Arrrmi, 13.8.2005 05:39:
jos oikeesti lopettaa, miks tänne pitää runoilla..? Ottakaa itteenne niskast kii!
Jos et oikeesti pysty lopettaa, miks pitää siit 'vedin kaks, sorruin yhteen' stooreja selitellä..
Poltan niin kauan ku huvittaa, vaik lopettaminen käyny mieles välil..
Ehkä se vertaistuki ja se et tietää, ettei oo ongelmansa kanssa yksin?
Itte tumppasin elämäni viimesen tupakan kuukaus sitten. Kolme viikkoa käytin nicotinellin 21mg-laastareita jotta nikotiiniriippuvuusoireet ja tapamuutosoireet ei yhdessä kävis sietämättömäksi. Sen jälkeen oli tarkotus vaihtaa niihin miedompiin laastareihin kolmeks viikoks ja sit viel miedompiin, mut noistaki jäi pari liimaamatta ku tuntu etten oikeestaan vaan tarvii niitä enää.
Kovimmat koetinkivetkin on ohi: on tullu käytyä parilla, pitkällä illalla, keikalla, duunissa, rakastelemassa, syömässä kunnolla, pelkkien tupakoitsijoiden kanssa ulkona, koulussa tauolla, etc.. Duunissakin sattunu pari tosi järkyttävää juttua, mut jotenki... ei mun tarvinnu enää hermoja sillä tupakalla lepuuttaa. Päinvastoin. Mun hermoja lepuuttaa ajatus siitä, et pääsin vihdoinki siitä paskasta eroon. Tunnustin ittelleni vihdoinkin oman nisti-statukseni ton nikotiinin suhteen, ni alko ällöttämään niin paljon et halu tehokkaaseen elämänhallintaan pakotti lopettamaan.
Enää ei ole edes oireita, ei tee mieli polttaa, ja kun iskee stressi ja vitutus ni viimenen asia mitä haluun tehä on se et viekottelen itteni takas nikotiinikoukkuun. Tiiän et jos tästä nyt "ratkee" ni oon niin pettyny itteeni et tumppaan sen tupakan varmaan silmääni.
Sitäpaitsi, liikunta on alkanut maistumaan ihan eri tavalla. Oon tehny mimmin kanssa kävelylenkkejä ja alkanu käymään punttiksella. Ei oo paino noussu tai tullu muutakaan negatiivista oiretta, päinvastoin. Ja koska tyttiskään ei polta, ni on älyttömän helppo olla polttamatta. Koko asiaa ei ees ajattele. Kämppis vetää kyl viel kessuu mut ei siltä tee mieli ees pummata yhtä. Yök.
Enää ei hengästy niin helposti, kokonaisvaltasesti parempi, positiivisempi ja energisempi olo, plus et jotenki jääny kans toi dokailu samalla veke. Ei sitä oo tullu varsinaisesti vältettyä, ja on täs tullu muutaman kerran vähän astuttua korkin päällekki, mut ei enää vaan huvita samal tavalla mennä savuseen baariin kiskomaan vesittynyttä kaljaa.
Kaiken kaikkiaan ehdottomasti paras päätös mitä oon tehny pitkään aikaan ja oon kyl helvetin ylpee ittestäni.
Niinjoo, ja paskin neuvo mitä oon ikinä kuullu oli tää et "ei kantsi lopettaa kokonaan vaan pitää vaan lakkoa". Joo ei. Siitä ei ole ensinnäkään juuri mitään hyötyä, koska ne keuhkot ei sen parin viikon aikana itseään puhdista, ja muutenkin.. jos polttaa, niin miks kiusais itseään sen pari viikkoa ja sit jatkais tupakointia? Kyl se pitää kerralla lopettaa, tehdä sellanen kokonaisvaltainen elämänmuutos. Ja niille jotka pelkää sitä painonnousua: se painonnousu suhteessa siihen tupakointiin on aika pieni paha. Kyl pikkasen pyöreempi mimmi vrt. paskanhajuseen mimmiin aina voittaa. Ei sitä savustelijana itse ees huomannu miten käsittämättömän pahalta tupakoitsijat haisee.. Siin joku kilon parin painonnousu ei paljoo tunnu rinnalla.
Mut, onnee ja jaksamista lopettamiseen kaikille jotka niin päättää tehä. Lupaan ettei kaduta jälkeenpäin.