Haluaisin kyllä lopettaa, mut hermot menis varmaan jo heti alkuunsa.
Sama ongelma mulla. Jos tupakoinnin lopettaminen ois helppoa ja yksinkertaista, että vaan ottais ja lopettais eikä siitä seurais minkäänlaista ahdistusta niin kyllähän sen lopettais, mutta kun se tyssää jo alkuunsa.. Tulee vaan niin kärttyinen, tyhjä ja toimeton olo. Vaikeita tilanteita riittää aamusta iltaan: kahvitauot luentojen välissä, myöhässä olevan bussin odottaminen, kun kaveri tarjoaa baarissa.. Vaatii paljon tahdonvoimaa kieltäytyä kerta toisensa jälkeen! Poikaystävä-parkakin joutuu kärsimään ylimääräistä kiukuttelua ja härökohtauksia, mutta on luvannut kestää jos minä vaan onnistun pysymään savuttomana.
Onneksi tuota kaikkea itkua ja hammasten kiristystä pystyy kuitenkin helpottamaan ennakoinnilla ja varautumisella. Tein ennen lopettamispäätöstä listan kaikista asioista miksi haluan lopettaa ja suunnitelman mitä teen säästyneillä rahoilla ja kuinka palkitsen itseni vaikkapa kuukauden savuttomuuden jälkeen. Mietin etukäteen myös tilanteet joissa kiusaus voi käydä liian suureksi ja vähän toimintastrategioita miten selviytyä noista.. Koitan muutenkin pitää itsestä vähän entistä parempaa huolta ja hallita stressiä ja työmäärää muuten kuin valvomalla öitä, kittaamalla litroittain kahvia ja vetämällä ketjussa röökiä..
Silti. Vanhat tavat istuu tiukassa ja tuntuu pahalta luopua monista tottumuksista, jotka liittyvät tupakointiin, vaikka kuinka tietää että tuo tuttu & turvallinen vie mut ennenaikaiseen hautaan jos en lopeta.. Pakko oli lopulta tehdä myönnytys, että ajattelen tätä jotenkin tilapäisenä kokeiluna, jonka suhteen toivon parasta. Tuntuu niin surulliselta ajatella, ettei enää ikinä polttais yhtään pikkutupakkaa! Säälittävää, tiedän kyllä, mutta niin se vaan on.. Ajattelen, että jos repsahdan niin sitten alkaa vaan uusi lakko, no biggie.. Oon kyllä kuullut että pitäis ajatella ja puhua koko ajan lopettamisesta, ei lakosta mutta noh, jokainen psyykkaa itseään omalla tavallaan. Pahaa oloa voi tietenki koittaa helpottaa myös esim. apteekin nikotiinikorvaushoidoilla. Ei oo noista omia kokemuksia mutta kurssikaveria auttoivat ja nyt sillä on yli vuosi röökivapaata elämää takana.
Mulla on nyt takana kolme savutonta viikkoa. Lyhyt aika, mutta tuntuu ikuisuudelta melkein 7 vuoden polttamisen jälkeen. Olen ihan ylpeä itsestä ja koitan jatkaa tällä linjalla. Tsemppiä kaikille lopettajille ja heidän läheisille. Se voi olla vaikeeta, mutta se ei ole mahdotonta!