Mikä juttu tä tilliliha oikeen on?? Oon kuullut monelta taholta et sitä sai koulussa ja kaikki inhoo sitä, mutta mä en tietääkseni ole koskaan moiseen ruokaan törmännyt... Oon tainnut kasvaa jossain sivistyksen "tuolla puolen"...
Kuivaa puulta maistuvaa mössöä joka tarttuu kurkkuun kiinni ja jota syödään vain siks että se on olevinaan terveellistä. En nyt muista mikä sen nimi oli, mutta ei se mitään herkkua ollut...
Mikä juttu tä tilliliha oikeen on?? Oon kuullut monelta taholta et sitä sai koulussa ja kaikki inhoo sitä, mutta mä en tietääkseni ole koskaan moiseen ruokaan törmännyt... Oon tainnut kasvaa jossain sivistyksen "tuolla puolen"...
yhdet valmistusohjeet löytyy tuolta: http://www.niksula.cs.hut.fi/~msairane/reseptit/ruoat/tillilih.htm
ja todellakin, sitä syötiin koulussa. Viimeinen muistikuva aiheesta ulottuu johonkin yläasteen ruokalaan. Mutta tunnen myös yhden tytön, joka ko. ruuasta pitää, joten kaikki eivät ole yhtä negatiivisia tillilihaa kohtaan. Koulun ruokalassa lihanpalaset uivat lihaliemi-tillivedessä. Jotenkin epäonnistunut yhdistelmä. Näin jälkikäteen ajateltuna suurin syy tähän vihamieliseen vastaanottoon oli jo siinä kastikkeessa, jossa oli siinäkin jotain pahasti vialla. Toinen syy on se, että tähän kastikkeeseen pitäisi valita oikeanlainen liha.. on siis paljon eroa onko patongin välissä kaslermakkaraa, vai paahtopaistia*hymy*
Silakoista en pidä laisinkaan (vaikkakin muut kalaruoat maistuvat), yksi ylitse kaiken on silakkalaatikko. Toinen on maksalaatikko (tulee pirullinen päänsärky siitä). Muuten olen kaikkiruokainen.
Aidrian, 22.3.2006 16:28:
Mutta tunnen myös yhden tytön, joka ko. ruuasta pitää, joten kaikki eivät ole yhtä negatiivisia tillilihaa kohtaan.
Itse tykkäsin pienenä äiskän tillilihasta; muualla en muista sitä syöneeni kuin kotona. Isona en ole maistanut kyseistä ruokalajia, joten en osaa sanoa nykyään.
En voi sanoa että todella _inhoaisin_ mitään ruokaa tai makua, mutta eräät ovat sellaisia, joita on yhä joskus vaikea syödä, jos maku tuntuu voimakkaana. Näihin kuuluvat:
-greippi ja verigreippi
-raaka varsiselleri
-kookos
-lampaan liha ja vuohenmaitojuusto
-lenkkimakkara ja nakit sekä vastaavan makuiset soijavalmisteet esim. soijanakit ja marinoitu tofu
^Aiemmin en pitänyt edellämainituista lainkaan, mutta ajan ja tietoisen totuttelun myötä olen oppinut sietämään kaikkia ja jopa pitämään toisista mietoina makuina (kookos, vuohenjuusto). Ainoastaan greipin ja raa'an varsisellerin suhteen olen joutunut luovuttamaan: ne eivät kertakaikkiaan maistu suussani hyvälle. Oikeastaan kyseessä ei edes ole maku vaan omituinen aistimus kielen tyvessä, joka aiheuttaa ikävän läheisesti oksennusrefleksiä muistuttavan tunteen. Isälläni on sama juttu, joten tuon voi varmaan laskea joksikin perinnölliseksi herkkyydeksi karvaudelle?
Sitten asia erikseen on se millainen ruuan koostumus on suussa, siitä syystä en ole koskaan voinut sietää silakoita (ruodot tuntuu ikäviltä), huonolaatuista, jänteikästä ja läskistä lihaa enkä mustekalarenkaita. Minkään maussa ei ole mitään vikaa mutta se miltä ruoka tuntuu suussa on jotain todella vaikeasti siedettävää. Siksi en myöskään useimmiten tykkää karjalanpaistista ja poronkäristyksestä, molempiin tahtoo eksyä liikaa noita "jämäpaloja".
Tuntematon ei ole myöskään tilanne jossa jokin ennen hyvälle maistunut ruoka rupeaa ällöttämään jonkin tilanteen seurauksena. Esim. itselleni tuli moneksi vuodeksi minttusuklaainho, kun eräässä tilanteessa söin kavereiden kanssa lyhyessä ajassa monta pussillista Marianneja. Samoin vaalea sämpylä+edam-juusto+tomaatti oli monta vuotta mahdoton yhtälö, koska eräs sellaisella aamiasella alkanut aamu jatkui monen sadan kilometrin bussimatkalla Saharan läpi ja oksensin kuumuudesta johtuen mennen tullen.
Pääasiallisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että ruoista pitämättömyys on ennemminkin tottumattomuutta ko. makuun. Eri asia on sitten onko perusteltua opetella muuttamaan makutottumuksiaan, riippuu täysin ihmisestä. Minusta on, koska vastaan tulee aina tilanteita, joissa ei voi valita mitä syö ja elämä muuttuu huomattavasti helpommaksi ja jopa nautinnollisemmaksi jos ei tarvitse yökkiä joka toisen ruoka-aineen kohdalla.
Varmasti on jotain safkoja kuten kalat yms joista ikinä en tule nauttimaan. Mutta kyllä tässä elämän aikana on huomannut, että useampikin helvetin "pahanmakuinen/oloinen" safka onkin ollut jotain täysin muuta kun sen on oikeasti valmistanut joku joka sen taidon osaa tai on tehnyt kyseisestä annoksesta erilaisen version.