ai kauheeta mikä olo
tuntuu et oikeen velloo... ja kohta pitäis avaa ovet tästä puljusta.
voi vitjat. hyppää vielä kärppä kurkusta johonkin aaltovaasiin...
Tänään armeijan sotaharjoituksesta pois kipeäksi JÄLLEEN menneen selän takia. (Lue tämä jo varmaan viides kerta kun selkään iskee kipeä lihaspiikki harjoituksessa ja eikä vieläkään ole minulle annettu lähtöpasseja.)
Jotenkin on vaan ihan uskomatonta ja outoa, että mä oon näin helevetin onnellinen.
Ei, mulla ei ole tarpeeks rahaa et mul ois varaa tehdä haaveistani totta heti paikalla.
Ei, mulla ei ole poikaystävää jonka kanssa mä jakaisin arjen ilot ja surut.
Ei, mun perhe ei oo niin lähellä kun mä haluisin niiden olevan.
Ei, mä en nää mun ystäviä niin paljon kuin mä niitä tahtoisin nähdä, mutta....
Mulla on silti vaan ihan mielettömän ihana olo, mä oon ihan tajuttoman onnellinen ja mä oon erittäin iloinen siitä että mulla on tällainen elämä.
En vaan voi käsittää. On vaan niin todella hyvä olla. Ihan vaan näin.
"What you don't have you don't need it now
What you don't know you can feel it somehow"
Hm. Näin sit unta, et mul oli ihan mielettömän ihanan punaset hiukset. Ja mä kun oon just pähkäillyt tuota kampaajalle menoa. Noh, punaseks ne hiukset ei ainakaan enää muutu.
Ankeasta säästä voi löytää kaunista. Yhden puun ohuet oksat olivat taipuneet latvoistaan kohti runkoa.Sadepisarat kimaltelivat kuin hopeiset helmet oksilla. Näytti siltä kuin ne olisivat muodostaneet tunnelin, minkä yläosassa loisti katulamppu.
Tää on just tätä, aina kun oon vanhempien luona käymäs. Ei aina jaksa ees nauraa asioille, huoh.
No, on sentään ne vanhemmat <3
..Ja pian joutuu taas juomaan glögiä. Kello ei oo ees kahtatoista, hah :D