vaavu:
Oletko koskaan kokeillut laittaa ruokaa esimerkiksi soija- ja maito-allergiselle, kasvisruokavaliota noudattavalle keliaatikolle? Mä olen, ja voin ihan kirkkain otsin väittää, että ruoanlaitto on silloin aika hankalaa. Mutta koska em. henkilöllä taustalla on ruoka-allergia ja ideologia, ymmärrän kyllä hyvin tilanteen, ja pyrin ihan ilomielin ottamaan asian huomioon.
En ole.
vaavu:
Aika usein olen itse sellaisessa tilanteessa, että teen ruokaa isommalle porukalle. Allergiat yms. pitää tietysti ottaa huomioon, mutta makuasioiden kanssa en kovin pitkälle jaksa joustaa. Muutaman inhokkiruoan kanssa pystyisi ehkä vielä sumplimaan, mutta jos lista alkaisi muistuttaa täällä joidenkin ihmisten esittämiä, lähes kaiken perusruoan pois sulkevia listoja, jättäisin todennäköisesti ihmisen ruokailutottumukset omaan arvoonsa. Syökööt samaa ruokaa kuin muutkin, tai tehkööt oman ruokansa - itse en ainakaan anna yhden ihmisen terrorisoida tilannetta omilla vaatimuksillaan.
Olen samaa mieltä, ei kaikkien haluja tarvitse yrittää miellyttää. Itse en edes hakeudu kutsuille tjsp juuri sen takia, että tiedän minkälaisen vastaanoton siellä saan. Toisaalta jos jonnekin "täytyy" mennä otan ilomielin omat eväät mukaan tai syön vain niitä ruokia mitä pystyn. En tee asiasta sen suurempaa uutista. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, tykkäävät mistä tykkäävät ja syövät mitä syövät, asioita ei voi mitenkään tehdä niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Jos itse teen ruokaa suuremmalle porukalle teen sitä mitä osaan ja mistä tykkään. Kavereiden kokoontumisiin yms. teen joskus syömistä, eikä ole kukaan vielä tähän mennessä valittanut että olisi liian "peruskamaa", päinvastoin. Mun mielestä on hienoa, että on erilaisia ruokia ja erilaisia ihmisiä jotka niistä tykkäävät. Sanoinkin, että _en tykkää ihmisistä jotka eivät ymmärrä sitä, että kaikki eivät tykkää (eikä heidän tarvitsekaan tykätä) kaikesta_.
vaavu:
Vähemmän multa löytyy kuitenkin ymmärrystä niille tapauksille, joilla syynä on vain "hyi se on pahaa" -asenne. Varsinkin kun todella usein tämä asenne tuntuu liittyvän pelkkiin mielikuviin, ei siihen, miltä ruoka oikeasti maistuu.
Mitenkäs, liikeneekö ymmärrystä jos siedätyshoitoa on yrittänyt tosissaan kauemman aikaa? Otetaan se juusto esimerkiksi: en taida tuntea ketään, joka sitä ei söisi. Kehuvat maasta taivaisiin, usein vielä järkyttyvät syvästi kuullessaan etten sitä syö. Silti, lukuisista yrityksistä huolimatta, en sitä pysty syömään. En mitään sorttia, en missään muodossa. Se haju, maku ja pelkkä koostumuskin.. en vain mene alas, ei mitenkään. Ei se kieltäytyminen aina tarkoita teiniangstista piruilua.