Replying to Penni ajatuksistasi:
---
Intohimon rinnastus romantiikkaan on hirveen yleistä. Siksi moni ei esim osaa erottaa seksiä rakkaudesta. Jotkut myös seksin jälkihuumassa näkee toisen "rakastunein silmin"
Mutta intohimoa tarvitaan kyllä mun mielestä romantiikkaan(joka on sen verran laajaalainen termi, etten nyt oo ihan varma puhutaanko samasta asiasta).
Hieman asiaa tutkailtuani vaikuttaa siltä, että ajatukseni romantiikan ja intohimon suhteen rakentuvat kutakuinkin näin; ne liittyvät usein toisiinsa, mutta elävät myös ihan omia elämiään toisistaan riippumattomissa tilanteissa.
Ja en siis tarkoita intohimosta puhuessani suinkaan pelkästään seksuaalisuuteen nivoutuvaa osasta ko. suurehkosta tunnekokonaisuudesta ;)
Huomasin, että ajatukseni kippaantui sulla nurinpäin; kun sanoin että mahdollisesti rinnastan romantiikan intohimoon, aloit puhua intohimon rinnastamisesta romantiikkaan... Rinnastus sanana toki viittaa molempisuuntaiseen liittämiseen, mutta jotenkin sanajärjestys vihjaa liitoksen suunnasta ainakin minulle Intohimo ilman romantiikkaa tuntui helpolta ajatukselta, mutta jostain syystä romantiikka ilman intohimoa ei ollut yhtä helposti samaistuttava skenaario, joskin kotvan pohdittuani pystyin kyhäämään mieleeni sellaisenkin tilannehypoteesin. Seuraava ajatukseni oli, että tuntuupa keskenkasvuiselta samaistua herkemmin intohimoon kuin romantiikkaan, mutta onneksi kasvuni toki onkin yhä kesken eikä syytä huoleen siis ole Ei sillä ettäkö ilman lisätarkastelua luottaisin ensituomioni keskenkasvuisuudesta edes olevan pätevällä pohjalla..
Teidän myös muutaman pariskunnan jotka eivät ole muuttanut yhteen vaikka ovat seurusteelleet jo jotain 7-8 vuotta. En oikeen ymmärrä miten sellainen toimii joillain.
Heh, minulle erillään asuvien toimiva suhde vaikuttaa hyvinkin mahdollisesti varsin toimivalta tavalta elää. Vaikka sellaisia harvemmin kohtaa, on minullakin elämässäni ihmisiä, jotka ovat eläneet pitkään omissa asunnoissaan vaikka ovat olleet pariskuntana yhdessä useita vuosia. Luulen sen olevan hyvä ratkaisu varsinkin enemmän omaa tilaansa arvostavien tai omiin tapoihinsa kiintyneiden ihmisten keskuudessa. Näitä piirteitä saattaa useammin tavata sellaisissa ihmisissä, jotka ovat jo hyvin tottuneet elämään yksin, ja rakastetun / hyvän elämänkumppanin löytäessäänkään eivät välttämättä yhdessä asuessaan saisi yhteiselämästään muokattua riittävän saumatonta.
Tää alkaa muistuttaa erehdyttävästi sinkkuluukkukeskustelua