Voi isä, äiti ja elämä! Oli kyllä sellanen reissu, ettei paremmasta väliä! Feedbackin kirjoittaminen on tosi vaikeaa, koska muistettavia asioita on niin paljon. Mutta yritän silti:
Ensinnäkin iso kiitos ja propsit järjestävälle osapuolelle. Järjestelyt olivat alusta loppuun asti täyttä rautaa. Liput pystyi noutamaan lähes jonottomatta ja kulku laivalle tapahtui moitteetta. Kovin usein epäonnistunut turvatarkastus oltiin toteutettu juuri niin kuin pitääkin; kaksi koiraa haistoivat kaikki laivaan menijät läpi ja homma oli sillä selvä. Toivon todella, ettei tästä tullut niin paljoa tappiota, että tulevaisuudessa tälläisiä tapahtumia ei enää tehtäisi.
Oli aika laittaa tavarat hyttiin - joka oli kyllä ehdottomasti sen 57e:n arvoinen - ja ruveta ihmettelemään mestoja. Sinänsä oli hieman harmittavaa, että esim. yläkerran diskon ikkunat olivat peittämättä, jolloin tunnelma oli paikassa hieman ankea. Lisäksi yläkerran areenan soundi oli aika vituillaan - yläpäät huusivat, mutta bassoissa ei ollut potkua ollenkaan. Ajan myötä soundi kuitenkin korjaantui ja yöllä musiikin kuullosti oikeastaan siltä kuin pitääkin.
Sitten pitikin vilkaista Unityn isännöimä areena, joka oli ehdottomasti reissun parasta antia. Jo heti sisään päästyämme joku kapteenin vaatteisiin pukeutunut herra hoiti pisteet himaan; hän tervehti kädestä, toivotti tervetulleiksi ja ohjasi baariin.
:D
Tässä välissä tuli seurattua hetki paneelikeskusteluita, joista ehdin katsomaan valokuvausta ja musan tekoa käsitelleet sessiot. Molemmissa keskustelu oli mielestäni todella hyvää ja juontajat osasivat hommansa. Harmittaa vaan, että yleisö loisti poissaolollaan.
Seuraavaks syömään - aluruoaksi oli peuracarpacciota ja lämmintä sienisalaattia, pääruoaksi kampasimpukoita ja hummerimakkaraa, jälkkäriksi suklaakakkua. Peura oli kokonaisuutena ainoastaan tyydyttävä koska annokseen oli lipsahtanut aika roimasti suolaa ja liha oli kaiketi liian pakastamisen jäljillä hieman vetistä. Kampasimpukoita oli paistettu hieman liikaa ja niitäkin vaivasi liika suolaisuus, joskin muut annoksen elementit olivat kohdallaan. Jälkkäriksi tarjottu suklaaleivos ja sorbetti olivat täydellisiä, mutta säilykemangosta valmistettu lisäke maistui säilykepurkille. Säilykkeet tosin unohtuivat nopeasti kun maistoin juomaksi tarjottua sherryä, joka oli suoraan taivaasta.
Sitten hytin kautta takaisin palloilemaan. Tässä vaiheessa tuli huomattua, että ihmiset alkoivat pian tulemaan hyttietkoiltaan ihmisten ilmoille ja varsinkin Unity-areenalla alkoi tunnelma tiivistymään. Tapsan setti ei kokonaisuutena ollut oikein omaan makuuni, tosin muutamia killereitä tuli illan aikana bongailtua (Robin - Blue Wax, Tenth Chapter - Wired, Der Dritte Raum - Hale Bopp(kuka muistaa mikä remiksi oli kyseessä?) ). Suurin osa illasta/yöstä tuli sen kaiken pyörimisen lisäksi vietettyä juuri Unityn areenalla lähinnä siksi, koska siellä tuli parasta musaa ja tunnelma oli lähes vertaansa vailla.
Lopun yön ajaksi olikin aika siirtyä Villen ja Vaavun hyttiin jatkoille, joissa tunnelma oli suorastaan välitön ja meininki muutenkin hulvatonta.
Missään vaiheessa ei kerennyt väsähtämään joten nukkuminen tuli skipattua kokonaan - mikä ei tod. ollut huono ratkaisu. Aamulla tulikin todistettua bileiden paras setti, jota valitettavan harva oli kuulemassa. Halo soitti aivan helvetin hyvää musaa lähes täydellisesti säädetystä PA:sta. Bassot möyrivät vatsassa, äänenpaine oli sopiva, soundi kirkas ja biisit rokkasivat todella huolella. Ei voinut kuin hymyillä!
Bilekokemuksen kruunasi lopullisesti seura, joka oli aivan vertaansa vailla. Erityiset propsit Genkille, Triipille, Dixoffille ja Pakanalle - oli todella hauska tutustua.
Lopuksi pitää vielä mainita sekalaisia illan kohokohtia:
- Samppanja-tasting länsi-rannikon kiksukunkun kanssa.
- Purtsin "kuka uskaltaa lyödä päänsä koviten pöytään"-kilpailu, jossa hän oli ainoa osallistuja.
- Ollin käsivarren ja nenän "tatuoiminen".
- Aamupala ja aamun fiilis muutenkin.
Onko järjestävä osapuoli kuullut mitään kommentteja laivan henkilökunnalta? Useat heistä olivat todella messissä ja heilläkin näytti olevan mukavaa olla töissä.
Viimeisen sanan annan tällä kertaa eräälle helsinkiläiselle nuorelle miehelle, jolla on tällä kertaa aivan erityisen
painavaa asiaa. :D