai Petri vai mikä onkaan irti kaikista huumeista(edellä luettellut) kunnes se on tarpeeksi vanha että ymmärtää ja ehkä osaa hallita niiden käyttöä.
Kun ja jos esim kannabis tulee lailliseksi, tuleeko siitä uusi pussikalja mun Pablolle jota kivat 18-pojat ja tytöt ostelee sille salaa? Tiedän että osaksi kyse on mun onnistumisesta kasvattajana mutta kyllä kavereilla ja kulttuurillakin on pitkälti asian kanssa tekemistä.
Minäkin lähden omista kokemuksistani tässä,
ja pidän myös itseäni konservatiivisena perhe-
arvojen suhteen. Lapsihan täytyisi joka tapauksessa
pyrkiä pitämään erossa kaikista päihteistä, riippumatta
siitä ovatko ne laittomia vai laillisia, eli mikään
ei lopulta muuttuisi. Itse lähden todennäköisesti
samalle linjalle kasvatuksessa kuin omat vanhempani:
mitään ei erikseen kielletä, ja päihteistä puhutaan
kiihkottomasti, ilman kielletyn hedelmän myyttistä
tuntua - olipa kyseessä sitten mikä tahansa laillinen
tai laiton päihde. Samoin korostettiin omaa vastuuta
ja harkintaa tilanteissa joissa päihteitä kohdataan,
mikä johti siihen etten ollut edes humalassa ennenkuin
täytin 18 vuotta, vaikka en nyt varsinaisesti mikään
kotipoika ollutkaan
Kaikki nuoret eivät dokaile, vaikka kyseessä on
kulttuurillemme ominainen ja laillinen päihde -
miksi yht' äkkiä uusi ja kulttuurillemme vieras
päihde leviäisi näidenkin nuorten keskuuteen?
Minusta on varsin perusteltua olettaa, että
alkoholin asemaa ykköspäihteenä ei tässä
kulttuurissa pystytä horjuttamaan, vaikka
heroiinia saisi maitokaupoista. Todellisest
ongelmakäyttäjät ja syrjäytyneet puolestaan
hakevat nautintonsa joka tapauksessa
sieltä mistä saavat, joten samaan tapaan kun
itsemurhakandidaattia ei voida pelastaa
vain kieltämällä teräaseet, ei tiettyä ihmisryhmää
voida auttaa vain kieltämällä päihteet.
Päihteiden ongelmakäyttö on seuraus, ei itse syy.
[muokattu 10.9.2003 10:54]